Terassielämää syyskuussa

Lasitetulla terassilla ei enää tarkene juoda aamun ensimmäistä kahvikupposta puoli seitsemän pintaan. Mutta heti kun aurinko pilkistää, pieni tila kyllä lämpenee nopeasti.

Viikko on ollut sateinen, mutta aurinkokin on onneksi näyttäytynyt. Vielä saa hetken nautiskella terassikeleistä, lasien suojissa. Ja onhan lokakuukin ollut usein kaunis ja aurinkoinen. Joten sormet ristiin ja peukut pystyyn!

Tässä kohtaa syyskuuta kimppuihin kerätään kaikkea mahdollista. Daalioita, astereita, tsinnioita. Syysvärin saaneiden pensaiden oksia. Köynnöksiä ja yrttejä. Siemenkotia. Pääsipä mukaan parsan huituloitakin.

Takana on todellinen self-care viikonloppu, ja tuli kyllä niin tarpeeseen. On otettu iisisti, tehty kivoja asioita, kokkailtu, katsottu perheleffoja, kyhnätty kainalossa. Yksi joukosta on maailmalla, me muut ollaan hyggeilty sitten senkin edestä!

Leppoisaa päivää!

Syötäviä kukkia

Puutarha on näin elokuussa paitsi pullollaan kukkia, niin myös pullollaan syötäviä kukkia. Esimerkiksi krassista voi surutta popsia kukat ja lehdet. Maku on erikoinen, mutta hyvä.

Laventeli on täydellisen herkkä kukka jälkiruokien ja juomien koristeluun. Mutta sitä voi käyttää myös leivonnassa. Laventelikeksit kuulostavat vallan ihanilta Jane Austen -tyylisiltä iltapäivätee tarjottavilta.

Kirjoitin syötävistä kukista Marian hyötytarhaan. Postaukseen pääsee tästä linkistä.

Kaunista loppuviikkoa!

Pala kukkaparatiisia

Olin viikonloppuna parin tunnin mittaisella kukkakurssilla. Ensin kerättiin kukat suoraan pellosta ja sitten opeteltiin sitomista. Mutta kyseessä ei ollut mikä tahansa kurssi, sillä samalla pääsin kokemaan palan paratiisia!

Rosavilla on loppukesästä avautunut kukka- ja kurssitila tässä lähes kotikulmilla. Joten olihan se pakko käydä katsastamassa paikka tuoreeltaan. Ilmoittauduimme tyttären kanssa mukaan kurssille, mutta tänne olisi ehdottomasti pitänyt varata ensin sellainen ihastelu- ja tutustumiskierros, ja vasta sitten keskittyä muihin juttuihin.

Rosavilla tarjoaa vanhat, mutta sopivasti uudistetut puitteet ihanan tunnelmallisessa ympäristössä. On ruohoniittyjä, pittoreskeja rakennuksia, kukkaviljelmiä, kimalteleva järvi, upeaa puustoa. Ekologisuus, ja samalla myös kauneus ja visuaalisuus, ulottuu aivan kaikkeen. Astioista huonekaluihin ja kurssitiloihin. 

Rosavilla ei ole vain kurssitila vaan ihan rehellisesti sanottuna elämys. Ihan huikeaa, että tällainen paikka löytyy näin läheltä. Suuntaan tuonne taatusti ensi kesänä uudestaan!

Mitä kukkien sitomiseen tulee, niin palataan siihen vaikka vähän myöhemmin... Kaikenlaista kimppua kyllä syntyi. Se kävi ilmi, että vaikka kuinka osaisi viljellä ja kasvattaa kukkia, niin se ei vielä automaattisesti takaa sujuvaa spiraalitekniikkaa. Kumma juttu. Eli todellakin suuntaan kurssille uudestaan. Siihen asti keskityn huomattavasti helpompien kukka-asetelmien ja kranssien tekoon. Ja lupaan harjoitella ahkerasti, nyt kun pihassa vielä riittää materiaalia.

Rosavillan verkkosivut löytyvät täältä. Ja Instagram-sivu täältä.

