Onnen hetkiä luoden

Juuri nyt iloitsen valosta, auringonpaisteesta, värikkäistä kukkasista ja kevään lähestymisestä. Mutta kaiken ilon keskellä, tässä pähkähullussa maailmassa, kaipaan välillä totaalista rauhoittumista. Aivojen nollausta. Mielen tasoittumista. Silloin suuntaan kesähuoneeseen.

Kesähuone uinuu vielä Ruususen unta. Maljakoissa on syksyltä jääneitä syyshortensioita, tavarat on mullin mallin, lattialla laatikoita ja nurkassa kasa tyynyjä ja peittoja. Koko tila odottaa perusteellista kevätsiivousta.

Mutta riittää, kun mahdun tähän pöydän ääreen ja saan istahtaa hetkeksi alas kahvikupposen kanssa. Hengittelen syvää, tuijottelen ikkunasta, kuuntelen ovenraosta kuuluvaa linnunlaulua.

Ilmassa on kevään merkkejä, paksusta lumikerroksesta huolimatta. Sisuskaluja kalvanut huoli alkaa valon myötä vähän helpottaa. Eihän se maailmantilannetta mihinkään muuta, mutta jospa oma pienoinen lamaantuminen vaihtuisi nyt mukaviin kevätkiireisiin. 

"Remember to create opportunities for happiness"

Tämä lause löytyi aikuisten omenajuoman korkin sisäpuolelta. Normaalisti nämä tuntuvat joko  hassunhauskoilta tai korneilta. Mutta nyt tuo kyllä osui omaan pirtaan ja ajan hermoon. 

Luodaan onnen hetkiä ja nautitaan lähestyvästä keväästä!

Marrasaurinkoa kesähuonessa

Eteläinen Suomi aloitti marraskuun ilmeisesti hyvinkin aurinkoisissa tunnelmissa. Meille säteitä ei riittänyt kuin muutamalle iltapäivän tunnille. Mutta se osui kyllä juuri oikeaan hetkeen, sillä marraskuu alkoi jotenkin tahmeasti. Iltapäiväkahvit kesähuoneen rauhallisessa tunnelmassa oli parasta mahdollista lääkettä.

Väritykseltään kesähuone on hyvin rauhallinen. Yleensä tulen tänne karkuun arjen kaaosta, siksi tykkään tasaisesta ja rauhoittavasta värimaailmasta. Kirppiskalusteet ja muut löydät tuovat kesähuoneeseen sopivasti särmää, jotta kokonaisuus ei mene liian pliisuksi.

Joulu ei ole vielä yltänyt tänne, vaikka yleensä aloitan fiilistelyt juuri näistä "välitiloista": kasvihuoneesta, kesähuoneesta ja lasitetusta terassista. Olen kerännyt tänne syyshortensioita, erilaisia siemenkotia. heiniä ja oksia askarteluja varten. Jos askartelut jäävät tänä(kin) vuonna toteuttamatta, näistä riittää iloa maljakoissa.

Kesähuoneessa on aina jotenkin pysähtynyt tunnelma. Ja siis sillä tavalla positiivisesti. Syke alkaa tasoittua ja olo rauhoittua oikeastaan välittömästi. En sano, että ajatukset alkaisivat kirkastua, sillä täällä ne yleensä lähtevät leijailemaan ihan omiin sfääreihinsä. Joskus huomaan vain tuijottelevani vanhoja ikkunaruutuja ajattelematta yhtään mitään. Sekin on hirmuisen tärkeää.

Hyvää viikon jatkoa ja valoisaa mieltä marraskuuhun!

Täyteläinen elokuu

Arki alkoi toden teolla tiistaina, koulujen aloituksen myötä. Meitä on kuitenkin hellitty niin upealla säällä, että melkein tuntuu yhä kesältä. Sanon melkein, koska aamuissa on jo sellaista syksymäistä tuoksua. Ja värit, ne ovat jo täyteläisiä, murrettuja ja hiljalleen syveneviä.

Kesähuone kylpee auringossa, mutta sielläkin aistii jo lähestyvän syksyn. Okrankeltainen iskee värihermoon juuri nyt. Muutama tyyny ja huone saa aivan uudenlaisen ilmeen. 

Haaveissa on järjestää täällä rapujuhlat. Edellisistä onkin jo luvattoman pitkä aika. Ennen vanhaa söimme itse pyydettyjä rapuja, mutta tuo perinne on jäänyt jonnekin, elämän ja kiireiden jalkoihin. Ehkä tänä syksynä on taas aika istua saksiniekkojen kanssa samaan pöytään. Ripustaa koristeita, sytyttää kynttilöitä ja kattaa pöytä koreaksi. 

