tiistai 24. helmikuuta 2015

Ärräpäitä ja arvonta!

Hiihtolomalla on mukavan leppoisaa muistella viime kesän kesähuone-työleiriä.
Kaikki alkoi tästä:
Maaliskuussa 2014 lumeen tampattiin mökin mittoja ja tulevia istutusalueita, kesäkuussa nurmi merkattiin naruin ja kepein. Kaivinkone kuori etupihan nurmen lähes kokonaan, sillä täysin epärealistinen suunnitelmani oli työstää istutusalueita rakennusprojektin lomassa. 
No, puolitoistavuotias Ohjelmointipäällikkö jaloissa ja jotenkin joustamattomat työmiehet raksalla saivat minut pian ymmärtämään, että taimien nysvääminen ei ollut juuri se tärkein ja arvostetuin juttu tässä kohtaa. Ihme porukkaa.

Projektin edetessä vauhdilla kannoin minäkin korteni kekoon ja tein koinsyömiä kirppislöytöjä tulevaan kesähuoneeseen.
Kaatopaikkakohtalolta pelastetut myrkynvihreät ikkunat saivat uuden elämän kesähuoneessa. Loppujen lopuksi koko mökki rakentui näiden vanhojen ikkunaruutujen ympärille. Ja uskomatonta kyllä, yksikään ruutu ei särkynyt kuljetuksen, karmien muokkauksen, ikkunoiden puhdistamisen, hiomisen, maalaamisen tai paikoilleen asettamisen aikana. Ärräpäitä päästeltiin, useastikin, mutta juuri nämä ikkunat ovat kesäpytinkimme sydän. 
Vaikka varsinaista aikataulua projektin suhteen ei ollutkaan, olin varsin onnellinen, että jaksoimme vielä syksyn tullen viimeistellä ympäristöä. Portaikolla ja ympärille kannetulla singelillä oli huima ryhtiä parantava vaikutus. 
Tältä etupihalla näytti maaliskuussa 2014. Elokuussa istuin monet illat etuoven rappusilla ihailemassa uudistunutta näkyä.
Ja näkymä tieltä kohti etupihaa maaliskuussa ja lokakuussa 2014.
Etupihan istutustyöt ja pienen keittiöpuutarhan rakentaminen jäivät talven tullen pahasti kesken. Ehdin kuitenkin upottaa maahan melkoisen määrän kukkasipuleita. Nyt odotan jännityksellä, mitä kaikkea kevätaurinko tuo tullessaan. 
Jos itselläsi on tiedossa järeämpiä pihatöitä, niin nyt kannattaa ehdottomasti osallistua arvontaan! Sain nimittäin Kotipuutarha-lehdeltä arvottavaksi upean Fiskarsin puutyökalusetin, johon kuuluu retkikirves ja pikkupokara (kuvat: Fiskars).
Fiskars Retkikirves X7
Fiskars WoodExpert Pokara XA2
Fiskarsin retkikirves X7 soveltuu vaikkapa mökille, autoon tai veneeseen. Fiskars Pokara XA2 on suunniteltu erityisesti pienten puiden nostamiseen ja siirtämiseen, puupinojen käsittelemiseen ja järjestämiseen sekä pienten runkojen kääntämiseen. Ja jos ko. työkalut tuntuvat vieraalta omaan käteen, olisi tässä oiva lahjaidea siipalle, isälle tai vaikkapa appiukolle!


* Voit osallistua arvontaan jättämällä viestin tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki.

* Lisäarvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

* Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy kahden viikon päästä tiistaina 10.3. klo 24.

* Arvonta on päättynyt

Jännittävää kevään odotusta ja onnea matkaan!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Viherkaipuuseen

Vinkkejä viherkaipuun taltuttamiseen löytyy nyt Viherpeukalot blogissa.
T: Vieraskynäilijä
Täällä siirrytään hiihtoloman viettoon. Hiihtämisestä en ole niin varma, mutta lomailijaksi kyllä meinaan heittäytyä. Oikein ihanaa viikonloppua / hiihtolomaa siis kaikille! 

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Elämää ilman pihaa??

Sain Katilta 100% outdoor -blogista kivan haasteen. Tarkoitus on vastata toisen keksimiin kysymyksiin, yhteen tai vaikka kaikkiin. Kiitos Kati näistä!

