Pelastakaa puut!

Muistakaa tarkkailla pihan puita ja helpottaa niitä lumikuorman alla. 

Itse poistin paksut lumikerrokset nuorista havuista ja osasta hedelmäpuita. Myös tämä pajukartioon tehty "kuusipuu" tarvitsi kevennystä. Onneksi ei ehtinyt napsahtaa poikki. 

Tämän tönön katolle ei näemmä ole tilattu lumenpudottajia. Kasvihuoneen katolta lumia harjattiin ja lapioitiin kieli keskellä suuta. Pikkuisen jännittää, mitä lumitaakka ja routiva savimaa tekevät ensimmäistä talveaan viettävälle "kahvihuoneelle".

Voihan petkele!

Kirppikseltä tarttui mukaan vanha sallattikaukalo ja petkele. Tämähän on (ainakin) länsisuomalainen perinnevehje, puusta tehty astia, jossa hakataan petkeleellä pieneksi sallattin eli rosollin ainekset. 

Kirppistavaraksi tämä oli mielestäni ylihinnoiteltu, mutta alakuvaa katsoessa huomaa miksi se oli saatava. Aika täydellinen pari puusohvalle!

Alevinkki

Kävin aamulla ruokaostoksilla Prismassa, ja kuten aina, piti käväistä puutarhapuolen siemenhyllyllä. Kevättä haistelemassa. Sieltäpä löytyikin alekorista kransseja, 50 snt kappale! 

Halkaisija noin 31 cm, sisällä rautakehikko, päällä ilmeisesti villiviiniä? 

Loistavia kranssipohjia tuleviin juhliin: pääsiäisenä ympärille pajunoksia, juhannuksena koivunoksia, syksyllä vaahteranlehtiä, ruusunmarjoja tms., jouluna kiepsutetaan havuja. Kivoja lahjaksi tai omaan oveen. 

27.1.

Edellisessä postauksessa "ylistettiin" äitiä (minua), nyt on erityinen syy muistella omaa äitiäni.

Kuva 70-luvulta

 Tänään on nimittäin kulunut tasan 18 vuotta äitini kuolemasta. 

Vuosien varrella olen huomannut, miten ihanilla muistoilla on taipumus ikäänkuin pehmentyä, tarkat yksityiskohdat muuttuvat sumeiksi, kaikki on sellaista pumpulinpehmeää, vaaleaa ja suloista. Valokuvista huolimatta. Mutta ikävän tapahtuman muistikuvat pysyvät tarkkoina. Jokainen äänensävy, kolahdus ja tunnemyrsky -kaikki teräväpiirtoisina muistissa. Aika parantaa haavat, sanotaan. Minä puolestani sanon, että suru ei häviä koskaan, se vain muuttaa muotoaan.  


Äitini ei koskaan ehtinyt tavata aviomiestäni, nähdä omaa kotiamme tai pitää tyttärentytärtään sylissään. Pikkuprinsessallemme  mummo on enkeli, joka kuitenkin on lähellä ja jolle voi jutella milloin vaan, mistä vaan. Josta katsellaan kuvia ja joka kuuluu elämäämme, vain vähän eri tavalla kuin se toinen mummo ja kaksi isomummoa.

Ylistys äidille

Autossa: "Voidaanko me ajaa sinne ihan kahdestaan?? Osaatko perille asti?"

Saunassa: "Osaatko laittaa saunan pois päältä? Vai haenko isän?"

Kylässä: "Epäreilua että näiden äiti osaa leipoa näin hyvää!"

Vaaleista: "Vain aikuiset saa äänestää. Ja kyllä miehet myös." 

Kuva: Google kuvahaku

Vaalikommentti tosin saattoi hyvittää edelliset:)

"Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää"

Tänään ajoreitille osui upeita talvimaisemia, mutta myös idiootteja kuskeja. Kuvat on otettu nopsaan puhelimella, jotenkaan ei tehnyt mieli jäädä pitkäksi aikaa arpomaan noiden kauniiden, mutta uhkaavien lumilatvusten alle.

Valtatielle päästyäni seesteinen satumetsämaisema oli mennyttä. Pääsin mukaan monen kymmenen ajoneuvon letkaan, joka eteni max 30km/h. Suman syynä oli naapurimaan rekisterikyltein varustettu liukasteleva rekka. Parikymmentä kilometriä myöhemmin (useiden matkalle osuneiden bussipysäkkien ja kahden huoltamon jälkeen) teiden tukko pysäytti romunsa keskelle risteysaluetta hätävilkut päällä. Hattua on nostettava muille autoilijoille, jotka huolehtivat riittävistä turvaväleistä. Rekkakuskille näytettiin puolestaan nostelevan jotain ihan muuta... 