Meillä perhe jakaantuu viikonlopun myötä kolmeen paikkaan, sillä juhlakesä jatkuu yhä vaan.  Tosin nyt taas entistä pienemmillä vierasmäärillä. 

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Askel askeleelta

Avauduin jo eilen tuolla Instagramin puolella, miten olen aivan kurkkuani myöten täynnä talvea, lunta, pakkasta, viimaa, jäätä ja kaikkea muuta siihen liittyvää. Mutta yhdestä asiasta olen kyllä superinnoissani: päivän pitenemisestä!

On niin mahtava fiilis, kun aamu valkenee lähes samaa tahtia silmien avautumisen myötä. Ja kun illalla lasta treeneihin kuskatessa onkin vielä valoisaa. 

Lasitettu terassi odottelee kevätsiivousta, sillä lasien takana on yhä melkoiset lumivallit. Ensimmäiset terassikahvit on kyllä jo joutu. Pieni tila lämpenee aurinkoisella säällä nopeasti.

Nopeaa sään lämpenemistä kyllä toivonkin. Laitoin eilen lisää kukkia esikasvatukseen ja siinä tomaatteja, kukkia, latva-artisokkia ja muita katsellessani mieleen alkoi hiipiä paniikki. Mihin ihmeeseen saan kaikki mahtumaan, kun koulinnan aika koittaa??  Joka vuosi sama paniikki ja joka vuosi vannon, että ensi kerralla sitten maltillisemmin. Nyt puolustauduin sillä, että välissä oli kahden kevään esikasvatustauko. Johan siinä menetti näppituntuman, että mikäs taas olikaan se meidän pihaan sopiva määrä...

Vaikka ulkona näyttäisi miltä, niin kevättä kohti mennään askel askeleelta. Toivon mukaan kohta jo harppoen!

Mukavaa loppuviikkoa!

Kohti lomaa

Täällä odotellaan talvilomaa alkavaksi. Ja tietoa oman paikkakunnan tiukentuvista koronarajoituksista, sillä päätös yläkoulujen siirtymisestä etäopetukseen pitäisi kilahtaa sähköpostiin tänään. Esikoinen riemuitsee jo etäilystä, kuopuksen tilanteen huomioiden mietimme vielä, mitä tehdä hänen kohdallaan? No, tässä on viikko aikaa pähkäillä ja tarkkailla tilanteen kehittymistä.

Sillä välin täällä on tuotu iloa arkeen muun muassa värikkäillä tulppaaneilla. Vähän nämä alkavat jo olla tiensä päässä, mutta isosta kimpusta on pitänyt ottaa kaikki ilo irti. Erityisen herttaiseksi tämän tekee se, että mies osti kukat minulle ihan itse, eikä kyseessä edes ollut valmiskimppu. On ripsireunaa, kerrottua, sopivasti väriä. Vielä se pääsi vanhakin koira yllättämään! 

Harmaiden päivien keskellä olen iloinnut myös tästä tv-huoneen viidakkoseinästä. Itse asiassa tuijottelen tätä paljon useammin kuin nurkassa olevaa kuvalaatikkoa. Kyllä tekee taas tiukkaa odotella vihreän värin saapumista luontoon. Onneksi ensimmäiset esikasvatetut taimet tuovat jo lupauksia tulevasta. Hiihtoloman jälkeen taimitehdas alkaa pyöriä täydellä teholla.

Mukavaa viikonloppua ja leppoisaa lomaa lomailijoille! Ja suuri etätsemppihalaus kaikille koronarajoitusten kurittamille. Yhdessä (mutta tarpeeksi etäällä) tästä selvitään!

Päiväkahveja odotellessa

Viime päivinä aurinkoa on tulvinut sisään myös kesähuoneen vanhoista ikkunaruuduista. Kovasti jo tekisi mieli täyttää ikkunalaudat narsisseilla ja helmililjoilla. Ja nautiskella päiväkahvit pihamökissä. Vaan ei täällä vielä tarkene oleskella, näytti aurinko miten kutsuvalta tahansa. Nenänpää jäässä ja hengitys huuruten  kävin nappaamassa muutaman valokuvan.

Kesähuone on lähes kokonaan sisustettu kirppislöydöillä. Siellä on mukavan mökkimäinen fiilis ja ihan eri tunnelma kuin vaikkapa kotona sisällä tai lasitetulla terassilla. Tykkään, että kaikki tilat ovat vähän erilaisia tunnelmaltaan. Senkun vaan valitsee, millaisessa ympäristössä haluaa kahvinsa juoda. Sitten joskus kun taas tarkenee!

