Daalia 'Cafe au Lait' - maitokahvia vai kermakakkua?

'Cafe au Lait' -daalioita on vain ihan pakko hehkuttaa. Ja jokaisen hehkutuksensa ovat kyllä ansainneet, niin upeasti ne parhaillaan kukkivat!

Minulla on etupihan kesähuoneen oven molemmin puolin ruukussa daaliakaunottaret. Kotipihaan kaartaessa katse hakeutuu näihin aina ensimmäisinä. 

Daaliat on esikasvatettu juurakosta kasvihuoneessa ja osan daalioista olen istuttanut kesähuoneen vieressä oleviin viljelylaatikoihin. Osan laitoin ruukkuihin, sillä ajatuksena oli, että ruukkuja voisi siirrellä tarpeen mukaan puutarhajuhlien aikaan. No tässä vaiheessa daaliaruukut ovat sen verran massiiviset, ettei niitä siirtele kuin pakon edessä. Kuten esim. kylmän yön alta varastoon.

Nämä ruukuissa olevat juurakot on istutettu 20-25 litraisiin ruukkuihin. Ruukut olisivat ehdottomasti saaneet olla isommat! Ensinnäkin, varsi on niin pitkä ja kukat raskaat, että myrskysäällä on saanut pelätä tuulen riepottelevan ruukkuja pitkin pihaa. Ja välillä niin on käynytkin. Lisäksi ensi kesänä panostan kukkien tukemiseen jo alkumetreiltä. Nyt tukinaruja- ja keppejä on joutunut lisäilemään pitkin kesää. Toisekseen, ruukkuja täytyy kastella usein. Se hyvä puoli tässä on ollut, että tiheästä kastelusta johtuen ruukussa kasvavia daalioita on myös tullut lannoitettua viljelylaatikossa kasvavia useammin. Ja se kyllä näkyy suoraan kukinnan määrässä! Olen käyttänyt lannoitteena kasteluveteen sekoitettavaa kesäkukkalannoitetta.

Kermakakkumaisen runsaat 'Cafe au Lait' -daaliat näyttävät välillä vaaleanpunaisen persikkaisilta, välillä taas nimensä mukaisesti vaalean maitokahvin värisiltä. Auringonvalo ja kukinnan aste näyttävät vaikuttavan vallitsevaan väritykseen. Aivan ihania joka värissä, nuppuisina ja avonaisina täydessä loistossaan. I'm in love, jälleen kerran!

Kukkaisaa viikonloppua!

Rempsallaan vai boheemin kaunista?

Syyskesä on aina ollut itselleni puutarhassa vähän haasteellinen aika.  Olen enemmän sellaisen hallittavan puutarhan ystävä. Tällä tarkoitan alkukesän pontevaa kasvua, suoria rivejä kasvimaalla, vehreitä ja jänteviä tomaatintaimia. Tähän aikaan syyskuusta kaikki on vähän käsiin räjähtänyttä. Niin keittiöpuutarhassa kuin perennapenkeissäkin.

Toisaalta kyllä rakastan rennon boheemia tyyliä, mutta huomaan herkästi näkeväni syyskuun puutarhassa kauneuden sijaan tekemättömien töiden listan. Loputtoman listan. Olenkin yrittänyt tänä vuonna rutistaa työlistan mielestäni jonnekin tuonnemmaksi (vaikkapa marraskuulle!). Nyt nautiskellaan täysin rinnoin loppukesän runsaudesta ja väriloistosta.

Ja runsautta toden totta riittää! Kasvihuoneen sivusta on melkoista viidakkoa. Siellä on sikin sokin minttua, kultapalloja, maa-artisokkaa. On tsinnoita ja kesäkurpitsaa. Villiviiniä, syreenejä ja ruukussa kasvava katsura.

Syyskuun aurinko luo pehmeää valoa ja saa tunnelman jotenkin ihanasti hidastumaan. On kuin säteet viipyilisivät tarkoituksella hetken pidempään. Ennen illan pimeää. Syksy tekee tuloaan, halusi sitä tai ei.

Nyt on juuri passeli aika hengittää syvään ja nauttia. Tallentaa näkymät muistiin. Pysähtyä. Kerätä kukkia maljakkoon, tomaatteja leivän päälle, rouskutella porkkanoita. Siivota ehtii myöhemminkin.

Kaunista siirtymää syksyyn!

