Itkettävän ihanaa

Edessä on varsinainen juhlamaraton-viikonloppu! Tänään suuntaamme konserttiin, huomenna juhlistetaan kultahäitä ja sunnuntaina pääsemme synttärijuhlille. Myös oma äitini olisi täyttänyt tänä viikonloppuna pyöreitä. Maljaa kohotellaan siis myös pilven reunalle.

Pionit jos mitkä johdattelevat juhlatunnelmaan. Nämä kermakakkumaisen täyteläiset, hempeän väriset ja muutenkin ihan täydelliset kukat ovat suorastaan itkettävän ihania! Voisin tuijotella terälehtien muodostamia kuvioita ja kerroksia tuntitolkulla. Tässä kimpussa on sekä 'Sarah Bernhardt' että 'Festiva Maxima' kiinanpioneja. Enemmän todellakin on enemmän. Sininen maljakko tuo sopivasti särmää muuten niin hempsukkaan värimaailmaan.

Koko henkeäsalpaava pioniaika meinasi mennä ohi viime viikolla sairastetun koronan vuoksi. Korkea kuume ja kova helle saivat pysymään sängyssä, ja samaan aikaan puutarhan kuningattaret kukkivat hurjaa vauhtia. Vielä näitä onneksi riittää maljakkoon, kun sateetkaan (joita siis ei olla saatu) eivät ole piiskanneet painavia kukkia.

Juhlavalmistelujen keskeltä huikkaan oikein ihanaa ja kukkaisaa viikonloppua! Ja tuijottelen vielä hetken näitä kerrottuja unelmia.

Itsenäisyyspäivän juhlakattaus

Täällä otettiin jo vähän förskottia itsenäisyyspäivän kattaukseen. Vietämme juhlapäivää oman perheen kesken, mutta juhla-ateriaan ja kattaukseen on silti kiva panostaa. Tällä(kin) kertaa kattauksen juhlava ilme syntyi muutamalla helpolla elementillä. 

Raikkaan vihreät havut ja kauden ensimmäiset tulppaanit sopivat itsenäisyyspäivän juhlakattaukseen loistavasti. Juhlavaa, mutta maanläheistä. Aivan kuten suomalaisten juhlintakin.  Festivo-kynttilänjalat ovat suomalaiskotien klassikko ja valkoiset kruunukynttilät toimivat tilanteessa kuin tilanteessa. 

Valkoiset tulppaanit ja katajanoksat ovat muistoja lapsuudesta. Äiti yhdisti niitä aina näin joulun alla.

Pöytään on katettu sinertävä pellavaliina, jonka keskellä on puolestaan pellavainen kaitaliina. Havut ja tulppaanit on aseteltu kaitaliinan päälle rennosti, sinne tänne sujauttaen. Tulppaanit kestävät ilman vettä useamman tunnin, joten en laittanut niitä muovisuppiloihin. Toki tulppaanit kannattaa lisätä kattaukseen vasta viime metreillä. Ja muistakaa, havuja ei saa ottaa edes kaatuneesta puusta ilman maanomistajan lupaa!

Astioina on valkoista Teemaa ja Arabian vanhaan sinistä Valenciaan. Juomalasit ovat Essence-sarjasta ja ruokailuvälineet on juhlan kunniaksi hopeiset. Valkoiset pellavaservetit on kääräisty rennosti lautasten päälle.

Terassilla ollut "joulumänty" pääsi osaksi juhlakattausta. Olihan perinteinen lippunauha ripustettava jonnekin!

Toivottelen täältä jo etukäteen oikein hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää!

Ja hyvää toista adventtia!

Paras joulukalenteri ikinä - joulukalenterikirja!

Paras joulukalenteri ikinä! Aika mahtipontisesti sanottu, mutta seison väitteen takana selkä suorana. Oli taas aika kaivaa joulukalenterikirjat esiin, ja samalla halusin vinkata teille tästä ihanasta ideasta. 