Seinällä oleva risuluuta on osa läksiäislahjaa Amerikasta. En tietenkään malttanut ottaa sitä käyttöön, vaan tuolla se nyt roikkuu seinäkoristeena. Tyhjän valokuvakehyksen vieressä. On tämä kesähuoneen tunnelma kieltämättä tällä hetkellä hieman pysähtynyttä.

Maljakoissa on erilaisia puutarhasta napsittuja siemenkotia, kukkia ja heiniä. Kuivatut hortensiat alkoivat tuntua kotona jotenkin tunkkaisilta näin tulppaanikauden keskellä. En kuitenkaan malttanut viskata niitä roskikseen, tuossa ne nyt nököttävät, pöydällä. Jos vaikka pääsisivät vielä koristamaan kransseja. Niin paljon suunnitelmia, niin vähän aikaa.

Mukavaa perjantaita ja ihanaa viikonlopun aloitusta!

Tavaratuskailua, eli onko vähemmän enemmän?

Olen aina tykännyt kausisisustaa, eli muuttaa kodin ilmettä pienillä jutuilla vuodenaikojen mukaan. Lähinnä se on tarkoittanut sohvan irtotyynyjä, koska meillä ei harrasteta verhoja ja pöytäliinatkin on useimmiten hyvin neutraalia sävyä.

Mutta nyt tämän kaiken kestävän kehityksen, konmarituksen ja muun keskellä tuntuu, ettei sellainen ole oikein enää hyväksyttävääkään. Pääsiäistekstiilit, hui kauhistus! Joululakanat, ihan humpuukia! Ja siis mitä, glögiä varten omat kupit, kuka hullu sellaisia säilyttää ympäri vuoden??

Itsekin kyllä tuskailen kaappien tavaramäärän kanssa ja samaisesta syystä esimerkiksi kirppiksellä tulee nykyään käytyä todella harvoin. Siitäkin huolimatta, että olen tehnyt siellä vuosien varrella ihan huippulöytöjä (kuten kuvissa näkyvä baarikärry, jonka ostin aikoinaan synttärilahjaksi miehelleni).

Mutta nyt siis pohdin, että mitä tehdä jo olemassa oleville kausitekstiileille ja muille tavaroille? Säilytänkö, koska kuitenkin tykkään niitä vaihdella, vai laitanko kiertoon, koska kaapit kuuluisivat kuulemma olla tyhjää täynnä. Mitä tyhjempi kaappi, sen helpompi elämä. Näin ne sanovat. Tällaisella hamstaraajalla tuo on vielä kokeilematta...

Vieläkö teillä sesonkisisustetaan? Vai joko olette laittaneet kaiken sellaisen kiertoon ja konmarittaneet kodin simppeliksi? Lehtijutuissa aina ihailen minimalistisia koteja, mutta jotenkin tuo tuntuu omalla kohdalla täysin saavuttamattomalta utopialta. Taidankin siis poiketa tänään sen kunniaksi kirppikselle!

Sunnuntai-iloa!

Terveisiä uudesta keittiöstä!

Terveisiä uudesta keittiöstä! Tai tarkemmin sanottuna täältä baarijakkaroilta. Keittiö on vielä hieman vaiheessa, joten aloitellaan ensin yhdestä kulmasta. Lopullinen keittiöesittely on luvassa sitten myöhemmin.

Lähtiessämme suunnittelemaan uutta keittiötä kaikilla perheenjäsenillä oli yksi ja sama toive: jonkin sortin saareke. Sellainen, jonka ääressä voisi syödä välipalaa, lukea sanomalehteä tai vaikka tehdä läksyjä. Amerikan kodissamme meillä oli valtavan kokoinen keittiö ja siellä valtavan kokoinen saareke. Aika nopeasti kaikki toimintomme keskittyivät sen ympärille. Saarekkeen toiselle puolelle mahtui heittämällä viisi tuolia ja syvyyttäkin oli vallan ruhtinaallisesti. (Kuvia sikäläisestä keittiöstämme löytyy mm. tästä vanhasta postauksesta.)

Nooh, nyt lähtökohta oli kovin erilainen ja tsiljoona kertaa pienempi. Mutta niin vain taitava suunnittelija sai toiveemme toteutettua ja siinä se nyt on, saareke ja baarijakkarat! Tästä on jo tainnut tullut kaikkien suosikkipaikka. Ja hyvin tuohon mahtui koko nelihenkinen perhe juomaan glögiä, kun otettiin jokainen sivu käyttöön eikä tarvinnut välittää koronaetäisyyksistä.

