Paras joulukalenteri ikinä - joulukalenterikirja!

Paras joulukalenteri ikinä! Aika mahtipontisesti sanottu, mutta seison väitteen takana selkä suorana. Oli taas aika kaivaa joulukalenterikirjat esiin, ja samalla halusin vinkata teille tästä ihanasta ideasta. 

Olen aikoinaan napannut idean käyttööni Krista Keltasen blogista. Joulukalenterikirjan sivuja täytetään joulukuun ensimmäisestä päivästä jouluaattoon. Molemmat lapset ovat saaneet kirjansa ensimmäisen luokan jouluna, sillä tämä vaatii lukutaitoa.

Mitä joulukalenterikirjaan sitten kirjoitetaan? Kaikenlaista kalenterin saajasta! Meillä sinne kirjataan muistiin hauskoja sattumuksia vuoden varrelta, lapseen sopivia runoja tai sananlaskuja, liimataan valokuvia, tärkeä konserttilippu tai muisto lomamatkalta. Kirjoihin on vuosien varrella muisteltu lapsen syntymää: millainen sää oli, entä lapsen maailmaan auttanut kätilö. Mikä oli lapsuusajan lempikirja ja suosikkiartisti? Entä paras kaveri eskarissa tai ekaluokkalaisena? Mitkä ovat lapsen vahvuuksia, luonteenpiirteitä tai asioita, mistä vanhempina olemme erityisen kiitollisia tai ylpeitä?

Tarkoitus ei ole kirjoittaa romaania, jotta joulukirjan tekeminen ei muodostu vanhemmille jokailtaiseksi taakaksi. Joskus tekstiä tulee sivu, joskus muutama rivi. Toiveena tietenkin on, että lapset tulevat säilyttämään kirjat aikuisiälle asti. Palaamaan lapsuusmuistoihinsa kalenterikirjan sivujen kautta. Muistamaan pieniä yksityiskohtia. Joulukalenterikirjat ovat vähän kuin päiväkirjoja, mutta ei kuitenkaan.

Täytämme joulukalenterikirjoja yhdessä miehen kanssa. On hauska huomata, miten erilaisia asioita nostammme esille vuoden varrelta.  Välillä sivuilla on vieraskynäilijä, jos mummo tai kummi on osunut sopivasti kylään. Näistä kaikista muodostuu lapselle tärkeä muistojen verkko. 

Ihanaa adventtiaikaa ja kutkuttavia hetkiä joulukalentereiden äärellä!

Erilainen joulu, vai oliko sittenkään?

Moni on nimennyt tämän joulun "erilaiseksi", niin alkuun itsekin. Vietimme aaton omalla porukalla, aivan kuten viime vuonna Amerikassa. Silloin se tuntui erilaiselta ja oudolta, ja kuvittelimme kokemuksen jäävän ainokaiseksi. Mutta tänä vuonna edettiin samalla sabluunalla.

Loppupeleissä joulussa oli kuitenkin kaikki samat elementit kuin aina ennenkin. Oli sukulaisten ja ystävien näkemistä, mutta vain pienemmissä erissä. Oli jouluruokia, herkuttelua, joulukukkia, palapelien kokoamista, lukemattomia määriä joululeffoja. Kymmenittäin kynttilöitä, kattamista, yhdessä kokkailua, sohvalla makoilua. Jouluaaton jännitystä, koronapukin piipahdus oven takana, perinteitä, iltavalvomista, tulevan suunnittelua ja menneiden muistelua. Valokuvamaraton, jouluyökkäreissä laiskottelua, uusia kirjoja, sinisiä hetkiä. Lunta oli juuri riittävästi pulkkamäkeilyyn ja ulkoleikkeihin.

Pois jäivät pikkujoulut, naapuriglögit ja kaupoissa luuhaaminen. Tilalla oli entistä enemmän aikaa kotona ja perheen kanssa. Ehkä siis erilainen joulu kuitenkin, mutta ei pelkästään huonolla tavalla.

