tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kotona!

Saavuimme koto-Suomeen viikonloppuna, suomalaista suviyötä vasten. Matka meni ennakko-odotuksia huomattavasti paremmin, mutta siitäkin huolimatta huokaisin syvään, kun koti vihdoin häämötti horisontissa. Selvisimme!
Lähtökenttämme Dulles oli yhä lähes aavemaisen tyhjä. Kentän on suunnitellut suomalainen Eero Saarinen ja kentälle hurautetaan Saarinen Circle:ä pitkin. Jostakin syystä tuo naurattaa joka kerta, suomalainen kadunnimi navigaattorissa. Kentällä aurinko onnistui paistamaan juuri sellaisesta kulmasta, että sisäpinnat näyttivät ihan välkehtivältä vedeltä.

Kaikki lennot lähtivät ajallaan ja erityisesti Washington D.C. - Lontoo välin saimme matkustaa todella väljästi. Sekä edessämme että takanamme oli tyhjää. Nyt lennoilla tarjottiin myös ateriat. Ei ole montaakaan viikkoa, kun penkillä odotti paperipussissa pelkkä vesipullo, myslipatukka ja croissant. Erityisruokavalioita ei vielä kyetty huomioimaan, mutta olimme saaneet tästä vihiä, joten pikkumiehelle oli varattu kassillinen evästä. Tosin matkustimme yötä vasten, joten kuopus oli nopeasti unessa ja syöminen jäi vähemmälle.
Heathrown kentällä Lontoossa meillä oli yli 8 h odotus. Se teki vähän tiukkaa, kun takana oli jo huonosti nukuttu yö koneessa. Kentän kaupoista osa oli avannut ovensa, mutta ruokaa sai vain yhdestä pikaruokapaikasta. Ruokailla ei saanut paikan päällä, joten ihmiset putsailivat odotushallin penkkejä desinfiointiliinoilla ja koittivat syödä vaivihkaa maskiensa alta. Meno ja väkimäärä oli huomattavasti vilkkaampaa Euroopan päässä ja turvavälien pitäminen vähän niin ja näin.

En tiedä onko itse matkanteko ollut ikinä kovin rentouttavaa (ainakaan lasten syntymän jälkeen), mutta kyllä korona jättää jälkensä reissuhalukkuuteen ainakin meidän perheessä. Koneessa ja kentillä piti olla koko ajan skarppina eikä esim. tehnyt mieli kierrellä lentokentän kaupoissa hypistelemässä tavaroita. Vessassa käynti aiheutti lähes hikikarpaloita otsalle. Yllättävän hyvin sitä on oppinut toimimaan niin, ettei koske oikeastaan mihinkään. Lisäksi käsilaukusta löytyy aina varamaskeja, desinfiointiainetta, puhdistusliinoja, kertakäyttöhanskoja...

Kotiin saavuttuamme menimme heti saunaan. Tai siis aivan ensimmäiseksi tuhosimme naapurien jättämät laku- ja salmiakkipussit, suuri kiitos niistä! Kesäyö oli harmaa ja tihkuinen, joten puutarhan kiertäminen jäi seuraavaan päivään. Joka meidän perheessä koitti heti klo 15...

Aikaerosta toipuminen on ottanut koville. Kroppa elää Amerikan aikaa ja erityisen tarkkana kellosta on vatsa! Nälkä iskee entisinä ruokailuaikoina ja toisena yönä istuimme kaikki "iltapalalla" klo 03. Perheen junioria se nauratti kovasti, onneksi tässä ei ole kiire työ- ja kouluarkeen.

