Yksi yö kaiken muuttaa voi

Yksi yö kaiken muuttaa voi... Ja muuttikin, pakkasyö. Se oli kerrasta poikki ja pinoon. Nyt kasvari on tyhjennetty, siivottu ja valmisteltu syksyyn. 

Keräsin vinkkejä kasvihuoneen syyssiivoukseen Minttua ja mustikoita -blogiin tänne. Ja tärkein vinkki tietenkin on, että kun siivous on suoritettu, rakenna kasvariin pieni glögipesä loppusyksyä ja havuaskarteluja varten! Mutta on siellä vinkeissä ihan konkreettisiakin juttuja, vaikka eivät yhtä tunnelmallisia olekaan.

Mukavaa sunnuntaita!

Luopumisen haikeutta

Vielä alkuviikosta kuvittelin kypsytteleväni tomaatteja kaikessa rauhassa kasvihuoneessa pitkälle lokakuuhun. Vaan ensimmäisillä yöpakkasilla pelottelu sai liikettä niveliin. Nyt kaikki tomaatit on kerätty myös anasrin suojista, osa kypsinä ja vielä suurempi osa raakoina. 

Basilikat, pikkubanaani, viikuna ynnä muut ruukkukasvit on kannettu lasitetutte terassille. Talon kyljessä lämpötila pysyy hieman korkeampana kuin kasvihuoneessa.

 Jotakin tavattoman haikeaa tässä vaiheessa aina on. Puutarhalla olisi ollut vielä paljon annettavaa sekä sadon että kukkasten suhteen. Nyt vähän jännittää miltä terassilla ja pihamaalla näin aamulla näyttää? Miten pahasti pakkanen on puraissut?

Toisaalta on huojentavaa suunnata katseita pikku hiljaa kohti kodin sisätiloja. Haikeaa luopumista helpottaa ajatus rauhallisista (tai ainakin rauhallisemmista) illoista kotosalla. Odotan jo takkatulen lämpöä, höyryävän kuumia teekupposia, villasukkia ja vilttejä. Ja tietenkin joulun odotusta!

Ihanaa syyskuun viimeistä viikonloppua!

Piristävät sitruspuut

Talven jäljiltä kalamondiini eli pieni sitruspuuni näytti melkoisen raaskulta. Olin jo varautunut hyvästelemään sen ja kiittelemään kuluneista vuosista. Nostin laihanluikun kalamondiinin kesäksi kasvariin, jossa se lähes hautautui tomaattien alle. 

Nyt kasvihuonetta tyhjentäessäni huomasin sitkeän sitruksen palanneen takaisin elävien kirjoihin. Se on jopa kukkinut jossakin vaiheessa, sillä lähempi tarkastelu paljasti pieniä hedelmän alkuja!

Kalamondiini on paitsi sitkeä kasvi ja sitruksista lienee helppohoitoisin, niin myös huumaavan tuoksuinen kukkiessaan. Lisää tästä piristävästä pikkusitruksesta Marian hyötytarhassa. Löydät postauksen tästä linkistä.

Pirteää perjantaita!

Syyssiivousta ja kasvojen kohotusta

Yhteistyö: GreenCare

Kylmät yöt laittoivat vipinää kinttuun puutarhassa. Sadonkorjuun lomassa tuli siivottua myös yksi penkki, sillä järkeilin, että kun näitä suorittaa pienissä erissä, ei puutarhan syyssiivous tunnu niin työläältä. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi luumupuun ympäristö.

Luumupuu sijaitsee pääterassin läheisyydessä ja näkyy myös sisälle olohuoneeseen ja ruokailutilaan. Kesällä tässä kasvaa rohtosuopayrttiä, jonka väritys on hennon vaaleanpunainen. Nyt näkymä oli kaikkea muuta kuin hento, joten ensimmäiseksi napsin kukkavarret tyvestä poikki.

Tykkään kyllä talventörröttäjistä. Esimerkiksi nämä viereisen penkin varjoliljojen siemenkodat ovat kauniita talvellakin. Mutta rohtosuopayrtti on lähinnä tuollainen pöheikkö ja siementääkin ihan kamalasti, joten se sai mennä.

Tarkoitus oli napsia kukkavarret ja levittää sitten puunkuorikatetta, mutta intouduin myös kanttaamaan penkin. Kanttaaminen on lempipuuhiani puutarhassa ja sen tietää myös ystäväni Kati, jolta sain lahjaksi ihka oikean kanttausraudan. Tähän asti tehtävä on hoitunut suorateräisellä puutarhalapiolla. Kantatessa penkin ja nurmikon väliin tehdään ikään kuin pieni oja. Penkki oli kantattu viimeksi keväällä, eli puuha on hyvä tehdä pari kertaa kasvukaudella.

Kanttauksen jälkeen oli vuorossa kuorikatteen levittäminen. Tykkään eniten tästä luonnollisen näköisestä GreenCare männynkuorikatteesta, minusta se sopii meidän puutarhaan värillisiä kuorikatteita paremmin.Koska tässä kohtaa tarkoituksena ei ole rikkaruohojen tukahduttaminen, kuorikatetta riittää hyvin ohut kerros. Sellainen mikä omaa silmää miellyttää. Keväällä puun alunen täyttyy valkoisista ja sinisistä scilloista ja myöhemmin kesällä suopayrtistä. Ne jaksavat kyllä puskea ohuet kuorikekerroksen läpi.

Jos taas haluat pitää esimerkiksi pensaanaluset siistinä kuorikatteella, kannattaa sitä levittää paksu kerros. Siis oikeasti paksu, 5-10 cm. Eli ensin alle maisemointikangasta tai kunnon kerros sanomalehteä. Ja päälle kuorikate. Näin rikat pysyvät poissa pidempään. Ja ne mitkä katteen päälle sattuvat siementämään, on helppo nyppäistä pois.

Nyt on yksi penkki siistitty (ja enää noin tsiljoona jäljellä). Ja näköjään ruukutuspöytäkin vaatisi pientä putsinkia. Mutta kummasti tuli ryhtiä, vai mitä mieltä olette? Pienillä asioilla saa kivan, viimeistellyn ilmeen.

Mukavia pihapuuhia ja syyskuun loppua!

* Yhteistyö:

Puunkuorikate GreenCare