Oi ihana toukokuu!

Tämä keväänvihreä, siitä ei vaan saa tarpeekseen! Heleää, raikasta, kaunista ja niin täynnä elinvoimaa. Aivan kuten puutarha juuri nyt.

Tomaatintaimet ovat viettäneet ensimmäiset yönsä kasvihuoneessa. Aamulla hipsin kasvariin vähän sydän syrjällään, sillä yöt ovat vielä olleet kovin arvaamattomia näillä kulmilla. Mutta hyvin pienokaiset olivat siellä pärjänneet! Samalla ehdin ihastella uuteen päivään heräävää puutarhaa. Kevään kauneus häkellyttää ja yllättää joka vuosi.

Pihan hedelmäpuista kukkaan ehti ensimmäisenä siniluumu 'Sinikka'. Kirsikkapuun alle levittäytynyt valkovuokkomatto on lumonnut jo pitkään. Sille viileä kevät näyttää sopineen hyvin.

Kirjopikarililjat näyttävät nauttivan olostaan täysin rinnoin. Nuokkuvat kukat tuovat aina mieleeni mummolan vanhan lampunvarjostimen. Näissä on samaan aikaan suloista herkkyyttä ja iloista kepeyttä. Kukat nousevat perennapenkistä uskollisesti kevät toisensa perään. Toisin kuin alakuvan narsissit... 

Instagramin puolella jo manasinkin, että mikä kumma menninkäinen varastaa narsissisipulit vuodesta toiseen. Aina niitä istutan ja aina ne katoavat. Pari mätästä sentään löytyy, mutta ei todellakaan sitä määrää mitä puutarhaan on sipuleja upotettu. Ihania nämä ovat joka tapauksessa!

Narsisseja tai ei, keväänvihreä huumaa. Se menee suoraan sydämeen, aivoihin ja jokaiseen aistinystyrään. Saa huokailemaan onnesta, pysäyttää puutarhassa puuhaavan niille sijoilleen, palkitsee pitkän ja monelta osin haastavan talven jälkeen. Tulppaanien värikimara antaa vielä odotuttaa ja omenapuiden nuput vasta pullistelevat. Mutta tästä eteenpäin tämä on taas pelkkää puutarhan juhlaa!

Ihanan kesäistä keskiviikkoa ja lähestyvää pyhää!

Parsasatoa odotellessa

Parsapenkissä on vihdoin alkanut tapahtua, voi tätä onnea! Kylmä kevät sai nämäkin viivyttelemään ja hetken jo ehdin huolestua, ovatko myyrät tehneet tuhojaan. Mutta sieltä niitä nyt pilkistelee, joka päivä lisää. Eipä aikaakaan, kun päästään napsimaan ensimmäiset herkkupalat, sillä parsa kasvaa vauhdilla alkuun päästyään.

Kirjoitin parsan kasvatuksesta Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Kasvatus on omasta mielestäni varsin helppoa, kunhan malttaa rauhassa odotella pari ensimmäistä vuotta. Pääset lukemaan postauksen tästä linkistä.

Ihanaa kevätviikon jatkoa!

Suloiset magnoliat

Kirsikkapuut eivät ole vielä puhjenneet kukkaan näillä kulmilla, vaikka Instagramin perusteella kukkipilvistä on jo päästy nauttimaan monin paikoin. Itse sen sijaan ihastelen suloisia magnolioita, kylläkin ruukkukasvatuksessa olevia.

Ostin viime keväänä kaksi taimea Rustasta. Istutin ne ruukkuihin, jotka olivat kesän ihan tuolla pihamaalla. Syksyllä siirsin magnoliat talvisäilöön varastoon (noin +10 asteeseen). Magnoliat olivat talviunilla varastossa oman onnensa nojassa, ilman kastelua tai hoitoa. Siitä huolimatta ensimmäinen magnolioista alkoi kukkia varaston uumenissa jo hyvissä ajoin maaliskuussa.

