Puutarhan menetyksiä ja uuden suunnittelua

Puutarha selvisi yllättävän hyvin itsekseen lähes kaksi kesää ja yhden talven siinä välissä. Joitakin menetyksiä kuitenkin tuli, joista suurin kesähuoneen edustalla ollut ihanaakin ihanampi rungollinen pikkusyreeni 'Palibin'.

Onneksi nyt on mitä parhain istutusaika käsillä! Vielä kun keksisi, mitä kivaa laittaa tilalle. Suunnitelmia ja syyspuuhia on nyt kirjattu Marian hyötytarhaan, joka palasi juuri Amerikantauolta. Löydät uuden postauksen tästä linkistä.

Oho, mitä tapahtui??

Viime vuosi oli itselleni äärimmäisyyksien vuosi. Tulevan vuoden ääriviivat saneltiin ja alleviivattiin heti alkumetreillä. Isäni kuoli tammikuussa tyttäreni synttäreiden aikaan. Keskellä surua alkoi kuitenkin huikea matka, joka veikin koko loppuvuoden. Ja vähän päälle.

Maaliskuussa seisoin hölmistyneenä kadunkulmassa Helsingin keskustassa ja katselin epäuskoisena vieressäni seisovia naisia. Olimme juuri saaneet kirjasopimuksen! Kati Jukarainen, Hanna Sumari ja minä. "Mitä juuri tapahtui?!" risteili mielessä samalla, kun ilo kupli sisällä. Ja pakokauhu.

Kati ja Hanna

Äärimmäisyyksiin päästiin myös kesällä. Sää heitteli laidasta laitaan ja kasvu tuntui jumittuneen kylmässä kesässä. Vaivalla esikasvatetut latva-artisokat, munakoisot ja monet muut lepäsivat harsojen alla monta viikkoa. 

Kirsikka Simberg ja jättiliero työssään.

Ainahan sitä haluaa saada kasvinsa pysymään hengissä, mutta nyt oli vähän niinkuin pakko.

Koko projekti oli itselleni todella ainutkertainen. Jatkuvaa uuden oppimista, haastamista, mukavuusalueelta poistumista. Ikimuistoisia hetkiä, mahtavia kokemuksia, upeita ihmisiä. Stressiä ja huojennusta, vuorotellen.

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

Naurua. Sitä tässä kuitenkin on piisannut eniten. Iloista, väsynyttä, helpottunutta, hervotonta. Naurun jokaista mahdollista muotoa. Kiitän sydämestäni näitä mahtavia naisia <3 

Katin ihana keittiöpuutarha

En olisi ikinä arvannut, että työnteko voi olla näin hauskaa!

Kuva: Kati Jukarainen

Ja tässä se on, tulevan kirjamme kansi! Tuukka Koiviston ja Kirsikka Simbergin käsialaa. 

Kirja ilmestyy kevään korvalla, kustantajana ReadMe.

Kyllä nyt taas jännittää!

Vielä ehtii!

Viime viikolla saatiin vielä nauttia poikkeuksellisen lämpimästä marraskuusta. Minäkin istuttelin toiveikkaana valkosipulinkynsiä. Ja muutaman muunkin sipulin. En ymmärrä, miten osa kukkasipuleista meinaa aina unohtua! No, joskus niitä on kaivettu lumen alle ja hyvin kukkivat silloinkin. Tosin en suosittele tätä kenellekään, sormethan siinä meinasivat paleltua.

Sain Nelson Gardenilta testattavaksi syksyn uutuusvalkosipulia. 'Germidour'-valkosipulin luvataan olevan kaunis. Sen maku on samalla mieto ja täyteläinen. Tämän pitäisi olla juuri oikea lajike kypsytettäväksi uunissa tai grillissä. Grillimestarimme odottaakin testivalkosipuleita jo innokkaana.

Syksyllä istutettu valkosipuli saa luontaisen kylmäkäsittelyn talven aikana. Paras istutusaika olisi lokakuussa, jotta sipulit ehtisivät juurtua ennen maan jäätymistä. Mattimyöhäisten onneksi syksy on ollut varsin lämmin. Syksyllä istutettu talvivalkosipuli saa aikaisen lähdön keväällä ja sadonkorjuu osuu elo-syyskuulle. Kasvukaudella valkosipuli ei tarvitse erityistä hoivaa, kuivana kautena toki pitää huolehtia riittävästä kastelusta.

Vielä ehtii myös osallistua kivaan kirja-arvontaan, klikkaa itsesi tänne! Arvonta-aika päättyy tänään maanantaina 16.11. klo 24 ja voittajat ilmoitetaan myöhemmin tällä viikolla.

Onnea matkaan ja mukavaa viikon aloitusta!

* Blogiyhteistyö, Nelson Garden

Levätä laakereillaan

Muistatteko, kun kerroin heinäkuussa päärynypuun istuttamisesta saviseen maahamme?  Kun kottikärryt olivat täynnä savijöötiä, satuin lukemaan laakeripuun istutusohjeet.

Minulla oli K-raudan kanssa tehdyn yhteistyön kautta mahdollisuus kokeilla laakeripuun kasvatusta. Googlettelin netistä, että laakeripuu viihtyy savipitoisessa mullassa. Sekoittelin siis saavissa pussimultaa ja savea, jonka jälkeen salaojitin ison ruukun pohjan lecasoralla ja lisäsin päälle multa-saviseoksen. Laakeripuun istutuksen jälkeen peitin ruukun pinnan vielä kuorikatteella.