Ensimmäiset päivät ovat sujuneet kotikulmia ihmetellessä. Eilen aloitin raivausurakan puutarhassa, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Ihan jokaista penkkiä en ole vielä edes uskaltanut katsastaa ja osaa olen tiiraillut vain sormien välistä. Mutta ehkä tämä tästä viimeistään ensi kesään mennessä!
Nyt päällä on omaehtoinen karanteeni Suomen suositusten mukaisesti. Lisäksi käytämme maskeja kotipihan ulkopuolella. Oma onnenhetkeni löytyi tuulensuojasta lasitetulla terassilla. Aamukahvin kaverina oli lukematon Glorian Koti. Marraskuun numero, mutta mitäpä pienistä! Skandinaaviset sisustusjutut tuntuvat ihanan kotoisilta Amerikan runsauden jälkeen.

Mukavaa viikon jatkoa!


SHARE:

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Helppoa ja nopeaa kesäruokaa

Kesällä ei tee mieli kökkiä keittiössä, joten meillä suositaan helppoja salaatteja ja grilliruokaa. Kikhernesalaatti on ihanan täyteläinen ja ruokaisa. Se valmistuu nopeasti ja maistuu hyvältä vähän kaikkien kanssa. Loistava lounas sellaisenaan, lisäkkeenä grilliruokien kanssa tai pitaleipien täytteenä.

Käy nappaamassa helppo salaattiohje Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä.

Ihanan lepposia kesäpäiviä!

SHARE:

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Ruusutarhahaaveita

Eteen tupsahtelee nyt toinen toistaan kauniimpia puutarhoja. Ihan kiusallaan. Aivan kuin tietäisivät, että olemme kohta lähdössä. Nyt pitäisi keskittyä ihan muihin juttuihin, eikä jäädä huokailemaan kukkien keskelle. Vaan minkäs teet!

Tämäkin upea ruusupuutarha tuli vastaan ihan vahingossa. Pieni ja jyrkkä kaupunkipiha, mutta aivan täynnä kasveja. Niin kaunista ja rehevää. Ja se tuoksu, oo-la-laa! Nyt olen vakaasti päättänyt, että myös kotipihaan on saatava paaaaljon ruusuja. Ja itselle ruusupeukalo...
Lue lisää Minttua ja mustikoita -blogista, pääset ruusupostaukseen tästä linkistä.


Oikein ihanaa ja kukkaisaa viikonloppua!

SHARE:

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Juhlien jälkeen

Juhlat on nyt juhlittu. Viikonloppuna ehdittiin tavata vielä monta ystävää. Emme hyvästelleet, vaan sanoimme näkemiin. Takataskussa on nyt kutsuja moneen maahan ja lupauksia jälleennäkemisistä. Aika näyttää, mitkä tulevat toteutumaan. Ja palaako vapaa-ajan matkustelu ylipäätään enää ikinä entiselleen koronan jälkeen?
Rakastan juhlien jälkeisiä aamuja. Tunnelma on silloin iloisen rento ja jotenkin raukea. Jääkaapissa on edellisen päivän herkkuja ja maljakoissa on kukkia. Itse juhlapäivää siivittää usein kiire ja pitkä todo-lista. Seuraavana aamuna koti huokuu vielä juhlatunnelmaa, mutta rennolla otteella. Pöytäliinassa saattaa olla kahvikupin rinkula tai tilkka punaviiniä,  siivoaminen saa kuitenkin odottaa. Ensin keitetään aamukahvit ja viipyillään juhlafiiliksissä.
Seuraavaksi onkin laitettava hihat heilumaan, sillä edessä on muutto! Koti lähtee kontissa kohti Suomea vähän ennen meitä. En odota urakkaa mitenkään innolla, sillä muuttaminen on mielestäni yksi stressaavimpia puuhia. Kaikki se tavarapaljouden läpikäyminen. Lasten koulupaperit ja piirrustukset. Pikkumiehen laatikonpohjalla olevat "aarteet". Maltanko nyt luopua mummon perintömaljakosta, kun en ole sitä aikoihin käyttänyt? (No en tietenkään malta!)  Onko sanomalehti muistettu perua? Entä sähkö- ja kaasusopimukset? Onko pankkitilit lopetettu, puhelinliittymät lakkautettu, muistettu ilmoittaa kaikille mahdollisille tahoille? Voiko joku kääntää eksyneet postit? Mitä tehdä kaappiin jääneille ruokatarvikkeille, mausteille ja siemenpusseille? Pakastinkin pitää vielä sulattaa ja uuni jynssätä. Apuaaaa!!!
Loppuun vielä kaksi kuvaa, jotta saan pulssini taas tasaantumaan. Koulut loppuivat täällä viime viikolla ja vaikka kouluvuosi oli todella rankka, selvisi jälkikasvu siitä upeasti. Vuodessa oli pakko kasvaa aivan hirveästi, pikakelauksella. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvät muistot ja kaipuu takaisin. Lasten kasvutarinaa on ollut ihmeellistä seurata!

