Paras joulukalenteri ikinä! Aika mahtipontisesti sanottu, mutta seison väitteen takana selkä suorana. Oli taas aika kaivaa joulukalenterikirjat esiin, ja samalla halusin vinkata teille tästä ihanasta ideasta.
Olen aikoinaan napannut idean käyttööni Krista Keltasen blogista. Joulukalenterikirjan sivuja täytetään joulukuun ensimmäisestä päivästä jouluaattoon. Molemmat lapset ovat saaneet kirjansa ensimmäisen luokan jouluna, sillä tämä vaatii lukutaitoa.
Mitä joulukalenterikirjaan sitten kirjoitetaan? Kaikenlaista kalenterin saajasta! Meillä sinne kirjataan muistiin hauskoja sattumuksia vuoden varrelta, lapseen sopivia runoja tai sananlaskuja, liimataan valokuvia, tärkeä konserttilippu tai muisto lomamatkalta. Kirjoihin on vuosien varrella muisteltu lapsen syntymää: millainen sää oli, entä lapsen maailmaan auttanut kätilö. Mikä oli lapsuusajan lempikirja ja suosikkiartisti? Entä paras kaveri eskarissa tai ekaluokkalaisena? Mitkä ovat lapsen vahvuuksia, luonteenpiirteitä tai asioita, mistä vanhempina olemme erityisen kiitollisia tai ylpeitä?
Tarkoitus ei ole kirjoittaa romaania, jotta joulukirjan tekeminen ei muodostu vanhemmille jokailtaiseksi taakaksi. Joskus tekstiä tulee sivu, joskus muutama rivi. Toiveena tietenkin on, että lapset tulevat säilyttämään kirjat aikuisiälle asti. Palaamaan lapsuusmuistoihinsa kalenterikirjan sivujen kautta. Muistamaan pieniä yksityiskohtia. Joulukalenterikirjat ovat vähän kuin päiväkirjoja, mutta ei kuitenkaan.
Täytämme joulukalenterikirjoja yhdessä miehen kanssa. On hauska huomata, miten erilaisia asioita nostammme esille vuoden varrelta. Välillä sivuilla on vieraskynäilijä, jos mummo tai kummi on osunut sopivasti kylään. Näistä kaikista muodostuu lapselle tärkeä muistojen verkko.