Olen aikoinaan napannut idean käyttööni Krista Keltasen blogista. Joulukalenterikirjan sivuja täytetään joulukuun ensimmäisestä päivästä jouluaattoon. Molemmat lapset ovat saaneet kirjansa ensimmäisen luokan jouluna, sillä tämä vaatii lukutaitoa.

Mitä joulukalenterikirjaan sitten kirjoitetaan? Kaikenlaista kalenterin saajasta! Meillä sinne kirjataan muistiin hauskoja sattumuksia vuoden varrelta, lapseen sopivia runoja tai sananlaskuja, liimataan valokuvia, tärkeä konserttilippu tai muisto lomamatkalta. Kirjoihin on vuosien varrella muisteltu lapsen syntymää: millainen sää oli, entä lapsen maailmaan auttanut kätilö. Mikä oli lapsuusajan lempikirja ja suosikkiartisti? Entä paras kaveri eskarissa tai ekaluokkalaisena? Mitkä ovat lapsen vahvuuksia, luonteenpiirteitä tai asioita, mistä vanhempina olemme erityisen kiitollisia tai ylpeitä?

Tarkoitus ei ole kirjoittaa romaania, jotta joulukirjan tekeminen ei muodostu vanhemmille jokailtaiseksi taakaksi. Joskus tekstiä tulee sivu, joskus muutama rivi. Toiveena tietenkin on, että lapset tulevat säilyttämään kirjat aikuisiälle asti. Palaamaan lapsuusmuistoihinsa kalenterikirjan sivujen kautta. Muistamaan pieniä yksityiskohtia. Joulukalenterikirjat ovat vähän kuin päiväkirjoja, mutta ei kuitenkaan.

Täytämme joulukalenterikirjoja yhdessä miehen kanssa. On hauska huomata, miten erilaisia asioita nostammme esille vuoden varrelta.  Välillä sivuilla on vieraskynäilijä, jos mummo tai kummi on osunut sopivasti kylään. Näistä kaikista muodostuu lapselle tärkeä muistojen verkko. 

Ihanaa adventtiaikaa ja kutkuttavia hetkiä joulukalentereiden äärellä!

Kurpitsajuhlia odotellessa

Tämä kuva on kahden vuoden takaa lokakuulta, silloisen Amerikankotimme etupihalta. Halloween-juhlintaan oli tietenkin aika erilaista valmistautua krysanteemein ja kurpitsoin, kun ei tarvinnut murehtia yöpakkasia tai räntäsateita.

Mutta juhlia vietetään meillä tänäkin vuonna, nyt vain Suomen oloihin sopeutettuna. Kirjoitin Versoilevan sivuille artikkelin kurpitsajuhlista, jossa muun muassa vinkkejä syksyiseen koristeluun omaa puutarhaa hyödyntäen. "Kurpitsajuhlat lähestyvät" artikkeli löytyy täältä.

Ex tempore -illanistujaiset

Ex tempore -illanistujaisissa on aina mukavan rento tunnelma, sekä vierailla että emännällä. Kukaan ei odota erikoisia tarjottavia, tärkeämpää on istahtaa alas ja vaihtaa kuulumisia. Joskus kuulumisten vaihto on tarpeen myös puolison kanssa, kun ei ole sattunut näkemään toista aikoihin.

Vaihdoin lasitetulle terassille syksyisempää väritystä (koska puolisohan tietenkin huomaa vaihtuneet koristetyynyt...), kaivoin ensimmäistä kertaa kynttilät esiin ja laitoin tarjolle pieniä suupaloja suolakeksien ja hyvän juoman kera. Lasitettu terassi tarjoaa parastaan juuri näin syyskesällä. Ja kunhan saan siipan takaisin reissun päälle, teen kyllä saman setin ystävälle!

Helppoja herkkuja puutarhasta sekä vinkkejä vaivattomaan terassikattaukseen Versoilevan uusimmassa artikkelissa "Pikkupurtavaa puutarhasta".

Tunnelmallista elokuun jatkoa!

Erilainen joulu, vai oliko sittenkään?