Nyt olen suorittanut ruukkujumppaa ja kantanut magnolioita eestaas aamuin illoin koko kevään. Vasta tällä viikolla olen uskaltanut jättää magnoliat terassille muutamana yönä. Magnoliat kukat eivät kestä kylmää ja muuttuvat paleltumisen myötä ruman ruskeiksi. Joten sään kanssa saa yhä olla tarkkana. 

Kahdesta magnoliasta 'George Henry Kern' on selvästi kasvanut enemmän ja kukkinut tänä keväänä runsaammin. Olen aikaisemmin yrittänyt istuttaa magnolioita puutarhaamme, mutta en ole löytänyt niille tarpeeksi suojaisaa kasvupaikkaa. Joten iloitsen kovasti myös näistä ruukkuversioista. Toinen magnolioista on 'Susan'. Ja vaikka suotuisaa kasvupaikkaa ei tontiltamme ole vielä löytynyt, niin se ei toki tarkoita ettenkö yrittäisi taas uudelleen!

Amerikankotimme pihassa kasvoi suurikukkainen valkoinen kuningasmagnolia sekä pinkki loistomagnolia . Puut olivat todella massiivisia ja niiden kukinnan seuraaminen olikin lähes henkeäsalpaavan ihanaa puuhaa. Tuntui uskomattomalta seisoskella aamukahvi kourassa suuren kukkapilven alla.

Nyt en ole vielä tarjennut aamukahvitella edes terassilla ruukkujen keskellä. Saas nähdä ehtiikö kukinta hiipua ennen aamujen lämpenemistä? Suurin osa magnolioista tekee lehdet vasta kukinnan jälkeen, joten näyttävät kukat saavat täyden huomion paljaassa pensaassa.

Kivaa loppuviikkoa!

Toivoa tulevasta

Toukokuun lämpö antaa yhä odotuttaa itseään. Alkuviikosta kaivoin jo kertaalleen pestyt ja varastoidut talvivaatteet esiin. Pikkuisen tässä on joutunut tsemppaamaan itseään, varsinkin kun on erehtynyt katsomaan männävuosien kuvia vastaavasta ajankohdasta.

Aamusella kesähuoneen päätyyn osunut aurinko valoi kuitenkin uskoa. Valo oli sellaista kutsuvaa ja lämpöistä. Siitäkin huolimatta, että metrin päässä oli yhä kasa lunta. Kyllä se kevät sieltä ihan oikeasti tulee! Tänä vuonna vaan vähän verkkaisempaan tahtiin.

Kun oikein tiiraili, näki lumipalloheisissä jo muhkeat silmut. Olen muuten leikellyt näitä tänä keväänä maljakkoon useamman kerran. Lehdet tulevat nopeasti ja kukkiakin on päässyt ihastelemaan. Ei ne tietenkään yhtä näyttäviä ole kuin ulkona pensaassa, mutta ovat antaneet toivoa tulevasta. Enää kuukausi ja lapset ovat kesälomalla. Toivottavasti silloin saadaan jo hipsutella nurmikolla paljasjaloin.

Lämpenevää loppuviikkoa!

Keväänkestävä ruukkuistutus

Ja keväänkestävällä tarkoitan tänä vuonna pakkasöitä, räntää ja lumikuuroja kestävää... Se hyvä puoli tässä kelissä toki on, että viileässä viihtyvät sipulikukat eivät kuki turhan nopeasti. Joinakin vuosina varsinkin tetenarsissit ovat venähtäneet ja nuupahtaneet alta aikayksikön. Vaan ei tänä keväänä.

Keväisiin ruukkuistutuksiin pääsi tetenarsissien lisäksi isoja torvinarsisseja, valkoisia perunanarsisseja, erivärisiä hyasintteja, valkoisia helmililjoja ja värikkäitä orvokkeja. 

Ihan mahtavaa, että hyasintteja löytää nykyään helposti myös keväisin. Ja vieläpä aika herkuissa väreissä. Ulkoistutuksissa tuoksu ei ole liian hallitseva. Rakastan astella ovesta, kun nenään tulvahtaa ensimmäisenä hyasintin huumaava tuoksu. 

