Ihanat raparperi-cookiesit

Raparperi kasvaa hurjaa vauhtia ja nyt suorastaan tehtaillaan raparperiherkkuja! Tällä kertaa pyörittelin leivinpöydällä raparperi-Omar-keksejä. Meheviä, maukkaita ja helppotekoisia. Ja tarvittaessa myös gluteenittomia.

Ensimmäinen testisatsi hävisi parempiin suihin sen verran nopeasti, että kirjasin reseptin ylös Versoilevan ruokaohjeisiin. Klikkaa siis itsesi tähän linkkiin: Raparperi-Omar-keksit.

Herkullista kesän aloitusta!

Oi ihana toukokuu!

Tämä keväänvihreä, siitä ei vaan saa tarpeekseen! Heleää, raikasta, kaunista ja niin täynnä elinvoimaa. Aivan kuten puutarha juuri nyt.

Tomaatintaimet ovat viettäneet ensimmäiset yönsä kasvihuoneessa. Aamulla hipsin kasvariin vähän sydän syrjällään, sillä yöt ovat vielä olleet kovin arvaamattomia näillä kulmilla. Mutta hyvin pienokaiset olivat siellä pärjänneet! Samalla ehdin ihastella uuteen päivään heräävää puutarhaa. Kevään kauneus häkellyttää ja yllättää joka vuosi.

Pihan hedelmäpuista kukkaan ehti ensimmäisenä siniluumu 'Sinikka'. Kirsikkapuun alle levittäytynyt valkovuokkomatto on lumonnut jo pitkään. Sille viileä kevät näyttää sopineen hyvin.

Kirjopikarililjat näyttävät nauttivan olostaan täysin rinnoin. Nuokkuvat kukat tuovat aina mieleeni mummolan vanhan lampunvarjostimen. Näissä on samaan aikaan suloista herkkyyttä ja iloista kepeyttä. Kukat nousevat perennapenkistä uskollisesti kevät toisensa perään. Toisin kuin alakuvan narsissit... 

Instagramin puolella jo manasinkin, että mikä kumma menninkäinen varastaa narsissisipulit vuodesta toiseen. Aina niitä istutan ja aina ne katoavat. Pari mätästä sentään löytyy, mutta ei todellakaan sitä määrää mitä puutarhaan on sipuleja upotettu. Ihania nämä ovat joka tapauksessa!

Narsisseja tai ei, keväänvihreä huumaa. Se menee suoraan sydämeen, aivoihin ja jokaiseen aistinystyrään. Saa huokailemaan onnesta, pysäyttää puutarhassa puuhaavan niille sijoilleen, palkitsee pitkän ja monelta osin haastavan talven jälkeen. Tulppaanien värikimara antaa vielä odotuttaa ja omenapuiden nuput vasta pullistelevat. Mutta tästä eteenpäin tämä on taas pelkkää puutarhan juhlaa!

Ihanan kesäistä keskiviikkoa ja lähestyvää pyhää!

Parsasatoa odotellessa

Parsapenkissä on vihdoin alkanut tapahtua, voi tätä onnea! Kylmä kevät sai nämäkin viivyttelemään ja hetken jo ehdin huolestua, ovatko myyrät tehneet tuhojaan. Mutta sieltä niitä nyt pilkistelee, joka päivä lisää. Eipä aikaakaan, kun päästään napsimaan ensimmäiset herkkupalat, sillä parsa kasvaa vauhdilla alkuun päästyään.

Kirjoitin parsan kasvatuksesta Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Kasvatus on omasta mielestäni varsin helppoa, kunhan malttaa rauhassa odotella pari ensimmäistä vuotta. Pääset lukemaan postauksen tästä linkistä.

Ihanaa kevätviikon jatkoa!

Suloiset magnoliat

Kirsikkapuut eivät ole vielä puhjenneet kukkaan näillä kulmilla, vaikka Instagramin perusteella kukkipilvistä on jo päästy nauttimaan monin paikoin. Itse sen sijaan ihastelen suloisia magnolioita, kylläkin ruukkukasvatuksessa olevia.

Ostin viime keväänä kaksi taimea Rustasta. Istutin ne ruukkuihin, jotka olivat kesän ihan tuolla pihamaalla. Syksyllä siirsin magnoliat talvisäilöön varastoon (noin +10 asteeseen). Magnoliat olivat talviunilla varastossa oman onnensa nojassa, ilman kastelua tai hoitoa. Siitä huolimatta ensimmäinen magnolioista alkoi kukkia varaston uumenissa jo hyvissä ajoin maaliskuussa.