Edessä on myös erilainen uudenvuodenaatto, mutta tämä alkaa jo mennä rutiinilla. Enää sitä ei edes kaipaa väkijoukkoja ja suurempaa hälinää. Suomalainen metsäkuusi ja trooppinen viidakkoseinä saavat vielä hetken olla kavereina, sitten on aika laittaa joulu pakettiin. Kuusi tuotiin muuten sisään itsenäisyyspäivänä ja on pysynyt uskomattoman hyvänä siitä asti. Kuusi on aina mahdollisimman keskeisellä paikalla näkyvyyden kannalta, mutta tukkii samalla makuuhuoneen toisen oviaukon. Yleensä siinä vaiheessa, kun kukaan ei enää yritä makkarista pois "kuusioven" kautta, on aika kiikuttaa kuusi pois. Mutta nyt nautiskellaan vielä juhlatunnelmasta.

Oikein ihania vuoden viimeisiä hetkiä!
Tuokoon uusi vuosi tullessaan terveyttä, onnellisuutta ja hyvää mieltä!

Joulua lasitetulla terassilla

Pikku hiljaa myös lasitetulle terassille on hiipinyt joulu. Yleensä terassi saa jouluisen ilmeen ennen sisätiloja, mutta tänä koronavuonna joulufiilistelyssä ei ole säästelty! Terassin joulu on raikas ja vihreä, ja yleisilme on omasta mielestäni levollinen. Terassi näkyy olohuoneen isoista ikkunoista ja ruokalutilasta, joten tykkään, että terassi nivoutuu myös sisätilojen tyyliin.

Pikkupakkanen sai kaivamaan kaikki mahdolliset taljat ja viltit esiin. Että voikin tuntua taas kylmältä! Toistaiseksi hyasintit, jouluruusut ja pikku sypressit ovat pärjänneet terassilla. Jos on povattu tiukempaa yöpakkasta, olen nostanut ne suojaan sisälle. Taustalla olevat paperitähdet johdattavat ajatukset mukavasti jouluun.

Lasitettu terassi sai myös oman joulupuun, eli muotopuolen männynkarahkan. Tila on aika kapea, joten tällainen toispuoleinen ja harva yksilö sopii tänne täydellisesti. Oksilla on vain muutama koriste, eipä oksat ihan kamalan painavia juttuja edes jaksaisi kantaa. Mänty on kyllä tavattoman symppis joulupuu, vaikka olohuoneeseen hankimme tänäkin vuonna tuuhean kuusen.

Ajatelkaa, se on enää kaksi viikkoa jouluaattoon! En voi käsittää miten nopeasti aika menee. Toisaalta monta perinteistä joulujuttua konsertteineen ja kahvitteluineen jää nyt välistä, eli kuukausi ei ole samanlaista juoksua kuin aikaisempina vuosina. Vaikka joulumenot ovat aina olleet kivoja, arvostan kyllä suunnattomasti tällaista rauhallisempaa jouluun laskeutumista.

Mukavaa viikkoa ja sopivasti joulumieltä matkaan!

Marraskuun iloja

Odotin eilisestä päivästä säätietojen perusteella yhtä harmaata kuin edellisistäkin. Joten ilo oli melkoinen, kun aurinko aivan yllättäen hiipi esiin ja ilahdutti monta tuntia!

Onneksi pääsin töiden lomassa piipahtamaan ulos. Tuntuu, että viime päivät (viikot?) ovat menneet joko koneen ääressä tai pää keittiössä. Eikä remontti vieläkään täysin ohi ole. Minä ja minikokoinen jouluruusu nautimme valosta ja auringonsäteistä taatusti yhtä paljon.

Takapiha viheriöi siihen malliin, että olen ihan vakavissani miettinyt kanttausrautaan tarttumista. Ehkä säästän puuhan suosiolle tuonne joulukuulle, puutarhassa heiluminen olisi oikein sopivaa vastapainoa kaikelle leipomiselle ja jouluherkuttelulle!

Aamut alkavat nyt kynttilöillä, joulukahvilla ja jouluradiolla. Myös koti on alkanut pukeutua jouluun. Ihan parhaat ajat edessä, sekä minun että lasten mielestä. Mies on tällä hetkellä viikot toisaalla, joten me otamme kaiken ilon irti varhaisesta joulun odotuksesta!

Ihanaa loppuviikkoa ja lisää yllätyksellisiä valopäiviä!

Ps. Kranssista lisää aikaisemmassa postauksessa: Mäntykranssi jouluisilla mausteilla.

Hyvää Itsenäisyyspäivää täältä kaukaa!

Itsenäisyyspäiväterveisiä täältä merten takaa! Me otimme juhlallisuuksissa varaslähdön ja ehdimme jo kilistellä 102-vuotiaalle Suomelle Washingtonin-suurlähetystön Itsenäisyysjuhlassa.

