Kyllähän tätä tässä...

Pakkasyöt ja syysmyräkät ovat kiihdyttäneet lehtishowta. Haravoitavaa riittäisi ihan joka päivälle. Jos perennapenkkien hoidon kanssa pääsi kesällä vähällä (koska penkkejä ei ole), niin tontin iäkkäät ja mahdottoman isot puut pitävät kyllä kiireisenä näin syksyllä. Jossakin tämän lehtikuorrutteen alla sijaitsee terassimme.

Minut on yllättänyt, miten eri aikaan lehdet tippuvat eri puista. Lännenkukkakanukka alkaa jo olla paljas, tällä hetkellä lehtipusseja täyttävät lännentulppaanipuun isot lehdet (alla olevassa kuvassa vasemmalla).

Vaikka eriaikaisuus pidentää haravointikautta, se myös takaa väriloistoa viikosta toiseen. Maisemassa riittää yhä upeita syksyn sävyjä ihasteltavaksi.

Onneksi en ole lehtimassan kanssa yksin. Näyttää sitä riittävän aherrettavaa naapurustossakin. 

Tosin sillä erotuksella, että epäilen mahtaako näistä taloista edes löytyä haravaa. Yleensä puutarhatyöt hoitaa siihen palkattu yritys. Eikä silloinkaan heilu harava, vaan lehdet kerätään kasaan lehtipuhaltimien avulla. Pienet käsikäyttöiset puhaltimet voi unohtaa aivan saman tien, nyt puhutaan isoista työnnettävistä. Oma heilumiseni Fiskarsin lehtiharava kourassa on otettu vastaan huvittuneen ystävällisesti. Taas yksi outo asia lisää outojen suomalaisten listaan.

Etupihalla on vielä vehreää eikä oikeastaan edes haravoitavaa, sillä etupihan puut ja pensaat ovat ikivihreitä. Oranssina hehkuva puu on naapurin puolella oleva japaninvaahtera. Sen alati muuttuvaa ruska-asua on kerrassaan upeaa seurata!

Ensi viikolla on Thanksgiving eli kiitospäivä. Se on täällä iso ja hyvin ruokakeskeinen perhejuhla. Koristelujen suhteen mennään vielä hyvin syksyisellä teemalla: on kurpitsoja, oransseja kukkia, heinäpaaleja, iloisella ilmeellä varustettuja variksenpelättimiä ja kaikkea kalkkunaan (!!) liittyvää. Koristeita, kransseja ja liehuvia lippuja. Kun kiitospäivä on taputeltu, loikataankin sitten suoraan jouluun. Toistaiseksi joulu näkyy vain kaupoissa ja liian innokkaita joulukoristelijoita kuulemma katsotaan vielä tähän aikaan vuodesta pitkin nenänvartta. Eli juhla kerrallaan ja sitten vasta seuraavaan.

Täällä on tullut aika saatella anoppi kohti kotimatkaa ja vaihtaa vierashuoneen lakanat seuraaville yöpyjille. Jotka saapuvat Suomesta heti huomenna!

Oikein mukavaa viikon jatkoa! 

Kasvi-ikävää

Täällä ei podeta koti-ikävää vaan kasvi-ikävää. Jouduin jättämään kaikki rakkaat ruukkukasvit koto-Suomeen, ja vaikka ne on nyt väliaikaisesti adoptoitu oikein rakastavaisiin koteihin, niin aina välillä iskee ikävä. Viikunat, persikat, kalamondiinit, muista viherkasveista puhumattakaan. 

Tänne muutaessamme kasviostoslistalla oli yhtä sun toista, muun muassa kalamondiini. Vaan en ole törmännyt sellaiseen täällä vielä kertaakaan! Kalamondiini on sitruskasveista helppohoitoisin ja anteeksiantavaisin. Ja se kukkien tuoksu, aah ja ihanuus! Hedelmät ovat syötäviä, mutta todella kirpsakoita. Sujauttelin niitä aina aamusmoothien sekaan, sillä kauniit oranssit hedelmät voi syödä kuorineen.

Kirjoitin kalamondiinista Versoilevaan, löydät artikkelin tästä linkistä. Suosittelen lämpimästä kokeilemaan kalamondiinin kasvatusta, jos kourasta löytyy edes pienen pieni viherpeukalo.

Terveisiä takapihalta (koska muualle en enää mene...!)

