Oi ihana toukokuu!

Tämä keväänvihreä, siitä ei vaan saa tarpeekseen! Heleää, raikasta, kaunista ja niin täynnä elinvoimaa. Aivan kuten puutarha juuri nyt.

Tomaatintaimet ovat viettäneet ensimmäiset yönsä kasvihuoneessa. Aamulla hipsin kasvariin vähän sydän syrjällään, sillä yöt ovat vielä olleet kovin arvaamattomia näillä kulmilla. Mutta hyvin pienokaiset olivat siellä pärjänneet! Samalla ehdin ihastella uuteen päivään heräävää puutarhaa. Kevään kauneus häkellyttää ja yllättää joka vuosi.

Pihan hedelmäpuista kukkaan ehti ensimmäisenä siniluumu 'Sinikka'. Kirsikkapuun alle levittäytynyt valkovuokkomatto on lumonnut jo pitkään. Sille viileä kevät näyttää sopineen hyvin.

Kirjopikarililjat näyttävät nauttivan olostaan täysin rinnoin. Nuokkuvat kukat tuovat aina mieleeni mummolan vanhan lampunvarjostimen. Näissä on samaan aikaan suloista herkkyyttä ja iloista kepeyttä. Kukat nousevat perennapenkistä uskollisesti kevät toisensa perään. Toisin kuin alakuvan narsissit... 

Instagramin puolella jo manasinkin, että mikä kumma menninkäinen varastaa narsissisipulit vuodesta toiseen. Aina niitä istutan ja aina ne katoavat. Pari mätästä sentään löytyy, mutta ei todellakaan sitä määrää mitä puutarhaan on sipuleja upotettu. Ihania nämä ovat joka tapauksessa!

Narsisseja tai ei, keväänvihreä huumaa. Se menee suoraan sydämeen, aivoihin ja jokaiseen aistinystyrään. Saa huokailemaan onnesta, pysäyttää puutarhassa puuhaavan niille sijoilleen, palkitsee pitkän ja monelta osin haastavan talven jälkeen. Tulppaanien värikimara antaa vielä odotuttaa ja omenapuiden nuput vasta pullistelevat. Mutta tästä eteenpäin tämä on taas pelkkää puutarhan juhlaa!

Ihanan kesäistä keskiviikkoa ja lähestyvää pyhää!

Rimpsuhelmoja ja väriä vappuun

Lupaavalta näyttänyt kevätkeli ottaa tulevina päivinä hieman takapakkia ja yöpakkasetkin jatkuvat sinnikkäästi. Onneksi orvokit eivät ole moisesta moksiskaan. Ne kestävät jopa -5 asteen pakkasta ja virkoavat taas ilman lämmettyä.

Vaikka maassa olisi kuinka vielä lunta, orvokit vievät välittömästi ajatukset kohti kesää. Ja se tuoksu, voi pyhä Sylvi sentään! Voiko herttaisempaa juuri nyt ollakaan?

Alunperin ostoslistallani ei ollut oransseja orvokkeja (kuka nyt ylipäätään pitäytyyy ostoslistassa kasviostoksilla..?), mutta enhän minä pystynyt vastustamaan tällaisia rimpsureunoja. Kerrassaan ihastuttavia! Samaan aikaan sekä herkkiä että leikkisiä.

Osa orvokeista pääsi yksittäisiin pikkuruukkuihin. Simppeleissä saviruukuissa nämä ovat herttainen näky. Osan istutan suurempaan kukkakimaraan oven pieleen. Näin pääsiäisen jälkeen oli hieman haastavaa löytää pakkasöitä kestäviä terhakoita sipulikukkia. Onneksi istutusta voi täydentää myös erivärisillä orvokeilla.

Iloinen väri-ilottelu sopii loistavasti vappuun. Ihan uskomatonta, että sekin koittaa jo viikon päästä. Mihin tämä huhtikuu oikein katosi??

Iloa sunnuntaihin!

Vihdoin ja viimein meilläkin!

Puutarhan ensimmäiset krookukset ovat avautuneet! Kyllä tätä onkin odotettu! Ihan hetkeen ei tule mieleen kevättä, jolloin krookusten esiintulo olisi kestänyt yhtä pitkään.

Oikeastihan krookusmätäs on vielä pienen pieni pläntti etupihalla, keskellä väritöntä maisemaa. Lunta ja jäätäkin on yhä riittämiin.