Kukkaisaa viikon jatkoa!

Hetki vielä kesää - hempeitä kukkia omasta puutarhasta

Voi että millainen viikonloppu (ja vielä maanantaikin!) saatiin! Ja jos eilisillan ennusteet pitävät paikkansa, saadaan tänäänkin nauttia upeasta auringosta ja lämmöstä. Hetki vielä elokuuta parhaimmillaan.

Parin viime viikon sää oli niin sateinen ja viileä, että tuntui kuin syksy olisi saapunut kertaheitolla. Saatoin käyttää kerran jos toisenkin ilmaisua "märkä rätti vasten kasvoja". Harmaiden päivien myötä puutarhassa alkoi jotenkin korostua loppukesän tummat sävyt, ja toisaalta taas oranssi ja keltainen. Värejä, jotka liitän aina syksyyn. Vaan auta armias, kun helle viikonloppuna palasi! Yhtäkkiä puutarha olikin taas täynnä hempeää vaaleanpunaista, violettia, kermanvalkoista. Mitä lie temppuja mieli tekee auringonvalon myötä.

En ole erityisen ahkera kimppujen sitoja, sillä pidän kovasti kukkaloistosta puutarhassa. Yleensä kimppuja syntyy lähinnä lahjaksi tai saadessani vieraita kahvipöytään. Tai kun pelastan kukkia miehen ruohikonleikkuun alta...

Tästä kokoelmasta löytyy varsin sekalainen seurakunta oman pihan kukkia. Etualalla on 'Cafe au lait' daalia, sen yläpuolella kooltaan huomattavasti sirompi 'Wine Eyed Jill' daalia. Muhkat vaalenpunaiset pallurat ovat kiinanastereita ('Chamois Turm'), jotka ovat siemenestä kasvattamiani kesäkukkia. Lisäksi maljakosta löytyy suklaakosmosta, jättiverbenaa, kesäpäivänhattu 'Cherry Brand' ja koristehirssi 'Frosted Explosion'. Nämä kaikki ovat siemenestä tänä vuonna kasvatettuja. Mukana on vielä erilaisia syysleimuja sekä syyshortensian kukintoja.

Nyt nautitaan kuin viimeistä kesäpäivää, sillä huomenna koittaa syyskuu ja syksy. Kukkaloisto jatkuu toivon mukaan vielä pitkään, vaikka nämä hempeilyt varmasti muuttuvat astetta rouheammaksi kuta pidemmälle syksyä mennään.

Kiitos kesä, olit mahtava!

Liukas liljakukko eli punainen paholainen - vinkkejä torjuntaan

Mainitsin Instagramin Stooreissa pihamme liljakukko-taistelusta. Sain siitä sen verran kyselyitä, että päätin kirjoittaa aiheesta ihan postauksen. Liljakukko ei ole aiheena mitenkään lempparini, mutta välillä on hyvä postata myös näistä ikävämmistä puutarhatöistä.

Liljakukot ilmestyvät liljakasveihin heti keväällä.

Liljakukot ovat nimensä mukaisesti liljakasvien tuholaisia. Ne ovat liikenteessä aikaisin. Ensimmäiset saattaa pongata huhti-toukokuun vaihteessa heti kirjopikarililjojen noustua maasta. Sinänsä liljakukot on helppo havaita, sillä ne ovat selästään kirkkaanpunaisia. Ne tallustelevat yleensä lehtiä pitkin, ja vihreää vasten liljakukon väri erottuu selvästi. 

Punainen liljakukko on helppo erottaa kasvustosta.

Torjuntatyöt on parasta aloittaa heti. Liljakukko munii lehtien alapinnalle ja myöhemmin mustaksi muuntuva mönjä vasta inhaa onkin. Aikuiset liljakukot syövät reikiä lehtiin, kun taas lehden alapuolella olevat toukat vahingoittavat kasvin solukkoa. Eli mitä ahkerampi on alkukaudesta, sen vähemmällä pääsee myöhemmin, ja sen paremmin liljat voivat.

Kirjopikarililjat ovat liljakukkojen keväistä herkkua.