Turvallisia ajokelejä ja riittäviä turvavälejä!

Päärynämuffinssit

Viikonlopun herkkuaamiaiselle tehtiin helppoja ja meheviä päärynämuffinsseja. Näihin voi käyttää joko säilykepäärynöitä tai tuoreita (mieluiten ylikypsiksi muhineita, jotka muuten saattaisivät päätyä roskiin). 

Vierasversioon olisin lisännyt valkosuklaata joko taikinaan tai kuorrutteena. Aamiaisella muffinssit nautittiin kuitenkin ihan naturel.

PÄÄRYNÄMUFFINSSIT
10-12 kpl
2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
1 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 kananmuna
1/2 dl öljyä
1 dl maustamatonta jogurttia
1 1/2 dl päärynäkuutioita


1. Sekoita keskenään kuivat aineet.
2. Sekoita toisessa astiassa muna, öljy ja maustamaton jogurtti.
3. Lisää märät aineet kuiviin ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi päärynäkuutiot ja sekoita tasaiseksi.
4. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Ruista ranteessa

Tiedättekö sen hetkellisen ja poikkeuksellisen suuren lihasvoiman kasvun? Kun mielessä muhii suunnitelma, eikä ole ketään auttamassa. Kun pitäisi siirtää sohvia / ruokapöytiä / hyllyjä tai koota huonekaluja.


Mies lähti aamulla tyllerön kanssa harrastusten pariin ja kesken siivouksen päätin uudistaa ruokailutilaa. Imurin letku levällään ja moppi keskellä lattiaa aloin kanniskella ruokapöydän tuoleja varastoon. Hankalan kokoisen pöydän siirtäminen piti tehdä sentti kerrallaan, sillä se ei suoranaisesti liukunut karhealla paperinarumatolla. 


Mutta kyllä kannatti! Ikkunoista tulvii ihanaa luonnonvaloa ja aivan käsittämättömän oudosti asennetut spotitkin valaisevat nyt pöytään järkevästi.

Tuolit haalin kasvihuoneesta ja kirppislöydöistä.

Ruokavieraiden aikaan pöytä tosin pitää siirtää pitkittäin, sillä jatkopalaa ei mahdu käyttämään näin. 

Mutta se on sen ajan murhe. Ehkä kohta pääsee jo ulkoruokintaan..?

Lounasleivät

Omia aterioitani tulee välillä korvattua leivällä. Pari raaka-ainetta ja herkullinen lounas / iltapala on valmis!

AVOKADO-LEIVÄT
rapeakuorista maalaisleipää (esim. Siken sekaleipä)
kypsää avokadoa
tomaattia kuutioituna
fetamurua
mustapippuria


Hienonna avokadon sisus haarukalla, levitä leivälle. Levitä päälle tomaattikuutiot. Murustele pinnalle fetajuustoa, mausta mustapippurilla.


* Jos leipä on jo hieman kuivahtanutta, paahda / grillaa leipä.
* Kypsä avokado tuntuu sormella painaessa hieman pehmeältä. Kovan avokadon kypsymistä voi nopeuttaa laittamalla sen pussiin yhdessä ylikypsän banaanin tai esim. päärynän kanssa. Ihmeitä tapahtuu jo vuorokaudessa!

Herätys!

Prinsessasynttäreiden imussa kotiin hiipi pastellisävyjä. Talviväsymys alkaa kuitenkin olla sitä luokkaa, että pelkkä hempeily ei enää riitä. Nyt tarvitaan kunnon piristystä!

Kuvat: via

Ei karppaajille

On kansainvälistä leipäpäivää, on kansallista leipäviikkoa. Ja sitten on meitä, joilla on leipäsesonki ympäri vuoden, ihan jokaisena päivänä. 

Itse olen leivän suurkuluttaja. Valitettavasti sitä ei ehdi leipoa menekin mukaan, mutta kun tekemään ryhtyy, se kyllä palkitsee leipojansa! Tuoreesta leivästä tulee hyvälle mielelle koko perhe. 

Kuvan (laiskan emännän) maalaisleipä on tehty tällä ohjeella. Jos leivästä haluaa rapeakuorisen, kannattaa uuniin laittaa vesikulho paistumisen ajaksi. Anna leivän jäähtyä ilman liinaa, niin se säilyttää rapeutensa.

Pitäkää perhe leivässä!

