perjantai 16. lokakuuta 2015

Ikäkysymys?

En ole oikein ikinä ollut tummanpunaisten kasvien ylin ystävä. 
Toki ruskan raikastama villiviini tai syysauringossa hehkuva mongolianvaahtera on saanut minutkin huokailemaan ihastuksesta. Mutta tänä vuonna katse on toistuvasti hakeutunut kohti punerrusta. 
Olen yhä tämän alkukesästä ostamani onnenapilan lumoissa. Sitten kerjäsin puutarhaystävältäni pihakäenkaalin taimia. Nyt haaveilen vielä verivaahteran tai purppuraheisiangervon istuttamisesta.
Onko tämä ikäkysymys? Moni inhokkiväri ja -kuosi on pikku hiljaa muuttunut lemppariksi. Vai onko joka puolella hoettu marsala-mantra huomaamatta kääntänyt minunkin kelkkani? Syksyyn tämä sävy ainakin sopii aivan täydellisesti!

17 kommenttia:

  1. Hih, sama täällä. Silti nyt on pihassa muutama purppuraheisiangervo ja harkinnassa joko verivaahtera tai punalehtikoivu. Tämä lähinnä miehen ansiosta, hän kun on näistä punalehtisistä ihan innoissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, sullapas on trendikäs mies! Meillä ei aviomieheni varmasti edes huomaisi, vaikka istuttaisin pihaan neonkeltaisen puskan:D Terkkuja sinne siis!:)

      Poista
  2. Kauniita värejä ja kuvia :) kyllä se on ikäkysymys, niin sitä alkaakin pitämään asioista joita nuorempana kammoksui ja vannoi ettei sitten tuollaista tule ikinä minun kotiin,heh! Monta tällaista on ainakin jo itselle tullut eteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta:) Inhosin pienenä meillä kotona esim. Arabian Valenciaa ja nyt se on yksi suosikeistani. Mitä tästä opimme? Ikinä ei saisi heitttää MITÄÄN pois! :D T:nimim. "Varastot täynnä, mistä lisää tilaa?"

      Poista
  3. Tiedätkö, mulle on käynyt aivan samoin. Pari kesää sitten ihastuin juuri purppuraheisiangervoon ja purppurahappomarjaan. Sitten tuli kamala keijunkukkakuume, juurikin purppurakeijunkukkienkuume. Ja olen aina vihannut tuota pihakäenkaalia, värin lisäksi se leviää kuin synti minne sattuu. Ja meillekin se on tullut jonkin muun kasvin mukana. Olen kitkenyt sitä hullun vimmalla. Ja yhtäkkiä tänä kesänä se alkoikin näyttää ihan kivalta. Ja ensi kesänä nostan kyllä sitä ruukkuihin tuolta istutusten seasta.
    Ja nyt sisälläkin, vanha viininpunainen (tai ehkä marsala, kun oikein katsoo) työhuoneen sohvakin näyttää niin kutsuvan lämpimältä.
    Nuo kuvasi ovat todella ihanat ja kodikkaat. Jos asuisit lähempänä, syöksyisin sinne teelle.
    Eli täälläkin ollaan ihan purppuran hurmassa, ehkä se on ikää tai kontrastin kaipuuta tai jotain... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, kun näin pitkästi jaarittelen... mutta onko tuossa maljakossa kuivattuja laukkoja?
      Jos on, niin mahtava idea. En ole tuota keksinytkään.

      Poista
    2. Ihanaa, että jaarittelet<3 Luinkin "marsalapostauksesi" puutarhastasi hiljattain. Ei ainakaan vähentänyt tätä kuumetta!

      Ja kyllä, ukkolaukkoja ovat. Ihania myös kuivattuina, tosin maljakkoa siirtäessä siemeniä sinkoilee aina sinne tänne:) Olenkin yleensä käynyt jossakin vaiheessa ravistamassa kuivatut kukat kukkapenkin päällä ja sitten tuonut takaisin sisälle. Ovat myös kiva katseenvangitsija yksittäisinä maljakoissa.

      Poista
  4. Ihania punaisia kasveja. Itselleni tuntuu väreistä pitäminen tai pitämättömyys olevan enemmän mieliala-kysymys. Sama väri näyttää kivalta tai rumalta sen mukaan missä tunnelmissa satun olemaan. Tummanpunainen on puutarhan lempivärejäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla mielialavärit ovat tähän asti toteutuneet lähinnä kodin sisustuksessa ja leikkokukissa. Puutarhan suhteen olen ollut vähän tylsän konservatiivinen. Mutta ehkäpä tähänkin on nyt tulossa muutos!:)

      Poista
  5. Syvä tummanpunainen on kaunis väri , päihittää kirkkaanpunaisen mennen tullen :)
    Minusta ainaskin tuntuu, et värimaku on kovin ailahtelevainen. Nuoruudessä vaatteeni olivat paljolti laivaston sinisiä ja nyt kypsissä kymmenissä sama tumma sininen on alkanut kiinnostamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon kirkkaanpunaisen kanssa minulla on vielä vähän työstettävää... Sopii jouluun ja mansikka-aikaan, mutta muuten joudun pikkuisen nikottelemaan. Mutta askel kerrallaan!

      Nuoruudesta on jäänyt mieleen sähkönsininen kausi (takki, kengät, luomiväri, huh huh!), mutta siihen tuskin palaan... Tosin parempi kun ei koskaan sano ei koskaan! Ja mikä ihmeen väri on sähkönsininen??:D

      Poista
  6. Värivaiheita on ollut monenlaisia. Tarve ja tilaus jollekin värille kumpuaa sisimmästä. Pirteää syyselämää! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ihaillut räiskyvän "värisiä" ihmisiä, minun silmissäni taitelijasieluisia. Oma äitini oli tällainen. Itse olen kovin hidas ja vähän kankeakin väriliikkeissäni, mutta ehkäpä tuo sisäinen kumpuaminen alkaa nyt lisääntyä:)

      Poista
  7. Olen väri ihminen. Talvella kaipaan värejä ympärilleni, kevättä kohden väritys muuttuu kellertävän vihreäksi ja kesää kohden värit ovat haalean vaaleat sisätiloissa. Ikkunoista värit loistavat kirkkaina.
    Hyvää viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin huomaan kaipaavani "syvempiä" värejä syksyä kohden. Luin joskus jonkun ulkomaalaisen haastattelun, jossa kummasteltiin suomalaisten värimaailmaa. Että juuri kohti synkempää aikaa mentäessä myös kotiin lisätään "synkkyyttä", kun juuri silloin kuvittelisi olevan päinvastoin! Ehkäpä tämä onkin ihan esi-isiltä perittyä!

      Poista
  8. Kyllä ikä muuttaa makua. Ja vuodenajat suosivat eri värejä. Se kait johtuu valosta. Olen kaikki vuodet vaihtanut verhoja ja pöytäliinoja eri vuodenaikoina. Kyllä se sisältä tulee tuo jonkun tietyn värin suuri kaipuu.

    VastaaPoista
  9. Minulla myös tietyt astiat kuuluvat tiettyyn vuodenaikaan... Mutta tätä ei passaa paljastaa miehelle, kun väittää, että meidän kaapit pursuaa kippoja ja kuppeja. Ja minä vain pyörittelen silmiäni sen näköisenä, etten edes tiedä mistä toinen puhuu:D

    VastaaPoista