Mukavaa viikkoa, minä hautaudun nyt laatikkovuoren keskelle!


SHARE:

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Juhannuspionit

Juhannusterveisiä täältä rapakon takaa! Täällä vasta aloitellaan juhannusaattoa, joka ei tietenkään ole mikään paikallinen juhlapäivä. Meille on tulossa vieraita takapihapiknikille, mutta vasta työpäivän jälkeen. Tulin siis vielä nopeasti huikkaamaan heipat ennen leivontapuuhia.
Juhannusruusut ja kauniit luonnonkukat on tänä vuonna korvattu pioneilla. Ei myöskään ole mummon rieskaa tai silliä, mutta lohitäytteisiä ruisnappeja ja Fazerin sinistä kyllä löytyy! Ja salmiakkiakin pitäisi vielä joku kätkö jossakin olla...

Oikein ihanaa juhannusta teille kaikille! Nauttikaa Suomen upeasta suvesta ja yöttömästä yöstä!


SHARE:

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Juhlasta juhlaan

Täällä on parhaillaan menossa kunnon juhlaputki! Perheessä on vietetty muutamat valmistujaiset ja tällä viikolla vielä koulunlopettajaiset. Nyt on heitetty hyvästit amerikkalaiselle kouluvuodelle.
Jokainen juhla jouduttiin järjestämään tietenkin etänä. Itseäni harmitti sekä lasten koulujuhlien peruuntuminen että aikuisten hienon illallisen vaihtuminen kotiruokailuun. Tosin paikallisia ei voi kyllä syyttää kekseliäisyyden puutteesta. Koululaisille oli järjestetty omaa etäkivaa. Aikuisten valmistujais-illallinen puolestaan toimitettiin kotiosoitteeseen ja tietyllä kellonlyömällä suurilukuinen juhlakansa istui pöytiensä ääressä, Zoom-sessio auki koneella. Kokemus se oli tämäkin!
Itselleni tämä oli hyvä syy kaivaa hopeat esiin ja kattaa pöytä juhlavammin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Koristeet haettiin takapihalta. Pöydällä kiemurteli aidasta napsaistua köynnöstä (köynnössorvarinpensas?), puuvillaservettien päällä oli murattia ja pikkumaljakoissa nandinan lehtiä ja valkoisia kukintoja.
Kevään "koronadietti" aiheutti omat haasteensa juhlapukeutumiseen, mutta kotipöydän ääressä kehtasi surutta höllätä vyötä. Ja korkkaritkin sai potkaista jalasta heti kuvien ottamisen jälkeen. Ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin!
Loppuviikko menee juhliessa sekin, nyt tosin rennosti piknikin merkeissä. Tänään suuntaamme amerikkalaisten ystäviemme luokse, juhannusaattoa vietetään suomalaisessa seurassa ja viikonloppuna tavataan vielä kansainvälisiä ystäviä. Ilmassa alkaa olla haikeiden jäähyväisten merkkejä.


Ihanaa juhannusviikkoa teille kaikille!