Vilauttelin kuvia näistä keskiviikkona saapuneista baarijakkaroista Instagramin Storyssa. Sain niistä niin paljon kyselyjä, että tässä vielä kaikille tiedot keskitetysti:

Tuolit ovat HAY:n Cornet baarijakkarat, tässä matalampana versiona (korkeus 65 cm). Tuolia on saatavana kahdessa eri korkeudessa ja useammassa värissä. Itse tykästyin juuri tähän malliin tuolin ilmavuuden vuoksi. Kuvissa ei näy, mutta lähellä tuota saareketta sijaitsee olohuoneen ja keittiön välissä oleva takka. Tila vaati siis sirot tuolit, jotta siitä ei tullut liian tunku ja tunkkainen. Tuolien vaalea väritys sopi hyvin muuhun sisustukseemme.

Erityiset pluspisteet jalkojen poikkiputkien epäsymmetrisyydestä. Jokaiselle istujalle on löytynyt sopivalla korkeudella oleva jalkatuki. Se mikä yllätti, oli tuolien raskaus. Mutta eipähän tarvitse pelätä korkean jakkaran keikkaamista.

Ostin Cornet baarijakkarat Finnish Design Shopista. Samaista tuolia on saatavilla muualtakin, osassa verkkokaupoista hieman edullisemminkin, mutta niissä oli viikkojen toimitusajat. Voitte arvata, että kukaan meillä ei olisi malttanut odotella jakkaroiden saapumista, nyt kun saareke vihdoin oli valmis. Finnish Design Shopista tilattuna toimitusaika oli vain muutaman päivän.

Kuten alussa mainitsin, keittiöremontti on vielä hieman kesken, harmillisesta mittavirheestä johtuen. Joudumme odottelemaan uuden tason saapumista ties miten pitkään. Mutta sähköt ja vedet (sekä kaikki kodinkoneet) saatiin käyttöön tällä viikolla, eli melkein maalissa jo!

Juhlan tuntua

Tänään juhlitaan paitsi isiä ja isoisiä, niin myös meidän pikkumiestä. Mittarissa on kokonaiset kahdeksan vuotta. Alku ei ollut aikoinaan helppo ja matkan varrelle on sattunut kaikenlaisia mutkia. Hämmästelen yhä joka päivä, että saimme luoksemme tällaisen ihmeen! Maailmaa hyvin positiivisten lasien läpi katsova pikkumies on opettanut vanhemmillaan vuosien varrella aivan valtavasti.

Ilmassa on siis juhlan tuntua. On herkkuja, kynttilöitä ja yhdessäoloa. Olemme jo kaivaneet joitakin joulukoristeita esiin. Nyt saa fiilistellä, juhlistaa, iloita ja koristaa vaikka joka päivä. Koronaepidemian kiihtymisvaihe pakottaa taas entistä tiiviimmin kotiin. Kaikki ilonaiheet ovat tervetulleita.

En ole aikaisemmin ollut mikään tuoksukynttilöiden ylin ystävä. Liekö tuoksut jalostuneet vai oma hajuaisti huonontunut, mutta nykyään tykkään poltella kynttilöiden joukossa myös jotain tuoksuvaa. Tämä miellyttävä Amber-tuoksukynttilä sekä kauniit paperiset kuusenkoristeet löytyivät H&M:n valikoimasta.

Sohvalla istuessa on helppo uppoutua lempeän rauhalliseen tunnelmaan. Se on nyt enemmän kuin paikallaan, sillä heti selän takana on totaalinen kaaos! Keittiöremonttimme on alkanut ja tällä hetkellä astiat pestään saavissa kylpyhuoneessa, ruoka lämmitetään mikrossa olohuoneessa ja kahvit keitetään kodinhoitohuoneessa. Joten todellakin nautiskelen tiukan rajauksen tunnelmasta.

Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille sekä onnea päivänsankareille!

Syksyn sävyjä makuuhuoneessa

Makuuhuone sai viikonloppuna pienen syyspäivityksen. Pidin kyllä kovasti makkarin vaaleasta ja ilmavasta tunnelmasta, mutta nyt syksyn myötä aloin kaivata mausteisempia sävyjä. 

Lakanat ja päiväpeitto vaihtuivat vaaleista syksyn lämpimiin väreihin. Pieni aloe sujahti tummanvihreään Kastehelmi-purkkiin ja lattialle sai jo levittää taljan viileiden aamujen ajamana. Aika uskomatonta, miten muutama tekstiili ja pari pientä yksityiskohtaa loivat tilaan heti ihan erilaisen tunnelman. Makkarista tuli jotenkin pesämäisempi, teki heti mieli sujahtaa takaisin sänkyyn!

