Viimeiset maitokahvit

Tässä ne ovat, vuoden viimeiset maitokahvidaaliat. Ehdin napsia ne maljakkoon juuri ennen syysloman aloitusta (ja varsin napakkaa pakkasyötä).

Muut daaliat olivat menneet hallan mukana jo aikaisemmin, mutta nämä kasvoivat kahdessa ruukussa kesähuoneen portailla. Aika pitkään jaksoin siirrellä ruukkuja suojaan yöpakkasilta. Mutta aikansa kutakin.

Näistä oli tarkoitus tehdä kauniita kimppuja. Mutta niin on taas pitänyt kiirettä, että hyvä kun sain aseteltua daaliat edes maljakkoon! Café au lait daaliat ovat raskaita ja kukat nuokkuvat helposti alaspäin. Ei siis mikään maailman helpoin maljakkakukka. Onneksi näitä oli vielä sen verran runsaasti, että isot kukat saivat kauniisti tukea toisistaan.

Kulunut syksy on ollut ihanan värikäs. Lokakuussakin on saatu nauttia upeasta valosta vaikka kuinka monena päivänä. Hyvä niin, sillä onhan tämä aina haikeaa. Kahvitella viimeistä kertaa oman puutarhan kukkien äärellä.

Joku voisi luulla, että puutarhakausi alkaa olla paketissa. Mutta pihassa riittää yhä haravoitavaa, käänettävää, tyhjennettävää ja leikattavaa. Sipulitkin odottavat vielä istuttamista. Tässä vaiheessa vuotta saa kuitenkin jo laiskotella. Tehdään mitä ehditään ja jatketaan hommia taas keväällä. 

Meillä alkoi juuri syysloma, upeassa kelissä sekin. Ohjelmassa on ainakin kotoilua, mökkeilyä, muuttoa (ei omaa), retkeilyä. Ja paljon olemista koko perheen kesken. Se on ollut kuluvan vuonna aika kortilla. Perhe ei oikein innostunut haravoinnista eikä perennapenkkien putsaamisesta, joten minäkin pysyn nyt pois sieltä. Glögit ja Uno-peli takkatulen loimussa ei kuullosta ollenkaan hullummalta!

Mukavaa uutta viikkoa!

Itkettävän ihanaa

Edessä on varsinainen juhlamaraton-viikonloppu! Tänään suuntaamme konserttiin, huomenna juhlistetaan kultahäitä ja sunnuntaina pääsemme synttärijuhlille. Myös oma äitini olisi täyttänyt tänä viikonloppuna pyöreitä. Maljaa kohotellaan siis myös pilven reunalle.

Pionit jos mitkä johdattelevat juhlatunnelmaan. Nämä kermakakkumaisen täyteläiset, hempeän väriset ja muutenkin ihan täydelliset kukat ovat suorastaan itkettävän ihania! Voisin tuijotella terälehtien muodostamia kuvioita ja kerroksia tuntitolkulla. Tässä kimpussa on sekä 'Sarah Bernhardt' että 'Festiva Maxima' kiinanpioneja. Enemmän todellakin on enemmän. Sininen maljakko tuo sopivasti särmää muuten niin hempsukkaan värimaailmaan.

Koko henkeäsalpaava pioniaika meinasi mennä ohi viime viikolla sairastetun koronan vuoksi. Korkea kuume ja kova helle saivat pysymään sängyssä, ja samaan aikaan puutarhan kuningattaret kukkivat hurjaa vauhtia. Vielä näitä onneksi riittää maljakkoon, kun sateetkaan (joita siis ei olla saatu) eivät ole piiskanneet painavia kukkia.

Juhlavalmistelujen keskeltä huikkaan oikein ihanaa ja kukkaisaa viikonloppua! Ja tuijottelen vielä hetken näitä kerrottuja unelmia.

Hempeää ja lempeää pääsiäistä!

Hempeää ja lempeää, siinä tämän pääsiäisen resepti. Meillä ei erityisemmin koristella pääsiäiseen. Kranssi oveen, muutama perinnekoriste, kukkia ja pääsiäiskarkkeja. Siinä se sitten onkin. 

Lempeää on kiireettömyys ja perheen kanssa vietetty aika. Erityisen tärkeää varsinkin tänä vuonna, kun mies on käynyt kotona lähinnä kääntymässä. Alkuvuosi on imenyt mehuja meiltä kaikilta, nyt ladataan akkuja sekä pyhien että lisääntyneen valon muodossa.

