Olen ihmistyyppinä sellainen, että pakon edessä selviän pitkiäkin aikoja vähällä unimäärällä. Kun tehdään niin tehdään ja levätään myöhemmin. Mutta tällä viikolla aloin lähestyä pistettä, jossa univelkaa oli kasaantunut liiaaksi. Kun sen yhdistää yöheräilyihin, aloin jo olla vaaraksi ympäristölle. Muita toilailuni lähinnä naurattivat, mutta itse tunnistin rajan lähestyvän. Kun sitten keskiviikkona sain taas yhden projektin putkeen, simahdin sänkyyn ennen yhdeksää. Ja nukuin putkeen 10 tuntia, nenät kuopuksen kanssa vastakkain. Oli huikea tunne herätä aurinkoiseen kesäaamuun akut latautuneina, ilman herätyskelloa.
Päätin maksimoida fiiliksen ja nauttia helatorstaista täysin rinnoin. En ruksinut tehtävälistalta yhtään kohtaa. Keittiövuoronkin ulkoistin perheen lemppariravintolaan.
Koko päivän vain olin ja ihmettelin, hengittelin syvään, ihastelin puutarhan runsautta. Missä välissä kaikki on ehtinyt ryöpsähtää täyteen kasvuun??
En tiedä minne toukokuu oikein katosi, aamulla piti tarkistaa päivämäärä kalenterista monta kertaa. Kyllä, viimeistä viedään!
Ihanaa, kaunista ja rentouttaavaa kesän aloitusta sinulle!
Kuvien kasvit: 2. marjaomenapensas, 3. kuolanpioni 5. lumipalloheisi.