Orvokit ja keväiset sipulikukat kestävät hyvin pientä pakkasta. Talon toisella puolella olevissa kevätruukuissa on mukana myös bellistä, joka ei ole aivan yhtä kylmänkestävä, mutta oman kokemukseni mukaan sietää joitakin pakkasasteita sekin. Kukat saattavat olla pakkasyön jäljiltä nuupallaan, mutta tokeentuvat nopeasti auringossa. Aivan kuten orvokit.

Kesähuoneen laatikkotarha on nyt vapautunut hankien alta. Tosin multa on vielä tanakasti jäässä. Eilisen lumisateen jäljiltä mentiin nukkumaan maa valkoisena eikä tuo järin lämmintä vappuakaan ole lupaillut. Lunta tai ei, värikäs sipulikukkaistutus sopii vappuun vallan loistavasti. Huomaan nyt muutenkin janoavani värejä. Liekö syynä erityisen pitkältä tuntunut talvi vai yleinen maailmantilanne.

Tämän värikimaran myötä toivottelen oikein mukavaa vappuviikonloppua! Toivottavasti se sujuu iloisen keväisissä merkeissä!

Pikamatka lämpöön

Viileän ja hitaasti etenevän kevään keskellä tarvitaan nyt kaikenlaista uskoa ja vahvistusta lämpimästä toukokuusta. Mikäs sen parempaa kuin tehdä pikamatka lämpöön, ihanien värien ja tuoksujen keskelle! Eikä tule edes kalliiksi. Ehkä.

Täällä odotettiin kotikulmien puutarhamyymälän avautumista kuin... noh, kuin puutarhamyymälän avautumista pitkän talven jälkeen. Ilmassa oli melkeinpä suuren juhlan tuntua! Marian hyötytarhassa fiilistellään kauden avausta ja ihastellaan muun muassa tätä herkänkaunista 'Kanzan' japaninkirsikkaa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoista huhtikuun loppua!

Vihdoin ja viimein meilläkin!

Puutarhan ensimmäiset krookukset ovat avautuneet! Kyllä tätä onkin odotettu! Ihan hetkeen ei tule mieleen kevättä, jolloin krookusten esiintulo olisi kestänyt yhtä pitkään.

Oikeastihan krookusmätäs on vielä pienen pieni pläntti etupihalla, keskellä väritöntä maisemaa. Lunta ja jäätäkin on yhä riittämiin.

Mutta itse näen lähes krookusnummen näiden kevätlinssien läpi. Mätäs on käytävä tarkistamassa useamman kerran päivässä. Siellä ne todellakin ovat!

Vihdoin ja viimein kevät pääsee alkamaan meidänkin kulmilla. Koska "kaikki muut" ovat jo saaneet nauttia keväästä ja kevätkukkasista ties miten pitkään. Turussa luultavasti kukkii jo juhannusruusutkin. Yhtään en ole ollut kevätkateellinen.

Aurinkoisia päiviä ja kevätpuutarhan iloja kaikille!

Hempeää ja lempeää pääsiäistä!

Hempeää ja lempeää, siinä tämän pääsiäisen resepti. Meillä ei erityisemmin koristella pääsiäiseen. Kranssi oveen, muutama perinnekoriste, kukkia ja pääsiäiskarkkeja. Siinä se sitten onkin. 

Lempeää on kiireettömyys ja perheen kanssa vietetty aika. Erityisen tärkeää varsinkin tänä vuonna, kun mies on käynyt kotona lähinnä kääntymässä. Alkuvuosi on imenyt mehuja meiltä kaikilta, nyt ladataan akkuja sekä pyhien että lisääntyneen valon muodossa.

Suloiset, ja ah niin hempeän väriset suklaarakeet ovat yksi pääsiäisen parhaimpia koristeita. Niin kauniita, ja niin herkullisia! Tosin nämä uhkaavat loppua yleensä jo ennen pyhiä. Pashaa ja muita leivonnaisia varten tarvittavat pikkuiset suklaamunat on aina pakko piilottaa perheeltä. Muuten tiedossa on vähän pelkistetymmät kakkukoristelut.