Moni on nimennyt tämän joulun "erilaiseksi", niin alkuun itsekin. Vietimme aaton omalla porukalla, aivan kuten viime vuonna Amerikassa. Silloin se tuntui erilaiselta ja oudolta, ja kuvittelimme kokemuksen jäävän ainokaiseksi. Mutta tänä vuonna edettiin samalla sabluunalla.

Loppupeleissä joulussa oli kuitenkin kaikki samat elementit kuin aina ennenkin. Oli sukulaisten ja ystävien näkemistä, mutta vain pienemmissä erissä. Oli jouluruokia, herkuttelua, joulukukkia, palapelien kokoamista, lukemattomia määriä joululeffoja. Kymmenittäin kynttilöitä, kattamista, yhdessä kokkailua, sohvalla makoilua. Jouluaaton jännitystä, koronapukin piipahdus oven takana, perinteitä, iltavalvomista, tulevan suunnittelua ja menneiden muistelua. Valokuvamaraton, jouluyökkäreissä laiskottelua, uusia kirjoja, sinisiä hetkiä. Lunta oli juuri riittävästi pulkkamäkeilyyn ja ulkoleikkeihin.

Pois jäivät pikkujoulut, naapuriglögit ja kaupoissa luuhaaminen. Tilalla oli entistä enemmän aikaa kotona ja perheen kanssa. Ehkä siis erilainen joulu kuitenkin, mutta ei pelkästään huonolla tavalla.

Edessä on myös erilainen uudenvuodenaatto, mutta tämä alkaa jo mennä rutiinilla. Enää sitä ei edes kaipaa väkijoukkoja ja suurempaa hälinää. Suomalainen metsäkuusi ja trooppinen viidakkoseinä saavat vielä hetken olla kavereina, sitten on aika laittaa joulu pakettiin. Kuusi tuotiin muuten sisään itsenäisyyspäivänä ja on pysynyt uskomattoman hyvänä siitä asti. Kuusi on aina mahdollisimman keskeisellä paikalla näkyvyyden kannalta, mutta tukkii samalla makuuhuoneen toisen oviaukon. Yleensä siinä vaiheessa, kun kukaan ei enää yritä makkarista pois "kuusioven" kautta, on aika kiikuttaa kuusi pois. Mutta nyt nautiskellaan vielä juhlatunnelmasta.

Oikein ihania vuoden viimeisiä hetkiä!
Tuokoon uusi vuosi tullessaan terveyttä, onnellisuutta ja hyvää mieltä!

Joulukattaus työn alla

Nyt kun korona on rajoittanut ulkona syömistä, huomaan panostavani enemmän kodin aterioihin. Tai siis ruoka on pysynyt kutakuinkin samana, mutta kattauksiin on kiva uhrata enemmän aikaa. Erottaa juhla ja arki toisistaan, tehdä myös kotona olemisesta juhlaa. Näin joulun aikaa se toki onnistuu ihan itsestään.

Koekatoin joulupöydän, sillä tykkään, että itse juhlapäivänä on selvät sävelet. Silloin on harvoin enää aikaa testailla eri astioita tai miettiä yksityiskohtia. Kysyin muuten hiljattain Instagramin Storyssä, harrastavatko muut sesonkiastioita? Eli esimerkiksi, että tietyistä mukeista juodaan vain jouluisin? Itsehän kuulun tähän astiahullujen joukkoon, mutta kyselyn perusteella en ole yksin. Vastanneista 74 % tunnusti omaavansa sesonkiastioita! Hip hei, hienoa!

Valitsin kattauksen pohjaksi harmaan pellavaliinan ja harmaat kangasservetit. Keskelle pöytää laitoin pitkät keraamiset laatat, joiden päälle aloin rakentaa pöytäkoristetta kynttilöistä ja havuista. Paksut ja korkeat kynttilät palavat ikuisuuden ja pysyvät tukevasti pystyssä laattojen päällä. Valkoiset kruunukynttilät Festivo-jaloissa puolestaan tuovat juhlavuutta. Yhdessä koristeellisten juomalasien kanssa ne vievät ajatukset talveen ja jäähän.

