Yhtenä päivänä sitä pursuaa energiaa, tankkaa itseensä kaiken ikkunasta pilkistävän auringonvalon, siivoaa komerot ja kaapit yhdessä hujauksessa. Järjestelee kasaantuneita rästihommia, suunnitelee tulevaa, plärää puutarhalehdet hiirenkorville. Ja sitten. Tulee uusi aamu. Päivä valkenee harmaana. Huomaan jääväni tuijottamaan ikkunasta, ajatukset katkeilevat, muisti pätkii. Lapsi aistii äidin murheet, itkee itsekin. Hajamielisesti laulan lauluja, katkonaisesti luen sadun.
Odotettavissa, mutta silti ihan yllättäen. Läheisen poismeno. Itken menetettyä aikaa, poden huonoa omaatuntoa. Olisi pitänyt...sitku...mutku... Ja yhtäkkiä kaikki on aivan liian myöhäistä. Takana on elämäni eriskummallisin viikonloppu. Olen itkenyt kasvoni punaisiksi, juossut jalkani turraksi, unohtanut syödä, seisonut korkokengissä liimattu hymy kasvoilla, valmistellut 9-v. hulinasynttärit tyttärellemme. Paikan päällä, mutta kuitenkin ihan muualla.
Blogin tahti hiljenee hetkeksi. Järjestän ajatukseni, käperryn perheen pariin. Saattelen isäni haudan lepoon. Äitini viereen. Palaan tänne, kun taas tunnen kevättä sydämessäni. <3
Otan osaa! Itsekin isäni menettäneenä tiedän tunteesi. Vanhempien menettäminen on siksi niin raskasta, kun menettää ihmisen, joka varauksettomasti oli aina puolellasi. Vielä viiden vuoden jälkeenkin kaipaus ryöpsähtää toisinaan valloilleen, varsinkin kun näkee lapsessa samantyyppisen ilmeen tai eleen. Siinä piilee myös lohtu: jokainen jatkaa sukupolvien ketjussa olemassaoloaan.
Voi, miten surullista! Syviä ja lämpimiä ajatuksia täältä, kyllä sinä selviät. Koita nyt syödä kuitenkin, itselläni oli noissa samoissa tilanteissa se politiikka - kun ruokahalu meni - että sitten laitetaan suuhun sitä, mikä vähiten tökkii. Eli juustovoileipiä. Ja kaiken muserruksen keskellä oli ihmeellisen "aikuinen" ja vastuullinen olo välillä. Voimia ja enkeleitä sinulle sinne, onneksi kaamos ei enää ole edessä!
Voi :( Niin valtavan iso lämmin halaus sinne, osanotto ja surusta huolimatta muistele ja vaali niin hyviä muistoja teistä yhdessä ja hänestä itsestään!
Voimia suureen suruun <3 Itse kävin saman läpi melko tarkalleen kolme vuotta sitten. Samojen itsesyytösten ja mielipahan kanssa on tullut painittua. Ikävä on edelleen kova ja muistot kipeitä, mutta pikkuhiljaa suru helpottaa, ajan kanssa.
Lämmin ja luja rutistus!♥ Hetki kerrallaan on mentävä, -muuta ei voi eikä tarvitse! Riittää kun aamulla nousee ylös sängystä sanoi minulle lääkäri poikani menehtymisen jälkeen. Sinulla on pieniä lapsia joten jonkun verran on tehtävä ja jaksettava, -mutta siltikin- vain hetki kerrallaan! Ota vastaan kaikki mahdollinen apu mitä saat!
Suhtautukaamme murheeseen kuin raskaan lumen painama oksa: Joko kestän tai katkean, mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa. Jaksavuutta toivoo mumma
Voimia ja jaksamista, läheisen poismeno on aina isku. Se tulee ja se lamauttaa. Mutta surun pitää antaa tulla jos se on tullakseen. Tarvitaan aikaa ja vain mahdollisuutta olla. Hengittää <3
Voimia ja taas voimia sinulle ja perheellesi.Elämä on iloa, surua...surutyötä menetettyjen rakkaiden muistolle ja he kulkevat kansanne valkenevassa aamussa ja hämärtyvässä illassa. Alkuun muistot tekevät kipeää kauankin, muistot ja surutyö on rakkautta, aikaa ja aikaa. Kiitos ihanista blogeistasi, kevään vihreyttä odotellen ja joulun ihmeen kokeneena. seija
Voimahali sinulle♡ Kaksi kuukautta sitten menetin äitini yllättäin...vähän odotettavissa mutta ei vielä kuitenkaan. Niin on raskas asia ja mielessä joka hetki. Rakkaat ihmiset vierellä tuovat lohtua. Niin ymmärrän tunteesi. Voi hyvin ja voimia teille kaikille♡
Lämmin osanottoni ♥
VastaaPoista♡♡ lämmin osaanotto suureen suruun ja voimia arkeen♡♡
VastaaPoistavoimia! <3 T.Kati.H
VastaaPoistaSyvin osanottoni <3
VastaaPoistaMilla
Osanottoni. Voimia toivon sinulle tähän raskaaseen aikaan.
