Ihan ensimmäiseksi, kiitos valtavasti onnitteluista! Pieni poikamme syntyi jo torstaina, mutta upea isänpäivälahja hän oli joka tapauksessa. Nyt tulee kyllä hieman paineita joululahjan keksimisen suhteen;)
Huvittavaa kyllä, olin ajastanut tuon Pikkuinen kurkistus pikkuisen huoneeseen postauksen torstaiaamulle. Täysin tietämättömänä siitä, että kun postaus julkaistaisiin, kärvistelisin jo synnärillä. Pieni linnunpoikasemme syntyi rv 38+1.
Meitä on muistettu hienoilla korteilla, ihanilla lahjoilla, kauniilla kukkasilla. Mutta paras kaikista oli kyllä tyttären synnärille tuoma kortti. Ihan siinä äidiltä itku pääsi!
Tämä todellakin on ollut pitkä odotus, melkein 7 vuotta. Totesin ystävälleni, etten usko vauvan tuloon ennenkuin hän on sylissäni. En kyllä meinaa uskoa vieläkään, ja tämä takiainen on kuitenkin sylissä (ja rinnalla) t o d e l l a paljon!
Synnytys ja vauvan ensimmäinen vuorokausi sujuivat hienosti, sitten tuli vähän mutkia matkaan. Pikkuinen siirtyi lastenosaston asiakkaaksi ja äiti oli huolesta soikeana. Mutta nyt, 6 päivää myöhemmin, olemme koko perhe yhdessä kotona. Ihan parasta! Niisk niisk, täällä eletään nyt aikas tunneherkkää aikaa.