SHARE:

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Mansikkasalsassa maistuu kesä

Täällä on viikonloppuna herkuteltu ihanan raikkaalla mansikkasalsalla. Ensin kauhoin sitä suoraan kulhosta lusikalla (kyllä, hävettää myöntää...), sitten dippailimme siihen nachoja ja lopulta salsa pääsi vielä grillissä tiristetyn halloumjuuston kaveriksi.
Tuore, raikas, kesäinen, sopivasti potkua. Voi valmistaa etukäteen ja sopii vähän kaikkien kaveriksi. Eikös siinä ole aika lailla täydellisen kesäruoan määritelmä?
Mehevän mansikkasalsan ohje löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista TÄÄLTÄ

Suloista suvisunnuntaita ja maukkaita kesäkokkailuja!


SHARE:

torstai 11. kesäkuuta 2020

Värien voimaa

Tämä atsalea löytyy kotipihaltamme täältä. Se on aivan kiinni autotallin seinässä, kuumalla ja paahteiselle paikalla. Mutta niin vain kukki aivan mielettömän kauniisti! Upea väri loisti sekä keskipäivän paahteessa että tunnelmallisessa ilta-auringossa.
Jälleen kerran ihmettelen, miksi en ole istuttanut yhtään atsaleaa omaan puutarhaani. Sinne jonnekin rodojen ja havujen kaveriksi. Tämä asia on kyllä korjattava heti kotiinpalun jälkeen.

Lisää puutarhan väriläiskiä, eli runsaana kukkivia atsaleoja Minttua ja mustikoita -blogissa täällä

Kaunista loppuviikkoa!

SHARE:

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Rappioromantiikkaa ja mintun makua

Pahin kuohunta on alkanut laantua, ainakin toistaiseksi. Keskustaan uskaltaa taas suunnata turvallisin mielin. Tosin sinne ei ole vieläkään kauheasti asiaa, sillä koronarajoitukset ovat monin paikoin voimassa. Elättelen kovasti toiveita, että ehtisin shoppaamaan ennen Suomeen paluuta. Muuten tuliaiset on hankittava lähiruokakaupasta!
Vaikka kulman takana häämöttävä kotiinpaluu on rajoittanut kesän kasvihankintoja, niin yrttejä olen ostanut surutta. Tässä kasvaa "Sweet lemon" minttu, lisäksi takapihan ruukuista löytyy suklaaminttua, rosmariinia, timjamia, basilikaa, oreganoa, ruohosipulia, korianteria ja salviaa. Vierastin pitkään mintun voimakasta makua, mutta nyt sitä sujahtaa sujuvasti smoothien joukkoon, marinadeihin, salaatteihin ja makuvesiin.
Innokkaasti leviävä minttu on helppo ja kiitollinen ruukkukasvi, jonka voi hyvin talvettaa maahan istuttamalla. Joko irrottamalla juuripaakun ruukusta syksyllä ja istuttamalla se maahan, tai kaivamalla kasvin maahan ruukkuineen päivineen. Molempia olen kokeillut ja molemmat onnistuivat yhtä hyvin.
Molemmin puolin minttua valtoimenaan rönsyilevä köynnös on ilmeisesti köynnössorvarinpensas, jota paikalliset kutsuvat nimellä "Wintercreeper". Se on ainavihanta ja innokas leviämään. Sitä käytetään täällä koristeellisena köynnöksenä tai maanpeittokasvina. Se on loistava juhlapöydän koriste, sillä köynnökset kestävät terhakoina tuntitolkulla.
Ruukutuspöydän takana näkyvä aita pysyy pystyssä kutakuinkin pyhällä hengellä. Meillä on tontilla neljä rajanaapuria ja yhtä monta erilaista aidanpätkää. Pidemmän päälle tuo saattaisi alkaa nyppiä, mutta nyt näen vain särmikästä rappioromantiikkaa. Jokaisessa aidanpätkässä kiemurtelee erilaisia köynnöksiä, joten yleisilme on enemmänkin vehreä ja rehevä kuin levoton ja karu.