Suloiset, ja ah niin hempeän väriset suklaarakeet ovat yksi pääsiäisen parhaimpia koristeita. Niin kauniita, ja niin herkullisia! Tosin nämä uhkaavat loppua yleensä jo ennen pyhiä. Pashaa ja muita leivonnaisia varten tarvittavat pikkuiset suklaamunat on aina pakko piilottaa perheeltä. Muuten tiedossa on vähän pelkistetymmät kakkukoristelut.

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!

Olkoon se lempeä, herkullinen ja kaikin puolin rentouttava!

Ei meinaa perässä pysyä!

Tammikuu viilettää eteenpäin sellaista vauhtia, ettei meinaa enää perässä pysyä! Vähän sama fiilis kuin roikkuisi jäistä mäkeä alaspäin kiitävän pulkan kyydissä kynsin hampain. Ei sillä, että ihan viime aikoina olisin jäisiä pulkkamäkiä laskenut. Mutta kontrolli on mennyt jo aikaa sitten, ja nyt vaan yritetään kompuroida mukana.

Ei tämä pelkästään huono asia ole. Sehän tarkoittaa, että myös kevät lähenee samalla vauhdilla! Tammikuussakin on jo saatu nauttia suorastaan keväisistä päivistä, on kyllä ollut harvinaisen valoisa ja aurinkoinen talvi. Tykkään ihan hirmuisesti!

Välillä on pakko pysähtyä ja ottaa aikaa rauhalliselle kahvikupilliselle. Aina parempi, jos samalla saa ihastella tuoreita tulppaaneja. Blogi päivittyy nyt harmillisen harvakseltaan, aktiivisemmat kuulumiset löytyvät tällä hetkellä Instagramin puolelta.

Toivotan tammikuuhun valoisia päiviä, ihania tulppaaneja ja rauhallisia hetkiä arjen kiireiden keskelle. 

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

Pala kukkaparatiisia

Olin viikonloppuna parin tunnin mittaisella kukkakurssilla. Ensin kerättiin kukat suoraan pellosta ja sitten opeteltiin sitomista. Mutta kyseessä ei ollut mikä tahansa kurssi, sillä samalla pääsin kokemaan palan paratiisia!

Rosavilla on loppukesästä avautunut kukka- ja kurssitila tässä lähes kotikulmilla. Joten olihan se pakko käydä katsastamassa paikka tuoreeltaan. Ilmoittauduimme tyttären kanssa mukaan kurssille, mutta tänne olisi ehdottomasti pitänyt varata ensin sellainen ihastelu- ja tutustumiskierros, ja vasta sitten keskittyä muihin juttuihin.

Rosavilla tarjoaa vanhat, mutta sopivasti uudistetut puitteet ihanan tunnelmallisessa ympäristössä. On ruohoniittyjä, pittoreskeja rakennuksia, kukkaviljelmiä, kimalteleva järvi, upeaa puustoa. Ekologisuus, ja samalla myös kauneus ja visuaalisuus, ulottuu aivan kaikkeen. Astioista huonekaluihin ja kurssitiloihin. 

Rosavilla ei ole vain kurssitila vaan ihan rehellisesti sanottuna elämys. Ihan huikeaa, että tällainen paikka löytyy näin läheltä. Suuntaan tuonne taatusti ensi kesänä uudestaan!

Mitä kukkien sitomiseen tulee, niin palataan siihen vaikka vähän myöhemmin... Kaikenlaista kimppua kyllä syntyi. Se kävi ilmi, että vaikka kuinka osaisi viljellä ja kasvattaa kukkia, niin se ei vielä automaattisesti takaa sujuvaa spiraalitekniikkaa. Kumma juttu. Eli todellakin suuntaan kurssille uudestaan. Siihen asti keskityn huomattavasti helpompien kukka-asetelmien ja kranssien tekoon. Ja lupaan harjoitella ahkerasti, nyt kun pihassa vielä riittää materiaalia.

Rosavillan verkkosivut löytyvät täältä. Ja Instagram-sivu täältä.

Kukkaisaa viikon jatkoa!

Hetki vielä kesää - hempeitä kukkia omasta puutarhasta

Voi että millainen viikonloppu (ja vielä maanantaikin!) saatiin! Ja jos eilisillan ennusteet pitävät paikkansa, saadaan tänäänkin nauttia upeasta auringosta ja lämmöstä. Hetki vielä elokuuta parhaimmillaan.