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!

Olkoon se lempeä, herkullinen ja kaikin puolin rentouttava!

Höyheniä ja karkkikulhoja

Sitä on taas selvitty yhdestä vuodesta höyheniä, piipunrasseja, paperisuikaleita, pajunkissoja, askartelu-uhkailuja, asuneuvotteluja ja suklaan hamstraamista. Eli on palmusunnuntain aika! 

Täällä Kaakkois-Suomessa virpomisperinne elää vahvana. Muistan vieläkin miten vuosia sitten, juuri tänne muuttaneina ja lapsettomina, heräsimme palmusunnuntaina ovikellon pirinään. Kynnyksellä seisoi pikkutrulleja käsi ojossa. Ensimmäisille kaivoin lompakosta kolikoita samalla kun isäntä ajoi tuhatta ja sataa karkkikiskalle.

Nyt olemme varautuneet hyvissä ajoin (ja onneksi muilla kuin Kinder-munilla...). Kuopus lähtee kierrokselle kavereidensa kanssa ja minä vahdin, että puoliso pysyy poissa palkkiokulholta!

Iloista palmusunnuntaita ja hyvää alkavaa pääsiäisen aikaa!

Lasitetun terassin kevättä

Eilen saatiin vielä nauttia auringosta, ja lasitetulla terassilla tarkeni kahvitellakin. Vaan tästä eteenpäin on surkeampaa säätä luvassa. Yritän toistella itselleni mantraa "uusi lumi on vanhan surma". Toisaalta, nyt eletään vasta maaliskuuta. Mutta kun ei vaan malttaisi odottaa kevättä enää yhtään pidempää!

Sateinen viikonloppu on hyvää aikaa askarrella pääsiäisvitsoja. Jotenkin on fiilis, että homma saattaa taas kaatua äidin niskoille... Lapsi kyllä ryhtyy puuhaan aina innokkaasti, mutta parin oksan jälkeen kiinnostus kummasti lopahtaa. 

Yksi vuosi yritin uhkailla, että saan kaikki karkit, jotka tekemilläni oksilla on ansaittu. Siihen näppärä pikkumies totesi, että otan suurimman osan palkkiokarkeista joka tapauksessa. Tämä pitää paikkansa. Allergisen lapsen kanssa käydään vaihtokauppaa kotona, kun palmusunnuntain virpomissaalis vaihdetaan tuttuihin ja turvallisiin herkkuihin.

Juuri nyt terassilla ilahduttavat keltaiset narsissit. Ne tuovat kevään edes inan lähemmäs, kun pihaa koristaa yhä korkea hanki. 

Rentouttavaa viikonloppua myrskytuulista huolimatta!

Tule pian takaisin!

Oi että sitä ehti jo tottua ihanaan ilta-aurinkoon, lempeään lämpöön ja kauniisiin kevätpäiviin. Nyt on jotenkin ihan tavattoman vaikeaa päästää irti ja palata taas kylmempään kauteen. Ei tässä vaiheessa enää kuuluisi kulkea taaksepäin!

Eilen jo huomasi, miten ilmanala alkoi muuttua kylmemmäksi. Tuuli meni luihin ja ytimiin taas ihan eri tavalla.

Aivan kuin suloiset valkovuokotkin olivat hakeutuneet toistensa lämpöön viimaa vastaan.

Sain aikoinaan appivanhemmilta muutaman vuokonalun ja ne ovat nyt levittäytyneet puutarhaan kauniiksi mättäiksi.

Vielä innokkaampi leviäjä on ukkolaukka. Se ei kyllä haittaa, sillä lilat pallerot ovat aivan ihania! Ne ovat korkeita ja näyttäviä, pysyvät kauniina pitkään ja ovat tosi kivoja myös leikkokukkina.

Tämä kaksivärinen 'Grape Ice' helmililja on muistaakseni tavallista helmililjaa hieman kookkaampi. Sitä on näköjään ehtinyt parin vuoden aikana jo unohtaa, mitä kaikkea penkistä keväisin nouseekaan!