Mutta itse näen lähes krookusnummen näiden kevätlinssien läpi. Mätäs on käytävä tarkistamassa useamman kerran päivässä. Siellä ne todellakin ovat!

Vihdoin ja viimein kevät pääsee alkamaan meidänkin kulmilla. Koska "kaikki muut" ovat jo saaneet nauttia keväästä ja kevätkukkasista ties miten pitkään. Turussa luultavasti kukkii jo juhannusruusutkin. Yhtään en ole ollut kevätkateellinen.

Aurinkoisia päiviä ja kevätpuutarhan iloja kaikille!

Kukkarakkautta - kerrottu narsissi 'Delnashaugh'

Kaikista narsissien ylistyspuheista (kasvavat missä vain, ovat ikuisia, eivät kelpaa tuholaisille) huolimatta narsissit eivät jostakin syystä viihdy meidän tontilla. Olen istuttanut niitä vuosien varrella useasti, mutta jonnekin ne aina katoavat yhden kevään jälkeen. Välillä annoin jo periksikin. Pitäkööt tunkkinsa!

Mutta nyt, nyt olen suorastaan rakastunut! Ihan sama kukkiiko tämä kerrottu 'Delnashaugh' narsissi vuoden tai viisi, näitä on istutettava syksyllä rutkasti lisää!

Näiden terälehdet ovat kestäneet sadesään tulppaaneita paremmin. Tuntuu, että narsissit ovat olleet kukassa jo pienen ikuisuuden. Kerrottu muoto on todellakin mahtavan muhkea. Ja siis tuo väritys! Katsokaa nyt. Niin ihanaa kermaisen valkoista ja pehmeän persikkaista. Vai aprikoosia? Jotain herkullista kuitenkin! Sanoinko jo, että olen ihan in love?

Nämä kuvat on otettu illan tullen, auringon pilkahtaessa esiin sateisen päivän jälkeen. En muista yhtään mistä nämä olen ostanut, mutta syksyllä tulen ostamaan hyllyt tyhjiksi! Taidankin painattaa samantien narsissipenkkiin jatkamaan ihailua.

Suloista sunnuntaita!

Liukas liljakukko eli punainen paholainen - vinkkejä torjuntaan

Mainitsin Instagramin Stooreissa pihamme liljakukko-taistelusta. Sain siitä sen verran kyselyitä, että päätin kirjoittaa aiheesta ihan postauksen. Liljakukko ei ole aiheena mitenkään lempparini, mutta välillä on hyvä postata myös näistä ikävämmistä puutarhatöistä.

Liljakukot ilmestyvät liljakasveihin heti keväällä.

Liljakukot ovat nimensä mukaisesti liljakasvien tuholaisia. Ne ovat liikenteessä aikaisin. Ensimmäiset saattaa pongata huhti-toukokuun vaihteessa heti kirjopikarililjojen noustua maasta. Sinänsä liljakukot on helppo havaita, sillä ne ovat selästään kirkkaanpunaisia. Ne tallustelevat yleensä lehtiä pitkin, ja vihreää vasten liljakukon väri erottuu selvästi. 

Punainen liljakukko on helppo erottaa kasvustosta.

Torjuntatyöt on parasta aloittaa heti. Liljakukko munii lehtien alapinnalle ja myöhemmin mustaksi muuntuva mönjä vasta inhaa onkin. Aikuiset liljakukot syövät reikiä lehtiin, kun taas lehden alapuolella olevat toukat vahingoittavat kasvin solukkoa. Eli mitä ahkerampi on alkukaudesta, sen vähemmällä pääsee myöhemmin, ja sen paremmin liljat voivat.

Kirjopikarililjat ovat liljakukkojen keväistä herkkua.

Itse suosin mekaanista tuholaistorjuntaa eli omia käsiä. Yritin kyllä palkata jälkikasvua tähän puuhaan, mutta kumpikaan ei innostanut jahdista. Liljakukot ovat siitä pirulaisia, että vaaran uhatessa ne tiputtautuvat lehdeltä maahan selälleen. Pienen liljakukon musta vatsapuoli ei erotu multapinnasta enää ollenkaan niin hyvin. Ja jos metsästäjä ei ole nopea liikkeissään, ne saattavat pyrähtää karkuun myös lentäen.

Muhkeat varjoliljat saavat usein riesakseen liljakukon.

