Viimeiset maitokahvit

Tässä ne ovat, vuoden viimeiset maitokahvidaaliat. Ehdin napsia ne maljakkoon juuri ennen syysloman aloitusta (ja varsin napakkaa pakkasyötä).

Muut daaliat olivat menneet hallan mukana jo aikaisemmin, mutta nämä kasvoivat kahdessa ruukussa kesähuoneen portailla. Aika pitkään jaksoin siirrellä ruukkuja suojaan yöpakkasilta. Mutta aikansa kutakin.

Näistä oli tarkoitus tehdä kauniita kimppuja. Mutta niin on taas pitänyt kiirettä, että hyvä kun sain aseteltua daaliat edes maljakkoon! Café au lait daaliat ovat raskaita ja kukat nuokkuvat helposti alaspäin. Ei siis mikään maailman helpoin maljakkakukka. Onneksi näitä oli vielä sen verran runsaasti, että isot kukat saivat kauniisti tukea toisistaan.

Kulunut syksy on ollut ihanan värikäs. Lokakuussakin on saatu nauttia upeasta valosta vaikka kuinka monena päivänä. Hyvä niin, sillä onhan tämä aina haikeaa. Kahvitella viimeistä kertaa oman puutarhan kukkien äärellä.

Joku voisi luulla, että puutarhakausi alkaa olla paketissa. Mutta pihassa riittää yhä haravoitavaa, käänettävää, tyhjennettävää ja leikattavaa. Sipulitkin odottavat vielä istuttamista. Tässä vaiheessa vuotta saa kuitenkin jo laiskotella. Tehdään mitä ehditään ja jatketaan hommia taas keväällä. 

Meillä alkoi juuri syysloma, upeassa kelissä sekin. Ohjelmassa on ainakin kotoilua, mökkeilyä, muuttoa (ei omaa), retkeilyä. Ja paljon olemista koko perheen kesken. Se on ollut kuluvan vuonna aika kortilla. Perhe ei oikein innostunut haravoinnista eikä perennapenkkien putsaamisesta, joten minäkin pysyn nyt pois sieltä. Glögit ja Uno-peli takkatulen loimussa ei kuullosta ollenkaan hullummalta!

Mukavaa uutta viikkoa!

Tätä lisää, kiitos!

Vaikka alku näytti hieman synkeältä, syyskuu on nyt hellinyt kauniilla päivillä ja aurinkoisella kelillä. Kuumasta ja kuivasta elokuusta huolimatta puutarha on yllätävän runsas ja rehevä.

Tosin jo koetut yöpakkaset olisivat voineet tulla vasta lokakuun puolella. Aamuisin olen katsonut mittaria kauhunsekaisin tuntein ja sitten varovasti kurkkinut ulos sormien välistä.

En olisi vielä valmis luopumaan kukkaloistosta, joten illat on kanneltu ruukkuja, harsotettu daalioita ja suojattu satoa.

Puutarhaharrastajan elämä on melkoista jännitysnäytelmää näin syyskuussa. Harsotetut daaliat ovat toistaiseksi selvinneet (kuten yläkuvien 'Penhill Watermelon' ja 'Cafe au lait'), mutta hallatappioitakin on jo tullut. Myös kasvihuone tuli tyhjättyä normaalia aikaisemmin, jotta sain tomaatit kypsymään sisätiloihin viileän kelin alta.

Syyskesä on aina suloisen haikeaa aikaa. Ensimmäisen hallayön jälkeen tuntuu kuin elettäisiin laina-ajalla. Toivottavasti kauniit syyspäivät jatkuvat, sillä puutarhalla on vielä paljon annettavaa. 

Daalia 'Cafe au Lait' - maitokahvia vai kermakakkua?

'Cafe au Lait' -daalioita on vain ihan pakko hehkuttaa. Ja jokaisen hehkutuksensa ovat kyllä ansainneet, niin upeasti ne parhaillaan kukkivat!

Minulla on etupihan kesähuoneen oven molemmin puolin ruukussa daaliakaunottaret. Kotipihaan kaartaessa katse hakeutuu näihin aina ensimmäisinä. 

Daaliat on esikasvatettu juurakosta kasvihuoneessa ja osan daalioista olen istuttanut kesähuoneen vieressä oleviin viljelylaatikoihin. Osan laitoin ruukkuihin, sillä ajatuksena oli, että ruukkuja voisi siirrellä tarpeen mukaan puutarhajuhlien aikaan. No tässä vaiheessa daaliaruukut ovat sen verran massiiviset, ettei niitä siirtele kuin pakon edessä. Kuten esim. kylmän yön alta varastoon.