VastaaPoistaLämmin osanottoni, paljon voimia tulevaan ♥
VastaaPoistaLämmin osanotto suruun <3 voimia <3
VastaaPoistaHaleja rakas <3
VastaaPoistaOsanottoni ♡
VastaaPoistaLohduttava halaus!
VastaaPoistaLämmin osanotto!
VastaaPoistaVoimahalia!
VastaaPoistaLämmin osanotto suuressa surussa! ♡
<3 voimia!
VastaaPoistaVoimia sinulle, ja lämmin osanotto!
VastaaPoistaLämmin osanotto täältä kammaristakin, voimaa ja valoa...
VastaaPoistaOtan osaa <3 Voimia, voimia, voimia <3 Voimia <3
VastaaPoistaOsanottoni
VastaaPoistaOsanottoni ja voimia sinulle!
VastaaPoistaOsanottoni. Voimia sinulle !
VastaaPoistaVoih, otan osaa <3
VastaaPoistaOtan osaa ♡ voimia tuleviin päiviin.
VastaaPoistaVoimia. <3
VastaaPoista-Jasmin
Kovasti voimia <3
VastaaPoistaSydäntäsärkevästi kirjoitettu! Vierähti kyynel minullekin. Olen kovin pahoillani menetyksestäsi!! Voimia.
VastaaPoistakovasti tuttuja ajatuksia...lämmin osanotto <3
VastaaPoistaLämmin osanottoni ja voimia!
VastaaPoistaLämmin osanottoni suruunne <3
VastaaPoistaOtan osaa ♡
VastaaPoistaOsanottoni.
VastaaPoistaOsanotto <3
VastaaPoistaOtan osaa! Itsekin isäni menettäneenä tiedän tunteesi. Vanhempien menettäminen on siksi niin raskasta, kun menettää ihmisen, joka varauksettomasti oli aina puolellasi. Vielä viiden vuoden jälkeenkin kaipaus ryöpsähtää toisinaan valloilleen, varsinkin kun näkee lapsessa samantyyppisen ilmeen tai eleen. Siinä piilee myös lohtu: jokainen jatkaa sukupolvien ketjussa olemassaoloaan.
VastaaPoistaVoi Maria! Voimia suureen suruun ja arjen pyöritykseen surun keskellä. Halaisin jos olisit tässä! <3
VastaaPoistaOsanottoni!
VastaaPoistaOsanottoni!
VastaaPoistaOlipa niin sydäntä raastavasti kirjoitettu :'( Lämmin osanottoni. Voimia suruunne <3
VastaaPoistaHalaus voimaksi!
VastaaPoistaOtan osaa suruusi!Voimia tuleviin paiviin...
VastaaPoistaSurullisia uutisia. Otan osaa suruusi. Toivottavasti kevään mukana tulevan auringon saat myös takaisin kasvoillesi <3
VastaaPoistaOsanotto ja paljon voimia.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaVoimia sinulle!
VastaaPoistaLämmin osanotto!
VastaaPoistaOsanottoni ja voimia koko perheelle.
VastaaPoistaOlen pahoillani menetyksestä ja toivon sekä sinulle että perheellesi voimia surun keskellä.
VastaaPoistaVoi, miten surullista! Syviä ja lämpimiä ajatuksia täältä, kyllä sinä selviät. Koita nyt syödä kuitenkin, itselläni oli noissa samoissa tilanteissa se politiikka - kun ruokahalu meni - että sitten laitetaan suuhun sitä, mikä vähiten tökkii. Eli juustovoileipiä. Ja kaiken muserruksen keskellä oli ihmeellisen "aikuinen" ja vastuullinen olo välillä. Voimia ja enkeleitä sinulle sinne, onneksi kaamos ei enää ole edessä!
VastaaPoistaLämmin osanottoni.
