lauantai 19. marraskuuta 2016

Välillä iskee väsymys

Ohjelmointipäällikkömme täytti hiljattain 4 vuotta. Ohjelmointipäällikkö-nimitys juontaa pikkumiehen ensimmäiseen vuoteen, jolloin suloinen vauva-arki olikin jotain muuta kuin, mitä olimme odottaneet. Paha refluksitauti allergioineen ja synnynnäinen munuaisvaiva toivat haasteita arkeen. Päivät ja yöt seurasivat toisiaan melko samanlaisina: valvomista, kantamista, itkua (sekä lapsen että äidin).


Nyt, neljä vuotta myöhemmin, talossamme asuu elämää ja maailmaa syleilevä pikkumies, jolla on korkea kipukynnys ja uskomaton kyky valaista pimeinkin päivä. Vaivat ovat muuttaneet muotaan, mutta ovat edelleen jollakin tavalla läsnä. Säännölliset kontrollit ovat siinä mielessä huojentavia, että tiedämme huippulääkäreiden tarkkailevan poikaamme ja mahdolliset muutokset varmasti huomataan. Vertailumateriaalia on koko pienen miehen eliniältä. 

Mutta niin vaan nuo tutkimuspäivät imevät mehut äidistä. Aivan totaalisesti. Samaan aikaan olo on sekä toiveikas että pelokas, sitä yrittää varautua huonoihin uutisiin kuitenkin hyviä toivoen. Lastenklinikalla lapsi iloitsee eri osastojen leikkipaikoista, sairaalaklovneista, tarrapalkinnoista, pillimehusta. Äiti yrittää olla reipas ja tukea lasta, lohduttaa tutkimuksessa pelokasta pientä mieltä. Tunteet menevät laidasta laitaan, molemmilla.



Seuraava päivä menee akkuja ladatessa. Toipuessa. Sylitellessä. Vähän extraherkkuja nautiskellessa. Näillä reissuilla näkee aina paljon pieniä, sairaita potilaita. Meillä sen sijaan ei ole mitään akuuttia hätää.  Olo on kiitollinen, poikamme on hyvissä käsissä.  Olemme päässeet vähällä. Siitä huolimatta välillä vain meinaa iskeä totaaliväsymys. Peitto pään yli vedettynä pitää hetki surkutella. Onneksi pikkumiehen positiivisuus on tarttuvaa sorttia!

33 kommenttia:

  1. Uskomattoman positiivinen elämänasenteesi on upeaa luettavaa! Leppoisaa lauantai-iltaa! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuija! Sinun viestisi ne ovat aina upeaa luettavaa <3

      Poista
    2. Molemminpuolinen ilo! Tapaisimmepa joskus! 🍀 Tuija

      Poista
  2. Kaiken kiitollisuuden keskellä on lupa olla myös väsynyt ja surullinen. Jatkuva itsensä jaksamiseen tsemppaaminen vie voimia. Hienoa, että pikkumies voi hyvin. Onneksi meillä on edelleen erinomainen terveydenhoitosysteemi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tullut siihen tulokseen, että jos lapsen kanssa onnistuu "pääsemään" sisään järjestelmään, asiat tulevat hoitumaan. Meidät siirettiin keskussairaalan kirjoista Lastenklinikalle pojan ollessa parin kuukauden ikäinen. Tämä oli kyllä meidän onni. Toisaalta jouduin todistamaan julkisen terveydenhoitosysteemin kolikon karmeampaa puolta sairaan isäni kanssa. Totesin, että sairaudet kannattaisi sairastaa lapsena ja sitten pysyä terveenä hautaan asti.

      Poista
  3. Tsemppiä. Kyllä äiti saa olla väsynyt, ihme olisi jos ei väsymystä tuntisi. Ja joskus tuntuu että henkiset rasitukset ovat pahempia kuin fyysiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on saanut lapsen turvallisesti taas omaan kotipesään, iskee väsymys. Onneksi tähän auttavat pitkät yöunet. Ja näiden reissujen jälkeen koko perhe nukkuu heräämättä aamusta iltaan (mitä meillä ei todellakaan muuten tehdä...). Levolla on kyllä uskomaton vaikutus hyvinvointiin!