Juhla oli kaikin puolin hieno kokemus. Suomalaista ruokaa, sinivalkoisia kukka-asetelmia ja paljon tuttuja. Paikalle sattui myös sukulaisia ja sekä koulukaveri lapsuudesta, joten kilistelyn lomassa riitti paljon juteltavaa. Ja taas tuli todettua, että maailma todellakin on pieni, jopa täältä kaukaa katsottuna.

Kuusi sai juhlan kunniaksi lippunauhan. Sekä yhden aidon kuusenkynttilän, kuten meillä on joulukuusessa ollut tapana. Onneksi otin näitä mukaan Suomesta, sillä ihan tavallisten antiikkikynttilöiden löytäminen (kuusenkynttilöistä puhumattakaan!) on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Mielenkiinnolla odotan joulukokkailujen ainesosien etsintää...

Virallista juhlapäivää vietämme perheen kesken, hyvästä ruoasta nauttien. Tarjolla tulee olemaan ainakin ruisleipää ja kylmäsavulohta. Ja suomalaista suklaata! Sitä olen piilotellut ja varjellut perheen herkkusuilta kuin parempaankin valtionsalaisuutta. Illalla ikkunoille sytytetään kynttilät ja jossakin vaiheessa pitää tietenkin ihastella myös Linnan juhlien pukuloistoa.

Oikein ihanaa, arvokasta, juhlavaa, rentoa, juuri itsesi näköistä Itsenäisyyspäivää!

Joulu tuli taloon!

Joulu tuli kuin tulikin heti kiitospäivän jälkeen, aivan kuten täällä on tapana. Aikaisemmassa postauksessa mietiskelin, milloin paikalliset tuovat kuusen sisään? Koulun pihalla suoritetun gallupin vastaus oli hyvin selvä: viimeistään joulukuun alusta. Joten enhän minä mitenkään voinut olla epäkohtelias ja osoittaa kintaalla tällaista perinnettä. Ja ihme kyllä, edes siippaa ei tarvinnut ylipuhua. Kuusikaupoille suunnattiin viime viikonloppuna.

Aitojen kuusien hinnat näyttivät vaihtelevat noin 50 eurosta useisiin satasiin, kuusen koosta ja ostopaikasta riippuen. Meille "oikea" kuusi oli päivänselvä valinta, mutta esimerkiksi tyttäreni 13-v luokkakaveri iloitsi perheensä ensimmäisestä aidosta kuusesta. Kuusikauppoja kierrellessämme näin kyllä tekokuusen, joka olisin hyvin voinut kotiuttaa myös meille, niin aidolta ja kauniilta se näytti. Tämä toki näkyi myös oksasta riippuvasta hintalapusta, sillä ikikuusen hinta huiteli 800(!!) euron tienoilla. Kuusi toki sisälsi valot, mutta silti...

Kuusia myydään täällä vähän kuten syksyllä Halloween-kurpitsoja. On varta vasten pystytettyjä kuusikauppoja, mutta niitä saa myös puutarhaliikkeistä, ruokakauppojen pihoilta, rautakaupoista ja kuusifarmeilta. Monet koululuokat, järjestöt ja kirkot keräävät rahaa hyväntekeväisyyteen kuusikaupoilla. Oikeanlaisen kuusen valintaan käytetään hetki jos toinenkin ja parhaimmillaan sitä voi tehdä lämmintä omenasiideriä nautiskellen ja joululauluja kuunnellen. Palveluun kuuluu myös kuusen kiinnittäminen auton katolle, eli ostokokemus on tehty kaikin puolin helpoksi.

Valoja tuikkiva kuusi odotti lapsia olohuoneessa 1. adventtiaamuna. Samaan aikaan adventtikalenterista paljastui nippu karkkikeppejä, eli se tarkoitti kuusen koristelua. Yökkärit päällä, sateen ja tuulen vihmoessa ikkunaan kaivoimme laatikosta kotoa tuttuja koristeita. Yksi joululaatikoista tosin on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Osa kodin koristeista ja esimerkiksi kuusenjalka puuttuivat. Onneksi älysimme tarkistaa tämän ennen kuusikaupoille suuntaamista. Jalka ostettiin samasta paikasta ja runko modifioitiin jo paikan päällä jalkaan sopivaksi. 