Toiset neuvovat liiskaamaan liljakukot käsissään tai paperilla sitä mukaan kuin niitä näkee. Itse olen ottanut avuksi vanhan muovisen kulhon, joka on noin puolillaan vettä ja mukaan lorautan hieman astianpesuainetta. Sitten vain metsästämään: kulho lehden alle ja kosketus lehteen, jolloin liljakukko tipauttaa itsensä suoraan veteen. Usein laitan vielä toisen käden lehden päälle kupumaisesti, niin mahdollinen karkulento loppuu lyhyeen. Pidän kulhon lähettyvillä ruukutuspöydällä, josta se on nopea napata mukaan aina liljakukon nähtyäni. 

Liljakukot syövät reikiä lehtiin ja munivat lehtien alapuolelle.

Jos liljakukot ovat ehtineet munia, mustaa mönjää voi myöhemmin poistaa lehtien alapinnalta esimerkiksi kostealla talouspaperilla. Kovin töhnäiset lehdet olen poistanut kokonaan varovasti kasvista irrottamalla.

Ryhdy liljakukkotaistoon heti tuholaisen huomattuasi!

Tsemppiä taistoon, jos tämän ongelman kanssa painiskelet!

Kukkaisaa vappua!

On tästä viileästä kelistä jotain hyötyäkin ollut. Ruukuissa olevat sipulikukat ovat kestäneet ihan ikuisuuden! Nämä ovat yhä tällaisia pääsiäisenkeltaisia, mutta sopivat vappuun ja värittömään maisemaan oikein hyvin.

Katselin juuri aikaisempien vuosien vappukuvia ja monena vuonna puissa on jo vihertänyt. Nyt siihen tuntuu vielä olevan (ikuisuus) matkaa.

Keltainen hyasintti on jotenkin ihan täydellinen kevääseen. Sen väri on kauniin kermainen ja tuoksu ulkona kerrassaan hurmaava! Nenä nappaa ihanan tuoksun raikkaassa ulkoilmassa jotenkin tosi herkästi. Mutta siis pelkästään hyvällä tavalla. Se on kuin lupaus lähenevästä kukkaloistosta, syreenien tuoksusta, aurinkoisista päivistä, pehmeästä nurmesta paljaan jalan alla.

Olemme perinteisesti juhlistaneet vappuaattoa hampurilaisia grillaamalla. Pääpaino juhlinnassa on ollut vapunpäivässä, jolloin koti on täyttynyt brunssivieraista. Tänä vuonna herkkupöytä vaihtuu pihaskumppaan ja turvaväleihin, mutta sekään ei harmita. Koronan aikaan sitä oppinut ottamaan asiat aika lungisti. Juhlien aika tulee kyllä taas.

Oikein ihanaa vappua ja aurinkoisia päiviä!

Tule pian takaisin!

Oi että sitä ehti jo tottua ihanaan ilta-aurinkoon, lempeään lämpöön ja kauniisiin kevätpäiviin. Nyt on jotenkin ihan tavattoman vaikeaa päästää irti ja palata taas kylmempään kauteen. Ei tässä vaiheessa enää kuuluisi kulkea taaksepäin!

Eilen jo huomasi, miten ilmanala alkoi muuttua kylmemmäksi. Tuuli meni luihin ja ytimiin taas ihan eri tavalla.

Aivan kuin suloiset valkovuokotkin olivat hakeutuneet toistensa lämpöön viimaa vastaan.

Sain aikoinaan appivanhemmilta muutaman vuokonalun ja ne ovat nyt levittäytyneet puutarhaan kauniiksi mättäiksi.

Vielä innokkaampi leviäjä on ukkolaukka. Se ei kyllä haittaa, sillä lilat pallerot ovat aivan ihania! Ne ovat korkeita ja näyttäviä, pysyvät kauniina pitkään ja ovat tosi kivoja myös leikkokukkina.

Tämä kaksivärinen 'Grape Ice' helmililja on muistaakseni tavallista helmililjaa hieman kookkaampi. Sitä on näköjään ehtinyt parin vuoden aikana jo unohtaa, mitä kaikkea penkistä keväisin nouseekaan!

Krookusten kukinta alkaa pikku hiljaa hiipua ja ne saavat kuihtua rauhassa scillojen ottaessa näyttämön.

Vaikka olisi miten kiireinen päivä, pihatarkastus on päästävä tekemään ainakin kerran päivässä. Niin paljon juuri nyt tapahtuu. Peukut pystyyn, että koleat kelit ja povatut räntäsateet menevät äkkiä menojaan ja ihana lämpö tulee pian takaisin.

