Tavaratuskailua, eli onko vähemmän enemmän?

Olen aina tykännyt kausisisustaa, eli muuttaa kodin ilmettä pienillä jutuilla vuodenaikojen mukaan. Lähinnä se on tarkoittanut sohvan irtotyynyjä, koska meillä ei harrasteta verhoja ja pöytäliinatkin on useimmiten hyvin neutraalia sävyä.

Mutta nyt tämän kaiken kestävän kehityksen, konmarituksen ja muun keskellä tuntuu, ettei sellainen ole oikein enää hyväksyttävääkään. Pääsiäistekstiilit, hui kauhistus! Joululakanat, ihan humpuukia! Ja siis mitä, glögiä varten omat kupit, kuka hullu sellaisia säilyttää ympäri vuoden??

Itsekin kyllä tuskailen kaappien tavaramäärän kanssa ja samaisesta syystä esimerkiksi kirppiksellä tulee nykyään käytyä todella harvoin. Siitäkin huolimatta, että olen tehnyt siellä vuosien varrella ihan huippulöytöjä (kuten kuvissa näkyvä baarikärry, jonka ostin aikoinaan synttärilahjaksi miehelleni).

Mutta nyt siis pohdin, että mitä tehdä jo olemassa oleville kausitekstiileille ja muille tavaroille? Säilytänkö, koska kuitenkin tykkään niitä vaihdella, vai laitanko kiertoon, koska kaapit kuuluisivat kuulemma olla tyhjää täynnä. Mitä tyhjempi kaappi, sen helpompi elämä. Näin ne sanovat. Tällaisella hamstaraajalla tuo on vielä kokeilematta...

Vieläkö teillä sesonkisisustetaan? Vai joko olette laittaneet kaiken sellaisen kiertoon ja konmarittaneet kodin simppeliksi? Lehtijutuissa aina ihailen minimalistisia koteja, mutta jotenkin tuo tuntuu omalla kohdalla täysin saavuttamattomalta utopialta. Taidankin siis poiketa tänään sen kunniaksi kirppikselle!

Sunnuntai-iloa!

Vielä kirppislöytö puutarhaan

Vielä ehtii! Siis tehdä kirppislöytöjä puutarhaan. Tämä ajankohtainen kurpitsaliina löytyi muutamalla eurolla, joten olihan se ihan pakko napata mukaan.

Tai ihan oikeasti tässä on kahdet verhot, mutta ne pääsivät koristamaan terassia pöytäliinana. Samalta reissulta löytyi myös ihanasti ruostunut pieni sangollinen pata, johon sujahti kaksi lankaköynnöstä. Padan hinta huimat 2 €.

Kyllä tässä nyt vielä jonkin sortin pihajuhlaa pitäisi miettiä, kun olisi juhlaliinakin valmiina. Ostan tosi harvoin tekstiilejä kirppikseltä, mutta tätä en jostakin syystä voinut vastustaa. Tuo oranssin ja vihreän liitto oli niin herkku ja kuviot veikeät.

Kaunista viikon jatkoa!

Kirppislöytö terassille

Voi syyskuu, kyllä olet meitä hellinyt! Vilukissa ottaa ilolla vastaan kaikki terassikelit. 

Olin jo pidemmän aikaa etsinyt terassille sopivan pientä apupöytää. Ensisijaisesti kirppiksiltä, mutta myös huonekaluliikkeistä. Syömme yhä joka päivä ainakin yhden aterian lasitetun terassin suojissa. Tila ja ruokapöytänä toimiva bambupöytä eivät ole suuren suuria, joten kaipasin tasoa ruoanvalmistusastioille. Jotakin, minne laskea kuuma perunakattila tai sihisevä uunipannu. 

Vihdoin ja viimein kirppiseltä löytyi pieni metallihyllykkö. Se on osoittautunut täydelliseksi. Laskutilaa kahdessa tasossa ja kuuman astian voi laskea suoraan tasolle. Hylly on siro kooltaan, vaan ei painoltaan. Vähän ahtaassa tilassa se on hyvä, niin ei tarvitse pelätä lasten tuuppaisevan hyllyä kumoon.

Myyjä ei osannut kertoa hyllyn tarinaa. Puolisoni mielestä tuo näytti selvästi vanhalta leikkausalin apupöydältä, josta hoitaja nosteli veitsiä kirurgin käteen. Tiedä häntä, mutta erittäin positiivista tässä on se, että mies ylipäätään miettii kirppislöytööni kuuluvaa tarinaa. Eikö tuon nyt voi tulkita hiljaiseksi hyväksynnäksi kirppisostojen tekemiselle? Kyllähän minä tarinoita keksin, jos se siitä on kiinni! Taitaa muuten kaapissa odottaa itse sotamarsalkalle kuulunut pöytäliina...