Itse suosin mekaanista tuholaistorjuntaa eli omia käsiä. Yritin kyllä palkata jälkikasvua tähän puuhaan, mutta kumpikaan ei innostanut jahdista. Liljakukot ovat siitä pirulaisia, että vaaran uhatessa ne tiputtautuvat lehdeltä maahan selälleen. Pienen liljakukon musta vatsapuoli ei erotu multapinnasta enää ollenkaan niin hyvin. Ja jos metsästäjä ei ole nopea liikkeissään, ne saattavat pyrähtää karkuun myös lentäen.

Muhkeat varjoliljat saavat usein riesakseen liljakukon.

Toiset neuvovat liiskaamaan liljakukot käsissään tai paperilla sitä mukaan kuin niitä näkee. Itse olen ottanut avuksi vanhan muovisen kulhon, joka on noin puolillaan vettä ja mukaan lorautan hieman astianpesuainetta. Sitten vain metsästämään: kulho lehden alle ja kosketus lehteen, jolloin liljakukko tipauttaa itsensä suoraan veteen. Usein laitan vielä toisen käden lehden päälle kupumaisesti, niin mahdollinen karkulento loppuu lyhyeen. Pidän kulhon lähettyvillä ruukutuspöydällä, josta se on nopea napata mukaan aina liljakukon nähtyäni. 

Liljakukot syövät reikiä lehtiin ja munivat lehtien alapuolelle.

Jos liljakukot ovat ehtineet munia, mustaa mönjää voi myöhemmin poistaa lehtien alapinnalta esimerkiksi kostealla talouspaperilla. Kovin töhnäiset lehdet olen poistanut kokonaan varovasti kasvista irrottamalla.

Ryhdy liljakukkotaistoon heti tuholaisen huomattuasi!

Tsemppiä taistoon, jos tämän ongelman kanssa painiskelet!

Leppoisaa laskiaista ja ihanaa ystävänpäivää!

Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille! Kovin on nyt meno tulppaanien täyttämää, mutta ihanaahan se on.

Nämä hempeät sävyt toivat kevään taas astetta lähemmäksi. Tulppaanien värivalikoima on kyllä mahtavan laaja. Yhtenä päivänä tekee mieli piristävää keltaista ja oranssia, sitten rauhoittavaa valkoista, sitten suloisia pastellisävyjä. Tämä on kyllä ihan parasta (ja helpointa) sisustamista ikinä!

Elämä on tänään paitsi kukkaista, niin myös makeaa. On laskiaispullien leivontaa ja ystävältä saatua Baileys-suklaata. Harmillisesti sitä ei voi jakaa lasten kanssa, vaan on tuhottava koko laatikko aikuisten kesken. Onneksi luvassa on myös hiihtoa ja mäenlaskua, niin ei mene pelkäksi penkkiurheiluksi (eli syömiseksi).

Leppoisaa laskiaista, ihanaa ystävänpäivää ja suloista sunnuntaita!

Jouluvalmisteluja

Täällä napsittiin viikonloppuna kuluvan kauden viimeisiä kukkia, joululauluja rallatellen. Vielä pitää tehdä toinen kierros ennen loppuviikoksi luvattuja yöpakkasia.

Alunperin mielessä oli ihan muut puuhat, mutta hyvin sai tämänkin käännettyä joulujutuksi! Puutarhan syystyöt eivät juuri nyt niin kovin kauheasti nappaa, niin oli paljon mukavampaa puuhastella syötävien kukkien parissa, joulun juhlapöytä mielessä.

Hyödynnä sinäkin puutarhan viimeiset syötävät kukat koristeellisiin kukkajääpaloihin. Lisää tästä Minttua ja mustikoita -blogissa.

Mukavaa uuden viikon aloitusta!

Ilta-auringon tuomaa rauhaa

Olen saanut paljon kyselyjä miten viime päivien levottomuuden ovat näkyneet meillä. Ihan tässä kotiympäristössä ei oikeastaan mitenkään. Täällä lintukodossa olisi hyvinkin helppoa ummistaa silmät ja sulkea muu maailma ulkopuolelle.

