lauantai 8. marraskuuta 2014

Oma napa

Kävimme kuluneella viikolla Ohjelmointipäällikön kanssa taas kontrollikäynnillä Lastenklinikalla. Uutiset eivät olleet ihan niin hyviä kuin salaa toivoin, mutta eivät myöskään niin huonoja kuin tutkimuksia edeltäneen yön tunteina pelkäsin.
Tuo Lastenklinikkapäivä on aina melkoisen raskas, ihan koko perheelle. Meille "pitkänmatkalaisille" kaikki tutkimukset on järjestetty samalle päivälle, kelloa kytäten siis mennään. Milloin pitäisi olla missäkin ja ehtiikö nyt syömään? Jos menen vessaan, tulee ihan varmasti meidän vuoro! Miten ajoittaa pikkumiehen ruokailut ja juomiset, jotta rakko on täynnä ja tyhjä oikeaan aikaan? Ja kyllä, eksyn edelleen joka kerta käytävillä ja menen hissillä väärään paikkaan. 
Tutkimuksiin mennään aina melkoisella latauksella ja lyhyillä yöunilla. Tutkimustulosten lisäksi päivän suurinta antia on perusasioiden äärelle palaaminen. Joka kerta ihmettelen Lastenklinikan valtavaa koneistoa, ammattitaitoa ja ystävällisyyttä. Mutta eniten ihmettelen niitä pieniä potilaita, jotka vakavista sairauksista huolimatta pursuavat elämäniloa ja energiaa. Siitä saa melkoisesti perspektiiviä oman navan tuijotteluun ja napanöyhdän analysointiin. Myös oman lapsen sairastelu asettuu järkeviin uomiin ja mittasuhteisiin.
Elämämme monella tapaa mullistanut ihme täyttää tänään 2 vuotta! Vaikka yöt valvotaan, niin päivät täyttyvät naurusta.
Huumorintajuinen pikkumies on pelkällä olemassaolollaan ja sitkeydellään osoittanut, että mahdottomatkin unelmat voivat toteutua! <3

19 kommenttia:

  1. Niinpä, sitä omat pikku murheet asettuvat oikeille paikoilleen, kun pohtii lasten sairasteluja. Saa vähän perspektiiviä arkeen! Onnea teidän muruselle ja oikein ihanaa isänpäivääkin!

    VastaaPoista
  2. Kyllä olisi varmasti kaikille meille " normiarkea "eläville tarpeellista käydä tuolla huomaamassa todellisuus. Tsemppiä teille öihi ja eloon <3

    VastaaPoista
  3. Olet kyllä oikeassa, että monen kannattaisi vierailla vaikkapa juuri lastensairaalassa. Asettuisivat omat ongelmat toiseen perspektiiviin. Saman vaikutuksen teki taas eilinen nenäpäivä ohjelma :)

    Voimia koko perheelle <3

    VastaaPoista
  4. <3 Liikutuin tästä ihan mielettömästi, enkä osaa sanoa mitään. Siksi sanon vain näin <3

    VastaaPoista
  5. Juuri näin. Eilen tuli vähän samantyyppisiä fiiliksiä oman napanöyhdän kaivelusta, kun katselin telkkarista nenäpäiväshow'ta ja niitä maailman vähäosaisia lapsia... Mutta lastensairaala on kyllä tietyllä tapaa ahdistava, mutta silmiä avaava paikka. Voimia sinne kovasti! <3 Ja sydämelliset onnittelut ihanalle 2-vuotiaalle päivänsankarille! <3

    VastaaPoista
  6. Voimia <3 Meillä on perheessä erityislapsi, nyt jo 7-vuotias, ja voin samaistua tunteisiin täysin. Lastenlinna on kovin tuttu paikka, voimakkaan latauksen paikka. Siellä tosiaan aistii pikkupotilaiden voiman, ja ilon. Ja sen, miten tärkeää ja huipputyötä sekä Lastenlinnassa että -klinikalla tehdään.

    Hirvittävän onnellisia päiviä sinulle ja perheellesi, ja pikkumiehelle mitä mahtavimmat synttärionnittelut!

    Milla

    p.s. eilistä Nenäpäivän ohjelmaa myöskin tippa silmäkulmassa katsoneena voi vain todeta, että lapsiin ja heidän oloihinsa ei koskaan voi panostaa liikaa.

    VastaaPoista
  7. Onnittelut 2-vuotiaalle ja kaikkea hyvää koko teidän perheellenne!

    VastaaPoista
  8. Kuin omasta suustani! 29 vuotta sitten olin esikoiseni kanssa yliopistollisessa sairaalassa sisällä ja kun katselin osaston muita lapsia, ajattelin mitä me täällä teemme, lähdetään kotiin! Kaikki muut olivat paljon sairaampia kuin oma pikkuiseni. Ennen osastolla oloa surin vain meidän huonoa tuuria ja omaa surkeutta! Asiat saivat oikeat mittasuhteet siellä. Esikoiseni on nyt jo aikuinen mies, onnellinen työssä käyvä, osti oman kodin, jossa asustaa nuorikkonsa kanssa. Hän ei ole koskaan antanut vaivansa hankaloittaa elämäänsä! Ei edes murrosiässä. Onnea ja hyvää elämää teidän perheelle täydestä sydämestä!

    VastaaPoista
  9. Kaikkea hyvää koko perheellenne, hyvin koskettava kirjoitus, koska oma ihmeemme täytti 2 vuotta parisen viikkoa sitten.

    VastaaPoista
  10. Itsekin kävin Lastenklinikalla 3-6kk välein koko lapsuuden. Minulla on vain hyviä muistoja hoitajista ja lääkäreistä. Usein vielä kiitän mielessäni Kuusankosken sairaalan lääkäriä joka teki oikean diaknoosin ja lähetti meidät Helsinkiin. Kiitän myös vanhempiani jotka jaksoivat pysyä positiivisena.
    Voimia koko perhelle.
    -johan-

    VastaaPoista
  11. Voimia teille ja kaikkea hyvää suloiselle pikkumiehelle <3

    VastaaPoista
  12. Tiedän itsekkin tuon tunteen josta kirjoitat. Kävimme vuosi takaperin tyttäreni kanssa lastenklinikalla tutkimuksissa, ja kun näki todella sairaiden lasten intoa ja elinvoimaa, todellakin, sai perpektiiviä!!! Mutta minusta täytyy myös muistaa, että meidän kaikkien murhet ja pelko oman lapsen kohdalla on ymmärrettävää, vaikka sairaus oliskin pienempikin vaiva.


    Voimia teidän perheelle ja paljon onnea ihanalle söpöliini 2v pikku pellavapäälle!

    VastaaPoista
  13. Lämpöiset ja vähän myöhästyneet onnittelut ihmeelle! Tai ihmeitä olette koko joukko:)

    VastaaPoista
  14. Paljon onnea ihanalle ihmeellenne, Ohjelmointipääliköllenne!!!
    Jaan tunteet kanssasi, sitä pelkää pahinta ja toivoo parasta. Lastenklinikan käytävät ovat todella tuttuja vuosien varrelta, siellä on vietetty vuorokausia toisensa perään. Mutta vaikka talo on ahdas ja aina remonttia, hometta, henkilökunta on ollut aina mahtava, he pystyvät ihmeisiin. Onneksi Uusi Lastensairaala valmistuu parin vuoden päästä vaikka omat lapseni eivät sitä enää tarvitse. Kaikki pienet ja vähän isommatkin sairaat lapset ansaitsevat sen.

    VastaaPoista