Nämä ruukuissa olevat juurakot on istutettu 20-25 litraisiin ruukkuihin. Ruukut olisivat ehdottomasti saaneet olla isommat! Ensinnäkin, varsi on niin pitkä ja kukat raskaat, että myrskysäällä on saanut pelätä tuulen riepottelevan ruukkuja pitkin pihaa. Ja välillä niin on käynytkin. Lisäksi ensi kesänä panostan kukkien tukemiseen jo alkumetreiltä. Nyt tukinaruja- ja keppejä on joutunut lisäilemään pitkin kesää. Toisekseen, ruukkuja täytyy kastella usein. Se hyvä puoli tässä on ollut, että tiheästä kastelusta johtuen ruukussa kasvavia daalioita on myös tullut lannoitettua viljelylaatikossa kasvavia useammin. Ja se kyllä näkyy suoraan kukinnan määrässä! Olen käyttänyt lannoitteena kasteluveteen sekoitettavaa kesäkukkalannoitetta.

Kermakakkumaisen runsaat 'Cafe au Lait' -daaliat näyttävät välillä vaaleanpunaisen persikkaisilta, välillä taas nimensä mukaisesti vaalean maitokahvin värisiltä. Auringonvalo ja kukinnan aste näyttävät vaikuttavan vallitsevaan väritykseen. Aivan ihania joka värissä, nuppuisina ja avonaisina täydessä loistossaan. I'm in love, jälleen kerran!

Kukkaisaa viikonloppua!

Hetki vielä kesää - hempeitä kukkia omasta puutarhasta

Voi että millainen viikonloppu (ja vielä maanantaikin!) saatiin! Ja jos eilisillan ennusteet pitävät paikkansa, saadaan tänäänkin nauttia upeasta auringosta ja lämmöstä. Hetki vielä elokuuta parhaimmillaan.

Parin viime viikon sää oli niin sateinen ja viileä, että tuntui kuin syksy olisi saapunut kertaheitolla. Saatoin käyttää kerran jos toisenkin ilmaisua "märkä rätti vasten kasvoja". Harmaiden päivien myötä puutarhassa alkoi jotenkin korostua loppukesän tummat sävyt, ja toisaalta taas oranssi ja keltainen. Värejä, jotka liitän aina syksyyn. Vaan auta armias, kun helle viikonloppuna palasi! Yhtäkkiä puutarha olikin taas täynnä hempeää vaaleanpunaista, violettia, kermanvalkoista. Mitä lie temppuja mieli tekee auringonvalon myötä.

En ole erityisen ahkera kimppujen sitoja, sillä pidän kovasti kukkaloistosta puutarhassa. Yleensä kimppuja syntyy lähinnä lahjaksi tai saadessani vieraita kahvipöytään. Tai kun pelastan kukkia miehen ruohikonleikkuun alta...

Tästä kokoelmasta löytyy varsin sekalainen seurakunta oman pihan kukkia. Etualalla on 'Cafe au lait' daalia, sen yläpuolella kooltaan huomattavasti sirompi 'Wine Eyed Jill' daalia. Muhkat vaalenpunaiset pallurat ovat kiinanastereita ('Chamois Turm'), jotka ovat siemenestä kasvattamiani kesäkukkia. Lisäksi maljakosta löytyy suklaakosmosta, jättiverbenaa, kesäpäivänhattu 'Cherry Brand' ja koristehirssi 'Frosted Explosion'. Nämä kaikki ovat siemenestä tänä vuonna kasvatettuja. Mukana on vielä erilaisia syysleimuja sekä syyshortensian kukintoja.

Nyt nautitaan kuin viimeistä kesäpäivää, sillä huomenna koittaa syyskuu ja syksy. Kukkaloisto jatkuu toivon mukaan vielä pitkään, vaikka nämä hempeilyt varmasti muuttuvat astetta rouheammaksi kuta pidemmälle syksyä mennään.

Kiitos kesä, olit mahtava!

IIlan tullen

Hyppäys hellekesästä suoraan syyskeleihin ja arkeen on tuntunut tänä vuonna jotenkin tavattoman vaikealta. Vaikka voisi kuvitella, että juuri tällaisen kesän jälkeen olisi jo valmis siirtymään syksyyn. Ettei tarvitsisi haikailla kesän perään. Mutta yllättävän koville tämä nyt ottaa.