Kotikatu ilta-auringossa.

Asumme hyvin Trumpin vastaisella alueella, jossa ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, monet ulkomailla asuneita / ulkomaalaistaustaisia. Mielipiteitä kyllä on, vahvojakin, mutta niitä ei huudella kurkku suorana. Olen vuoden varrella huomannut, että jos henkilö ei ole presidentin kanssa samalla linjalla, sitä ei varta vasten nosteta esille jokapäiväisissä diipadaapa-keskusteluissa. Jos taas henkilö pitää nykyisestä valtionjohdosta, se tuodaan hyvin nopeasti ilmi. Läväytetään suoraan kasvoille kesken lauseen.

Jättiläismäiset puut luovat turvalliset raamit kotipihalle.

Toki ulkonaliikkumiskiellot ja lisääntynyt turvallisuusviranomaisten näkyminen on tuonut omat jännitteensä. Mutta ei tässä ole pelätä tarvinnut, kunhan ei syöksy suoraan myrskyn silmään.

Valkoinen petunia hohtaa ihanasti ilta-auringossa.

Olemme osa Washington D.C:n esikaupunkialuetta. Meilläkin oli eilen useamman tuhannen hengen mielenosoitus ja marssi tässä "kirkonkylällä". Tapahtuma oli opiskelijavetoinen, kuulemani mukaan hyvin informatiivinen ja sujui kaikin puolin rauhallisesti. Sosiaalista mediaa seuratessani oli suorastaan hellyttävää, miten marssia ohjattiin muun muassa polkupyöräpoliisien avustuksella. Ei tankkeja tai kyynelkaasua, kuten joidenkin kilometrien päässä Valkoisen talon ympäristössä. Mielenosoitusta ja puheita vartioimassa olleita poliiseja polvistui symbolisesti yhdessä protestoijien kanssa. Tämä kaikki summaa kotikulmiemme hengen täydellisesti.

Laventeli on jo täynnä nuppuja.

Täällä alkoi juuri helleaalto ja kesä on täydessä loistossaan. Illat ovat ihanan lämpimiä ja ainakin toistaiseksi kaikenlaiset itikat ja öttiäiset ovat pysyneet poissa. Ilta-aurinko luo ympärilleen seesteistä tunnelmaa.

Muratti kiipeilee autotallin seinustalla. Ikkunan alla kasvaa tulppaanipuun karkulainen.

Kotipiha on tällä hetkellä lempipaikkamme, kuin turvallinen satama ja rakkaaksi muodostunut pesä. 

Monivuotinen koristeheinä talvehti ruukussa terassilla ja on nyt kovassa vauhdissa.

Rauhaisaa ja kaunista loppuviikkoa sinne!

Kukkaisaa viikonloppua ja hortensiavinkki!

Viikonloppu alkoi monessa perheessä juhlan merkeissä. Täällä ei vielä päästä kirmaamaan kesälaitumille, mutta pientä kivaa extraa on meilläkin luvassa. Oli siis jälleen kukkakassin aika!

Mielikuvani näille kesäaamujen kukkakasseille oli kyllä hieman erilainen kuin käytännön toteutus. Kuvittelin käyskenteleväni torilla kaikessa rauhassa, hameenhelmat heiluen. Torit ovat toistaiseksi pysyneet kiinni, ja ruokakaupasta kukkia saadakseni jonotin ensin maski kasvoilla ja suojahansikkaat käsissä kaupan ulkopuolella, sitten pääsin valikoimaan suppeasta leikkokukkavalikoimasta ja lopulta kassalle jonotettiin kahden metrin turvavälein.  Siitä oli kesäromantiikka kaukana!

Nyt kun päässä on kaikenlaista myllerrystä, huomaan taas kaipaavani valkoisia kukkia. Ne rauhoittavat mieltä ja ympäristöä. Ja toisaaalta ulkona on juuri nyt niin paljon väriloistoa, että kotiin on kiva saada seesteisempää tunnelmaa. Onneksi näitä isoja leikkohortensioita on ollut saatavilla ympäri vuoden, mukavan edulliseen hintaan.