Parin viime viikon sää oli niin sateinen ja viileä, että tuntui kuin syksy olisi saapunut kertaheitolla. Saatoin käyttää kerran jos toisenkin ilmaisua "märkä rätti vasten kasvoja". Harmaiden päivien myötä puutarhassa alkoi jotenkin korostua loppukesän tummat sävyt, ja toisaalta taas oranssi ja keltainen. Värejä, jotka liitän aina syksyyn. Vaan auta armias, kun helle viikonloppuna palasi! Yhtäkkiä puutarha olikin taas täynnä hempeää vaaleanpunaista, violettia, kermanvalkoista. Mitä lie temppuja mieli tekee auringonvalon myötä.

En ole erityisen ahkera kimppujen sitoja, sillä pidän kovasti kukkaloistosta puutarhassa. Yleensä kimppuja syntyy lähinnä lahjaksi tai saadessani vieraita kahvipöytään. Tai kun pelastan kukkia miehen ruohikonleikkuun alta...

Tästä kokoelmasta löytyy varsin sekalainen seurakunta oman pihan kukkia. Etualalla on 'Cafe au lait' daalia, sen yläpuolella kooltaan huomattavasti sirompi 'Wine Eyed Jill' daalia. Muhkat vaalenpunaiset pallurat ovat kiinanastereita ('Chamois Turm'), jotka ovat siemenestä kasvattamiani kesäkukkia. Lisäksi maljakosta löytyy suklaakosmosta, jättiverbenaa, kesäpäivänhattu 'Cherry Brand' ja koristehirssi 'Frosted Explosion'. Nämä kaikki ovat siemenestä tänä vuonna kasvatettuja. Mukana on vielä erilaisia syysleimuja sekä syyshortensian kukintoja.

Nyt nautitaan kuin viimeistä kesäpäivää, sillä huomenna koittaa syyskuu ja syksy. Kukkaloisto jatkuu toivon mukaan vielä pitkään, vaikka nämä hempeilyt varmasti muuttuvat astetta rouheammaksi kuta pidemmälle syksyä mennään.

Kiitos kesä, olit mahtava!

Heinäkuu - kuukausien sunnuntai

Ihana heinäkuu on täällä! Heinäkuu, tuo kuukausien sunnuntai. Suloinen, lempeä ja lämmin. Jolloin suurin osa Suomea on kiinni ja kiire on painettu jonnekin taka-alalle.

Toivon heinäkuun etenevän verkkaisesti. Suotavaa olisi suorastaan hidastella. Heinäkuu saisi viipyillä kauniissa kesäaamuissa ja illan kultaisissa auringonsäteissä. 

Heinäkuun pikkusisko kesäkuu oli aivan liian vikkelä liikkeissään. Se sujahti silmien ohi eikä pysähtynyt, vaikka kuinka huhuili perään. En suoraan sanottuna tiedä, mihin koko kuukausi katosi. Yhdessä hujauksessa.

Toivon heinäkuulta hitautta, rauhaa, metsämansikoita, päiväkahveja, veden liplatusta, kukkasia, unisia hymyjä, paljaita varpaita, kypsyviä tomaatteja ja kesäretkiä. 

Ihanaa heinäkuun alkua juuri sinulle!

Lorvikatarria ja äitienpäivää

Olin eilen aivan mahdottoman lorvikatarrin kourissa. Olo oli yhtä tahmea kuin ulkona vallinnut kylmä ja pilvinen keli. Olin nukkunut edellisenä yönä poikkeuksellisen pitkän yöunet, mutta en meinannut päästä käyntiin uuteen päivään, en sitten niin millään.

Onneksi oli lauantai ja saatoin antautua katalan katarrin vietäväksi. Mutta mikä siinäkin on, että koko ajan oli vähän huono omatunto? Käänsin sille kuitenkin kylkeä ja perustelin, että tässä kerätään nyt voimia tulevaan puutarhassa juoksemiseen. Kohta se lämpöaalto pamahtaa ja sitten viimeistään vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken.

En tiedä vaikuttiko valjuun oloon myös eilen vietetty Lapsettomien lauantai. Kuten eilisessä Instagram-päivityksessä kerroin, mekin olemme saaneet osamme sekä primaarisesta että sekundaarisesta lapsettomuudesta. Meidän tarinamme päättyi lopulta onnellisesti, mutta arvet tuo aika kyllä jätti. Ja muokkasi omaa identiteettiäni todella paljon. Lapset eivät ole ikinä olleet meille itsestäänselvyys, vaan on tarvittu aikaa, onnea, tiedettä ja ihmeitä. Ja puolisoiden välistä vahvaa tukea toinen toisilleen.