Mutta takaisin pöydän käytännöllisyyteen. Se on nyt sijoitettu oviaukkoon, joka erottaa ylä- ja alaterassin ruokapöydät toisistaan. Näin se toimii kätevästi molempiin suuntiin. Onhan hylly kieltämättä elämää nähneen näköinen, mutta pidän siitä juuri tuollaisena. Kuluneena, rujona ja kuitenkin samaan aikaan sirona. 

Taidankin tästä hilpaista aamukahville terassille. Kuuma kuppi käteen ja vilttiä jaloille.

Mahtia sunnuntaita!

Pienestä iso ilo

Meillä on täällä kulmilla kesäkirppis aina lauantaiaamuisin. Olen tehnyt sieltä parhaimmat huonekalulöydöt huippuedullisesti.  Tai no, löydöt ja löydöt. Yhden löytö on toisen romu ja niin edelleen. Mutta tiedätte mitä tarkoitan.

En tiennyt tarvitsevani ruostunutta metallipöytää / hyllyä, mutta kun päräytin sen tuohon kasvihuoneen kylkeen, niin sitähän se on kaikki nämä vuodet huutanut. 

Mitoitus on täydellinen, ulkonäkö kohdillaan ja pisteet myös helppohoitoisuudesta ja vaivattomuudesta (sen kun ruostuu sateessa lisää). Tämä todellakin oli koko hintansa (5€) väärti.

Mitoitus oli niinkin täydellinen, että kun olin täyttänyt pöydän ruukuilla, mies ei aluksi edes huomannut uutta ostostani. Niin hyvin pöytä solahti ympäriistönsä. Mutta kun sitten aloin hehkuttaa löytöäni ääneen, mies tarkasteli pöytää lähemmin ja totesi sitten (minusta hieman epäkunnioittavaan sävyyn): "Ostit sitten ruosteisen pöydän". No juuri niin!

Vieläkin kihisen innosta ja onnesta. Eläköön kirppikset ja romumyyjät!

Onnea!

Täältä kesähuoneen uumenista on hyvä huhuilla Tavarataidot-kirjan onnellista voittajaa! Tavararöykkiöiden raivaaminen ja niihin liittyvät opastukset näyttävät herättävän paljon tunteita. Kiitos siis kaikista mielenkiintoisista kommenteista, joita jätitte arvontaviestien lomassa!

Sammaleenvihreä kirppismaljakko nenän alla onnittelen arvonnan voittajaa: 

Anonyymi31. maaliskuuta 2017 klo 8.57

Yhdellä arvalla mukana. -Maria

Paljon onnea kirjavoitostasi ja intoa tavarataitojen opetteluun! Laitan sinulle sähköpostia, toivottavasti viesti tavoittaa sinut nopeasti, niin saadaan palkintokirja matkaan.

Ps. Maljakon tieltä lähti kruusattu kukkaruukku, joten "täyden hyllyn tekniikka" pysyi tasapainossa.

Kreivin aikaan

* Blogiyhteistyö: Huiskula

Löysin kirppikseltä rottinkisen kukkapöydän ihan kreivin aikaan. Vähän mietitytti, miten kapea ja pitkä pöytä mahtaa sopia olohuoneen ikkunoiden alle, mutta kymmenen euron sijoituksella uskalsin ottaa riskin. Olin aivan varma, että jos lähden kotiin mittailemaan, pöytä on sillä aikaa myyty. 

Täräytin pöydän saman tien paikoilleen ja naamioin kasveilla. Hyvin upposi uusin hankinta perheeseen. Lapset ihastelivat ja mies ei ensin edes huomannut, joten kukkapöytä solahti sujuvasti olohuoneeseen.

Seuraavana päivänä kukkapöytä sai lisää asukkaita, kun Huiskulasta kotiutui pari rentokasvuista peperomiaa sekä koko perheessä ihmetystä herättänyt Asplenium eli pesäraunioinen. 

Ennen kuin ehdin tutustua kasviin tarkemmin, se oli jo saanut perheessämme monta lempinimeä. Yksi kutsui meduusaksi, toinen sademetsäksi, kolmas Jasu Juntiksi (?!?). 

Nahkealehtinen pesäraunioinen on yllättäen saniaisiin kuuluva kasvi. Sen lehdet rullautuvat auki saniaisille tyypillisesti kasvin keskeltä. Pesäraunioinen viihtyy parhaiten hajavalossa ja pitää kosteudesta, eli kasvia tulee kastella säännöllisesti. Kirkkaan kevätauringon myötä se saikin jo siirtyä varjoisampaan paikkaan. 