Täällä taistellaan kotikoulun parissa vielä viikko ja sitten lomalaitumet kutsuvat meitäkin. 


Mukavaa viikon jatkoa!


SHARE:

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Kiireettömät kesäaamut ja kaura-banaaniletut

Kauraiset banaaniletut on helppo ja nopea viikonlopun aamupalaherkku. Tai välipala. Tai iltapala. Yhtä kaikki, lettutaikina valmistuu nopeasti blenderissä pyöräyttämällä (tai tarvittaessa myös perinteisesti käsipelillä). Meillä nämä kulkevat nimellä koronaletut, sillä täällä on ollut hankala löytää jauhoja koronan aikaan. Letuissa onkin käytetty kaurahiutaleita. 
Nämä ovat myös kätevä herkku perheessä, jossa lapsi tykkää banaaneista, mutta banaanit eivät saa olla liian raakoja tai liian kypsiä. Banaanien optimaalinen syöntiaika on siis varsin lyhyt, joten ylitarjontaa on oikeastaan jatkuvasti.

Kauraisten banaanilettujen ohje löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä. Ja muistinko muuten jo mainita, että nämä ovat myös gluteenittomia ja maidottomia.


Herkullista kesäsunnuntaita!


SHARE:

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Ilta-auringon tuomaa rauhaa

Olen saanut paljon kyselyjä miten viime päivien levottomuuden ovat näkyneet meillä. Ihan tässä kotiympäristössä ei oikeastaan mitenkään. Täällä lintukodossa olisi hyvinkin helppoa ummistaa silmät ja sulkea muu maailma ulkopuolelle.
Kotikatu ilta-auringossa.
Asumme hyvin Trumpin vastaisella alueella, jossa ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, monet ulkomailla asuneita / ulkomaalaistaustaisia. Mielipiteitä kyllä on, vahvojakin, mutta niitä ei huudella kurkku suorana. Olen vuoden varrella huomannut, että jos henkilö ei ole presidentin kanssa samalla linjalla, sitä ei varta vasten nosteta esille jokapäiväisissä diipadaapa-keskusteluissa. Jos taas henkilö pitää nykyisestä valtionjohdosta, se tuodaan hyvin nopeasti ilmi. Läväytetään suoraan kasvoille kesken lauseen.
Jättiläismäiset puut luovat turvalliset raamit kotipihalle.
Toki ulkonaliikkumiskiellot ja lisääntynyt turvallisuusviranomaisten näkyminen on tuonut omat jännitteensä. Mutta ei tässä ole pelätä tarvinnut, kunhan ei syöksy suoraan myrskyn silmään.
Valkoinen petunia hohtaa ihanasti ilta-auringossa.
Olemme osa Washington D.C:n esikaupunkialuetta. Meilläkin oli eilen useamman tuhannen hengen mielenosoitus ja marssi tässä "kirkonkylällä". Tapahtuma oli opiskelijavetoinen, kuulemani mukaan hyvin informatiivinen ja sujui kaikin puolin rauhallisesti. Sosiaalista mediaa seuratessani oli suorastaan hellyttävää, miten marssia ohjattiin muun muassa polkupyöräpoliisien avustuksella. Ei tankkeja tai kyynelkaasua, kuten joidenkin kilometrien päässä Valkoisen talon ympäristössä. Mielenosoitusta ja puheita vartioimassa olleita poliiseja polvistui symbolisesti yhdessä protestoijien kanssa. Tämä kaikki summaa kotikulmiemme hengen täydellisesti.
Laventeli on jo täynnä nuppuja.
Täällä alkoi juuri helleaalto ja kesä on täydessä loistossaan. Illat ovat ihanan lämpimiä ja ainakin toistaiseksi kaikenlaiset itikat ja öttiäiset ovat pysyneet poissa. Ilta-aurinko luo ympärilleen seesteistä tunnelmaa.
Muratti kiipeilee autotallin seinustalla. Ikkunan alla kasvaa tulppaanipuun karkulainen.
Kotipiha on tällä hetkellä lempipaikkamme, kuin turvallinen satama ja rakkaaksi muodostunut pesä. 
Monivuotinen koristeheinä talvehti ruukussa terassilla ja on nyt kovassa vauhdissa.