Juuri nyt odottelen sängyssä muun perheen kolistellessa keittiössä. Onneksi ei sentään tarvitse leikkiä nukkuvaa! Sain jo ensimmäisen kahvikupillisen kouraani ja tuoksusta päätellen uunista tulee kohta ulos jonkin sortin herkkuja. Vaikka tämä päivä on omistettu äideille, minulle se on ennen kaikkea perheen päivä. Perhe ja äitiys koskettavat meitä kaikkia niin kovin monella eri tavalla. Toivotankin tämän pionikimpun myötä päivääsi paljon lämpöä ja lempeyttä. Ja kohtahan näitä upeuksia saa ihastella myös puutarhassa, niin huippua!

Leppoisaa laskiaista ja ihanaa ystävänpäivää!

Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille! Kovin on nyt meno tulppaanien täyttämää, mutta ihanaahan se on.

Nämä hempeät sävyt toivat kevään taas astetta lähemmäksi. Tulppaanien värivalikoima on kyllä mahtavan laaja. Yhtenä päivänä tekee mieli piristävää keltaista ja oranssia, sitten rauhoittavaa valkoista, sitten suloisia pastellisävyjä. Tämä on kyllä ihan parasta (ja helpointa) sisustamista ikinä!

Elämä on tänään paitsi kukkaista, niin myös makeaa. On laskiaispullien leivontaa ja ystävältä saatua Baileys-suklaata. Harmillisesti sitä ei voi jakaa lasten kanssa, vaan on tuhottava koko laatikko aikuisten kesken. Onneksi luvassa on myös hiihtoa ja mäenlaskua, niin ei mene pelkäksi penkkiurheiluksi (eli syömiseksi).

Leppoisaa laskiaista, ihanaa ystävänpäivää ja suloista sunnuntaita!

Tulppaanihieronta - mitä ihmettä??

Törmäsin ystävän IG-tilillä #tulpanmassage eli "tulppaanihieronta" termiin. Ajatukset hyppäsivät tietenkin siltä istumalta johonkin ihanan rentouttavaan, kukilla energisoituun hierontaan. Mutta kyse on siis tulppaanikimpuista ja niiden eliniän pidentämisestä.

Termillä tarkoitetaan tulppaanin terälehtien varovaista aukaisemista. Toimenpide onnistuu parhaiten jo hieman "vanhaksi" menneissä tulppaaneissa. Tulppaanihieronnan avulla kukkien kauneudesta saa nauttia vielä pari extrapäivää. Omassa kimpussani lehdet olivat jo alkaneet käpristyä ja ruskistua kärjistään. Ihan ensimmäiseksi poistin tulppaneista lehdet, seuraavaksi leikkasin terävällä veitsellä varsiin uudet imupinnat ja lopuksi ryhdyin varovaisesti kääntämään terälehtiä.

Terälehtien aukaiseminen tuo esiin siitepölyä täynnä olevat heteet. Testailin niiden poistamista, mutta ihan sinne asti näpertelyintoni ei kantanut. Ota asia huomioon maljakkoa sijoittaessasi, sillä siitepöly varisee avatuista terälehdistä todella herkästi. Vältä esimerkiksi valkoisia pellavaliinoja...

Kevätpuutarhasta löytyy lautasen kokoiseksi avautuvia tulppaanilajikkeita, mutta eipä ole ennen tullut mieleen ryhtyä aukoamaan leikkotulppaaneja. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Hauskaa puuhaa, ja samalla tulppaanit saavat uuden valloittavan ulkoasun.

Tulppaanirikasta viikonloppua!

Iloa pienistä asioista

Kävin eilen työtapaamisessa, josta palasin kotiin intoa ja ideoita puhkuen. Jo tapaaminen itsessään oli ihanan inspiroiva, mutta vähintäänkin yhtä iso merkitys oli sillä, että tapasimme livenä. Ei minkään verkossa tapahtuvan sovelluksen kautta, vaan ihan perinteisesti kahvikupposen äärellä. Tuo tuntui aivan luksukselta, sillä olen edellisen kerran tavannut ihmisiä työn puolesta kasvotusten syyskuussa.

Olen koko ajan ajatellut, että koronaelämä on sopinut itselleni yllättävän hyvin. Olen kotihiiri ja teen muutenkin pääsääntöisesti töitä kotoa käsin. Kertaakaan ei ole tuntunut, että seinät kaatuisivat päälle tai että olisi pakko päästä reissuun. En ole kärsinyt tylsyydestä, tekemisen puutteesta tai mökkihöperyydestä. Tai niin ainakin olen luullut. Eilen havahduin huomaamaan, miten suurta luksusta "vanhan elämän" normaali onkaan.