Sama kohtalo on tosin edessä kaikilla kirppispöydän viherkasveilla. Kohta tasot ja ikkunan edustat täyttyvät nimittäin tomaatintaimista. Kovasti jo odotan sitä aikaa, kun kaikki kasvit saavat taas muuttaa ulos: kasvihuoneeseen, terassille, kesähuoneeseen.

Siihen asti nautiskelen olohuoneen puoliviidakkomaisesti tunnelmasta ja valoisista kevätpäivistä. Ihan mahtavaa tämä valon määrä!

* Blogiyhteistyö: Huiskula

Lempipaikka

Löysin kirppikseltä kuvan korituolin vitosella. Se majaili ensin kasvihuoneessa ja muutti sitten kesähuoneeseen. Syksyllä kannoin korituolin olohuoneeseen ja siitä onkin tullut ihan lempipaikkani! Tuolissa on hyvä istua ja sen saa kevyesti siirrettyä ikkunan ääreen luonnonvaloon tai takan eteen lämmön luokse. Mitä nyt milloinkin tekee mieli. 

Nyt on sen verran ohjelmantäyteinen viikko meneillään, että on turha edes haaveilla rauhallisesta lukuhetkestä lempituolissa. Toivotankin energiaa viikkoon ja otan helmikuun ilolla vastaan!

Onnesta muikeana

Kyllä voi ihminen ilostua perinpohjin! Löysin Ebba Masalinin opetustaulun kotikirppikseltä ja vieläpä edullisesti. Suunnittelin Karhunsammal-taulua ensin kesähuoneeseen, mutta olohuoneessa tuo nyt paistattelee. Paraatipaikalla.

Samaan syssyyn pääsin tutustumaan K-raudan uuteen Cello Season Piensisustukseen. No sieltähän löytyi heti kaveri kasvitaululle, nimittäin tuo pyöreä peili. Tuotevalikoima pitää sisällään kaikkea muutakin kivaa, simppeliä ja luonnonläheistä. 

Lisää Cello Seasonin valikoimista "Pientä kivaa" -postauksessa, Kauppakeskus Veturin blogissa. Pääset sinne tästä.

Mukavaa viikonloppua!

Juhannuksen viettoon

Poikkesin piiiiitkästä aikaa kirppikselle. Silmään pistivät nostalgiset mehulasit. Kun vielä testiryhmä (Ohjelmointipäällikkö 3-v) totesi, että lasista saa hyvän otteen, suuntasimme kassan kautta kotiin mehulle.

Kuudelle lasille jäi hintaa 2,50€. Taputtelen nyt itseäni selkään, sain kesähuoneeseen juuri passelit juomalasit.

Nostalgialasit, isomummon pöytäliina, mummon keittämää marjamehua. Täällä ollaan valmiina juhannukseen!

Rentouttavaa mittumaaria!

Piristystä!

Kyllä nyt on harmaata. Ulkona lotisee, muttei ollenkaan keväisesti. Keli muistuttaa enemmän marraskuuta. Onneksi kuvakätköistä löytyi vanha värihaastekuva, täynnä valoa ja piristystä! Tämä on viime vuoden helmikuulta.

Mikä ihaninta, suurin osa kuvan tavaroista on perintökalleuksia tai kirppikseltä. Jokaisella  on oma tarinansa, ketju muistoja. Esimerkiksi ihana paksu täkki, se on ollut anopin äitiyspakkauksessa. Tai ranskalaishenkinen "lady coffee" peltirasia. Se on 1960-luvulta, Keskon lahjarasia kahville. Äitini säilytti siinä aina korppujauhoja ja niin teen minäkin.

Toivottelen oikein hyvää laskiaissunnuntaita täältä iloisten muistojen keskeltä!

Laiha saalis

Kovin on tämän kesän kirppissaalis laiha, sillä mukaan ei ole tarttunut kuin nämä rottinkiset seinätelineet. Eurolla kaksi kappaletta.

Viime kesänä kiertelin aktiivisesti kirpputoreja huonekaluja pongaillen, olihan minulla kokonainen kesähuone sisustettavana. Erityisen paljon pidän tuoleista. Kaiholla muistelen sitä löytämisen iloa ja riemua! 

Mutta paatuneinkin kirppishai on joutunut myöntämään kotimme rajallisuuden. Neljän hengen perheessä ei ehkä sittenkään tarvita 26 tuolia ja jakkaraa. Tämä luku ei tietenkään sisällä "virallisia" ulkokalusteita, vanhoja puolilahoja penkkejä tai puusohvia. Seinät ja katto, ja erityisesti varastomme vetokapasitetti on tullut vastaan. Pienen nikottelun jälkeen olen kohdannut tosiasiat silmästä silmään.