Rauhaisaa ja kaunista loppuviikkoa sinne!


SHARE:

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Kaupungissa kytee

Viikonloppu alkoi ihanassa kesäkelissä ja täällä meidän lähiössä olisi ollut helppo uppoutua auringonpaisteeseen, kirkkaansiniseen taivaaseen ja naapuruston kukkaloistoon. Mutta Washington D.C:n keskustasta kantautui toisenlaisia uutisia. Puoliso oli aikaisella pyörälenkillä nähnyt rikottuja ikkunoita, töhrittyjä monumentteja ja mielenosoitusten jälkipyykkiä.

Levottomuudet ja kuohunta alkoivat viikko sitten, kun afroamerikkalainen George Floyd kuoli valkoisen poliisin käsittelyssä Minneapolisin kaupungissa Minnesotassa. Kyse ei tietenkään ole vain yksittäisestä tapahtumasta, vaan rotusorron pitkä historia, kevään koronakriisi, sitä seurannut työttymyysaalto, kodittomuus ja rahattomuus lähtivät nyt purkautumaan rajuina mellakoina.

Olemme kuluvan viikon aikoina puhuneet näistä asioista paljon kotona, sillä paikallinen uutisointi on luonnollisesti pyörinyt tapahtumien ympärillä. Lapsille on yritetty selittää asioita ikätasoon sopivalla tavalla. Suuntasin sunnuntaipäivänä keskustaan katsastamaan tilannetta omin silmin. Näennäisesti kaupunki näytti siltä kuin koronan aikaan on tottunut: pääkaupungiksi todella autiolta ja rauhalliselta. Mutta mitä lähemmäs Valkoista taloa tuli, sen selvemmin alkoi näkyä edellisten päivien mielenosoitusten merkkejä. Seiniin ja ikkunoihin oli spreijattu tekstejä, rikottu liikkeiden ja ravintoloiden laseja ja ovia, oli töhritty patsaita sekä kansallisia monumenttejä, ja ripustettu iskulauseilla varustettuja lakanoita.


Valkoisen talon ympäristö oli suljettu autoliikenteeltä. Tunnelma päivällä oli rauhallinen, mutta odottava. Ilmassa oli selvästi sellaista pinnan alla kytee -fiilistä. Valkoisen talon edustalla on totuttu näkemään mielenosoittajia milloin mistäkin aiheesta. Nyt paikalla oli joitakin kymmeniä rotusortoa vastustavia, rauhallisesti banderollejaan kantaneita miehiä ja naisia.


New York Times uutisoi aikaisemmin, miten presidentti Trump vietiin viikonlopun aikana turvaan Valkoisen talon bunkkeriin. Sunnuntaina kaikki Valkoista taloa ympäröivät yleiset puistot oli suljettu ja alueella partioi huomattavat määrät poliiseja, salaisen palvelun työntekijöitä ja kansalliskaartin edustajia.
Sunnuntaipäivä näyttäytyi lähinnä jälkien siivoamisella. Kaupungin työntekijät puhdistivat julkishallinnon rakennuksia ja yksityisyrittäjät keräsivät kokoon lasinsirpaleita, sekä kiinnittivät levyjä oviin ja ikkunoihin. Teksteissä ja hashtageina näkyvä "fuck12" viittaa poliisin vastustamiseen.



Lisääntyneet poliisipartiot ydinkeskustassa viestivät, että samaan aikaan valmistauduttiin uuteen iltaan ja mahdollisiin levottomuuksiin. Tilanne pahenikin pimeän tultua siinä määrin, että Washington D.C:n pormestari julisti yöksi ulkonaliikkumiskiellon ja myös kansalliskaartin joukot kutsuttiin paikalle vahvistamaan Valkoisen talon turvallisuutta. 