Nyt olen suorittanut ruukkujumppaa ja kantanut magnolioita eestaas aamuin illoin koko kevään. Vasta tällä viikolla olen uskaltanut jättää magnoliat terassille muutamana yönä. Magnoliat kukat eivät kestä kylmää ja muuttuvat paleltumisen myötä ruman ruskeiksi. Joten sään kanssa saa yhä olla tarkkana. 

Kahdesta magnoliasta 'George Henry Kern' on selvästi kasvanut enemmän ja kukkinut tänä keväänä runsaammin. Olen aikaisemmin yrittänyt istuttaa magnolioita puutarhaamme, mutta en ole löytänyt niille tarpeeksi suojaisaa kasvupaikkaa. Joten iloitsen kovasti myös näistä ruukkuversioista. Toinen magnolioista on 'Susan'. Ja vaikka suotuisaa kasvupaikkaa ei tontiltamme ole vielä löytynyt, niin se ei toki tarkoita ettenkö yrittäisi taas uudelleen!

Amerikankotimme pihassa kasvoi suurikukkainen valkoinen kuningasmagnolia sekä pinkki loistomagnolia . Puut olivat todella massiivisia ja niiden kukinnan seuraaminen olikin lähes henkeäsalpaavan ihanaa puuhaa. Tuntui uskomattomalta seisoskella aamukahvi kourassa suuren kukkapilven alla.

Nyt en ole vielä tarjennut aamukahvitella edes terassilla ruukkujen keskellä. Saas nähdä ehtiikö kukinta hiipua ennen aamujen lämpenemistä? Suurin osa magnolioista tekee lehdet vasta kukinnan jälkeen, joten näyttävät kukat saavat täyden huomion paljaassa pensaassa.

Kivaa loppuviikkoa!

Väriä ja inspistä ruukkukukkaistutuksiin

Täällä haaveillaan jo kesän ruukkuistutuksista. Tänä vuonna hakusessa on ainakin väriä, kepeyttä ja rentoa fiilistä. Ja siihen tietenkin päälle lämpöä, aurinkoa ja vienoa kesätuulen puhaltelua. Ja mielellään paljon, kiitos!

Kirjoitin Marian hyötytarhaan postauksen kesäkukkaistutuksista. Inspiraatiota tarjolla siis tämän linkin kautta.

Kukkailoa viikkoosi!

Toivoa tulevasta

Toukokuun lämpö antaa yhä odotuttaa itseään. Alkuviikosta kaivoin jo kertaalleen pestyt ja varastoidut talvivaatteet esiin. Pikkuisen tässä on joutunut tsemppaamaan itseään, varsinkin kun on erehtynyt katsomaan männävuosien kuvia vastaavasta ajankohdasta.

Aamusella kesähuoneen päätyyn osunut aurinko valoi kuitenkin uskoa. Valo oli sellaista kutsuvaa ja lämpöistä. Siitäkin huolimatta, että metrin päässä oli yhä kasa lunta. Kyllä se kevät sieltä ihan oikeasti tulee! Tänä vuonna vaan vähän verkkaisempaan tahtiin.

Kun oikein tiiraili, näki lumipalloheisissä jo muhkeat silmut. Olen muuten leikellyt näitä tänä keväänä maljakkoon useamman kerran. Lehdet tulevat nopeasti ja kukkiakin on päässyt ihastelemaan. Ei ne tietenkään yhtä näyttäviä ole kuin ulkona pensaassa, mutta ovat antaneet toivoa tulevasta. Enää kuukausi ja lapset ovat kesälomalla. Toivottavasti silloin saadaan jo hipsutella nurmikolla paljasjaloin.

Lämpenevää loppuviikkoa!

Ihanan eksoottinen viikuna

Aitoviikuna on mielenkiintoinen (ja myös varsin trendikäs) huonekasvi. Sen olemus on vähän rujo, lehdet suuret ja muoto varsin tunnistettava. Meilläkin kasvaa aitoviikuna ruukussa, mutta itse pidän sitä puutarhakasvina. Toisin sanoen kesät viikuna viettää terassilla ja talvet pimeässä varastossa.

Satoa saadakseen viikuna tarvitsee lepokauden. Lisäksi laiska puutarhuri pääsee helpolla, kun kasvin voi "unohtaa" talveksi. Sieltä se varaston perältä heräilee henkiin taas kevään myötä.

Kirjoitin viikunasta Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Käy lukemassa vinkit viikunasatoon täältä.