Ylistys mongolianvaahteralle

Intoilin jo edellisessä postauksessa mongolianvaahteran upeaa syysväriä. Aurinkoisella kasvupaikalla tämä näyttävä pensas (tai puu) saa oranssinpunaisen syysasun, joka suorastaan hehkuu maisemassa. Tämä kuva on otettu syyskuun lopussa. Miten siitä tuntuu olevan jo ihan ikuisuus?!

Mongolianvaahtera ei ole vaativainen kasvupaikan suhteen. Se viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla ja sietää tuulistakin ympäristöä. Kasvi on kestävä ja menestyy kasvuvyökkeillä I-VI. Koristeellinen mongolianvaahtera sopii yhtälailla yksittäiskasviksi kuin osaksi aidannetta, kuten tässä meillä.

Värikkäiden lehtien tippuminen kirpaisee joka vuosi eniten juuri mongolianvaahteran kohdalla. Kasvi närkästyy aika herkästi syksyn hallaöistä ja tiputtaa lehdet ensimmäisten joukossa.

Tänä vuonna en malttanut haravoida värikkäitä lehtiä heti pois. Syksyyn kuuluu tietenkin lehdillä leikkiminen, ja mikäs sen mukavampaa kuin jättää viesti ohikulkeville. Tuulet toki tuhosivat taideteoksen nopeasti, mutta ehkä se ehti saada hymyn jonkun kasvoille.

Mukavaa viikonloppua!

Viimeinen näytös

Tuntuu, että puutarhassa on meneillään vihoviimeinen näytös. Niin paljon maisema on muuttunut tämän viikon aikana.

Alkuviikosta saatiin vielä nauttia kauniista syysauringosta ja kunnon väri-ilottelusta. Mutta pari päivää kestänyt puhuri tyhjensi maisemaa huimasti. Onneksi esimerkiksi koivujen, angervojen ja omenapuiden lehdet istuvat tiukassa, joten ihan vielä ei tarvitse seisoskella keskellä paljasta pihaa.

Etupihan mongolianvaahtera on suorastaan leiskunut tänä vuonna. Sävyt ovat olleen niin huikeat, että melkein tarvitsi aurinkolasit puuta katsellessa!

Kirsikkapuun alla olevat suurikokoiset komeasinikuunliljat ('Elegans') muuttuivat pakkasyön jälkeen kauniin kuultavaksi ja hehkuivat aamuauringossa lähes taianomaisesti. Kuin valotaideteoksena.

Myös keittiöpuutarha paistattelee ruskan sävyissä. Tummanpuhuvat lehtikaalit, upean punaisen syysvärin saanut pensasmustikka ja taustan keltaiseksi muuttunut norjanangervo ovat kaunis syksyinen kombo. Vahvoja, mutta kuitenkin pehmeitä sävyjä maiseman täydeltä.

Yksi puutarhan taukopaikoista sijaitsee marjaomenapensaan alla. Alkukesästä tässä oli uskomaton valkoinen kukkapilvi, nyt lähes lehdetön kasvi on punaisten, marjan kokoisten miniomenien peittämä. Punaiset marjaoksat vievät aina ajatukset jouluun.

Säleikköviiliviini ei ole tänä syksynä saanut yllensä värikkäintä mahdollista syysasua. Mutta kauniisti tämäkin on loistanut aamuauringossa. Tykkään ihan mahdottomasti tästä syksyn pehmeästä ja murretusta väripaletista. Se on jotenkin lohdullinen, turvallinen ja syliinsä kietova.

Joisin vielä mielelläni muutamat pihakahvit syysauringossa. Ensi viikon sääennuste vain lupailee kovin sateista keliä. Auringon sijaan edessä saattapi siis olla märkien lehtien haravointia. Mutta saahan sitä aina haaveilla!

Leppoisaa lokakuun jatkoa!

Ansarin syyssiivousta auringon tahtiin

Täällä tehdään puutarhan syystöitä nyt auringon tahtiin. Sateella ei viitsi nokkaansa ulos laittaa. Ajatuksena on, että mitä ei ehdi nyt, sitä jatketaan keväällä. Talven jälkeen rikkaruohojenkin nyppiminen tuntuu taas ihan huippupuuhalta.

Toki jos syksyn sää antaa myöden, tiedän möyriväni puutarhassa vielä marraskuussakin. En ole ikinä osannut kiirehtiä syyssiivouksen kanssa. Annan kukkien kukkia niin kauan kuin ne jaksavat. Vaikka se sitten tietäisi viivästyneitä siivouspuuhia.

Kasvihuone oli tyhjennetty jo aikaisemmin, mutta nyt tein kevyen syyshuollon. Irrotin varjostusverhot, keräsin kasviroskat, tarkistin kasvarin sisänurkat ja listat. Lopuksi harjasin ja pesin lattian. Täällä on mukavampi tehdä talven havutöitä, kun paikat ovat suurin piirtein putsingissa. Keväällä edessä on perusteellisempi nurkkien jynssäys ja ikkunoiden pesu. 

Kasvulaatikoiden tyhjentämisen yhteydessä pöydälle oli jäänyt kasa vihreitä marjatomaatteja. Mutta siellä ne ovat hyvin kypsyneet, ansarin suojissa. Aurinkoisena päivänä kasvihuoneessa oli suorastaan kesäisen lämmintä!

Viikonloppuna virittelen vielä joulukausivalot kasvariin ja sitten vain kohti jouluaskarteluja! Haravoinnin ja kukkasipulien istutuksen lomassa.

Mukavaa loppuviikkoa!

Haaveissa oma pallomeri?

Meille ilmestyi loppukesästä myyräongelma. Onhan myyrien käytäviä aina silloin tällöin näkynyt lumien sulettua, muttei koskaan kesällä eikä koskaan tässä määrin.

Tämä on tietenkin rajoittanut kukkasipulien istutusinnokkuuttani. Onneksi mahtavat ukkolaukat eivät maistu myyrille, eivät rusakoille. Näitä on siis lisättävä tänäkin vuonna, vaikka pihassamma onkin jo melkoinen pallomeri.

Lokakuu näyttää jatkuvan vielä mukavan lämpimänä, joten ainakin täällä 2-vyöhykkeellä ehtii yhä istutella. Kirjoitin ukkolaukoista Versoilevan uusimpaan artikkeliin: Ukkolaukka - näyttävyyttä alkukesän puutarhaan". Jos puutarhastasi ei vielä löydy upeita ukkolaukkoja, suosittelen korjaamaan tilanteen pikimmiten! Käy lukemassa lisää ja sitten äkkiä sipulit multiin!