En tiedä oletteko välillä törmänneet hortensian ennenaikaiseen lakastumiseen? Itselleni kävi näin ensimmäisen kerran joskus Suomessa, kun olin ostanut upean vaaleanpunaisen (ja kalliin) leikkohortensian. Se oli nuupahtanut seuraavaan aamuun mennessä. Sain silloin kukkakauppiaalta vinkin, että hortensian varteen tehdään uusi imupinta (terävällä puukolla viistoon) jonka jälkeen hortensia laitetaan lämpimään, lähes kuumaan veteen. Täällä olen nyt testannut vinkkiä useampaan otteeseen, ja toden totta, se toimii! Täysin nuupahtanut kukka virkoaa uuteen loistoon! Ei tämä tietenkään viikkotolkulla toimi, mutta siis jos leikkohortensia näyttää tekevän ennenaikaista kuolemaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä tekohengitystä. Uusi imupinta ja raikas vesi saavat ihmeitä aikaan mille tahansa leikkokukalle.

Täällä on vielä reilut 2 viikkoa koulua jäljellä, mutta kesähelteet toivat jo lomafiiliksen mukanaan. Pimeä kesäilta (pimeys alkaa laskeutua puoli yhdeksän jälkeen), kosteankuuma keli ja mahdoton sirkutus takapihalla luovat eksoottista, lähes viidakkomaista tunnelmaa. Valkoiset kukat loistavat kauniisti hämärtyvässä illassa.

Oikein ihanaa kesän aloitusta, onnea koululaisille tiukasta kevätrutistuksesta ja hyvää lomaa lomalaisille!

Keltaisen pauloissa

Täällä ollaan nyt jostakin syystä aivan keltaisen pauloissa. Iltakävelyillä huomaan toistuvasti ihailevani keltaisena loistavia istutuksia. Sekä katse että kamera hakeutuvat tähän loppukesän väriin. 

En ole puutarhassa mikään valtavan suuri keltaisten kukkien ystävä. Mutta kyllä ne tähän loppukesän kypsyvään värimaailmaan kuuluvat. Ja toisaalta taas kevään odotukseen. Täällä keltaisia kukkia näkee todella paljon, sekä kotipuutarhoissa että julkisissa istutuksissa.

Erityisen paljon pidän kaupungissa törröttävistä auringonkukista. Siellä täällä jalkakäytävillä on pieniä istutusalueita. Näin elokuussa niissä huojuu erilaisia auringonkukkia. Rennosti vähän joka suuntaan kallellaan. Näitä löytyy parkkihallien seinustoilta ja katujen kulmauksista. Ihanan rentoa ja näyttävää. Ja omaan silmään myös yllätyksellistä. Väkisinhän tuosta tulee iloiselle tuulelle, kun betoniseinää vasten nojailee pitkänhuiskeita kaunottaria.

Keltainen väri istuu helteiseen kaupunkimaisemaan todella hyvin. Oli sitten kyseessä betonikortteli tai puistossa rönsyilevä kukkapenkki. Muutenkin istutukset ovat täällä ihanan värikkäitä ja rentoja. Hyvää vaihtelua tällaiselle pikkutarkalle suomalaiselle...

Tuntuu uskomattomalta, että elokuu alkaa jo kääntyy jo kohti loppua. Tämä kuukausi pääsi hurahtamaan käsistä ihan varkain!

No nyt!

Mistä tämä kukkaloisto ja lämpö oikein tupsahtivat? Vielä pari päivää sitten laitoimme tulet takkaan viluisina hytisten. Ja nyt tuntuu, että kesä on jo melkein hyppysissä.

Kameran kanssa ei meinaa perässä pysyä, mutta tässä pikakuulumiset kevätpuutarhasta juuri nyt. Tai siis eilen, eli tänään näyttää jo aivan erilaiselta!

Itseäni tämä kaikki vähän hengästyttää, mites teitä?

Upeaa viikon jatkoa, lämpöä ja aurinkoa!