Kynttilöiden ympärille laitoin männynoksia sinne tänne. Kattaus oli mielestäni kauniin simppeli jo näinkin, mutta lisäsin mukaan vielä kuivattuja appelsiiniviipaleita sekä erilaisia kokonaisia pähkinöitä.

Servettien ympärille on kietaistu musta silkkinauha. Ujutin sen väliin hennon katajanoksan. Päällä oleva pieni musta joulupallo viimeistelee kokonaisuuden.

Paikkakortit ovat esikoisen tekemät joidenkin joulujen takaa. Teinin omaa silmää nämä eivät enää miellytä, mutta olen itsepintaisesti pitänyt ne mukana kattauksissa. Ja tällaiseen havukattaukseen ne sopivat enemmän kuin hyvin!

Saatan listätä varsinaiseen juhlapöytään vielä tulppaaneja sinne tänne havujen joukkoon. Ainakin tämä testitulppaani kesti kauniina monta tuntia.

Ihania joulunaluspäiviä ja leppoisia juhlapyhiä! Nyt nautiskellaan!

Minun Suomeni

Aika ulkomailla toi jälleen kerran perspektiiviä omaan ajatteluun ja suhtautumiseen kotimaahan. Mikä on hyvin, missä olisi petrattavaa, mistä kerroin ylpeydellä ja millaiset asiat jätin keskusteluissa ehkä jopa tietoisesti mainitsematta.

Suomalaisuus on näyttäytynyt paluun jälkeen ennen kaikkea käytännöllisyytenä. Oli kyseessä sitten julkinen rakentaminen tai kodin sisustaminen, jouheva arki on kaiken perusta. Välillä jopa tylsyyteen asti. Olemme harkitseva kansa, joka ei hötkyile. Järki voittaa tunteet.

Koronavuosi on tuonut omat mausteensa kaikkeen. Koronan tuomat haasteet ja rajoitukset ovat todennäköisesti olleet helpompia suomalaisille kuin monelle muulle kansalle. Viihdymme omissa oloissamme, olemme tunnollisia ja kuuliaisia. Meistä on myös paljastanut ihan uusia piirteitä. Olemme astuneet ulos poteroistamme, emme vain hamstrataksemme vessapaperia, vaan myös auttaaksemme muita. Jopa täysin vieraita, pyyteettömästi. On jaettu iloa ikkunoissa, autettu kauppareissuissa, pysähdytty ja kysytty "Miten voit?"

Verkkoon siirtynyt yhteiskunta on mahdollistanut asioiden hoitoa, opiskelua, työntekoa ja harrastuksia turvallisesti etänä. Samaan aikaan verkossa vietetty aika on näyttäytynyt myös ihmisten kärsimättömyytenä ja kärkkäytenä. Tyytymättömyys ja mielipiteet paukutetaan julki saman tien, ilman sen kummempia suodattimia. Elinpiiri ja näkökulmat ovat alkaneet kaventua oman navan ympärille.

Itse olen ihmetellyt esimerkiksi maskikeskustelun aiheuttamia suuria tunteita. Maskien on koettu loukkaavan  itsemääräämisoikeutta. Olen aina pitänyt suomalaisia maalaisjärjen omaavana kansana. Lainkuuliaisina, sinnikkäinä ja ohjeita kunnioittavina. Mutta nyt tuntuu, että monesti nähdään vain yksilön oma etu, isompi perspektiivi on hukassa.

Itsenäisyyspäivänä sytytämme kynttilän paitsi 103-vuotiaalle Suomelle niin myös lastemme iso-ukille, joka lähti sotaan 17-vuotiaana. Häntä kuluneen vuoden vessapaperi-tukkuostokset ja maskigate olisi varmasti naurattanut. "Ei päivää ilman vahinkoa, kana söi kaksi haukkaa" oli ukin vakiosanontoja. Se ei tarkoittanut niin sitten mitään, mutta sillä kuitattiin tapahtumat, kun meno kävi liian totiseksi. 

