Väriä ja ilmettä havuilla

Piha alkaa olla jo kohtuullisen tyhjä, vain muutama sitkeä pensas pitää vielä kiinni lehdistään. Havuilla voi onneksi luoda väriä ja näköä puutarhaan myös kaikkein paljaimpaan aikaan.

Tykkään tehdä syksyisin erilaisia havuistutuksia ruukkuihin. Nykyään tosin mieluiten niin, että havut pystyy myös jatkokäyttämään. Toisin sanoen istutan talvesta selvinneet havukasvit myöhemmin keväällä puutarhaan. Aina tämä ei toki onnistu, mutta usein kuitenkin.

Esimerkiksi tämän kuvan timanttituijat ovat alkuunsa olleet juuri tällaisia "jouluhavuja" terassilla. En oikein edes ymmärrä missä vaiheessa ne ovat kasvaneet jo noin isoiksi!

Kirjoitin havukasveista Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Löydät postauksen tästä linkistä.

Viimeiset maitokahvit

Tässä ne ovat, vuoden viimeiset maitokahvidaaliat. Ehdin napsia ne maljakkoon juuri ennen syysloman aloitusta (ja varsin napakkaa pakkasyötä).

Muut daaliat olivat menneet hallan mukana jo aikaisemmin, mutta nämä kasvoivat kahdessa ruukussa kesähuoneen portailla. Aika pitkään jaksoin siirrellä ruukkuja suojaan yöpakkasilta. Mutta aikansa kutakin.

Näistä oli tarkoitus tehdä kauniita kimppuja. Mutta niin on taas pitänyt kiirettä, että hyvä kun sain aseteltua daaliat edes maljakkoon! Café au lait daaliat ovat raskaita ja kukat nuokkuvat helposti alaspäin. Ei siis mikään maailman helpoin maljakkakukka. Onneksi näitä oli vielä sen verran runsaasti, että isot kukat saivat kauniisti tukea toisistaan.

Kulunut syksy on ollut ihanan värikäs. Lokakuussakin on saatu nauttia upeasta valosta vaikka kuinka monena päivänä. Hyvä niin, sillä onhan tämä aina haikeaa. Kahvitella viimeistä kertaa oman puutarhan kukkien äärellä.

Joku voisi luulla, että puutarhakausi alkaa olla paketissa. Mutta pihassa riittää yhä haravoitavaa, käänettävää, tyhjennettävää ja leikattavaa. Sipulitkin odottavat vielä istuttamista. Tässä vaiheessa vuotta saa kuitenkin jo laiskotella. Tehdään mitä ehditään ja jatketaan hommia taas keväällä. 

Meillä alkoi juuri syysloma, upeassa kelissä sekin. Ohjelmassa on ainakin kotoilua, mökkeilyä, muuttoa (ei omaa), retkeilyä. Ja paljon olemista koko perheen kesken. Se on ollut kuluvan vuonna aika kortilla. Perhe ei oikein innostunut haravoinnista eikä perennapenkkien putsaamisesta, joten minäkin pysyn nyt pois sieltä. Glögit ja Uno-peli takkatulen loimussa ei kuullosta ollenkaan hullummalta!

Mukavaa uutta viikkoa!

Väriä ja loistetta

Tänä syksynä on todellakin hellitty upealla ruskalla! Viime viikon puhurit saivat jo ensimmäiset pensaat tyhjiksi, mutta onneksi pihassa yhä riittää väriä ja loistetta.

Kasveja valitessa kannattaakin varsinaisen kukinnan lisäksi miettiä syysväriä. Esimerkiksi ihana marjaomenapensas tarjoaa kukkivaa kauneutta alkukesästä. Toinen "kukinta" osuu syksyyn, kun pensas täyttyy suloisista miniomenoista ja keltaisena loistavista lehdistä.

Kirjoitin syyspihan väriläiskistä Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Postaus löytyy tästä linkistä.

Kaunista lokakuun jatkoa!

Terassielämää syyskuussa

Lasitetulla terassilla ei enää tarkene juoda aamun ensimmäistä kahvikupposta puoli seitsemän pintaan. Mutta heti kun aurinko pilkistää, pieni tila kyllä lämpenee nopeasti.

