Havutähti - helppo ohje

Havutähtien tekeminen on nykyään osa omia jouluperinteitä. Olen julkaissut havutähden ohjeen joitakin vuosia sitten silloisen joulublogini puolella. Tässä ohje uudestaan, sillä sitä kysytään edelleen. Havutähti on helppo tehdä ja siihen voi käyttää mitä tahansa havuja.

Tänä vuonna tein havutähdet vuorimännystä, sillä materiaalia löytyi omasta takaa puutarhan karsintapuuhien jälkeen.

Minulla oli käytössäni neljä vuotta vanhat puiset tähtikehikot, jotka nikkaroin aikoinaan ylijääneestä rimasta. Tähti onnistuu toki suurpiirteisemminkin vaikka oksan paloista, kuten alkuvuosina tein. Puran havutähdet myöhemmin ja kieputan rautalangat talteen jatkokäyttöä varten. Siksi tykkään nykyään käyttää myös tällaista kestävämpää kehikkoa, niin ei tarvitse väkertää sitä joka vuosi uudelleen.

Helppo havutähti - tee näin:

Tarvikkeet

• rimoja tai oksia
• pieniä nauloja + vasara TAI narua ja sakset
• rautalankaa + sivuleikkurit
• havunoksia
• oksasakset
• napakat puutarhahanskat tai vanhat nahkahansikkat

1. Pätki rimat tai oksat 5 yhtä pitkään palaan.
2. Asettele rimat tähden muotoon ja naputtele sakarat kiinni nauloilla, tai sido tähden päät tiukasti narulla.
3. Asettele havuja tähtikehikon päälle. Kieputa rautalankaa havujen ja kehikon ympärille sieltä täältä.  Mitä tiukemmin sidot, sen tiiviimpi paketti tähdestä tulee. 
4. Ripusta kaunis havutähti seinälle tai oveen.

Asettele rimat tähden muotoon ja kiinnitä tähtikehikoksi nauloilla tai narulla.

Lado havuja kehikon päälle.

 Kieputa rautalankaa havujen ja kehikon ympärille.

Havuista tehdyt tähdet tuovat kaunista vehreyttä tähän muuten niin...valkoiseen... joulumaisemaan. Nooh, oli joulun väri mikä tahansa, tällainen puuhastelu on mukavan rentoa tekemistä. Ja havutähdet ovat muuten myös vallan mainio lahjaidea.

Ihanaa joulunalusaikaa!

Joulua lasitetulla terassilla

Pikku hiljaa myös lasitetulle terassille on hiipinyt joulu. Yleensä terassi saa jouluisen ilmeen ennen sisätiloja, mutta tänä koronavuonna joulufiilistelyssä ei ole säästelty! Terassin joulu on raikas ja vihreä, ja yleisilme on omasta mielestäni levollinen. Terassi näkyy olohuoneen isoista ikkunoista ja ruokalutilasta, joten tykkään, että terassi nivoutuu myös sisätilojen tyyliin.

Pikkupakkanen sai kaivamaan kaikki mahdolliset taljat ja viltit esiin. Että voikin tuntua taas kylmältä! Toistaiseksi hyasintit, jouluruusut ja pikku sypressit ovat pärjänneet terassilla. Jos on povattu tiukempaa yöpakkasta, olen nostanut ne suojaan sisälle. Taustalla olevat paperitähdet johdattavat ajatukset mukavasti jouluun.

Lasitettu terassi sai myös oman joulupuun, eli muotopuolen männynkarahkan. Tila on aika kapea, joten tällainen toispuoleinen ja harva yksilö sopii tänne täydellisesti. Oksilla on vain muutama koriste, eipä oksat ihan kamalan painavia juttuja edes jaksaisi kantaa. Mänty on kyllä tavattoman symppis joulupuu, vaikka olohuoneeseen hankimme tänäkin vuonna tuuhean kuusen.

Ajatelkaa, se on enää kaksi viikkoa jouluaattoon! En voi käsittää miten nopeasti aika menee. Toisaalta monta perinteistä joulujuttua konsertteineen ja kahvitteluineen jää nyt välistä, eli kuukausi ei ole samanlaista juoksua kuin aikaisempina vuosina. Vaikka joulumenot ovat aina olleet kivoja, arvostan kyllä suunnattomasti tällaista rauhallisempaa jouluun laskeutumista.

Mukavaa viikkoa ja sopivasti joulumieltä matkaan!

Minun Suomeni

Aika ulkomailla toi jälleen kerran perspektiiviä omaan ajatteluun ja suhtautumiseen kotimaahan. Mikä on hyvin, missä olisi petrattavaa, mistä kerroin ylpeydellä ja millaiset asiat jätin keskusteluissa ehkä jopa tietoisesti mainitsematta.