Lapsia mietitytti etukäteen, mahtaako joulufiilistä löytyä uudessa ympäristössä ja "vääränlaisessa" kelissä. Mutta kuusi sai kyllä ihmeitä aikaan! On ihanaa, kun kuusesta on nyt aikaa nauttia normaalia pidempään. Vähän tosin huolestuttaa neulasten pysyminen, eli kastelun kanssa saa olla tosi tarkkana!

Nyt kun on saatu joulu ja joulukuu hyvään vauhtiin, on aika kilistellä laseja Suomelle. Huomenna suuntaamme viralliselle Itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja perjantaina juhlimme sitten perheen kanssa. Ja onhan se pakko katsella myös Linnan juhlia! 

Ihanaa joulukuun ensimmäistä viikkoa ja lähestyvää Itsenäisyyspäivää! 

Kohti uutta vuotta

En meinaa millään uskoa, että jouluaatosta on jo viikko! Päivät ovat päässäni jotenkin ihan sekaisin. 

Olemme saaneet viettää aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa, loikoilla sohvalla, ulkoilla, nauttia valkoisesta joulusta. Nyt työt ovat pikku hiljaa alkaneet, mutta lasten vielä lomaillessa omatkin aamut ovat verkkaisia. Ei patistamista, ei kiirehtimistä.

Tänä vuonna valmistelimme joulua vähemmän ja rentouduimme enemmän. Takana on hektinen ja vähän raskasvetoinen syksy. Jouluna oli ihana nollata päätä ja kroppaa, herkutella ja vain olla köllöttää.

Odotan uutta vuotta innolla. Vuoden aloitus on aina uusi ja tuore alku, vaikka tiedossa ei olekaan mitään suuria muutoksia. Tosin tästäkin vuodesta piti tulla verkkainen, vaan hyvä kun välillä pysyi vauhdissa mukana!

Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia. Haluaisin kyllä luvata enemmän aikaa perheelle, vähemmän valvottuja iltoja, parempaa itsestäni huolehtimista. Mutta tiedän, että kohta arki vie taas mukanaan ja hienot lupaukset jäävät todellisuuden jalkoihin.

Sen sijaa olen äärimmäisen kiitollinen kuluneesta vuodesta, sen varrelle osuneista upeista kokemuksista ja kaikista selvityistä koettelemuksista. Olemme viisaampia, vahvempia ja entistä tiiviimmin yhteen hitsattuja. Näillä eväin on hyvä siirtyä uuteen vuoteen, suunnata nokka kohti piteneviä päiviä ja ottaa vastaan mitä eteen tupsahtaa.

Upeaa uutta vuotta ja hyvää elämää vuoteen 2018!

Hyvää Joulua!

Joka puolella toitotetaan, miten jouluna pitää keskittyä olennaiseen. Älä siivoa komeroa, ellet vietä jouluasi siellä. Älä väkerrä porkkanalaatikkoa vain siksi, että se kuuluu jouluun. Olen kyllä ihan samaa mieltä. 

Joten jääkaapin putsaamisen sijaan innostuin vielä viime metreillä näpertämään mäntytasseleita. Paaaaljon mäntytasseleita. Isoja ja pieniä. Ja vielä muutaman lisää. Tämä oli ihanan terapeuttisen monotonista puuhaa. Suorastaan koukuttavaa! 

Kaikki lahjat on nyt koristeltu havutasselein. Ja kranssit. Ja ovenkahvat. Ehkä teen näistä vielä aatoksi itselleni korvikset...

Näiden pikkulahjojen myötä toivotan teille kaikille paljon jouluiloa, rauhaisaa mieltä, rakkautta, sopivasti herkkuja, ei yhtään ähkyä, tunnelmallisia hetkiä ja mukavia muistoja.

Ihanaa joulua!

Joulusisustaja sään armoilla

Blogiyhteistyö: Huiskula

Huomasin tässä taannoin mielenkiintoisen piirteen joulusisustuskäyttäytymisessäni. Olen täysin säätilojen vietävissä. Mitä valkeampi joulu ulkona, sitä enemmän kaipaan vihreää joulusisustukseen. Ja mitä enemmän nurmi paistaa pihassa, sitä ahkerammin koti täyttyy valkoisesta ja punaisesta.

Nyt olen aivan hurahtanut sammaleenvihreään. Luonnollisesti niin, koska meillä on lunta maassa. Sain blogiyhteistyön tiimoilta Huiskulasta aivan ihanaa sammalta. Katsokaa nyt noita samettisia mättäitä! Tekisi mieli vain silitellä pehmeää pintaa ja painaa poski sammalta vasten.

