Suloiset magnoliat

Kirsikkapuut eivät ole vielä puhjenneet kukkaan näillä kulmilla, vaikka Instagramin perusteella kukkipilvistä on jo päästy nauttimaan monin paikoin. Itse sen sijaan ihastelen suloisia magnolioita, kylläkin ruukkukasvatuksessa olevia.

Ostin viime keväänä kaksi taimea Rustasta. Istutin ne ruukkuihin, jotka olivat kesän ihan tuolla pihamaalla. Syksyllä siirsin magnoliat talvisäilöön varastoon (noin +10 asteeseen). Magnoliat olivat talviunilla varastossa oman onnensa nojassa, ilman kastelua tai hoitoa. Siitä huolimatta ensimmäinen magnolioista alkoi kukkia varaston uumenissa jo hyvissä ajoin maaliskuussa.

Nyt olen suorittanut ruukkujumppaa ja kantanut magnolioita eestaas aamuin illoin koko kevään. Vasta tällä viikolla olen uskaltanut jättää magnoliat terassille muutamana yönä. Magnoliat kukat eivät kestä kylmää ja muuttuvat paleltumisen myötä ruman ruskeiksi. Joten sään kanssa saa yhä olla tarkkana. 

Kahdesta magnoliasta 'George Henry Kern' on selvästi kasvanut enemmän ja kukkinut tänä keväänä runsaammin. Olen aikaisemmin yrittänyt istuttaa magnolioita puutarhaamme, mutta en ole löytänyt niille tarpeeksi suojaisaa kasvupaikkaa. Joten iloitsen kovasti myös näistä ruukkuversioista. Toinen magnolioista on 'Susan'. Ja vaikka suotuisaa kasvupaikkaa ei tontiltamme ole vielä löytynyt, niin se ei toki tarkoita ettenkö yrittäisi taas uudelleen!

Amerikankotimme pihassa kasvoi suurikukkainen valkoinen kuningasmagnolia sekä pinkki loistomagnolia . Puut olivat todella massiivisia ja niiden kukinnan seuraaminen olikin lähes henkeäsalpaavan ihanaa puuhaa. Tuntui uskomattomalta seisoskella aamukahvi kourassa suuren kukkapilven alla.

Nyt en ole vielä tarjennut aamukahvitella edes terassilla ruukkujen keskellä. Saas nähdä ehtiikö kukinta hiipua ennen aamujen lämpenemistä? Suurin osa magnolioista tekee lehdet vasta kukinnan jälkeen, joten näyttävät kukat saavat täyden huomion paljaassa pensaassa.

Kivaa loppuviikkoa!

Väriä ja inspistä ruukkukukkaistutuksiin

Täällä haaveillaan jo kesän ruukkuistutuksista. Tänä vuonna hakusessa on ainakin väriä, kepeyttä ja rentoa fiilistä. Ja siihen tietenkin päälle lämpöä, aurinkoa ja vienoa kesätuulen puhaltelua. Ja mielellään paljon, kiitos!

Kirjoitin Marian hyötytarhaan postauksen kesäkukkaistutuksista. Inspiraatiota tarjolla siis tämän linkin kautta.

Kukkailoa viikkoosi!

Toivoa tulevasta

Toukokuun lämpö antaa yhä odotuttaa itseään. Alkuviikosta kaivoin jo kertaalleen pestyt ja varastoidut talvivaatteet esiin. Pikkuisen tässä on joutunut tsemppaamaan itseään, varsinkin kun on erehtynyt katsomaan männävuosien kuvia vastaavasta ajankohdasta.

Aamusella kesähuoneen päätyyn osunut aurinko valoi kuitenkin uskoa. Valo oli sellaista kutsuvaa ja lämpöistä. Siitäkin huolimatta, että metrin päässä oli yhä kasa lunta. Kyllä se kevät sieltä ihan oikeasti tulee! Tänä vuonna vaan vähän verkkaisempaan tahtiin.

Kun oikein tiiraili, näki lumipalloheisissä jo muhkeat silmut. Olen muuten leikellyt näitä tänä keväänä maljakkoon useamman kerran. Lehdet tulevat nopeasti ja kukkiakin on päässyt ihastelemaan. Ei ne tietenkään yhtä näyttäviä ole kuin ulkona pensaassa, mutta ovat antaneet toivoa tulevasta. Enää kuukausi ja lapset ovat kesälomalla. Toivottavasti silloin saadaan jo hipsutella nurmikolla paljasjaloin.

Lämpenevää loppuviikkoa!

Ihanan eksoottinen viikuna

Aitoviikuna on mielenkiintoinen (ja myös varsin trendikäs) huonekasvi. Sen olemus on vähän rujo, lehdet suuret ja muoto varsin tunnistettava. Meilläkin kasvaa aitoviikuna ruukussa, mutta itse pidän sitä puutarhakasvina. Toisin sanoen kesät viikuna viettää terassilla ja talvet pimeässä varastossa.

Satoa saadakseen viikuna tarvitsee lepokauden. Lisäksi laiska puutarhuri pääsee helpolla, kun kasvin voi "unohtaa" talveksi. Sieltä se varaston perältä heräilee henkiin taas kevään myötä.

Kirjoitin viikunasta Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Käy lukemassa vinkit viikunasatoon täältä.