Kesäpäivänhattu 'Cherry Brand'.

Onneksi puutarha tarjoaa satoa ja kukkaloistoa yltäkylläisesti. Kesähuoneen vieressä on neljä viljelylaatikkoa, joista yhden täytin tänä vuonna pelkästään kesäkukilla. Laatikon etualalla kasvaa kesäpäivänhattu 'Cherry Brand', joka on siemenestä kasvattamani kesäkukka. Sen väritys sopii elokuuhun täydellisesti. Kesäpäivänhatun takana on samaa värimaailmaa toistava puna-auringonkukka 'Ms Mars'. Takana kurkottelee jättiverbena, joka ei hätkähdä kovistakaan sateista tai tuulista.

Puna-auringonkukka 'Ms Mars'.

Yhdessä viljelylaatikoista kasvaa daalioita. Nämä 'Cafe au lait' kaunottaret puolestaan ovat ruukuissa molemmin puolin kesähuoneen ovea. Muhkeat kukat olivat ihania jo heinäkuussa, mutta istuvat yhtä hyvin ilta-auringon kultaamaan maisemaan syyskesällä. Voisin ihastella näitä tuntitolkulla!

Daalia 'Cafe au lait'.

Hämärä laskeutuu iltaisin jo yllättävän nopeasti. Pimenevissä illoissa on oma tunnelmansa, mutta aamut saisivat pysyä valoisina vielä pitkään. Oma energiatasoni on suoraan riippuvainen valon määrästä. Mies aina nauraa (tai se taitaa kyllä olla enemmän sellaista epätoivoista irvistelyä), että olen aivan eri ihminen talvella ja kesällä. Allekirjoitan tämän täysin.

Kovasti toivon, että vielä riittäisi kelejä istuskella puutarhassa. Ihmetellä muuttuvaa värimaailmaa, haistella syyskesän tuoksuja, unohtaa kahvikuppeja sinne tänne ruukutuspöydille ja hurmaantua ilta-auringon kultaamasta maisemasta. Sateet voisivat nyt hetkeksi olla tässä ja arki muutenkin tasoittua.

Lempeää elokuun loppua!

Aamun ihanin hetki

Oma täydellinen aamuhetkeni löytyy lasitetulta terassilta. Kun ilma on vielä ihanan raikas ja valo kajastaa lempeästi terassin takana olevan syreenirivistön läpi.

Aamuisin tunnelma on jotenkin ihanan utuinen ja pehmeä.

Nämä kuvat on otettu aamusella kuuden jälkeen. Silloin taustan lasiin heijastuva valo ja vehreys ovat kuin alati muuttuva maisemataulu!

Auringon noustessa korkeammalle pehmeä valo kirkastuu ja terassin lämpötila alkaa kohota vauhdillla. On terassilla toki silloinkin vielä mukavaa, mutta nämä aikaiset aamut ovat kyllä niitä kaikkein parhaimpia.

Välillä on ihan pakko oikaista tuohon terassin sängylle, kahvikupin höyrytessä pöydän kulmalla. Näistä hetkistä sitä aina talvella haaveilee ja nyt ne ovat taas täällä! Nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta luultavasti yhtä paljon, Australian villipelargoni ja minä.

Nuo etualan basilikat saattavat muuten olla terassilla siitä syystä, että ruukut eivät vielä mahtuneet kasvihuoneeseen... Siellä odottelee yhä taimi jos toinenkin lopulliselle kasvupaikalleen pääsyä. Mies nosteli hieman kulmiaan, sillä yleensä tämä rautahylly on toiminut kätevänä ruokien alustana terassilla ruokaillessamme. Totesin kyllä, että ongelmaan on helppo ratkaisu: uusi ja isompi kasvihuone! Ei saanut kannatusta.

Vaikka tämä viikko on ollut kiirettä täynnä, niin aamut ovat soljuneet erityisen kivasti. Koululaiset ovat olleet hyvillä mielin, kun enää ei ole tarvinnut stressata kokeita, ei lampsia sateessa ja viimassa, ketään ei ole edes tarvinnut patistaa sängystä ylös. Fiilis on ollut mukavan kepeä.

Sitä toivotan sinullekin, huolista vapaata viikonloppua ja ihania kesäkelejä! Sekä tietenkin huimasti onnea kaikille tänä viikonloppuna koulunsa päättäville!