Tällä hetkellä iloitsen myös tulppaanisesongista. Lähikaupasta on helppo napata uusi nippu matkaan vaikka jokaisella kauppakerralla. Värejä löytyy yllättävän kivasti. Juuri nyt inspiroivat keväiset pastellisävyt. Ne antavat toivoa tulevasta, kun ulkona on tasaisen harmaata ja väritöntä.

Paljon pieniä iloisia asioita loppuviikkoosi!

Viimeisiä viedään

Tässä alkaa pahasti näyttää siltä, että käsillä on vuoden viimeiset kultapallot. Tämä on ollut ihan ehdoton lempparileikkokukkani nyt loppukesästä. Rento, omapäinen, runsas, pirtsakka. Ihan sama, onko maljakossa ollut yksi vai monta oksaa, aina nämä nähdessäni olen tullut hyvälle tuulelle.

Viime päivien sade piiskasi pitkänhujoppia kultapalloa ihan urakalla. Onneksi se sai tukea ympäristöstään: kasvihuoneen rakenteista ja rungollisesta mustaherukasta. Muuten en ole kultapalloa tukenut, se on saanut elää rennosti sinne tänne kallellaan.

Ja ei tämä syksyn kullankeltainen kausi toivon mukaan vielä kokonaan ohi ole. Kultapallon vieressä oleva maa-artisokka on nimittäin nuppuja täynnä! Jos kultapallo oli kuin köyhän naisen daalia, niin maa-artisokan kukat ovat kuin miniauringonkukkia.

Kaunista syysviikon jatkoa!

Upea aloitus!

Kylläpäs syyskuu aloitti upeasti! Niin kaunis ja kesäinen päivä, näitä ihan tsiljoona lisää kiitos!

Kauneus ja kukkaenergia tuli tarpeeseen, sillä meillä alkoi nyt arki isolla A:lla. Toki lapset ovat jo aloittaneet koulun, muuttohässäkkä on vienyt aimo annoksen aikaa ja töitäkin on tehty. Mutta eilen kuskasin miehen juna-asemalle ennen kukonlaulua, sillä edessä on taas muutosten syksy. Johan tässä sai kokonaisen yhden vuoden nukkua saman katon alla. Nyt palasimme normaaliin, eli miehen reissuelämään.

Kyllähän tähän on yhteisten vuosien varrella tottunut, mutta silti ero tuntuu aina erityisen ikävältä loman tai vaikkapa vain yhteisen viikonlopunkin jälkeen. Pari yötä menee ja sitten sitä saa taas juonen päästä kiinni. Ja voi tehdä kaikkea, mikä toista ärsyttää iltaisin... Kuten syödä sängyssä kirjaa lukien, rapisuttaa lakupussia mielin määrin tai nukahtaa valot päällä. Näistä on tullut jo ihan vitsi, mies väittää aina löytävänsä näkkärinmuruja lakanoistaan. Mutta joku raja sentään minullakin!

Taas piti käydä napsimassa tuoreita kultapalloja maljakkoon. Lupaan, että tämäkään EI ollut viimeinen kultapallopostaus, niin rennon kauniita nämä ovat. Todellisia köyhän naisen daalioita. Toivottavasti sää jatkuu kukille suosiollisena pitkään, vaikka jostakin korva nappasi jo hallavaroituksen. Apua, ei vielä!

Aurinkoista syyskuun aloitusta!

Juhannuspionit

Juhannusterveisiä täältä rapakon takaa! Täällä vasta aloitellaan juhannusaattoa, joka ei tietenkään ole mikään paikallinen juhlapäivä. Meille on tulossa vieraita takapihapiknikille, mutta vasta työpäivän jälkeen. Tulin siis vielä nopeasti huikkaamaan heipat ennen leivontapuuhia.

Juhannusruusut ja kauniit luonnonkukat on tänä vuonna korvattu pioneilla. Ei myöskään ole mummon rieskaa tai silliä, mutta lohitäytteisiä ruisnappeja ja Fazerin sinistä kyllä löytyy! Ja salmiakkiakin pitäisi vielä joku kätkö jossakin olla...

Oikein ihanaa juhannusta teille kaikille! Nauttikaa Suomen upeasta suvesta ja yöttömästä yöstä!