Synttärikooste

Prinsessajuhlat sujuivat hienosti: royalteille ei tullut isoja erimielisyyksiä, tiarat pysyivät tallessa, tyllit melko puhtaina. Nyt kuningatar-mummo (jolla oli ihka oma tiara pikkuprinsessoiden ällistykseksi) on saateltu kotimatkalle ja herkutkin alkaa olla syöty. Ihana näitä juhlia on järjestää, mutta onneksi seuraaviin on vielä aikaa:)

Ihan pihalla

Saunan terassilla oli päivällä niin seesteinen talvimaisema, että teki mieli laittaa sauna lämpiämään ihan vaan jotta olisi päässyt vilvoittelemaan. 

Kasvihuoneessakin on pysähtynyt tunnelma, sekä ulkona että sisällä.

Pitää toivoa, että myös rusakot ovat lepäilemässä. Sen verran hyvin omenapuu on suojattu edestä avoimella mallilla. Tarttis vissiin tehdä jotain:)

Pieniä suuria ihmeitä

Kuusi vuotta sitten tapahtui meidän perheen suurin ihme, kun kauan kaivattu pikkuprinsessamme syntyi. Aamuvirkkuna, aivan niinkuin nykyäänkin.

 Kuvat: via & via

Tänään talon tulee täyttämään yhdeksän pikkuprinsessaa. Prinsessalinnan kokki, siivooja, hovineito, palvelija ja narri (all in one) yrittää pysyä tyttöenergian perässä. Ja nauttia joka hetkestä. Näin äidin näkökulmasta vuodet vierivät aivan liian nopeaa!

Kirppislöytöjä

Viikonloppuna tyhjennettiin kaappeja sellaisella vauhdilla, että heikompaa (minua) hirvitti. Sisäisen balanssin palauttamiseksi piti käydä kirppiksellä hakemassa uutta vanhaa tavaraa.

Olen ostanut Ikeasta pitkulaisia tyynyjä (päälliset valmiina), mutta niille ei ole löytynyt sopivan kokoisia vaihdokkeja. Juuri oikean kokoiset harmaa-valkoraidalliset tyynynpäälliset maksoivat kirppiksellä euron kappale. 

Tuolia en onnistunut piilottamaan kassiini, joten sen ostoa piti hieman perustella miehelle.  Koko reissun tarkoitushan oli hankkiutua eroon tavarasta. Mutta tuoli iski suoraan nostalgiakaipuuseen, olen ihan varmasti keikkunut tällaisella kyläkoulussa. 

Hauduttelin ostoa yhden yön, mutta tuoli ei päästänyt irti otteestaan. Onneksi se oli kirppiksellä vielä seuraavanakin päivänä, hintaan 3 €.

Sukuvika kun suksi ei luista

Kun koko edellinen päivä oli käytetty matkantekoon, perhe oli lievästi sanoen innoissaan sunnuntain paljastuessa kotikonnuilla aurinkoiseksi pakkaspäiväksi. Edessä oli talven ensimmäinen hiihtolenkki ja puolivälietappina munkkimehut hiihtomajalla. Alkumatka sivakoitiin vauhdikkaasti,  mutta taukopaikan lähestyessä hiihtoväsymys sai vallan viisivuotiaasta. Viimeinen ylämäki jaksettiin painaa mielikuvamunkeilla. 

Muuta ei sitten ollutkaan tarjolla. Voi sitä pettymyksen ja väsyneen kiukun määrää, kun munkkipaikka olikin kiinni, nettisivujen tiedoista poiketen. Äiti oli tyhmä, isä oli tyhmä, hiihtäminen se vastaa tyhmää olikin. Polveen sattui ja monot puristi, sormia palelsi ja selässä oli hiki. Paluumatkaan saatiin tärvättyä melkoisesti aikaa, energiaa ja kiukkua. Äitiä nauratti miniklooninsa, mutta ääneen ei sopinut nauraa, tietenkään. Mieliala koheni vasta kotona, pakastimesta löytyneellä suklaakakulla. Äitinsä tyttö siinäkin.

"Siivoon pois sut mun elämästäni"

Yksi elämänvaihe on nyt kirjaimellisesti siivottu pois. Olo on ollut samanaikaisesti haikea ja huojentunut.

Tyhjän asunnon imurointi ja moppaaminen oli jotenkin kumman terapeuttista. 

Enpä olisi ikinä uskonut sanovani siivouksesta niin!

Sweet sweet sweet

Mieli janoaa nyt värejä, paljon värejä!

Kuvat: via