tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kotona!

Saavuimme koto-Suomeen viikonloppuna, suomalaista suviyötä vasten. Matka meni ennakko-odotuksia huomattavasti paremmin, mutta siitäkin huolimatta huokaisin syvään, kun koti vihdoin häämötti horisontissa. Selvisimme!
Lähtökenttämme Dulles oli yhä lähes aavemaisen tyhjä. Kentän on suunnitellut suomalainen Eero Saarinen ja kentälle hurautetaan Saarinen Circle:ä pitkin. Jostakin syystä tuo naurattaa joka kerta, suomalainen kadunnimi navigaattorissa. Kentällä aurinko onnistui paistamaan juuri sellaisesta kulmasta, että sisäpinnat näyttivät ihan välkehtivältä vedeltä.

Kaikki lennot lähtivät ajallaan ja erityisesti Washington D.C. - Lontoo välin saimme matkustaa todella väljästi. Sekä edessämme että takanamme oli tyhjää. Nyt lennoilla tarjottiin myös ateriat. Ei ole montaakaan viikkoa, kun penkillä odotti paperipussissa pelkkä vesipullo, myslipatukka ja croissant. Erityisruokavalioita ei vielä kyetty huomioimaan, mutta olimme saaneet tästä vihiä, joten pikkumiehelle oli varattu kassillinen evästä. Tosin matkustimme yötä vasten, joten kuopus oli nopeasti unessa ja syöminen jäi vähemmälle.
Heathrown kentällä Lontoossa meillä oli yli 8 h odotus. Se teki vähän tiukkaa, kun takana oli jo huonosti nukuttu yö koneessa. Kentän kaupoista osa oli avannut ovensa, mutta ruokaa sai vain yhdestä pikaruokapaikasta. Ruokailla ei saanut paikan päällä, joten ihmiset putsailivat odotushallin penkkejä desinfiointiliinoilla ja koittivat syödä vaivihkaa maskiensa alta. Meno ja väkimäärä oli huomattavasti vilkkaampaa Euroopan päässä ja turvavälien pitäminen vähän niin ja näin.

En tiedä onko itse matkanteko ollut ikinä kovin rentouttavaa (ainakaan lasten syntymän jälkeen), mutta kyllä korona jättää jälkensä reissuhalukkuuteen ainakin meidän perheessä. Koneessa ja kentillä piti olla koko ajan skarppina eikä esim. tehnyt mieli kierrellä lentokentän kaupoissa hypistelemässä tavaroita. Vessassa käynti aiheutti lähes hikikarpaloita otsalle. Yllättävän hyvin sitä on oppinut toimimaan niin, ettei koske oikeastaan mihinkään. Lisäksi käsilaukusta löytyy aina varamaskeja, desinfiointiainetta, puhdistusliinoja, kertakäyttöhanskoja...

Kotiin saavuttuamme menimme heti saunaan. Tai siis aivan ensimmäiseksi tuhosimme naapurien jättämät laku- ja salmiakkipussit, suuri kiitos niistä! Kesäyö oli harmaa ja tihkuinen, joten puutarhan kiertäminen jäi seuraavaan päivään. Joka meidän perheessä koitti heti klo 15...

Aikaerosta toipuminen on ottanut koville. Kroppa elää Amerikan aikaa ja erityisen tarkkana kellosta on vatsa! Nälkä iskee entisinä ruokailuaikoina ja toisena yönä istuimme kaikki "iltapalalla" klo 03. Perheen junioria se nauratti kovasti, onneksi tässä ei ole kiire työ- ja kouluarkeen.

Ensimmäiset päivät ovat sujuneet kotikulmia ihmetellessä. Eilen aloitin raivausurakan puutarhassa, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Ihan jokaista penkkiä en ole vielä edes uskaltanut katsastaa ja osaa olen tiiraillut vain sormien välistä. Mutta ehkä tämä tästä viimeistään ensi kesään mennessä!
Nyt päällä on omaehtoinen karanteeni Suomen suositusten mukaisesti. Lisäksi käytämme maskeja kotipihan ulkopuolella. Oma onnenhetkeni löytyi tuulensuojasta lasitetulla terassilla. Aamukahvin kaverina oli lukematon Glorian Koti. Marraskuun numero, mutta mitäpä pienistä! Skandinaaviset sisustusjutut tuntuvat ihanan kotoisilta Amerikan runsauden jälkeen.