Terveisiä takapihalta! Täällä näyttää yhä yllättävän lämpimältä, vaikka yöpakkasiakin on jo saatu. Tällä viikolla oli jo pari suorastaan hyytävää päivää. Eli muutama aste pakkasta kovan viiman kera. Ulkona paistava aurinko hämää toistuvasti aivoja. Ulos astuessaan ei meinaa millään uskoa, että keli voi oikeasti olla kylmä. Silmät kertovat ihan muuta. Itseni on yllättänyt, miten toistuvat yöpakkaset eivät vieneet kaikkia lehtiä mukanaan. Väriloistoa siis riittää yhä näin marraskuun puolivälissäkin.

Takapihan flowering dogwood eli lännenkukkakanukka on muuttunut räiskyvän punaiseksi. Tämä kukkii keväällä kauniin valkoisin kukin, mutta on kesällä mielestäni melko vaatimaton puu. Syksyn tullen lännenkukkakanukasta tuli takapihan todellinen väripilkku.

Lännenkukkakanukan takana, terassin päädyssä, on kookas sihteerikkömagnolia. Se vaihtaa väriä kovin verkkaiseen tahtiin. Siellä täällä näkyy vähän keltaista.

Viime postauksessa toivoin synttärihulinoiden jälkeen rauhallisempaa viikkoa. Osittain se toteutuikin, sillä miehen lähtiessä viikoksi työmatkalle molemmat lapset sairastuivat. Klassinen kuvio. Kun yöt meni valvoessa, ei päivisin tarvinnut (jaksanut) suuria ahkeroida. Onneksi anoppi on ollut täällä apuna, niin pääsin parin päivän jälkeen tuulettautumaan isolle kirkolle omien opintojeni pariin. 

Kaunis pakkaspäivä, takana mielenkiintoinen luento ja edessä reipastahtinen kävely kohti metroasemaa. Reipastahtinen siksi, että alue on hieman huonomaineista. Kaupunki on siistinyt aluetta jo vuosia, parantanut turvallisuutta ja lisännyt uutta rakennuskantaa. Ongelmat ovat kuitenkin yhä olemassa, vaikka eivät enää yhtä pinnalla. Siinä, keskellä aurinkoista päivää todistin omin silmin jonkin sortin huumekauppaa ja aseen erittäin näkyvää hallusapitoa. Voin sanoa, että tuli melkoista vipinää tämän keski-ikäisen mamman kinttuihin! Loppumatka menikin sitten puhelinta lujaa kädessä puristaen ja vaivihkaa olan yli vilkuillen. Saattaapi olla, että meikäläisen luennot loppuivat tähän. Kodin turvaan päästyäni vannoin, etten poistu täältä enää ikinä!

Asuinalueemme on todellinen lintukoto. Kaikki eivät edes lukitse oviaan yöksi (mikä omasta mielestäni on kerrassaan käsittämätöntä). Mutta 10 kilometriä "väärään" suuntaan ja olet keskellä slummia. Sen aina välillä unohtaa täällä omakotialueen suojissa.

Toivottelen kaikille oikein ihanaa viikonloppua! Ja samalla tasailen pulssia oman kodin rauhassa...

Olipahan viikonloppu!

Olipahan viikonloppu! Täällä juhlittiin 7-v synttäreitä useammassa erässä. Ensin koulussa, sitten naapureiden kesken ja lopulta vielä "virallisten" juhlien merkeissä. Samalla tuli testattua talon juhlakestävyys, sillä sunnuntain synttärijuhlissa oli 32 vierasta, ikähaarukka vauvasta melkein vaariin. Hyvin toimi ja tilaa löytyi kaikille. Ja mikä parasta, pahimmat sokerihumalat päästiin purkamaan takapihalle. Marraskuun sunnuntai tarjosi vielä mukavaa säätä.

Juhlavalmistelut olivat kohtuullisen mittavat. Allergialeivonnaisten tarjoaminen täällä vaatii viitseliäisyyttä ja myös hieman kekseliäisyyttä. Ystäväni kysyi hiljattain, mitä olen kaivannut eniten Suomesta. Äkkiseltään vastasin ruisleipää, mutta asiaa hieman mietittyäni totesin, että allergiaperheen elämä on Suomessa todella paljon helpompaa. Oli sitten kyse kouluruokailusta, kahvilassa herkuttelusta tai kotikokkailuista. Onneksi aikaa oli koko viikonloppu ja keittiössä tilaa jokaiselle kipolle ja kupille.

Pikkumiehen kiertäessä muiden synttäreitä olen kiinnittänyt huomiota muutamaan asiaan. Kuten jo viime postauksessa totesin, emme ole olleet yksilläkään kotisynttäreillä. Kodin ulkopuolella järjestettävillä synttäreillä (erilaiset sisäleikkipuistot) tarjolla on kuulemma "aina pizzaa ja kakkua". Yleensä suoraan juhlapaikalta tilattuna, valmiina synttäripakettina.