      Poista
  4. On hyvä juttu, että osaa tunnistaa väsymyksen ja levätä silloin kun kroppa sitä tarvitsee. Pienten lasten kanssa joutuu kyllä aika ajoin venymään ihan äärirajoille :( Toivottavasti saat pian akkusi ladattua, voimia arkeesi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Onneksi minulla on ihana anoppi, joka rientää apuun kun palikat eivät enää meinaa pysyä käsissä.

      Poista
  5. Antavat enemmän mitä ottavat 💕 voimia koko perheelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin! <3 Tämä meidän pikkumies oli muutenkin melkoinen ihme, olimme jo vuosia asennoituneet elämään 3-henkisen perheen elämää. Siksi sitä voimaa kyllä löytyy, läpi mennään vaikka harmaan kiven! (Tosin välillä esiteini ja pikkumies saavat kyllä mehut puristettua äidistä ihan omalla "herttaisella" olemuksellaan...:D :D )

      Poista
  6. Voimia sinulle kaikkiin päiviin, etenkin niihin kontrollipäiviin. Uskomattomat voimavarat löytyy kun niitä tarvitaan. Pikkumiehelle kaikkea hyvää jatkossa. Ei ole elämän alku helppoa ollut. Lapsoi vain osaa niin hyvin sopeutua. Enkeleitä hänen elämäänsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli! Se on ihan totta, pieni lapsi kyllä sopeutuu. Meillä isommilla tekee välillä tiukempaa. Tosin nyt, 4-vuotta täytettyään, pikkumies on ensimmäistä kertaa tajunnut, että kaikki eivät käy säännöllisesti kontrolleissa, kokeissa jne. Tätä olemmekin viime päivät saaneet selitellä ahkerasti. Onneksi viimeisintä visiittiä väritti todella mainiot sairaalaklovnit, niistä jäi hyvä fiilis ja hauskat muistot!

      Poista
  7. Hienoa kuulla, että olette saaneet hyvää hoitoa ja tässä esimerkissä konkretisoituu miten tärkeä työ sairaalaklovnilla on. Ymmärrän äidin huolet se kuuluu äidin rooliin jo pienemmissäkin asioissa. Tsemppiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! <3 Saippuakuplat ja hassut vaatteet riittivät saamaan kaikkien ajatukset hetkeksi muualle. Sen jälkeen lääkärin luo meni paljon innostuneempi pikkumies, sillä olihan se päästävä kertomaan mitä käytävällä oli juuri tapahtunut :)

      Poista
  8. Välillä on ihan ok ladata akkuja ja vain olla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se on. Mutta silti mieleen meinaa hiipiä huono omatunto... Onneksi tarpeeksi väsyneenä sen saa nopeasti nuijittua jonnekin takaraivon perukoille:)

      Poista
  9. Onneksi kaikki on hyvin! <3 Mutta tiedän tuon tunteen, lapsen sairastaminen on niin kuluttavaa ja kaikki siihen liittyvä vie voimat, oli se sitten vain kontrollikäyntejä. Nyt on lupakin levätä! Myöhästyneet onnittelut sankarille! :)

    Mulla on sulle muuten haaste ;)
    http://www.onnistain.fi/2016/11/punaisen-maton-paikka.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta ja kiitos onnitteluista! :) Ja nyt pitää lähteä katsastamaan haaste, ihan jo alkoi jännittää! :D

      Poista
  10. Blogiasi lukeneena voisin arvata, että ohjelmointipäällikkö on tainnut periä äidiltään aimo annoksen positiivisuutta ja pirteyttä :) Asenteella pääsee jo pitkälle, vaikka toki välillä on todellakin ihan sallittua pistää pää tyynyn alle ja itkeä silmät punaisiksi! Itse sitä temparementtisorttia, että välillä touhutaan ja iloitaan kunnolla - ja välillä itketään pahat pois, jos sille tuntuu. Puhdistavaa.

    Leppoista sunnuntaita kera herkkujen ja hyvän seuran! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Minä olen vähän tällainen itsekseni märehtijä, itken ensin omat itkut salassa ja vasta myöhemmin, prosessin läpikäytyäni, pystyn puhumaan muille. Mutta se on kyllä ihan totta, että kunnon itku puhdistaa!

      Ihanaa illanjatkoa sinne!

      Poista
  11. Vähemmästäkin on levon tarpeessa. Huoli lapsesta ei tosiaan ole sieltä pienimmästä päästä voimavaroja kuluttavia asioita, vaikka onneksi ei akuuttia hätää olekaan. Hyvää jatkoa molemmille <3

    VastaaPoista