1. Voisitko asua enää ilman pihaa?
Voisin, mutta en haluaisin joutua moisen tilanteen eteen! Itselleni kodin ympärillä oleva piha on henkireikä, rakas harrastus, laajennettu olohuone. En siis tarkoita pelkästään puutarhanhoitoa, vaan kaikkea pihaelämään liittyvää. Oleskelutiloja, lapsille paikkaa leikkiä, kahvihetkiä, aikaa ystävien kanssa, valokuvaamista.
2. Mikä tulee olemaan ensi kesän suurin työsarka pihalla?
Rakas aviomieheni ei vielä tiedä tätä, mutta isoja työsarkoja on itse asiassa kaksi. Takapihan raja-alue, jossa on ränsistyneitä pensaita ja kituliaita kasveja huonossa kasvualustassa. Toinen, ja näkyvyytensä vuoksi edelle kiilaava, on etupihan kesähuoneen keskeneräinen ympäristö. Kasvilaatikoita, istutusalueita, lisää rajauksia, kivetyksiä, singelin kärräämistä... Mutta tehdään mitä ehditään, niin kuin tähänkin asti!
3. Mitä olet oppinut viimeisen vuoden aikana?
Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä (ehkä jopa vähän liiankin hyvin!). Olen oppinut tiettyä rentoutta ja positiivisempaa elämänasennetta. Katselemaan elämää kauniimpien lasien läpi, arvostamaan arkea entistä enemmän.
4. Mitä bloggaaminen antaa sinulle?
Bloggaamisessa yhdistyvät kaikki rakkaat harrastukseni: puutarhanhoito, sisustaminen, leivonta, valokuvaus. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin, kokenut kivoja asioita, oppinut uutta.
5. Mitä haluaisit osata?
Haluaisin osata piirtää, soittaa saksofonia, puhua sujuvasti ranskaa, nikkaroida huonekaluja. Puutarhassa haluaisin osata hallita isoja kokonaisuuksia, suunnitella ja toteuttaa niitä. Nyt poukkoilen sinne tänne pienen piperryksen perässä.
Loppuun vielä anteeksi- ja avunpyyntö. Sain alkuvuodesta toisenkin haasteen, mutta kun en heti kirjannut sitä muistiin, en enää tiedä mistä haasteen sain. Jos siis en ole käynyt juuri sinun blogissasi noutamassa haastetta, anteeksipyyntöni. Mielelläni nappaisin sen mukaani!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Laskiainen, uusi pikkujoulu?

Viikonloppu oli sen sortin juoksua tapahtumasta toiseen ja herkuttelua aamusta iltaan, että ihan tuli mieleen pikkujouluaika!
Laskiaissunnuntaita vietettiin upeassa auringopaisteessa. Olin haaveillut herkkuhetkestä kesähuoneessa, mutta aamupäivän kyläriehan ja raikkaan rapean ulkoilusään jälkeen auringon lämmittämä kotisohva veti kummasti puoleensa. 
Jotenkin tämä valoisuus tuntuu ihan häkellyttävältä.
Yritän olla murehtimatta likaisia ikkunoita tai auringonpaisteen paljastamia kulahtaneita nurkkia. 
Tuntuma kameraankin pitää hakea uudestaan. Omat haasteensa siis auringossakin. 
Mutta nyt nautitaan, on tämä niin ihanaa!


lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille!
Blogiystäville, sukulaisille, naapureille, tosielämän ystäville. 
Erityisen mukavaa ystävänpäivää Kotipuutarha-lehden arvonnassa voittaneelle!
Onnetar suosi Annia:

Nyt onkin oikea aika pistää siemenet itämään, onneksi muistutit! Osallistun lukijana kahdella arvalla!

Lämpimät onnittelut Anni! Laitatko minulle yhteystietosi osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan lehtitilauksesi matkaan. Ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

torstai 12. helmikuuta 2015

Kuukauden kuva ja arvontamuistutus

Helmikuun kuvassani on nyt vähän huijauksen makua. Kuukauden kuvissa oli tarkoitus valita yksi otos, johon tiivistyy sen kuukauden fiilis. Ja tässä on ympätty kaksi kuvaa yhteen.

Mutta jotenkin tämä kuvastaa helmikuun kahtiajakoisuutta niin hienosti. Vasta viikko sitten lunta pyrytti kerralla valtavat kinokset ja keli oli kauneudessaankin harmaa. Nyt olemme saaneet nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja plusasteiden tuomista sulosoinnuista. Räystäät on laulaneet iloiseti tip-tip-tip ja katolta sulava lumi on rymissyt vauhdilla alas.
Kuukauden kuva: Helmikuu
Myös kasvihuoneen toinen puoli on jo lähes sula ja lumeton. Ovikin aukeaa taas. Talvi tuskin oli vielä tässä, mutta viime päivien keli toi ihanan tuulahduksen keväästä sekä toivoa malttamattomille.