Viikko on ollut sateinen, mutta aurinkokin on onneksi näyttäytynyt. Vielä saa hetken nautiskella terassikeleistä, lasien suojissa. Ja onhan lokakuukin ollut usein kaunis ja aurinkoinen. Joten sormet ristiin ja peukut pystyyn!

Tässä kohtaa syyskuuta kimppuihin kerätään kaikkea mahdollista. Daalioita, astereita, tsinnioita. Syysvärin saaneiden pensaiden oksia. Köynnöksiä ja yrttejä. Siemenkotia. Pääsipä mukaan parsan huituloitakin.

Takana on todellinen self-care viikonloppu, ja tuli kyllä niin tarpeeseen. On otettu iisisti, tehty kivoja asioita, kokkailtu, katsottu perheleffoja, kyhnätty kainalossa. Yksi joukosta on maailmalla, me muut ollaan hyggeilty sitten senkin edestä!

Leppoisaa päivää!

Heinien lumoissa

Koristeheinät ovat ihana lisä kesäkukkaruukkuihin tai perennapenkkeihin. Tänä vuonna tosin istutin heinät itsekseen, ilman kukkivia kavereita. Ja voi että miten ihania nämä ovat olleetkaan! Helppohoitoisia, reheviä ja yhä vaan täydessä terässä.

Kirjoitin koristeheinistä Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Pääset lukemaan postauksen tästä linkistä.

Kaunista syyskuun jatkoa!

Tätä lisää, kiitos!

Vaikka alku näytti hieman synkeältä, syyskuu on nyt hellinyt kauniilla päivillä ja aurinkoisella kelillä. Kuumasta ja kuivasta elokuusta huolimatta puutarha on yllätävän runsas ja rehevä.

Tosin jo koetut yöpakkaset olisivat voineet tulla vasta lokakuun puolella. Aamuisin olen katsonut mittaria kauhunsekaisin tuntein ja sitten varovasti kurkkinut ulos sormien välistä.

En olisi vielä valmis luopumaan kukkaloistosta, joten illat on kanneltu ruukkuja, harsotettu daalioita ja suojattu satoa.

Puutarhaharrastajan elämä on melkoista jännitysnäytelmää näin syyskuussa. Harsotetut daaliat ovat toistaiseksi selvinneet (kuten yläkuvien 'Penhill Watermelon' ja 'Cafe au lait'), mutta hallatappioitakin on jo tullut. Myös kasvihuone tuli tyhjättyä normaalia aikaisemmin, jotta sain tomaatit kypsymään sisätiloihin viileän kelin alta.

Syyskesä on aina suloisen haikeaa aikaa. Ensimmäisen hallayön jälkeen tuntuu kuin elettäisiin laina-ajalla. Toivottavasti kauniit syyspäivät jatkuvat, sillä puutarhalla on vielä paljon annettavaa. 

Pörriäisystävällinen puutarha

Loppukesästä perennapenkeissä käy melkoinen surina ja kuhina, kun perhoset, kimalaiset ja mehiläiset lentävät kukasta kukkaan. Herkkien perhosten seuraaminen on aina jotenkin meditatiivista puuhaa. Elämäänsä tyytyväisten, kukassa lepäävien ja suorastaan autuaiden pörriäisten katselu nostaa väkisinkin hymyn kasvoille.

Pörriäisystävällisessä puutarhassa ravintoa riittää varhaisesta keväästä syksyyn asti. Monimuotoinen puutarha onkin ympäristöteko!

Kirjoitin Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin, pölyttäjiä houkuttelevista koristekasveista. Nyt on nimittäin hyvä aika istuttaa perennoja ja muita koristekasveja. Löydät postauksen tästä linkistä.

Hyvää viikonloppua!

Voi tätä onnea!

Helteinen elokuu laittoi toden totta vauhtia tomaatteihin! Elämä on nyt yhtä sadonkorjuun juhlaa, kun sekä kasvihuoneessa että lämpimällä seinustalla olevat tomaatintaimet antavat parastaan. Aromikkaita, eri värisiä, eri mallisia ja eri kokoisia tomaatteja kypsyy sellaista vauhtia, ettei syömään ehdi.