VastaaPoistaVoi :( Niin valtavan iso lämmin halaus sinne, osanotto ja surusta huolimatta muistele ja vaali niin hyviä muistoja teistä yhdessä ja hänestä itsestään!
VastaaPoistaLämmin osaanottoni. ♡En voi kuvitellakaan mitä käyt läpi tällä hetkellä.. :(
VastaaPoistaLämmin osaotto suruusi.
VastaaPoistaLämmin osanotto ja halaus!
VastaaPoistaLämmin osanottoni suureen suruusi. Voimia teidän perheelle <3
VastaaPoistaOsanottoni ja paljon voimia koko perheelle!
VastaaPoistaOtan osaa suruusi. Voimia ♥
VastaaPoistaLämmin osanotto syvässä surussasi ja halaus ja voimia jokaiseen hetkeesi! <3
VastaaPoistaNiin varjoisat veet. Mutta vielä on edessä kevät ja lopulta se kukkiva kunnas ja lintujen laulu. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
VastaaPoistaVoimia suureen suruun <3
VastaaPoistaItse kävin saman läpi melko tarkalleen kolme vuotta sitten. Samojen itsesyytösten ja mielipahan kanssa on tullut painittua. Ikävä on edelleen kova ja muistot kipeitä, mutta pikkuhiljaa suru helpottaa, ajan kanssa.
Osanotto suruunne. Tv Marja.
VastaaPoistaOsanotto ja voimia! Oma isäni kuoli 8,5 vuotta sitten ja suru on edelleen suuri. Elämä pudottaa välillä kovaa ja korkealta. :/
VastaaPoistaLämmin osanotto ja voimia.
VastaaPoistaLämmin osanotto ja kovasti voimia suureen suruun. <3
VastaaPoistaLämmin ja luja rutistus!♥
VastaaPoistaHetki kerrallaan on mentävä, -muuta ei voi eikä tarvitse!
Riittää kun aamulla nousee ylös sängystä sanoi minulle lääkäri poikani menehtymisen jälkeen.
Sinulla on pieniä lapsia joten jonkun verran on tehtävä ja jaksettava, -mutta siltikin- vain hetki kerrallaan!
Ota vastaan kaikki mahdollinen apu mitä saat!
Lämmin osanotto.
VastaaPoistaLämmin osanotto ja voimia suureen suruun <3
VastaaPoistaSuhtautukaamme murheeseen
VastaaPoistakuin raskaan lumen painama oksa:
Joko kestän
tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa. Jaksavuutta toivoo mumma
Osanottoni! Voimia sinulle!
VastaaPoistaLämmin osanottoni koko perheelle!
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista, läheisen poismeno on aina isku. Se tulee ja se lamauttaa. Mutta surun pitää antaa tulla jos se on tullakseen. Tarvitaan aikaa ja vain mahdollisuutta olla. Hengittää <3
VastaaPoistaLämmin osanottoni. Surutyö on rakkauden työtä. Emme surisi jos emme olisi ensin rakastaneet. Täällä ollaan ja odotetaan kevättä ja tarinoitasi.
VastaaPoistaMyötäeläen surussasi Maria, voimia koko perheelle.
VastaaPoistaVoimia ja taas voimia sinulle ja perheellesi.Elämä on iloa, surua...surutyötä menetettyjen rakkaiden muistolle ja he kulkevat kansanne valkenevassa aamussa ja hämärtyvässä illassa. Alkuun muistot tekevät kipeää kauankin, muistot ja surutyö on rakkautta, aikaa ja aikaa. Kiitos ihanista blogeistasi, kevään vihreyttä odotellen ja joulun ihmeen kokeneena.
VastaaPoistaseija
Lämmin osanotto ja paljon voimia suuressa surussa!!! ♥
VastaaPoistaLämmin osanotto ♡
VastaaPoistaLämmin osanottoni, voimia sinulle.
VastaaPoistaLämmin osaanotto. Voimia suuressa surussasi!
VastaaPoistaKoskettava kirjoitus. Osanotto suuressa surussasi.
VastaaPoistaLämmin osanotto ja halaus täältä tuntemattomalta, saman kokeneelta.
VastaaPoistaVoimahali sinulle♡ Kaksi kuukautta sitten menetin äitini yllättäin...vähän odotettavissa mutta ei vielä kuitenkaan. Niin on raskas asia ja mielessä joka hetki. Rakkaat ihmiset vierellä tuovat lohtua. Niin ymmärrän tunteesi. Voi hyvin ja voimia teille kaikille♡
VastaaPoistaVoimia sinulle.
VastaaPoista