Mukavaa viikon jatkoa!


SHARE:

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Helppoa ja nopeaa kesäruokaa

Kesällä ei tee mieli kökkiä keittiössä, joten meillä suositaan helppoja salaatteja ja grilliruokaa. Kikhernesalaatti on ihanan täyteläinen ja ruokaisa. Se valmistuu nopeasti ja maistuu hyvältä vähän kaikkien kanssa. Loistava lounas sellaisenaan, lisäkkeenä grilliruokien kanssa tai pitaleipien täytteenä.

Käy nappaamassa helppo salaattiohje Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä.

Ihanan lepposia kesäpäiviä!

SHARE:

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Ruusutarhahaaveita

Eteen tupsahtelee nyt toinen toistaan kauniimpia puutarhoja. Ihan kiusallaan. Aivan kuin tietäisivät, että olemme kohta lähdössä. Nyt pitäisi keskittyä ihan muihin juttuihin, eikä jäädä huokailemaan kukkien keskelle. Vaan minkäs teet!

Tämäkin upea ruusupuutarha tuli vastaan ihan vahingossa. Pieni ja jyrkkä kaupunkipiha, mutta aivan täynnä kasveja. Niin kaunista ja rehevää. Ja se tuoksu, oo-la-laa! Nyt olen vakaasti päättänyt, että myös kotipihaan on saatava paaaaljon ruusuja. Ja itselle ruusupeukalo...
Lue lisää Minttua ja mustikoita -blogista, pääset ruusupostaukseen tästä linkistä.


Oikein ihanaa ja kukkaisaa viikonloppua!

SHARE:

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Juhlien jälkeen

Juhlat on nyt juhlittu. Viikonloppuna ehdittiin tavata vielä monta ystävää. Emme hyvästelleet, vaan sanoimme näkemiin. Takataskussa on nyt kutsuja moneen maahan ja lupauksia jälleennäkemisistä. Aika näyttää, mitkä tulevat toteutumaan. Ja palaako vapaa-ajan matkustelu ylipäätään enää ikinä entiselleen koronan jälkeen?
Rakastan juhlien jälkeisiä aamuja. Tunnelma on silloin iloisen rento ja jotenkin raukea. Jääkaapissa on edellisen päivän herkkuja ja maljakoissa on kukkia. Itse juhlapäivää siivittää usein kiire ja pitkä todo-lista. Seuraavana aamuna koti huokuu vielä juhlatunnelmaa, mutta rennolla otteella. Pöytäliinassa saattaa olla kahvikupin rinkula tai tilkka punaviiniä,  siivoaminen saa kuitenkin odottaa. Ensin keitetään aamukahvit ja viipyillään juhlafiiliksissä.
Seuraavaksi onkin laitettava hihat heilumaan, sillä edessä on muutto! Koti lähtee kontissa kohti Suomea vähän ennen meitä. En odota urakkaa mitenkään innolla, sillä muuttaminen on mielestäni yksi stressaavimpia puuhia. Kaikki se tavarapaljouden läpikäyminen. Lasten koulupaperit ja piirrustukset. Pikkumiehen laatikonpohjalla olevat "aarteet". Maltanko nyt luopua mummon perintömaljakosta, kun en ole sitä aikoihin käyttänyt? (No en tietenkään malta!)  Onko sanomalehti muistettu perua? Entä sähkö- ja kaasusopimukset? Onko pankkitilit lopetettu, puhelinliittymät lakkautettu, muistettu ilmoittaa kaikille mahdollisille tahoille? Voiko joku kääntää eksyneet postit? Mitä tehdä kaappiin jääneille ruokatarvikkeille, mausteille ja siemenpusseille? Pakastinkin pitää vielä sulattaa ja uuni jynssätä. Apuaaaa!!!
Loppuun vielä kaksi kuvaa, jotta saan pulssini taas tasaantumaan. Koulut loppuivat täällä viime viikolla ja vaikka kouluvuosi oli todella rankka, selvisi jälkikasvu siitä upeasti. Vuodessa oli pakko kasvaa aivan hirveästi, pikakelauksella. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvät muistot ja kaipuu takaisin. Lasten kasvutarinaa on ollut ihmeellistä seurata!

Mukavaa viikkoa, minä hautaudun nyt laatikkovuoren keskelle!


SHARE:
Blog Design Created by pipdig