Suomalaisuus on näyttäytynyt paluun jälkeen ennen kaikkea käytännöllisyytenä. Oli kyseessä sitten julkinen rakentaminen tai kodin sisustaminen, jouheva arki on kaiken perusta. Välillä jopa tylsyyteen asti. Olemme harkitseva kansa, joka ei hötkyile. Järki voittaa tunteet.

Koronavuosi on tuonut omat mausteensa kaikkeen. Koronan tuomat haasteet ja rajoitukset ovat todennäköisesti olleet helpompia suomalaisille kuin monelle muulle kansalle. Viihdymme omissa oloissamme, olemme tunnollisia ja kuuliaisia. Meistä on myös paljastanut ihan uusia piirteitä. Olemme astuneet ulos poteroistamme, emme vain hamstrataksemme vessapaperia, vaan myös auttaaksemme muita. Jopa täysin vieraita, pyyteettömästi. On jaettu iloa ikkunoissa, autettu kauppareissuissa, pysähdytty ja kysytty "Miten voit?"

Verkkoon siirtynyt yhteiskunta on mahdollistanut asioiden hoitoa, opiskelua, työntekoa ja harrastuksia turvallisesti etänä. Samaan aikaan verkossa vietetty aika on näyttäytynyt myös ihmisten kärsimättömyytenä ja kärkkäytenä. Tyytymättömyys ja mielipiteet paukutetaan julki saman tien, ilman sen kummempia suodattimia. Elinpiiri ja näkökulmat ovat alkaneet kaventua oman navan ympärille.

Itse olen ihmetellyt esimerkiksi maskikeskustelun aiheuttamia suuria tunteita. Maskien on koettu loukkaavan  itsemääräämisoikeutta. Olen aina pitänyt suomalaisia maalaisjärjen omaavana kansana. Lainkuuliaisina, sinnikkäinä ja ohjeita kunnioittavina. Mutta nyt tuntuu, että monesti nähdään vain yksilön oma etu, isompi perspektiivi on hukassa.

Itsenäisyyspäivänä sytytämme kynttilän paitsi 103-vuotiaalle Suomelle niin myös lastemme iso-ukille, joka lähti sotaan 17-vuotiaana. Häntä kuluneen vuoden vessapaperi-tukkuostokset ja maskigate olisi varmasti naurattanut. "Ei päivää ilman vahinkoa, kana söi kaksi haukkaa" oli ukin vakiosanontoja. Se ei tarkoittanut niin sitten mitään, mutta sillä kuitattiin tapahtumat, kun meno kävi liian totiseksi. 

Minun Suomeni on kaunis myös keskellä kaamosta. Se on rauhaa ja sinisiä hetkiä. Minun Suomeni on yhteen hiileen puhaltamista, suoraselkäisyyttä, perinteitä. Se on kirkasta katsetta tulevaan, itsensä kunnioittamista, toisista huolehtimista. Ja naurua, muistetaan myös se!

Hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulufiilistä ja valoshowta

Meillä, niin kuin monessa muussakin paikassa, joulukuu aloitettiin lumikerroksen kaunistaessa maisemaa. Valitettavasti iloa ei kestänyt yhtä päivää pidempään, mutta ajoitus oli kyllä kaikin puolin täydellinen. Lapset eivät tienneet olisivatko iloinneet enemmän lumesta vai joulukalenterin ensimmäisestä luukusta!

Olin jo unohtanut, miten helppoja joulukuun aamut ovat vanhemmille. Ei väliä miten aikainen kouluaamu on edessä, lapsi pomppaa pystyyn usein jo ennen herätyskelloa. Uusi kalenteriluukku pitää avata siltä seisomalta.

Itse olin koko marraskuun ihan poikkeuksellisen väsynyt. Ja kun väsyttää, liikunta jää vähemmälle. Ja kun liikunta jää vähemmälle, sokerihiiri puputtaa kaikkea mitä kaapista löytyy. Jossakin vaiheessa noidankehä alkaa ottaa pannuun. Onneksi liityin marraskuun alussa verkkojumpparyhmään, jota vetää tuttu ihminen. Silloin mukana on tietty sosiaalinen paine tehdä ja osallistua, vaikka tekeminen onkin täysin vapaaehtoista. Ilman Jennin jumpparyhmää olisin varmasti jo valunut sohvan sisuksiin!

Joulukuun ja lumi toi ihanaa lisäboostia eloon. Samaan syssyyn kesähuone sai uudet valot ympärilleen. Vaikka aina ei pysty sanomaan onko aamu vai ilta, niin jotakin kovin rauhoittavaa tässä vuodenajassa on. Tai sitten käyn vain erityisen hitaalla. Tänä vuonna olen iloinnut poikkeuksellisen paljon kaikista jouluvaloista. Myös niistä kaikkein värikkäimmistä ja vilkkuvista, joita ennen katsoin ehkä vähän kieroon. Mikä tahansa tuike tuo juuri nyt iloa vuoden pimeimpään aikaan!

Tunnelmallista ja turvallista joulukuun aloitusta!