Suloinen pikkupuu pieneen tilaan

Rungollinen pikkusyreeni on tavattoman suloinen ja helppohoitoinen. Se mahtuu pieneenkin pihaan ja sopii kasvatettavaksi vaikka perennapenkissä tai ruukussa.

Pyöreälatvainen pikkupuu kukkii vähän pihasyreenejä myöhemmin ja availee parhaillaan nuppujaan kesähuoneen edustalla. Lisää tästä kaunokaisesta ja sen hoidosta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Viehkeää viikon jatkoa!

Last man standing

Kasvihuoneen kupeessa on kirsikkapuu, joka kukkii pihan hedelmäpuista aina viimeisenä. Puun kirsikat ovat pieniä, äärimmäisen happamia ja suoraan sanottuna aika pahan makuisia. Mutta puu antaa täydellistä varjoa kasvihuoneelle, joka muuten paistattelisi aikamoisessa paahteessa.

Vuosia sitten ystävien vanhalta mökkitontilta mukaan napattu villiverso on kasvanut komeaksi puuksi. Tämä on kauneimmillaan viereisen omenapuun jo lopetellessa kukintaansa. En tiedä mistä kukintajärjestys johtuu, yleensä kirsikat kukkivat ensimmäisten joukossa. Mutta otan tuon viivästyksen ilolla vastaan, erityisesti tänä kesänä. Tuntuu, että kaikki ovat parhaassa (ja lyhytaikaisessa) loistossaan samanaikaisesti.

Helle on vauhdittanut kukintaa. Tänä vuonna ei tosin ole tarvinnut murehtia kukintaa piiskaavasta rankkasateesta. Sekin saa loiston loppumaan lyhyeen.

On ihanaa touhuta kasvihuoneessa, kun vieressä loistaa valkoinen kukkapilvi. Kuumana kesäpäivänä kannan korituolin kirsikkapuun alle ja vilvoittelen varjossa puutarhaa tiiraillen. Ehkä sitten heinäkuussa, nyt siihen ei ole aikaa..!

Puutarhan viimeiset

Kesähuoneen päädyssä on värikäs tulppaanipenkki, omenapuun katveessa. Se kukkii pihan tulppaanipenkeistä pisimpään, sillä kukkapenkki on osan päivästä varjossa. Varjon merkitys tulppaanien kukinnan kannalta on korostunut erityisesti tänä keväänä, tässä ihan uskomattomassa toukokuun helteessä.

Lisää puutarhan väriläiskistä Marian hyötytarhassa.

Aurinkoista päivän jatkoa, tänäänkin!

Väsynyt mutta onnellinen

Kädet ovat naarmuilla ja jokaista lihasta kolottaa. Hiuksista löytyy multaa ja oksanpalasia. Vaatteet ovat siitepölyssä ja kengät mustassa terassiöljyssä. Olen viettänyt ihan kaiken liikenevän ajan ulkopuuhissa ja kahvitauotkin on jääneet pitämättä. Olen fyysisesti aivan kaput ja finaalissa, mutta henkisesti niin äärettömän onnellinen. 

Niin mahtavaa, kun ulkona tarkenee shortseissa iltamyöhäiseen. Valoa riittää pihapuuhiin vielä lasten nukkumaanmenonkin jälkeen. Ja puuhaa toden totta piisaa. On taimien, siemenien, kesäkukkien ja puiden istuttamista. On kaivamista, kanttaamista, maalaamista. Kastelua ja kantamista.

Mutta siitä huolimatta kasvihuoneessa näyttää edelleen tältä! Mistä näitä kasveja oikein tulee? Ja mihin ihmeeseen ne vielä mahtuvat?? Kasvi kerrallaan koitan setviä sumaa, mutta jotakin omituista tässä nyt on. Joku monistamo tuolla ansarissa täytyy olla... 

Pohtisin asiaa yön tunteina, mutta pitkästä aikaa olen nukahtanut välittömästä pään tyynylle laskettuani. Ja aamulla herään lähes samasta asennosta. Aivan parasta väsymystä tällainen.

Mukavaa uuden viikon aloitusta ja hyvällä tavalla uuvuttavia toukokiireitä puutarhassa!