Aamupalatomaattien hakeminen ansarista on päivän lempihetkiäni. Kasvihuoneessa on silloin ihanan rauhallinen ja täyteläinen tunnelma. Siirsin tänne varta vasten tuolinkin, sillä hörpin tässä usein kahvikupposen. Elokuun lämpimät aamut ovat olleet suorastaan siunaus tällaiselle vilukissalle!

Tunnelma täällä on kyllä aika intensiivinen. Tomaatit on latvottu, mutta silti ne kurkottelevat kohti kattoa ja kaartelevat ihan minne sattuu. Tämän kesän uusia kokeiluja oli muun muassa 'Shirley' tomaatti. Se on osoittautunut varsin satoisaksi, ja tomaatit ovat tiiviisti kauniissa tertuissa. Tämä pääsee ehdottomasti jatkoon.

Myös basilika on rakastanut elokuun lämpöä. Kylvin nämä verrattain myöhään suoraan kasvariin ja latvoja on saanut napsia ruokiin kivasti pitkin kesää. Vielä ovat oikein freshejä ja maukkaita, eivät ollenkaan puisevia.

Saatoin keväällä mutista ja murmuttaa jotakin epämääräistä tomaatintaimien koulimisesta, karaisusta, tukemisesta ja vaikka mistä. Mutta juuri nyt tuo kaikki on suloisesti unohtunut. Ja näihän sen kuuluu mennäkin. Nyt nautitaan työn hedelmistä.

Hyvää viikonloppua ja tunnelmallisia elokuun viimeisiä päiviä!

Syötäviä kukkia

Puutarha on näin elokuussa paitsi pullollaan kukkia, niin myös pullollaan syötäviä kukkia. Esimerkiksi krassista voi surutta popsia kukat ja lehdet. Maku on erikoinen, mutta hyvä.

Laventeli on täydellisen herkkä kukka jälkiruokien ja juomien koristeluun. Mutta sitä voi käyttää myös leivonnassa. Laventelikeksit kuulostavat vallan ihanilta Jane Austen -tyylisiltä iltapäivätee tarjottavilta.

Kirjoitin syötävistä kukista Marian hyötytarhaan. Postaukseen pääsee tästä linkistä.

Kaunista loppuviikkoa!

Hyötyä ja iloa keittiöpuutarhaan

Pensasmustikka on meidän perheen lempimarja, mutta siitä on valtavasti iloa myös puutarhan pölyttäjähyönteisille. Niin kuin monesta muustakin kukkivasta hyötykasvista: marjoista, hedelmäpuista, yrteistä yms. 

Kirjoitin Marian hyötytarhaan keittiöpuutarhan pölyttäjäkasveista. Löydät postauksen tästä linkistä.

Aurinkoista ja satoisaa elokuun alkua!

Itkettävän ihanaa

Edessä on varsinainen juhlamaraton-viikonloppu! Tänään suuntaamme konserttiin, huomenna juhlistetaan kultahäitä ja sunnuntaina pääsemme synttärijuhlille. Myös oma äitini olisi täyttänyt tänä viikonloppuna pyöreitä. Maljaa kohotellaan siis myös pilven reunalle.

Pionit jos mitkä johdattelevat juhlatunnelmaan. Nämä kermakakkumaisen täyteläiset, hempeän väriset ja muutenkin ihan täydelliset kukat ovat suorastaan itkettävän ihania! Voisin tuijotella terälehtien muodostamia kuvioita ja kerroksia tuntitolkulla. Tässä kimpussa on sekä 'Sarah Bernhardt' että 'Festiva Maxima' kiinanpioneja. Enemmän todellakin on enemmän. Sininen maljakko tuo sopivasti särmää muuten niin hempsukkaan värimaailmaan.

Koko henkeäsalpaava pioniaika meinasi mennä ohi viime viikolla sairastetun koronan vuoksi. Korkea kuume ja kova helle saivat pysymään sängyssä, ja samaan aikaan puutarhan kuningattaret kukkivat hurjaa vauhtia. Vielä näitä onneksi riittää maljakkoon, kun sateetkaan (joita siis ei olla saatu) eivät ole piiskanneet painavia kukkia.