Illan aikana sytytettiin tulipaloja, poltettiin lippuja ja vahingoitettiin lisää rakennuksia. Osa mielenosoittajista on ilmeisesti tullut "ulkopuolelta" ja mellakoita on organisoitu anarkistien toimesta. Rauhallisesti alkaneet mielenosoitukset ovat nyt muuttuneet joksikin aivan muuksi.
Omalla kohdalla ilmassa ei ole pelkoa, mutta vältämme nyt tiettyjä paikkoja ennen tilanteen rauhoittumista. Tämä on yksi hullu tapahtumaketju lisää yllätysten koronakevääseen. Toivottavasti tahti alkaisi pikku hiljaa rauhoittua.

SHARE:

lauantai 30. toukokuuta 2020

Kukkaisaa viikonloppua ja hortensiavinkki!

Viikonloppu alkoi monessa perheessä juhlan merkeissä. Täällä ei vielä päästä kirmaamaan kesälaitumille, mutta pientä kivaa extraa on meilläkin luvassa. Oli siis jälleen kukkakassin aika!
Mielikuvani näille kesäaamujen kukkakasseille oli kyllä hieman erilainen kuin käytännön toteutus. Kuvittelin käyskenteleväni torilla kaikessa rauhassa, hameenhelmat heiluen. Torit ovat toistaiseksi pysyneet kiinni, ja ruokakaupasta kukkia saadakseni jonotin ensin maski kasvoilla ja suojahansikkaat käsissä kaupan ulkopuolella, sitten pääsin valikoimaan suppeasta leikkokukkavalikoimasta ja lopulta kassalle jonotettiin kahden metrin turvavälein.  Siitä oli kesäromantiikka kaukana!
Nyt kun päässä on kaikenlaista myllerrystä, huomaan taas kaipaavani valkoisia kukkia. Ne rauhoittavat mieltä ja ympäristöä. Ja toisaaalta ulkona on juuri nyt niin paljon väriloistoa, että kotiin on kiva saada seesteisempää tunnelmaa. Onneksi näitä isoja leikkohortensioita on ollut saatavilla ympäri vuoden, mukavan edulliseen hintaan.
En tiedä oletteko välillä törmänneet hortensian ennenaikaiseen lakastumiseen? Itselleni kävi näin ensimmäisen kerran joskus Suomessa, kun olin ostanut upean vaaleanpunaisen (ja kalliin) leikkohortensian. Se oli nuupahtanut seuraavaan aamuun mennessä. Sain silloin kukkakauppiaalta vinkin, että hortensian varteen tehdään uusi imupinta (terävällä puukolla viistoon) jonka jälkeen hortensia laitetaan lämpimään, lähes kuumaan veteen. Täällä olen nyt testannut vinkkiä useampaan otteeseen, ja toden totta, se toimii! Täysin nuupahtanut kukka virkoaa uuteen loistoon! Ei tämä tietenkään viikkotolkulla toimi, mutta siis jos leikkohortensia näyttää tekevän ennenaikaista kuolemaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä tekohengitystä. Uusi imupinta ja raikas vesi saavat ihmeitä aikaan mille tahansa leikkokukalle.
Täällä on vielä reilut 2 viikkoa koulua jäljellä, mutta kesähelteet toivat jo lomafiiliksen mukanaan. Pimeä kesäilta (pimeys alkaa laskeutua puoli yhdeksän jälkeen), kosteankuuma keli ja mahdoton sirkutus takapihalla luovat eksoottista, lähes viidakkomaista tunnelmaa. Valkoiset kukat loistavat kauniisti hämärtyvässä illassa.

Oikein ihanaa kesän aloitusta, onnea koululaisille tiukasta kevätrutistuksesta ja hyvää lomaa lomalaisille!


SHARE:
Blog Design Created by pipdig