Taulut eivät ole vieläkään päässeet seinille asti. Sängyn päätyseinällä oli ennen pintaremonttia 3-osainen teos, mutta sen väritys on nyt hieman liian viileä. Juuri sen verran, että sävyt tappelevat nykyisten seinien kanssa. Nostin kuitenkin yöpöydälle pari pikkutaulua, ne sopivat ajankohtaan ja sävymaailmaan oikein kivasti. Aikaisemmin nämä olivat osa 5 kuvan kollaasia (postaus kollaasista Amerikankodin seinällä löytyy tästä linkistä).

Makkariin paistaa aamuaurinko ja vielä toistaiseksi näkymä ikkunoista on ollut ihanan rehevä. Luulenpa, että viherkasvit alkavat lisääntyä makkarissa sitä mukaa kuin maisema ulkona muuttuu paljaammaksi. Ja sitten pitää tietenkin lisätä kynttilöitä ja vilttejä ja vino pino kirjoja ja teekuppeja ja ja ja ja... Vaihtaako makuuhuone teillä sävyä vuodenaikojen mukaan vai pitäydyttekö kerran hyväksi havaitussa?

Mukavaa viikon jatkoa!

Sehän alkaa näyttää kodilta!

Täällä on vihdoin päästy siihen pisteeseen, että olemme saaneet valoa kansalle, tauluja seinille ja kynttilöitäkin on jo kaivettu esiin. Tämä ei toki tarkoita, että hommat olisi tehty ja voisi heittäytyä sohvalle makaamaan. Saunan lauteet ovat yhä täynnä laatikoita. Mutta edes yksi huone alkaa olla valmis ja tuntuu taas ihan ikiomalta kodilta.

Huomaan nyt kuvia katsoessani, että ajatukset ovat jo selvästi syksyssä. Olohuone kylpee paitsi elokuun valossa, niin myös syyskesän okran sävyissä.

Niin ihanaa, kun kulunut viikko on sään puolesta ollut paljon parempi kuin alunperin ennustettiin. Huomaan odottavani pimenevää syksyä hieman kauhulla, vaikka syksyn lapsi olenkin. Viime vuonna pääsin valoisan, värikkään ja kauniin syksyn makuun siinä määrin, etten muunlaista välttämättä enää välittäisi kokea.

Eli kaihtimet ylös, kaikki valo sisään ja auringosta nauttimaan. Vielä on elokuuta jäljellä!

Valoisaa viikon jatkoa!

Ihmeellinen tunne

Maanantaiaamuna en oikein tiennyt miten päin olla. Mies lähti töihin ennen seitsemää, molemmat lapset kouluun kahdeksaksi. Saatettuani pienemmän matkaan palasin tyhjään kotiin. Tein aamupalan ja istuin lukemaan uutisia. Koko ajan oli tunne, että olin unohtanut jotain, että kaikki ei nyt ole kunnossa. Kunnes tajusin, etten ole ollut tyhjässä talossa sitten maaliskuun!

Elämä Suomessa tuntuu nyt kovin vapaalta. Lapset saavat kulkea lähialueilla ihan itsekseen, kaupoissa ei säännöstellä asiakkaiden määrää, ei ole maskipakkoa. Siinä muuten yksi asia jota en ymmärrä, en sitten niin ollenkaan. Annetaan suosituksia toinen toisensa perään ja sitten ihmetellään, kun iso joukko ihmisiä antaa piutpaut karanteeneille ja suojatoimenpiteille. Nooh, parempi kun en nyt lähde sille tielle tai alkaa puhisuttaa oikein urakalla. 

Koti alkaa pikku hiljaa muotoutua, mutta purkuhommia riittää vielä yllin kyllin. Huonekalut ovat jo melkein löytäneet paikkansa, vaikka tavoilleni uskollisesti toki harrastan huonekaluvalssia. Varmasti vielä pitkään. Taulut odottavat ripustamista, matot levittämistä, lamput asentamista, laatikot tyhjäämistä ja pientavarat omia paikkojaan. Lukuisista paperipinoista puhumattakaan. Oma koti tuntuu samaan aikaan turvallisen tutulta, mutta kuitenkin jotenkin oudolta ja uudelta. Tältä varmasti tuntuu pareista, jotka eron jälkeen päätyvät takaisin yhteen!

Nyt jatkan rymsteeraamista, jotta saan tilaa työpöydälle ja -koneelle. Siitä se lähtee, arki toden teolla!