Minun Suomeni on kaunis myös keskellä kaamosta. Se on rauhaa ja sinisiä hetkiä. Minun Suomeni on yhteen hiileen puhaltamista, suoraselkäisyyttä, perinteitä. Se on kirkasta katsetta tulevaan, itsensä kunnioittamista, toisista huolehtimista. Ja naurua, muistetaan myös se!

Hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää kaikille!

Kiitospäivän kattaus

Tänään torstaina Yhdysvalloissa vietetään kiitospäivää. Se on varsin iso perhejuhla, johon kuuluu pitkän kaavan ruokailu sekä pidennetty viikonloppu lähisuvun kanssa. Ei ole tavatonta, että kiitospäiväksi lennetään kotiin vaikka toiselta puolelta Amerikkaa. Esimerkiksi naapurimme Washington D.C:ssä saivat aikuiset tyttärensä kotiin kiitospäiväksi. Toinen tuli neljän tunnin automatkan päästä New Yorkista, toinen 6 tunnin lentomatkan päästä San Franciscosta.

Kiitospäivä toi ihanaa juhlahumua marraskuuhun, joten päätimme tuoda juhlan jossakin muodossa osaksi elämäämme myös Suomessa. Kiihtyvä koronatilanne pisti ohjelman kuitenkin uusiksi ja peruimme jo lukkoon lyödyt juhlasuunnitelmat. Nyt vietämme rauhallisen illan oman perheen kesken ja summaamme kuluneen vuoden kiitollisuuden aiheita.

Amerikassa kiitospäivää vietetään usein vielä hieman sadonkorjuu-teemalla. On kauniita koristemaisseja, upeita kurpitsoja, oranssia, okrankeltaista. Meidän pöytäämme valikoitui tänä vuonna varsin maanläheisiä sävyjä. Keräsin kesähuoneesta, kasvarista ja komeroista kaikenlaista väriin ja tyyliin sopivaa.

Mielessäni oli ihan tietyt kirppislautaset, mutta ne olivatkin matkanneet miehen mukana Helsinkiin. Taidan kiikuttaa lautaset pikimmiten takaisin kotiin ja laitan vaihdossa mukaan jotain vähemmän kuvauksellista... Nyt pohjalla on hieman tylsät valkoiset Teema-sarjan ruokalautaset. Piristin niitä väreihin sopivilla vanhoilla leipälautasilla. Ruskeat keittokulhot ovat Muubsin valikoimasta. Juomalasit, pullot ja osa kynttilänjaloista ovat kirppislöytöjä, kangasservetit ovat anopin vanhat ja "servettirenkaat" ovat uusiokäytössä. Oikeasti nuo nahkaiset nauhat ruskeilla helmillä ovat vaatteiden mukana tulleista varanappipusseista, muistaakseni Mos Moshin housuista.

Keräsin kuivakukkia, siemenkotia ja heiniä puutarhasta syystöiden yhteydessä. Pienet koristekurpitsat säilyivät onneksi hengissä tänne asti. Kuivuneet kasvit on asetettu rennosti ruskeisiin vanhoihin pulloihin sekä pellavaisen pöytäliinan päälle. Kynttilät tuovat aina lisäripauksen juhlatunnelmaa, vaikka tällaisessa kuivakukkasetissä niiden kanssa on oltava erityisen tarkkana. Kuvissa näkyvät valkoiset kruunukynttilät ovatkin turvallisia led-kynttilöitä.

Nyt pitää enää miettiä menu ja tehdä ruoat. Päätin aloittaa tästä kaikkein mukavimmasta puuhasta eli kattauksesta. Mutta mikäs kiire tässä on, vielä monta tuntia aikaa..!

Oikein mukavaa loppuviikkoa ja hyvää kiitospäivää jos sellaista juhlitte! <3

Ps. Viime vuonna kiitospäivää juhlittiin kansainvälisissä merkeissä, kauniissa syyskelissä. Juhlatunnelmia ja pidemmän juhlapöydän kattaus löytyy tästä Kiitospäivä-postauksesta.

