Onnenpäivä!

Siipeilimme eilen koko perhe tyttären kustannuksella. Koululaisemme näet meni ja voitti piirustuskilpailun! 

Saimme osallistua hienosti järjestettyyn palkitsemistilaisuuteen sekä pääsimme herkuttelemaan ravintola Marioon. Ja se palkinto: neitokainen on oikeutettu syömään ruokia, jälkkäreitä ja jäätelöitä sekä juomaan valitsemiaan juomia, niin paljon kuin haluaa, vuoden ajan! Kaikissa Suomen Mario ja Martina ravintoloissa. Aviomies totesi tyytyväisenä, että hänen ruoanlaittovuoronsa on seuraavan vuoden osalta melko lailla käsitelty.

Kämmenet hikisinä ja perhosia vatsassa suuntasimme ravintolaan, jonka piirustuskilpailuun Koululaisemme joskus loppukeväästä osallistui. Tai alkukesästä. Refluksilapsen äidin aikakäsitys on aina hieman usvan peitossa. Mutta siis, kilpailun aiheena oli suunnitella ja piirtää toiveruoka-annos sekä nimetä se. Tyttären piirtäessä hampurilaisia ja nugetteja, minä tyrkytin mukaan parsakaalia ja porkkanatikkuja. Äidin "puoli kiloa kasviksia päivässä" -mantran vastineeksi tytär nimesi annoksensa mahtipontisesti "Herkut kunniaan!". Ja sai tällä tuomaristolta ekstrapisteet. Saattaapi olla, että kulhollinen parsakaalia ei olisi tuonut voittoa...

Mario on mukavan rento perheravintola, joka sijaitsee paikallisessa kauppakeskus Veturissa. Kun saavuimme paikalle, ravintolapäällikkö huudahti spontaanisti :"Siis te olette TE!" Katsahdimme miehen kanssa toisiamme, sillä huomasimme jo joskus keväällä jääneemme ravintolan henkilökunnan mieleen. Emme todellakaan käy syömässä ulkona säännöllisesti, mutta kun käymme, Oskari Ohjelmointipäällikkö a.k.a Turner Täystuho tulee kyllä yleensä huomatuksi. Oi ja voi. Tosin tämä ravintola on ihan oikeasti perheravintola periaatteella kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Leikkipaikka on reilun kokoinen ja sen läheisyydessä on useampi pöytä. Ruoan saa siis yleensä syödä lämpimänä, vaikka samalla vahtisi jälkipolvea. Ja se henkilökunnan lapsiystävällisyys. Kymppiplus siitä.

Tytärtä (ja meitä muitakin) kohdeltiin kuin kuninkaallisia, ja ruokaa tuli pöytään minkä jaksoi syödä. Vip-passin lisäksi kiemurapillit ja palkintokukat saivat punaiset posket hehkumaan entisestään. Tämä päivä tullaan muistamaan pitkään, niin mukavaa meillä oli!  

Mahat täynnä oli hyvä jatkaa kotipihan kaivuuhommia.  Tosin joku perheestämme suunnittelee jo uutta herkkuretkeä. Kuulemma kaikkia jätskipalloja kaikilla kastikkeilla. Mitenhän tässä vuoden aikana vielä käy..?

Huh hellettä!

Meillä alkoi tällä viikolla loma. Tai siis miehellä alkoi, mutta kyllähän tuo koko perheen arkeen mukavasti vaikuttaa. Rauhallisempia aamuja, yhteisiä aterioita, uimaretkiä.

Viime kesänä hankittu pihakatos on ollut ahkerassa käytössä. Siellä ruokaillaan, lueskellaan, otetaan nokosia, istutaan iltaa.

 Näillä keleillä sinne paetaan myös aurinkoa.

Kaikki mahdolliset taukopaikat on kiikutettu vähän varjoisampaan.

 Sillä taukoja tässä on tarvittu!

 Etupihan työmaa on tällä hetkellä raakaa lapiointia ja kärräämistä.

Ja aurinko porottaa.

Onneksi työnjohdolla on homma hanskassa.

Sopivan helteistä viikon jatkoa jokaiselle!

Pottumainen juttu

Mä oon Osku Ohjelmointipäällikkö a.k.a Turner Täystuho ja tykkään auttaa äitiä puutarhassa.

Nyt pääsin nostamaan perunoita ekaa kertaa!

Yks pottu oli kyllä aika erikoisen näköinen.

 Aattelin pestä perunat kivillä. 

Mutta ne pestäänkin kuulemma vedellä.

Mä tykkäsin silti kivipesusta enemmän.

 Housut oli kyllä hyvä pestä sillä perunavedellä.

 Ja lopuks huuhtelin ne kastelukannulla.