Muistuttelen tässä samalla kivasta lehtiarvonnasta, jonka arvonta-aika päättyy huomenna perjantaina, 13.2. klo 24. Palkintona siis Kotipuutarha-lehden neljän numeron määräaikaistilaus. Jos et ole vielä osallistunut arvontaan, käy jättämässä puumerkki itsestäsi tänne!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kuumetta

Talokuume. Se on kyllä kamala tauti. Erityisesti rakkaan aviomieheni mielestä. 
Tiedättekö sen malttamattoman tunteen, kun syyskuussa tekee jo mieli leipoa piparkakkuja Michael Bubléen tahtiin? Tai kun tammikuussa odottaa tuskaisena sipulikukkien nostavan päätään lumen alta? Haluaisi upottaa sormet multaan ja vaikka repiä rikkaruohoja. Mutta ei voi. 
Sama homma talokuumeen kanssa, tämä vain vaivaa ympäri vuoden. Ei auta piparkakut tai tulppaanit, lottovoitto ehkä.
Tarkistan lähes päivittäin talojen myynti-ilmoitukset hakusanalla "rakennusvuosi 1600-1940". Appiukkoni kauhuksi. Hänen pahin painajaisensa nimittäin on, että ostamme jonkin koinsyömän kartanon, jonka kosteusvaurioiden syyksi paljastuu olohuoneen lattian alla (!) oleva järvi. Anoppi on paljastanut miehensä heräävän toistuvasti hikikarpalot otsallaan ja hourivan järvestä olohuoneessa. Mies parka. Kuvan lattia ja järvi eivät liity toisiinsa.
Mutta lääkitäkseni kuumettani ja pitääkseni appiukon varpaillaan huokailen näiden ilmoistusten äärellä. 
Kuvien kaunokainen on myynnissä Paraisilla. Lisätietoja Etuovi.com.
Kaikki kuvat: Etuovi.com
Onko täällä muita kroonisesta talokuumeesta kärsiviä?

lauantai 7. helmikuuta 2015

Jännitystä ilmassa!

Ihan täällä pisti eilen jännittämään! Minua nimittäin pyydettiin vieraskynäilijäksi Viherpeukaloiden blogiin ja eilen oli ensimmäisen postauksen vuoro. 
Olen tehnyt Viherpeukaloiden kanssa blogiyhteistyötä aiemminkin, sillä onnekseni heidän puutarhamyymälänsä sijaitsee aivan tässä kotikulmilla. Suurimmalle osalle Viherpeukalot lienee tuttu posti- ja verkkomyynnistään.
Viherpeukaloiden blogia on kirjoittanut viisi erilaista ja monipuolista kirjoittaa jo parin vuoden ajan. Ja nyt minäkin pääsen mukaan kyläilemään! Käy ihmeessä tutustumassa, jos blogi ei ole entuudestaan tuttu. Pääset sinne tästä. Meikäläisen tuotokset löytyvät ”Marian hyötytarhassa” –otsakkeen alta.
Klikkailen Viherpeukaloille kynäilemiäni juttuja jatkossa myös tänne blogini puolelle. Kaikki Viherpeukalot blogin postaukset päivittyvät Viherpeukaloiden Facebook-sivuille, joten sitä kautta on myös helppo seurata.
 Mukavaa viikonloppua!

torstai 5. helmikuuta 2015

Dinosaurus tässä terve!

Minusta on jo pidemmän aikaa tuntunut, että aivan  k a i k k i  ovat Instagramissa. Sain viikonloppuna säälinsekaista opastusta suvun nuorisolta Instagramin saloihin. No nytpä alkoi Lyyti taas kirjoittaa ja yritän räpiköidä perässä parhaan kykyni mukaan.


Täältä löydät siis blogin Instagram-tilin. Instassa on nähtävillä lähinnä puhelinkuvia, jotka eivät päädy blogiin asti. Osaa kuvista päivittelen myös Facebook-sivuille. Tervetuloa seuraamaan, jos niillä main liikut!


Moni on muuten tahoillaan pohtinut blogien tulevaisuutta. Onko sitä? On niin paljon nopeampaa huikata heipat Facebookissa tai ladata kuvia Instagramiin ja saada mahdollinen "Tykkään!"-palaute saman tien. Vaikka olen melkoinen kuvanarkomaani ja tykkään selailla paljon ja nopeasti, pidän kuitenkin valtavasti blogipostausten hitaammasta tyylistä. Teksti on tarkemmin harkittua, kuvat huolella valittuja. Kukapa olisi arvannut, että tavalliset blogipostauksetkin alkavat olla vanhanaikaisia? Onneksi olen melkoinen dinosaurus!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Eteenpäin

Viikonloppuna vietettiin hautajaisia.
Olo on huojentunut, surullinen, helpottunut, väsynyt.
Siunauskappelissa ajattelin, etten ikinä selviä muistotilaisuuden puheestani. Itku takertui kurkkuun isoksi möhkäleeksi ja silmät täyttyivät kyynelistä. Vaikka Ohjelmointipäällikkö teki kaikkensa naurattaakseen äitiään.
Pappi puhui kauniisti ja sain lohtua erityisesti muutamasta lauseesta. 
Itseään on turha soimata tekemättömästä.
 Haluan uskoa, että isä ja äiti ovat taas tavanneet. Ja katselevat meitä sieltä jostakin. 
Muistotilaisuus oli pieni ja lämminhenkinen. Kuulumisten vaihtoa sukulaisten kesken, hauskoja muistoja, naurua. 
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kohti kevättä ja valoisampia aikoja.
Tietyllä tavalla uusi alku tämäkin.