Juhlan tuntua

Tänään juhlitaan paitsi isiä ja isoisiä, niin myös meidän pikkumiestä. Mittarissa on kokonaiset kahdeksan vuotta. Alku ei ollut aikoinaan helppo ja matkan varrelle on sattunut kaikenlaisia mutkia. Hämmästelen yhä joka päivä, että saimme luoksemme tällaisen ihmeen! Maailmaa hyvin positiivisten lasien läpi katsova pikkumies on opettanut vanhemmillaan vuosien varrella aivan valtavasti.

Ilmassa on siis juhlan tuntua. On herkkuja, kynttilöitä ja yhdessäoloa. Olemme jo kaivaneet joitakin joulukoristeita esiin. Nyt saa fiilistellä, juhlistaa, iloita ja koristaa vaikka joka päivä. Koronaepidemian kiihtymisvaihe pakottaa taas entistä tiiviimmin kotiin. Kaikki ilonaiheet ovat tervetulleita.

En ole aikaisemmin ollut mikään tuoksukynttilöiden ylin ystävä. Liekö tuoksut jalostuneet vai oma hajuaisti huonontunut, mutta nykyään tykkään poltella kynttilöiden joukossa myös jotain tuoksuvaa. Tämä miellyttävä Amber-tuoksukynttilä sekä kauniit paperiset kuusenkoristeet löytyivät H&M:n valikoimasta.

Sohvalla istuessa on helppo uppoutua lempeän rauhalliseen tunnelmaan. Se on nyt enemmän kuin paikallaan, sillä heti selän takana on totaalinen kaaos! Keittiöremonttimme on alkanut ja tällä hetkellä astiat pestään saavissa kylpyhuoneessa, ruoka lämmitetään mikrossa olohuoneessa ja kahvit keitetään kodinhoitohuoneessa. Joten todellakin nautiskelen tiukan rajauksen tunnelmasta.

Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille sekä onnea päivänsankareille!

Synttäribrunssi

Meillä vietettiin eilen miehen synttäreitä. Siipan lahjatoive on ollut jo vuosia sama: kortit lapsilta ja rauhassa nautittu brunssi. Allergisessa lapsiperheessä rennoin brunssi on toistaiseksi syntynyt itse tehden. Niin nytkin.

Aamulla siis kahvipannu tulille, hakemaan kukkia puutarhasta ja kattamaan brunssipöytää lasitetulle terassille. Yleensä olemme nauttineet synttäribrunssin kesähuoneessa, sillä siellä on huomattavasti suurempi pöytä ja enenmmän tilaa levittäytyä. Mutta tällä hetkellä kesähuone toimii muuton välivarastona. Mahdumme sinne ehkä samoihin aikoihin kuin saunaan, joskus joulun tienoilla...

Keli vaihtui kertaheitolla helteisestä syksyiseksi. Olisin vielä mielelläni paistatellut päivää auringossa, mutta luonto kyllä janosi vettä. Siitä huolimatta maisema on ollut yllättävän rehevä ja vehreä. Se lasitetulla terassilla onkin juuri parasta, ja erityisesti juuri sadesäällä. Saa olla sisällä, mutta kuitenkin ulkona.

Nuo maljakossa olevat kultapallot ovat muuten aivan ihania leikkokukkina! Ne kaartuilevat maljakossa rennosti sinne tänne, täysin oman mielensä mukaan.

Niin se kiemurtelee ja kaartuilee elämäkin, ihan oman päänsä mukaan. Illan tullen saimme suru-uutisia. Osittain odotettuja, mutta kyllä se silti aina pysäyttää. Saa miettimään elämää ja sen kulkua. Matkan varrelle osuneita kiemuroita. Menetyksiä, menestyksiä ja yllätyksiä. 

Joten toivotan teille nyt oikein rauhaisaa sunnuntaita. Samaan aikaan sekä vähän haikeissa että huojentuneissa tunnelmissa. Aikaa rakkaiden kanssa. Pienistä asioista nauttimista. Helli itseäsi, muista ystävää viestillä, kerää kukkia maljakkoon. Iloitse juuri tästäkin päivästä. <3