Äiti sanoi, että ens kerralla mä saan jäädä leikkii isin kanssa sisälle.

Oon varma, että keksin silloinkin jotain tosi kivaa!

Niksipirkko pihalla

Oman puutarhan pihaniksit ovat usein niin itsestäänselvyyksiä, että niitä ei edes älyä kertoa eteenpäin.

Nettirautakauppa Taloon.com polkaisi pystyyn Pihaniksit-blogikilpailun, jonka nikseistä on toivottavasti iloa ja hyötyä mahdollisimman monelle. Minäkin sain kutsun esitellä muutaman vinkin puutarhastamme.

Meillähän näitä pihatuunailuja riittää. Kun on valtavasti briljantteja ideoita, muttei kovinkaan paljon taitoa, aikaa tai budjettia, saa aika usein sellaista, mitä ei ole tilannut (niistä sitten joku toinen kerta...). Mutta yksi oikeasti loistava ja myös eniten hermoja säästävä kikka on ollut kasvilavojen kaaret. 

Tarvitaan kahta eri paksuutta sähköputkea sekä metallista reikänauhaa. Pätkä paksumpaa putkea kiinnitetään reikänauhalla lavan reunaan (meillä ne ovat sisäpuolella puhtaasti esteettisistä syistä, voi toki laittaa ulkopuolellekin). Ohut kaari työnnetään paksun sisään. Kaaret on helppo irrottaa, kun niitä ei enää tarvita. Ja nuo ankkurointisysteemit ovat olleet meillä paikoillaan kesät talvet.

Toinen, kasvarin jatkuvalta ikkunoiden pesulta säästävä niksi, löytyy vanhoista aurinkovarjoista. Asumme alueella, jota paikalliset kutsuvat leikkisästi "Tuulirannaksi". Vuosien varrella terassiltamme on vienossa kesätuulessa katkennut kaksi aurinkovarjoa. Hamstraaja säilöö kaiken (rakas aviomieheni todistaa tämän mielellään) ja niinpä kiinnitimme aurinkovarjojen päässä olleet puunupit kasvihuoneemme katolle.

 Vähän sellaiseksi viktoriaanistyyppiseksi koristeeksi. Väliin pingotettiin siimaa. 

Johan loppui paikallisen naakkaporukan juoruilu- ja vessahetket kasvarimme lasikaton harjalla!

Rakkaudella, vaikkakin silmiä pyöritellen, mies toteutti tämä varaston päädyssä olevan ruukutuspöydän. 

Rakennusmateriaalina käytettiin kasvihuoneemme kuormalavoja sekä sokkelin betonivalun muottina olleita lautoja. 

Opimme myöhemmin, että materiaalivalinta oli suorastaa loistava! Betoni näet tukkii puun syyt ja suojaa sitä lahoamiselta. Valussa käytetty lauta on myös kauniin harmahtavaa. 

Lavoja olemme käyttäneet myös varaston seinustapuutarhassa. Kuormalavojen päälle nostetut vanhat perunalaatikot (joiden sisällä laastipaljuissa kasvaa maissia) säästyvät näin maakosteudelta ja kestävät lahoamatta pidempään.

Samaiselle varaston seinustalle on keskitetty myös puutarhatyökalut. Ylempään heinäseipääseen on kiinnitetty ruuveja, joihin työkalut on helppo ripustaa. Alempi heinäseiväs estää työkalujen hakkaamisen seinää vasten, vaikka tuulisi kovempaakin.

Nyt kun keittiöpuutarhamme alkaa olla kutakuinkin "valmis" (tai ainakin tila alkaa loppua kesken), olisi mukavaa keskittyä rikkaruohojen nyppimisen sijaan tunnelmointiin avotulen äärellä.

Villi haaveeni on puilla lämpiävä ulkopizzauuni, mutta sellaisen puuttuessa olisin varsin onnellinen muurigrillistä, jonka ääressä vahtisin täydellisen pizzapohjan kypsymisprosessia punaviinilasi jauhoisessa kourassani. Vai pitäisikö sittenkin vielä hankkia lisätilaa tomaateille upealla seinämallisella kasvihuoneella...? Olen nimittäin tänä kesänä oppinut, että ollakseen Kunnon Puutarhuri on oltava a) vähintään kaksi kasvihuonetta ja b) pihatonttu. Haaveet on haaveita, mutta tuon pihatontun aion kyllä hankkia!

Kuten kilpailuissa yleensä, nyt toivon ääntäsi kisasivulla. Jos siis tykkäsit vinkeistäni, käy äänestämässä täällä. Yleisöäänestyksen palkintona on 500€ lahjakortti Taloon.comiin, vaikkapa puutarhatarvikkeiden hankintaan!