lauantai 8. kesäkuuta 2019

Uuden edessä

Olen odottanut tämän postauksen kirjoittamista jo jonkin aikaa. Mutta nyt kun on sen aika, meinaa iskeä pelko, melkeinpä paniikki. Ääneen kertominen ja asian jakaminen tekee tästä vielä konkreettisempaa, jollakin tapaa todempaa. Kaikki on tapahtunut niin vauhdilla, että ajattelulle ja pohtimiselle ei ole ollut aikaa. Ennen kuin nyt.
Olemme uuden edessä, koko perhe. Ensi viikolla suljemme kotiovemme ja heitämme, ei hyvästejä, mutta pitkän "näkemiin" tutuille kulmille. Edessä on 13 kk Amerikassa, määränpäänä Washington DC.
Olen saanut viime aikoina vastata ylivoimaisesti eniten kysymykseen: "miten voit jättää puutarhasi??" Pakko myöntää, että tässä vaiheessa kesäloistoa puutarhan jättäminen on todella haikeaa. Lähtö olisi taatusti helpompaa vaikkapa marraskuussa. Mutta eihän sitä nyt oikeasti tarvinnut kahta sekuntia miettiä, kun vaakakupissa oli perhe tai puutarha. 
Puutarhalle koittaa sapattivuosi ja ryhdymme rivakkaan yhteistyöhön jälleen 13 kk päästä. Olemme silloin luultavasti molemmat amerikanvuoden rehevöittämiä, joten talikon kanssa heiluminen tekee kummallekin oikein hyvää!
Perillä odottaa uusi kaupunki, uudet ihmiset, uusi koti. Uudet koulut ja uusi työ. Ja nuorimmaisella myös täysin uusi kieli. Jännittää tietenkin ihan hirveästi. Minua luultavasti vielä enemmän kuin lapsia.

Olen asunut Amerikassa kahdesti aiemmin. Ensin yksin opiskelijana, sitten mieheni kanssa kahdestaan. Mutta näin perheen kanssa muuttaessa on otettava ihan erilaisia asioita huomioon. Yksi tai kaksi aikuista seisoo vaikka päällään hammasta purren, jos sillä saadaan hommat hoidettua. Mutta lapsilta ei voi odottaa samanlaista sisukkuutta ja sinnikkyyttä. 
Tietoa muutosta ei otettu vastaan pelkästään riemusta kiljuen. Tunteita on käyty läpi laidasta laitaan, lasten lisäksi myös minä itse. Kevään koitokset verottivat voimia ja tätä on tullut lykättyä koko ajan tuonnemmaksi. "Se on sitten joskus kesäkuussa". Mutta tuo kesäkuu on nyt, kääk! 

Vanhempana sitä yrittää tehdä muutoksen lapsille mahdollisimman helpoksi. Tasoittaa tietä, toivoa parasta. Uskoa, että on tehnyt oikean ratkaisun. Uskoa, että elämä ja kokemukset kantavat. Jos eivät aivan heti, niin ainakin pitkällä tähtäimellä.
Esikoinen sai tänä keväänä päätökseen alakoulun musiikkiluokat. Ainahan kevätjuhlat ovat tunteellisia, mutta tänä vuonna itku oli erityisen herkässä. Kun luokka kajautti juhlasalissa Antti Kleemolan "Sun puolella", niiskutettiin sekä yleisössä että esiintyjäkaartissa.

Tänään leikit ja kasvat
Poutapilvistä linnoja teet
Vaan kerran kun matkaasi lähdet
Muista tää, minne ikinä meet

Kun myrskyt riehuu ja kaataa heikkoja
Pää nosta pystyyn ja pysy vahvana,
Jos tahdot turvaan on ovet avoinna
Me ollaan sun puolella

Edessä on varmasti myrskyjä, mutta toivon mukaan myös myötätuulta ja poutapäiviä. Koko perhe on samassa veneessä. Askel kerrallaan opettelemme uuteen arkeen.
Koti lähti konteissa toukokuun puolella ja me seuraamme perässä ensi viikolla. Blogi jatkaa päivittymistä valtameren toiselta puolen, kunhan saamme koneet perille ja nettiyhteydet auki. Toivottavasti "näemme" myös silloin!

Ihanaa alkukesää, voikaa hyvin ja kuullaan taas!

SHARE:

14 kommenttia

  1. Kaikkea mahdollista hyvää uusien tuulien matkaan! Olkoot ne teille suotuisat. Mielenkiinnolla jään seuraamaan postauksia valtameren toiselta puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Luvassa on vähän vähemmän puutarhaa ja enemmän elämän ja paikkojen ihmettelyä sekä kokemusten jakamista. Kiva kuulla, että "tavataan" vielä!:)

      Poista
  2. Toivon teille kaikkea hyvää valtameren toiselle puolelle! Tuleva jännittää varmasti, mutta on varmasti myös ainutlaatuinen kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Matkassa on ollut monta mutkaa ja tulee varmasti jatkossakin. Mutta ainutlaatuinen kokemus on taatusti tulossa:)

      Poista
  3. Voi kaikkea hyvää teille ja toivotaan paljon myötätuulta matkaanne 😊

    VastaaPoista
  4. Hupsista...mikä ylläri? Oikein ihanaa vuotta teille, koko perheelle, sinne valtameren tuolle puolelle :) Nuorin tyttäreni on naimisisa amerikkalaisen miehen kanssa ( 10 vuotta jo) mies muutti Suomeen noin 5 vuotta sitten. Tuttava perheeni kotiutui juuri Austraaliasta. Olivat siellä vuoden jo toisen kerran. Niin se maailma muuttuu, kodit laitetaan konttiin ja lähdetään :) Ihmettelin ensimmäiseksi, että kuka hoitaa sinun puutarhaasi? :D Kaikkea hyvää ja turvallista matkaa! Tepa

    VastaaPoista
  5. Aika hurjan jännittävä matka tulossa koko perheelle. Toivon hyvää ja ihanaa aikaa teidän perheelle. Paljon myötätuulta ja hymtä matkallenne. Kuulolla ollaan ♡

    VastaaPoista
  6. Toivon mahtavaa seikkailua sinne rapakon taakse. Puutarha kyllä odottaa eikä vuodessa villiinnyt vallan mahdottomasti, etenkään noin hyvin hoidettu.

    VastaaPoista
  7. Hei, kaikkea hyvää ja onnellista uuteen, seikkailuun!

    VastaaPoista
  8. Varmasti edessä paljon uutta ja ihmeellistä ja antoisa vuosi tulossa teille! Tsemppiä matkaan💛

    VastaaPoista
  9. Aivan mahtavia kuulumisia - meren takaisia tuulia! Kaikkea hyvää koko perheelle!

    VastaaPoista
  10. Oikein paljon onnea uuteen seikkailuun! Toivon myötätuulta teille kaikille!

    VastaaPoista
  11. Hieno mahdollisuus, vaikka varmasti myös haikeaa jättää kaikki tuttu ja turvallinen.. Tuo aika menee varmasti ihan hujauksessa. Onnea matkaan! ❤️😊

    VastaaPoista

Blog Design Created by pipdig