Syysleivontaa: mustaherukkamuffinit

Meillä on puutarhassa marjoja lähinna tuoreherkutteluun, sillä mökillä on valtavat marjaviljelmät. Tai siltä se ainakin tuntuu aina kun on aika kerätä satoa. Luojan kiitos appivanhemmat yleensä hoitavat sen!

Mutta siis kotona on yksi puska sitä ja toinen tätä, ja marjoja riittää niin kauan kunnes ne on syöty (me tai linnut). Koska mustaherukoita on ollut tänä vuonna erityisen paljon, saimme yhä hakea tuoreet marjat suoraan pensaasta leivontaan. Toki tähän voisi käyttää hyvin myös pakastemarjoja.

Valkosuklaiset mustaherukkamuffinit ovat suloinen liitto samettisen pehmeää suklaata ja kirpsakkaa herukkaa. Ohje on helppo ja gluteeniton (onnistuu toki myös tavallisista vehnäjauhoista). Parhailta nämä maistuvat tietenkin pihakahvien kera herkuteltuina! Kirjasin ohjeen ylös Versoilevan uusimpaan artikkeliin: "Valkosuklaiset mustaherukkamuffinit".

Herkullisia kahvihetkiä!

Syyssiivousta jälkioireiden riivaamana

Koronarokotteiden jälkioireista puhuminen on ollut vähän kuin synnytyksestä (tai miehillä ehkä inttiajoista) jutustelu. Lähes jokaisella on sananen sanottavanaan, sillä suurella joukolla on jo kokemusta asiasta. Kokemukset on kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Kuka on jatkanut piikin jälkeen normaalisti, kuka pyörtynyt, ollut unelias, saanut kuumehorkan, lihaskipuja, tai niinkuin omalla kohdallani, ollut täysin käsittämättömän siivouskohtauksen kourissa.

Instagramin Stooreja seuraavat tietävätkin, että tehostepiikin jälkeisiltä päiväunilta herättyäni pistin tuulemaan. Siinä puhdistui suit sait kaappien hankalat päälliset pölykerroksista, keittiön kuiva-ainekaappi, pesuhuoneen kaakelivälit. Kaikki sellainen, mikä ei kuulu normaaliin viikko- tai edes kuukausisiivoukseeni. 

En ole ihan varma, olinko jälkihöyryissä vielä näiden ulkohommienkin äärellä. Toisaalta siivoan aina paljon mielummin puutarhassa kuin sisällä.  Pihan oleskelupuolella oleva luumupuun alusta oli todella ränsistyneen näköinen. Kukinnan päättänyt rohtosuopayrtti sojotti kuivana ja ruskeana,  ja sieltä täältä törrötti luumun juuriversoja. Siinäpä muuten sitkeitä sissejä, ei paljon kesähelteet ja kuivuus versoja haitanneet!

Ensin poistin versot ja kuivuneet perennat. Sitten kanttasin puun alusen, sillä tämä näkyy sekä lasitetulle terassille, olohuoneeseen että ruokailutilaamme. Jo yhden pienen alueen kanttaus toi ryhtiä koko näkymään.

Tämän jälkeen levitin ohuen kerroksen kuorikatetta. Ohuen siksi, että se on tässä lähinnä näön vuoksi. Pidän katteen tuomasta viimeistellystä ilmeestä. Keväisin puun alunen on täynnä valkoisia ja sinisiä scilloja, jotka eivät pientä katekerrosta hätkähdä. 

Tänä kesänä kotipihassamme ei ollut minkään sortin kirja-, lehti- tai muita kuvauksia, joten kun kesän kaikki viralliset juhlat oli juhlittu (puutarhan juhlavalmisteluja löytyy mm. tästä postauksesta) , puutarhuri otti loppukesän niin sanotusti löysin rantein. Nähtäväksi jää, jaksanko vielä ahkeroida muiden istutusalueiden parissa, vai kanttaanko loput sitten joskus ensi keväänä. Talven jälkeen riittää aina virtaa ihan ilman piikkejäkin.

Nyt aioin nautiskella syyskesän runsaudesta, kukkaloistosta ja lähestyvän syksyn tuoksuista. Yritän muistaa pysähtyä ja ottaa mallia vaikkapa näistä syysvuokoista, jotka ovat kääntäneet kasvonsa auringon puoleen.

Mukavaa viikonloppua!