Mutta vielä tulee se hetki, kun näitä kaikki tarvitaan. Ja lisääkin! Enää kuusi vuotta esikoisen rippijuhliin, jihaa!

Ärräpäitä ja arvonta!

Hiihtolomalla on mukavan leppoisaa muistella viime kesän kesähuone-työleiriä.

Kaikki alkoi tästä:

Maaliskuussa 2014 lumeen tampattiin mökin mittoja ja tulevia istutusalueita, kesäkuussa nurmi merkattiin naruin ja kepein. Kaivinkone kuori etupihan nurmen lähes kokonaan, sillä täysin epärealistinen suunnitelmani oli työstää istutusalueita rakennusprojektin lomassa. 

No, puolitoistavuotias Ohjelmointipäällikkö jaloissa ja jotenkin joustamattomat työmiehet raksalla saivat minut pian ymmärtämään, että taimien nysvääminen ei ollut juuri se tärkein ja arvostetuin juttu tässä kohtaa. Ihme porukkaa.

Projektin edetessä vauhdilla kannoin minäkin korteni kekoon ja tein koinsyömiä kirppislöytöjä tulevaan kesähuoneeseen.

Kaatopaikkakohtalolta pelastetut myrkynvihreät ikkunat saivat uuden elämän kesähuoneessa. Loppujen lopuksi koko mökki rakentui näiden vanhojen ikkunaruutujen ympärille. Ja uskomatonta kyllä, yksikään ruutu ei särkynyt kuljetuksen, karmien muokkauksen, ikkunoiden puhdistamisen, hiomisen, maalaamisen tai paikoilleen asettamisen aikana. Ärräpäitä päästeltiin, useastikin, mutta juuri nämä ikkunat ovat kesäpytinkimme sydän. 

Vaikka varsinaista aikataulua projektin suhteen ei ollutkaan, olin varsin onnellinen, että jaksoimme vielä syksyn tullen viimeistellä ympäristöä. Portaikolla ja ympärille kannetulla singelillä oli huima ryhtiä parantava vaikutus. 

Tältä etupihalla näytti maaliskuussa 2014. Elokuussa istuin monet illat etuoven rappusilla ihailemassa uudistunutta näkyä.

Ja näkymä tieltä kohti etupihaa maaliskuussa ja lokakuussa 2014.

Etupihan istutustyöt ja pienen keittiöpuutarhan rakentaminen jäivät talven tullen pahasti kesken. Ehdin kuitenkin upottaa maahan melkoisen määrän kukkasipuleita. Nyt odotan jännityksellä, mitä kaikkea kevätaurinko tuo tullessaan. 

Jos itselläsi on tiedossa järeämpiä pihatöitä, niin nyt kannattaa ehdottomasti osallistua arvontaan! Sain nimittäin Kotipuutarha-lehdeltä arvottavaksi upean Fiskarsin puutyökalusetin, johon kuuluu retkikirves ja pikkupokara (kuvat: Fiskars).

Fiskars Retkikirves X7

Fiskars WoodExpert Pokara XA2

Fiskarsin retkikirves X7 soveltuu vaikkapa mökille, autoon tai veneeseen. Fiskars Pokara XA2 on suunniteltu erityisesti pienten puiden nostamiseen ja siirtämiseen, puupinojen käsittelemiseen ja järjestämiseen sekä pienten runkojen kääntämiseen. Ja jos ko. työkalut tuntuvat vieraalta omaan käteen, olisi tässä oiva lahjaidea siipalle, isälle tai vaikkapa appiukolle!

* Voit osallistua arvontaan jättämällä viestin tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki.

* Lisäarvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

* Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy kahden viikon päästä tiistaina 10.3. klo 24.

* Arvonta on päättynyt

Jännittävää kevään odotusta ja onnea matkaan!

Valoa!

Nyt ei olekaan kyse jouluvaloista, vaan ihanasta kirppislöydöstä! 

Tämä tanskalainen Abo Randersin valaisin on ilmeisesti 70-luvulta, magneettijalalla. Lamppu voidaan kiinnittää seinään magneettialustan avulla, tai käyttää vaikka pöytävalaisimena jalustan kanssa tai ilman.

Tykästyin kovasti väriin ja kupukin on ihan priimakunnossa. Maksoin tästä 3€, olipa valaisimessa toimiva energialamppukin valmiina. 

Ostovaiheessa suunnittelin lamppua kesämökille, mutta tälle taitaa löytyä käyttöä ihan kotioloissa. Ihanan pirtsakka löytö marraskuun pimeyteen!