Me järjestimme riskillä kotisynttärit, tosin mietimme muutamia ohjelmanumeroita lasten viihdykkeeksi. Herkuttelun jälkeen siirryimme takapihalle Olympialaisten pariin, jota seurasi valokuvavihjeillä varustettu aarteenetsintä. Aarteena oli pienet goodie bagit eli lahjapussukat, jotka täällä kuuluvat synttäreiden vakiokalustoon. 

Paikallinen ystäväni varoitteli etukäteen, että ihmiset eivät joko ilmoittaudu juhliin rsvp:stä huolimatta tai ilmoittautuvat, mutta jättävätkin tulematta, jos keli on liian huono. Enkä nyt puhu mistään hurrikaanista tai tornadosta, vaan sateesta ja tuiskusta. Meidän vieraskaartimme tosin saapui kuuliaisesti juhlimaan ja kaikki muistivat ilmoittautuakin etukäteen.

Vieraiden nuoresta iästä johtuen juhliin saavuttiin perhekunnittain. Suomessa tämän ikäiset juhlivat jo keskenään, mutta täällä vielä vanhempien kera. Vaikka tarjottavia piti tästä syystä varata huomattavasti enemmän, oli pikkuvesseleiden vanhempien läsnäolo myös helpotus. Erilaiset vastuukysymykset ovat täällä oikeasti vakava asia ja vahinkotilanteissa juhlien järjestäjä / kiinteistön omistaja saattaa joutua huikeisiin korvausvelvollisuuksiin. Tiedän tapauksen, jossa perhe perui kotisynttärit mahdollisten loukkaantumisten (ja sitä seuraavien korvausvaateiden) pelossa, sillä he olivat vuokranneet pihalleen pomppulinnan. Jos osallistut vieraana esim. seikkailupuistossa järjestettäviin juhliin, pitää ennen juhlia allekirjoittaa moni(kymmen)sivuinen vastuuvapautussopimus tai muuten juhlapaikalle ei ole asiaa.

Kotileivonnaisten tarjoaminen herätti suurta ihmettelyä. Sain toistuvasti vastata kysymykseen, että ihanko itse nämä leivoin? Olin taannoin vanhempainyhdistyksen aamukahvilla (erään vanhemman kotona), jonne jopa kahvi tuotiin pahvikanistereissa suoraan kahvilasta.

Lahjoja ei avata synttäreiden aikana vaan vasta vieraiden lähdettyä. En oikein tiedä mistä tapa kumpuaa? Eikö lahjoja avata vertailun pelossa? Halutaanko välttää kiusallisia tilanteita, joissa lahjansaajalla onkin jo sama tavara ennestään?  Tämä on vielä vähän hämärän peitossa, mutta maassa maan tavalla. Ohjeistimme siis sankaria malttamaan mielensä. Helppoa se ei ollut, varsinkaan kun muutama lahjoista annettiin lahjapussissa. Jossakin vaiheessa juhlia pikkumies tuli kuiskuttamaan korvaani, joskos hän saisi edes vaivihkaa kurkata pussin sisään..?

Koulussa synttäreitä juhlittiin Birthday Bash -tapahtumassa. Kerran kuussa kouluaikaan järjestetään synttärijuhlat kaikille sen kuun aikana syntyneille. Tarjolla on suolakaloja, kuppikakkuja ja sitruunalimonaadia. Meidän pikkumies ei ole ollenkaan tottunut juoman makuun, mutta paikallisille juoma näyttää olevan kuin meidän Mehukatti. Halpaa, sitä saa kaikkialta ja sitä tarjotaan kaikkialla. Vanhemmat ja sisarukset saavat myös osallistua sankarin koulusynttäreihin. Varsinaisena juhlapäivänä karkkien jakaminen, laulaminen tms. ei enää kuulu ohjelmaan.

Täällä yritetään toipua juhlahulinasta, sillä kuten naapurimmekin totesi "äänestä päätellen teillä olla hyvät kekkerit!" Mitään ei hajonnut, suklaata ei löytynyt sohvan välistä, kukaan ei loukkaantunut, riitaantunut tai nostanut oikeussyytettä. Vieraat viihtyivät reilusti yliajalle. Voimme siis taputella itseämme tyytyväisinä selkään ja todeta, että suomalaiset synttärit eivät ollenkaan kalvenneet amerikkalaisille juhlille.  

Nyt toivon rauhallisempaa viikon jatkoa, ihanaa hygge-marraskuuta sinne!