Laakeripuu pitää ohjeistuksen mukaan auringosta, mutta myös tasaisesta kosteudesta. Laakeripuu talvehtii parhaiten viileässä ja valoisassa, sillä se tarvitsee paljon valoa myös talvella. Lepokaudella riittää niukka kastelu, lehtiä sumuttamalla kasvi selviytyy talvesta paremmin. 

Kuvahaun perusteella huomasin, että laakeripuuta kasvatetaan useimmiten rungollisena versiona. Sitä voi leikellä toivotun muotoiseksi. 

Kuva täältä

Laakerinlehtiä käytetään keittojen ja kastikkeiden mausteena. Kitkeränmakusia laakerinlehtiä voi käyttää tuoreeltaankin, mutta kitkeryys vähenee kuivattuna. Ruokien maustamiseen riittää 1-2 laakerinlehteä ja lehdet poistetaan valmiista ruoasta.

Laakeripuu on otollisissa olosuhteissa ainavihanta kasvi. Juuri ikivihreytensä takia varhaiskristityt pitivät laakeripuuta paratiisin elämän puuna. Wikipedia tietää kertoa, että vainaja oli tapana asettaa lepäämään laakerinlehtien päälle ennen hautaamista. Tästä on saanut alkunsa tuttu sanonta "levätä laakereillaan". Ei ollut enää kiire, ei!

Laakerin on uskottu suojelevan myös ukkoselta ja rutolta. Laakeriseppele on lisäksi ollut antiikin maailmassa yleinen voiton ja kunnian symboli, mutta myös rauhan, ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuva. Antiikin roomalaiset uskoivat pihamaalle istutetun laakeripuun kuoleman merkitsevän talolle suurta onnettomuutta, niinpä laakeripuita kasvatettiin huolella. 

Että ei tässä mitään paineita ole. Katsotaan, miten talven jälkeen käy..!

Lähde: Wikipedia

* Postaus toteutettu yhteistyössä K-raudan kanssa

Virtapiikkejä ja häpeäpilkkuja

Viime postauksessa kertomani ystäväporukan tapaaminen sujui ihanan tuttuun tapaan. Kahden päivän ja yhden yön aikana ehdittiin käydä läpi elämän iloja ja suruja, pohdiskella mennyttä ja tulevaa, muistella ja suunnitella. Vaikka yöunet jäivät vähiin, tapaaminen antoi valtavasti energiaa. Kotona hyödynsin virtapiikin istutuspuuhiin.

Minulla on paha tapa hamstrata kasveja, pieniä ja suuria, jotka sitten joutuvat odottamaan istutusta ties miten kauan. Tässä yksi syy, miksi pihastamme löytyy ainoastaan sitkeitä sissejä, ei herkkähipiäisiä harvinaisuuksia. Päärynäpuu Pepi sai nyt nauttia ystäviltäni saamasta energiasta ja pääsi vihdoin multiin.

Tonttimme yksi sivu rajoittuu kunnan viherkaistaleeseen. Tuo sivu-takaosa pihaamme, "jämäpenkiksi" kutsumamme alue, on ollut jo pitkään häpeäpilkkuni. Siellä kasvaa vähän mitä sattuu, vähän miten sattuu. Alue ei näy sisälle taloon eikä oleskelualueillemme. Sammaloituneen ja rikkaruohottuneen penkin kasvojen kohotus lienee ensi kesän pääprojekti. 

Tontin sivusta on myös ainoa väljempi alue, joten Pepi pääsi Pilvikirsikan viereen. Huomatkaa, että istutuskuoppa ei ollut tällä kertaa pyöreä! Kerroin aikaisemmin täällä, miten puut tulisi istuttaa kulmikkaaseen kuoppaan, sillä juuret kuulemma lähtevät aina hakeutumaan kohti kulmia. Kun puun nostaa pois ostoruukusta, juuret ovat usein kiertyneet juuripaakun ympärille. Ja sama kiertyminen jatkuu pyöreässä kuopassa. Istutusvaiheessa juuria voi hellästi irrotella toisistaan tai viiltää juuripaakkua pinnallisesti puukolla. Näin juurikasvusto kiihtyy ja juuret tunkeutuvat kulmikkaan istutuskuopan seinistä reippaasti eteenpäin.

En tullut mitanneeksi kuoppaa, ajatuksissani kuvittelin sen kyllä suuremmaksi. Äärimmäisen tarkan mallailun jälkeen valikoitunut paikka osoittautui savisen tonttimme kivisimmäksi kohdaksi ja kaivausinto lopahti lyhyeen. Pienestä ulkonäöstään huolimatta kuoppaan upposi kolme säkkiä multaa, joten toivon sen riittävän.

Luin täältä, että liika kosteus maassa haittaa päärynän kasvua ja talvehtimista, ja tiivistä savimaata tulisikin keventää. Ennen mullan lisäämistä kuohkeutin savijöötiä paikallisesta K-raudasta hakemallani lecasoralla. Toivottavasti istutustoimenpiteeni olivat riittävät ja pääsen vielä joskus nauttimaan ihanan makeista päärynöistä naapurini tapaan.

Naapurin päärynöitä, syyskuu 2014

Vielä viimeinen multalisäys kuopan pinnalle, kulmikkaan kuopan kanttaaminen pyöreäksi ja kuorikate päälle. Sitten on taas yksi homma hoidettu!

* Yhteistyöpostaus, toteutettu K-raudan kanssa