Mukavaa viikonloppua!

Haaveita haaveita!

Ne, jotka viime keväänä seurasivat Instagramin-tilini stooreja, eivät voineet välttyä magnoliatykitykseltä. Washington DC:n pitkä ja kaunis kevät oli kukkivien puiden juhlaa!

Silloin päätin, että yritän vielä uudestaan magnolian kasvatusta. Vuosien varrella itselläni on ollut parikin ruukkukasvatuskokeilua (joista toinen vielä pihisee joten kuten hengissä). Mutta kunhan maa sulaa, teen tarvittavat valmistelut huolella ja yritän solmia sopuisan ja pitkäikäisen suhteen uuden magnolian kanssa.

Roudan sulamista odotellessa kirjoitin magnolioista Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Löydät postauksen tästä linkistä.

Hyviä pääsiäispyhiä ja kukkaisia puutarhasuunnitelmia!

Julkinen salaisuus

Kirsikkapuiden kukinta alkaa pikku hiljaa hiipua, mutta pakko vielä jakaa kuvia tästä kotikulmilta. Olen Instagramin Storyn puolella ennenkin hehkuttanut paikallisen Kenwood-asuinalueen kauneutta. Ja suuria taloja. Tämä on siis se paikka, mistä koukkasin monet kauppareissut vain päästäkseni ihailemaan kaunista naapurustoa. Alue ei ole ollenkaan  överiöky, vaikka yksi varakkaimpia asuinalueita onkin. Totta kai talot ovat kookkaita, pihat isoja ja autot hienoja. Mutta siitä huolimatta kokonaisuus on tyylikäs ja kutsuva, ja todella kaunis näin puutarhaihmisen silmin katsottuna.  Ei ollenkaan luontaantyöntävän äveriäs tai pröystäilevä.

Mutta siis palataanpa otsikon julkiseen salaisuuteen. Kerroin aikaisemmin tässä postauksessa Washington DC:n upeista kirsikkapuista ja jokakeväisistä kirsikankukkajuhlista. Mutta jo vuosia (vuosikymmeniä) paikalliset ovat suunnanneet ihastelemaan huippukukintaa Kenwoodiin. Kukintahuipusta ei huudella etukäteen ja aluetta ei mainosteta, joten täällä saa käyskennellä mukavan väljästi. Alue pitää tietää.

Ainoa ongelma on parkkeeraus, sillä kukinta-aikaan alueen liikennettä ohjataan poliisin toimesta ja kadut ovat pääasiallisesti suljettu autoilta. Tänne kannattaa suunnata mahdollisuuksien salliessa kävellen, pyörällä tai jättää auto läheisen marketalueen parkkipaikalle. Mutta huomatkaa, kirsikankukkien aikaan jopa poliisikyltit ovat vaaleanpunaiset!

Keväinen Kenwood pitää kirsikankukkien lisäksi sisällään muun muassa magnolioita. Paljon magnolioita.

Ja siis mainitsinko jo valtavan kokoiset magnoliapuut?

Puutarhaihasteltavaa riittää joka suuntaan katsottaessa. Vai mitä mieltä olette tämän talon jouluruusulehdosta?

Tai tämän talon takapihalta pilkottavasta puutarha/vierastalosta?

Alla olevaa taloa lapset kutsuvat seeprataloksi. Valo siivilöityy sen puutarhaan aina superkauniisti.

Kun asuinaluetta alettiin suunnitella 1920-luvulla, alueelle istutettiin ensin yli 1500 kirsikkapuuta ja vasta sitten aloitettiin talojen rakentaminen! Alueen löytänyt ja sitä kehittänyt Kennedy-Chamberlin Development Company oli niin varma alueen erinomaisuudesta ja vetovoimaisuudesta, että kaikki tehtiin kirsikanpuut edellä. Onneksi niin, sillä nykyään paikka on rakastettu kevätkohde. 

Kenwoodin asuinalue sijaitsee noin 10 km päässä Washington DC:n keskustasta, Montgomery Countyn puolella. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, jos tänne päin reissatessa alla on auto ja jalassa hyvät lenkkikengät! Ja viiden pisteen vinkkinä, täällä kirsikanpuiden kukinta tulee Washington DC:n Tidal Basinin kukintaa jäljessä. Jos siis kevätreissulla missaa keskustan kirsikankukkahuipun, saattaa saman kauneuden vielä hyvin löytää täältä.

Kevätterveisiä ja oikein kivaa vappuviikkoa!