Tein sammaleesta ja kuusenkynttilöistä simppelin asetelman sinkkiseen reunalliseen tarjottimeen. Olin varautunut laittamaan pohjalle hiekkaa, mutta sammal oli niin jykevää ja tiivistä, että kuusenkynttilät pysyvät pystyssä pelkän sammaleen varassa. Kostutan sammalta säännöllisesti, jotta se pysyy kauniin värisenä ja on inan paloturvallisempi. 

Lasitetun terassin vihertävään jouluasuun kuuluvat myös havut, eukalyptukset ja vanhat joulukortit. 

Sekä tämä kaikkein rakkain joulukoristeeni, alkujaan ilmeisesti mummolasta peräisin oleva pahvinen haitarikoriste. Vihreä kuusityttö, moneen kertaan jo lapsuudessani teipattu ja joka joulu esille kaivettu.

Vihreät sävyt tuovat talviselle terassille lämpöä ja seesteisyyttä. 

Tykkään ihan valtavasti yksinkertaisen sammaltarjottimen rauhallisuudesta, siinä on jotakin lähes hypnoottista. Huomaan pysähtyväni tuijottamaan sitä monta kertaa päivässä, sillä lasitettu terassi näkyy meillä sekä olohuoneeseen että ruokailutilaan.

Toivotankin nyt joulupuuhiesi keskelle myös rauhaa ja pieniä pysähtyneitä hetkiä. Oli se sitten kynttilän sytyttäminen, kuppi kahvia, suuhun sujahtanut suklaakonvehti. Tai mikä parasta, kaikki nämä yhdessä!

* Blogiyhteistyö, Huiskula

Puutarha pukeutui jouluasuun

Kovasti jo tekisi mieli toivotella valkeaa joulua, mutta ehkä kuluneen vuoden valossa on parempi odotella aattoaamuun... Puutarha on joka tapauksessa pukeutunut jouluasuun, ja on tällä hetkellä kauniin valkoinen.

Havuköynnösten väkertäminen jäi tänä vuonna työkiireiden jalkoihin. Mutta onneksi jo muutama kuusenoksa tuo ihanaa joulufiilistä. 

Lisää puutarhan joulusta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. 

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja lähestyvää kolmatta adventtia!

Joulupaniikki?

Eilisellä pikkumiehen lääkärireissulla tuli kulutettua penkkiä sen verran, että sitä ehti mietiskellä kaikenlaista. Kuten että jouluaatto on ensi viikolla. KÄÄK! Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?? 

Ilmassa oli jo orastavaa paniikkia. Mutta kuunnellessani tavattoman reipasta ja äärimmäisen positiivista pikkupoikaa (joka todellakin oli ansainnut kaikki 7  hoitohenkilökunnalta saamaansa tarraa) totesin, että joulu tulee joka tapauksessa, panikoin tai en.

Kotiin päästyämme laitoimme joululaulut soimaan, koristelimme kotia ja unohdimme hetkeksi työ- ja tehtävälistat. Pikkupojan pistojälki toisensa perään unohtui laatikosta kaivettujen tonttujen myötä. Tänä(kin) vuonna joulun ruisleivät ja limput ostetaan kaupasta, joulusiivous ei ulotu joka nurkkaan ja unohdan "pakollisten" lahjojen pähkimisen.

Olemme jouluna koko perhe yhdessä, mitäpä sitä oikeastaan muuta tarvitsee?

Leppoisaa jouluun valmistautumista!

Joulu 2016

Joulu 2016 meni hyväksi havaitulla kaavalla. Jouluvieraiden kanssa sovittiin ruokatuomiset ja lahjoja jaettiin maltillisesti. Jouluaattona pukeuduttiin fiinimmin ja nautittiin kuohuvaa, joulupäivänä nukuttiin monet päikkärit (aikuiset, ei lapset). Ihanasti yhdessäoloa, sopivasti ulkoilua, liikaa suklaata, sivutolkulla kirjoja, pelejä, saunomista.

Vielä nautitaan kynttilöistä, kuusesta ja joulukukista. Juodaan glögiä ja vaihdetaan kuulumisia. Otetaan uusi vuosi vastaan läheisten kanssa. Onnellisia välipäiviä ja akkujen latausta!