Vihreän voimalla

Täällä on viime päivät rouskuteltu vihervoimaa oikein urakalla. Olen versottanut härkäpapuja, sinapinsiemeniä (uusi ehdoton suosikkini ja todella nopeakasvuinen), mangoldia, retiisiä ja vihanneskrassia. Voi mitä pirteyttä ja upeita makuja!

Käy lukaisemassa koko juttu ja vinkit Minttu ja mustikoita -blogista täältä. 

Ja sitten vaan voimaruokaa versottamaan!

Tammikuun taakka

Minä ja tammikuu emme oikein tule toimeen. Vuosien varrella juuri tammikuulle on kasaantunut eniten vastoinkäymisiä, elämäni suuntaan vaikuttaneita tapahtumia. Vuoden ensimmäistä kuukautta onkin aina varjostanut suru ja ikävä.

Siksi olikin vähintään kohtuullista, että kauan odotettu esikoisemme syntyi juuri tammikuussa. Nykyään tammikuu on meillä myös synttärikuukausi. Se on iloista suunnittelua ja odotusta. Se on myös rakkaiden muistamista, kynttilöiden sytyttämistä läheisten muistolle, omasta lapsuudestani kertomista. Meillä puhutaan sujuvasti enkelimummosta ja mukaan liittyneestä enkelipapasta, jotka osallistuvat elämäämme menoamme tarkkaillen.

Nelivuotias tosin esittää kiperiä kysymyksiä enkelielämästä, eli onko mummolla kylmä, miten pappa oppi lentämään ja missä enkelit käyvät vessassa??

Tammikuu alkaa kääntyä loppua kohden, ilman huonoja uutisia. Uskaltaisikohan tässä jo rentoutua ja kilistellä kuukauden vaihtumisen kunniaksi..?

Valoisia tammikuun viimeisiä päiviä!

Juhlahuumassa

Meillä vietettiin hiljattain koululaisen 11-vuotissynttäreitä. Toiveena oli "ihan tavalliset juhlat". 

Tarjottavien suhteen "ihan tavallinen" ei nykyään enää oikein toimi. En muista milloin olisin järjestänyt juhlat, joissa ei olisi ollut vähintääkin paria eri erityisruokavaliota.

Kauppakeskus Veturin blogissa on nyt vinkkejä vaivattomiin synttäritarjoiluihin, joissa on helppo huomioida myös lasten allergiat. Vierailla on hyvä mieli ja emäntä pääsee vähällä! Löydät postauksen täältä.

Mukavaa loppuviikkoa!

Pikkuaurinkoja

Viikonlopun kauppareissulta tarttui mukaan tarjoussäkki appelsiineja. 5 kiloa pirteyttä muutamalla eurolla. Appelsiinien ostaminen on minusta yhtä haasteellista kuin vaikkapa mangon. Ulkonäön perusteella on mahdotonta tietää mitä sisällä odottaa. Onko vastassa makuhermoja hivelevä mehevyys, vai jotakin puumaisen kuituista ja mautonta?

Rahat eivät onneksi menneet hukkaan ja kodin on viime päivinä täyttänyt ihana tuoksu. Joku on koko ajan kuorimassa pirteää pikkuaurinkoa itselleen. 

Energistä viikon jatkoa myös sinulle!