Krookusten kukinta alkaa pikku hiljaa hiipua ja ne saavat kuihtua rauhassa scillojen ottaessa näyttämön.

Vaikka olisi miten kiireinen päivä, pihatarkastus on päästävä tekemään ainakin kerran päivässä. Niin paljon juuri nyt tapahtuu. Peukut pystyyn, että koleat kelit ja povatut räntäsateet menevät äkkiä menojaan ja ihana lämpö tulee pian takaisin.

Mukavaa viikonloppua!

Terassielämää lasitetun terassin suojissa

Viime päivät on saatu nauttia niin uskomattoman upeasta kevätkelistä, etten oikein tiedä miten päin olla. Jotakin ihan häkellyttävän ihanaa! Sisällä ei ole käyty kuin nukkumassa. Se aika, mitä ei olla oltu ulkona, on vietetty lasitetulla terassilla. Kahvitellen, ruokaillen, terassin vanhalla rautasängyllä loikoillen. 

Vaikka pihassa on saatu paljon aikaan, niin vähintään yhtä paljon on nautittu naapureiden näkemisestä. Yhtäkkiä kotikatu vilisee taas elämää. Olen jäänyt kiinni suustani tuon tuosta. Aivan mahtavaa turista kuulumisia pitkän talven jälkeen. Tässä on ehditty sopia jo monet pihaskumpat!

Päivisin lasitettu terassi on ollut suorastaan helteinen. Mutta aamuisin mittari on vielä näyttänyt pakkaslukemia ja aamuvirkun pitää hörppiä aamukahvit toistaiseksi sisätiloissa. 

Tykkään toki lasitetun terassin tuomasta suojasta ympäri vuoden, mutta parhaimmillaan se on juuri näin keväällä. Tila lämpenee nopeasti ja tuuli ei yllä lasien toiselle puolen. Joku nimeltä mainitsematon kotipuutarhuri saattoi ottaa pikanokoset terassilla, t-paidassa. Lämpö suorastaan hyväili ihoa ja olen aivan varma, että hymyilin kuin Hangon keksi läpi nokosten. Voi miten olinkaan kaivannut tätä lämpöä!

Ihanaa aurinkoa ja kevätkauneutta päivääsi myös tänään!

Ps. Oletko koskaan haaveillut puutarhurin tai floristin ammatista? Versoilevan verkkosivuilta löytyy nyt inspiraatiota aiheeseen. Löydät uusimman artikkelin "Unelma-ammattina puutarhuri - tee harrastuksesta uusi ammatti" täältä.

Se on menoa nyt!

Kotikulmien puutarhamyymälä avasi ovensa tällä viikolla. Arvaatte varmaan, kuka oli siellä ensimmäisenä päivänä, ensimmäisen tunnin aikana..? Kyllä tätä onkin jo odotettu!

Ostoslista on melkoinen, sillä meillä on edessä yhden penkin uudistaminen pohjia myöden. Joka suuntaan levähtäneet vuorimännyt saavat kyytiä ja tilalle on suunnitteilla paljon sirompi ulkoasu. Mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan maa sulaa ja pääsee taas kaivuuhommiin. 

Puutarhamyymälässä pyöriminen ei oikein sovi yhteen odottamisen kanssa. Nytkin mukaan lähti jo yhtä ja toista, vaikka tarkoitus oli mennä vasta fiilistelemään. No kyllähän se arvasi etukäteen, että ihan mahdoton yhtälö tuo tuollainen olisi. Se on menoa nyt, ihan turha yrittää jarrutella!

Orvokit onneksi kestävät pakkasta, sillä yöt on taas menty miinuslukemissa. Mutta kun aurinko alkaa lämmittää kasvihuonetta, orvokkien tuoksu on niiiiin ihana!

Joka tapauksessa, fiilistelyä ensimmäiseltä myymäläreissulta Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Postaus löytyy tästä linkistä.

Aurinkoista viikonloppua!