Kiirettä pitää

Pikainen tervehdys täältä sadonkorjuukiireiden keskeltä! Ensi viikolle peloteltu kylmä jakso laittoi vähän vauhtia tähänkin puutarhuriin. Viime päivät on viipaloitu, säilötty, keitelty, haudutettu.

Kasvihuoneen suurin tomaattisato on nyt pakkasessa pastakastikepohjana. Vielä en laittanut kasvihuonetta talviteloille, aika paljon odotuksia (ja raakileita) on ladattu viikonlopun lämpöön.

Leppoisaa viikonloppua nämä hommat jo tehneille, täällä vielä jatketaan!

EDIT. Blogissa melkoisia teknisiä ongelmia, yritän selvitellä niitä viikonlopun aikana. Tässä sadonkorjuun lomassa, huoh.
EDIT. Ongelmat toivottavasti selätetty ja kuvien pitäisi taas näkyä normaalisti! Jei!!

Ryhdikäs?

Meillä levilteltiin pari päivää singeliä. Tai lähinnä mies levitteli, oudosti into piukeana.
Vaikka koittaa väittää jotain ihan muuta. 

Sen jälkeen sainkin kuulla lukemattomia kertoja, miten koko etupiha muuttui miehen singelishown ansioista. 

"Sanoisinpa jopa, että etupihasta tuli ryhdikäs!""Jos pitäisi kuvailla kesähuoneen ympäristöä, käyttäisitkö sanaa ryhdikäs..?"

"Ai mutta katsos, onpa näkymä ikkunasta kovin ryhdikäs!"

"Tulkaas lapset katsomaan, mitä iskä teki. Eikös olekin ryhdikäs!"

Kolmantena päivänä uhkasin työntää koko sanan johonkin K18-paikkaan.

Mutta tottahan tuo on. Rakennus sai lisää ryhtiä. Ja mikä parasta, minä pääsin ulkosisustamaan.

Siellä täällä seilannut istutuspöytä siirtyi seinustalle, syksyn viimeiset yrttiruukut pöydälle, appiukon puulaatikot terassille, syyskrysanteemeja kaunistukseksi.

Käytävien rajaukset ja istutuspenkit ovat edelleen vaiheessa, mutta ainakin syyssipulit aion  saada multiin. 

Vaikka tuolla pitäisi sitten hääriä yötä myöten.

Ohjelmointipäällikön kanssa yhdessä tekeminen kun edustaa laulun sanoin: 

"Two steps forward, two steps back" -linjaa...

Omena päivässä

 Voi millaisella syysauringolla meitä nyt hellitään! 
Toivottavasti nämä kelit jatkuvat vielä pitkään.

Kotipihan kukkapenkeistä löytyy yhä ihania värisävyjä ja terhakoita kukkijoita.

Sikspä olen ostanut syyskukkia kovin laiskanpuoleisesti. Tekstiilitkin ovat vielä kesäisen värikkäitä.

Oman pihan omenat sen sijaan olivat kovin rupisia. Olikin mahtavaa saada kassillinen kauniita ja maukkaita omppuja lahjaksi.

 Piti ihan keittää päiväkahvit, kaivaa esille kasa vanhoja syyslehtiä ja etsiskellä hyviä omenaohjeita. 
Jos vaikka jossakin välissä ehtisi... 
Tai sitten syön omenan päivässä.

 Ihania tuoksuja, värejä, tunnelmia ja makuja. 
Sitähän se syksy on <3

Terveisiä Nizzasta!

Tasan viikko sitten vietimme ensimmäistä iltaa Nizzan lempeässä illassa. 

Kolme ystävää, kolme ranskalaista parveketta, kaupungin ytimessä. 

Hotellihuoneeseen kantautui ihana äänimaailma kävelykadulta: 

leppoisaa musiikkia, puheensorinaa, ravintoloiden keittiöiden kilinää ja kolinaa.

Lähtökohdat minilomalle olivat siis kutakuinkin täydelliset. 

Ja sitä se olikin, totaalinen irtiotto perheenäidin arjesta, parhaassa mahdollisessa seurassa. 

Lomalla sai tuijottaa vain omaa napaansa. Hotellihuoneesta poistuessa ei tarvinnut huolehtia käsilaukusta löytyvistä välipaloista, pillimehuista, nenäliinoista, hätävaraleluista, varavaatteista tai vaipoista. 

Kahvin sai juoda kuumana, kuohuvan kylmänä ja ruoan nauttia äidintahtisesti.

Ja vaikka ensimmäinen ero Ohjelmointipäälliköstä vähän tiukkaa tekikin, ladattiin tällä lomalla akut täyteen aurinko- ja nauruenergiaa. 

Maailmanparannuksesta puhumattakaan.

 Uni jäi vähiin, mutta matkalta palasi virkistyneitä äitejä, vaimoja, naisia, ystäviä. 

Vain yhtä jäimme kaipaamaan, toisella puolella maailmaa asuvaa ystäväämme.

Tämä laulu onkin kaikille meille. Sielunsiskoille, supernaisille. 

Kiitos! <3