Juhlavalmistelujen keskeltä huikkaan oikein ihanaa ja kukkaisaa viikonloppua! Ja tuijottelen vielä hetken näitä kerrottuja unelmia.

Paras paikka juuri nyt

No nyt sitä riittää, lämpöä! Suomen sään on oltava nainen, koska se on aina joko tai. Ei mitään siitä väliltä. Ei lunta - hukutaan lumeen. Kylmä kesäkuu - lämpötila +33. Mutta tässä kohtaa en todellakaan valita, koska näissä lämpötiloissa meikäläisenkin syväjäädytystila alkaa pikku hiljaa helpottaa. Nukun yleensä villasukat jalassa (kesät talvet), mutta viime päivät olen radikaalisti ollut ihan paljain varpain. Living on the edge!

Varmimmiten minut löytää juuri nyt täältä. Terassin Adirondack-tuoleista. Istun varjossa, mutta lämmöstä nauttien. Eilen muu perhe oli sisätiloissa ilmalämpöpumpun tarjoamassa viilennyksessä. Minä sen sijaan istuin terassilla välipalat, kahvihetket ja muuten vaan. Mies tuli toteamaan, että nyt hän todellakin uskoo minun olevan kesäihminen. Kun muut eivät enää kykene helteisiin, minä varastoin lämpöä itseeni. Koska sillä varastolla ja näillä muistoilla pusketaan taas ensi talvi eteenpäin. 

Ostimme mustat Adirondack-tuolit asuessamme Amerikassa. Kaksi näistä on talon etupuolella, kaksi tässä varjon alla. Käsinojat ovat niin leveät, että niihin saa hyvin laitettua kahvikupin tai vaikka välipalalautasen. Toinen lempipaikkani löytyy lasitetun terassin vanhasta rautasängystä, jonka tyynyvuoren keskellä on ihanaa loikoilla (=nukahtaa päiväunille). Mutta näillä keleillä siellä on aivan liian kuumaa, jopa minulle. Pidän lasitukset auki päivisin, mutta yöksi en niitä enää uskalla jättää. Mielessä on vielä viimekesäinen lintujen mustikkaripuliyö. Vaalea sisustus ja auki jätetyt lasiovet... Avot!

Viralliset lukemat näyttivät meillä eilen +33. Vaikka lämmöstä pidänkin, puutarhaihmisen silmin tämä on jo aivan liikaa. Kasvit nuokkuvat ja kukinta hujahtaa vauhdilla. Kunnon sade tekisi terää, sitten voitaisiinkin taas palata trooppisiin lukemiin.

Kaunista kesäkuun loppua!

Kesäaamujen ihanuutta

Kesäaamujen lämpö antaa vielä odotuttaa itseään ja toistaiseksi aamuvirkun kahvihetkiä ei ole nautiskeltu avoterassilla. Onneksi täällä lasitetun terassin suojissa tarkenee, ainakin jos vetäisee villasukat jalkaan.

Terassille siivilöityvä aamuvala on aina yhtä lempeä. Se luo koko tilaan seesteisen tunnelman. Tämä on täydellinen paikka aloittaa uusi päivä, herätellä mieltä tulevan päivän koitoksiin. Aamukahvi täällä on kuin minimeditaatio. 

Itse lomailen vasta heinäkuussa, mutta lasten kesäloman myötä aamut ovat rauhoittuneet ihanasti. Ketään ei tarvitse kiskoa sängystä puoliunisena, tai hoputtaa matkaan kylmään ja pimeään aamuun. Rauhalliset kesäaamut ovatkin ehkä parasta mitä tiedän!

Onneksi aamut ovat rauhallisia, sillä loppuviikko on taas melkoista juoksua. Ja mikä pahinta, havahduin eilen siihen, että juhannus on aivan kulman takana. Nyt jo?? Mihin tämä alkukesä oikein on hurahtanut?

Toivottavasti siellä on ehditty nauttia alkukesästä kaikilla aisteilla. Ja siis lämpöaaltohan on vasta tulon päällä, eli kyllä ne kesähepenetkin saadaan kaivaa esiin ihan tuossa tuokiossa. Villasukista en silti luovu, edes kesällä!

Kaunista loppuviikkoa!

Kukkia siellä ja kukkia täällä

Puutarhassa kukkii juuri nyt tämä upea lumipalloheisi 'Pohjan neito'. Tykkään erityisen paljon tästä kukinnan alkuvaiheesta, jolloin kukkaset ovat raikkaan limen vihreät. Myöhemmin nämä muuttuvat suuriksi valkoisiksi "lumipalloiksi". Ihastuttavia toki nekin!

Lisäksi kukassa ovat eri syreenilajikkeet, angervoja, marjaomenapensas ja ja ja...! Enää ei pysy kameran kanssa perässä. Kirjoitin alkukesän kukkivista koristepensaista Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Jos kaipaat kukkaloistoa ja helppohoitoisuutta, käy lukemassa vinkit hyväksi havaituista pensaista. Pääset artikkeliin tästä: "Alkukesän kukkivat koristepensaat".

Kukkaisaa uutta viikkoa!

Kurkkupurkilla Niagaraa

En tiedä mistä tuo sanonta tuli mieleeni, sillä tähän postaukseen ei liity kurkkupurkit eikä Niagara. Mutta en vain enää saanut ravistettua otsikkoa mielestäni. Sen sijaan kurkut kyllä liittyvät, ja vielä ihan tarkalleen avomaankurkut.

En ole jostakin syystä kasvihuonekurkkujen kasvattelija, mutta avomaankurkut kuuluvat jokakesäiseen repertuaariin. Kirjoittelin niistä tarkemmin Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Jos hakusessa on helppo ja satoisa hyötykasvi, vielä ehtii laittaa ainakin valmiita taimia. Suosittelen lämpimästi!

 

Lisää avomaankurkuista ja niiden kasvattamisesta postauksessa "Avomaankurkku - taattua satoa"

Touhukasta kesäviikonloppua!

Sadepäivänä

Tajusin tässä sadetta pidellessäni, etten ole tainnut koskaan postata sateisesta puutarhasta. Olen postannut kuvia sumuisista aamuista, iltavalosta, kauniista kesäpäivistä, marraskuun harmaudesta, lumen keskeltä ja räiskyvästä ruskasta. Mutta että olisin ihan varta vasten lähtenyt sateella kuvaamaan puutarhaa. Ehei. Sateella taivas on harmaa ja kaikki näyttää jotenkin lattealta aurinkoiseen päivään verrattuna. 

Paitsi näin alkukesästä! Ihan sama mitä taivaalta tulee, olen yhä lumoutunut luonnon vihreydestä, elinvoimasta ja tuoksuista. Joten tässä kuvaterveisiä sateisesta puutarhasta, ole hyvä!

Alkukesän vehreys tulee jotenkin aina yllätyksenä. Päärynä 'Pepi' on pitänyt tiukasti kiinni kukistaan, sateen ja tuulen keskellä. Luumu ja kriikuna ehtivät aloittaa kukintansa aikaisemmin, ja niiden terälehdet ovatkin jo lennelleet pitkin pihaa.

Arovuokko on hennon näköinen ja oloinen, mutta oikeasti varsin sitkeä kaunotar. Se ei hätkähdä edes myrkytuulista. Vahvakasvuinen ja innokkaasti leviävä perenna huojuu tuulessa kuin valkoinen pilvi. Samaa sinnikkyyttä toivon vaaleanpunaiselta 'Kadetti' koristeomenapuulta. Tämän purppuraomenapuun kukinta on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen upea. 

Jäin vielä kuvia katsellessani miettimään, että kun sade on piiskannut tulppaaneja ja tuuli riepottanut terälehtiä, niin voikukat eivät luonnollisesti ole moksiskaan. Ja niitähän muuten meidän puutarhassa piisaa.

Nyt kun maa on saatu kunnolla kosteaksi, perään voisi tulla rutkasti lämpöä ja aurinkoa. Saataisiin alkukesän vehreyttä vieläkin vehreämmäksi. Koska puutarhassa less is not more. More is more. 

Mahtavaa kesäkuun alkua kaikille. Ja ihanaa juhlahulinaa koulunsa päättäville!