Pensasmustikka on meidän perheen lempimarja, mutta siitä on valtavasti iloa myös puutarhan pölyttäjähyönteisille. Niin kuin monesta muustakin kukkivasta hyötykasvista: marjoista, hedelmäpuista, yrteistä yms.
Kirjoitin Marian hyötytarhaan keittiöpuutarhan pölyttäjäkasveista. Löydät postauksen tästä linkistä.
En tiedä mistä tuo sanonta tuli mieleeni, sillä tähän postaukseen ei liity kurkkupurkit eikä Niagara. Mutta en vain enää saanut ravistettua otsikkoa mielestäni. Sen sijaan kurkut kyllä liittyvät, ja vielä ihan tarkalleen avomaankurkut.
Parsapenkissä on vihdoin alkanut tapahtua, voi tätä onnea! Kylmä kevät sai nämäkin viivyttelemään ja hetken jo ehdin huolestua, ovatko myyrät tehneet tuhojaan. Mutta sieltä niitä nyt pilkistelee, joka päivä lisää. Eipä aikaakaan, kun päästään napsimaan ensimmäiset herkkupalat, sillä parsa kasvaa vauhdilla alkuun päästyään.
Täällä haaveillaan jo kovasti kesästä. Odotusta ei varsinaisesti helpottanut viikonlopun visiitti Turkuun, jossa ei ollut lumesta enää tietoakaan ja leskenlehdetkin jo kukkivat! Ihan suoraan sanottuna teki aika tiukkaa palata kotiin korkeiden kinosten keskelle. Mutta toki se kevät ja kesä tulee tännekin. Jos ei ennemmin, niin sitten myöhemmin!
Alustava keittiöpuutarhasuunnitelma on jo valmiina. Tosin se muuttuu usein matkan varrella, sillä asioin siemenhyllyillä ja puutarhamyymälöissä yleensä fiilis edellä. Tarkasta ostoslistasta huolimatta. Tietyt must-kasvit kyllä hankin joka vuosi. Kuten kauniin patiomunakoison.
Lisää keittiöpuutarhasuunnitelmia Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Postaus löytyy tästä linkistä.
Tsemppiä kaikille kevättä kuumeisesti odottaville! Ei anneta tulevan sääennusteen masentaa.
Pensasmustikka on ehdoton lempimarjani keittiöpuutarhassa. Eikä vähiten siksi, että isoja ja kiinteitä marjoja on tosi helppo poimia. Mutta mustikka ihastuttaa myös väreillään, vai mitä sanotte tästä täydellisestä värikombosta? Aikas herkku yhdistelmä!
Tuntuu, että puutarhassa on meneillään vihoviimeinen näytös. Niin paljon maisema on muuttunut tämän viikon aikana.
Alkuviikosta saatiin vielä nauttia kauniista syysauringosta ja kunnon väri-ilottelusta. Mutta pari päivää kestänyt puhuri tyhjensi maisemaa huimasti. Onneksi esimerkiksi koivujen, angervojen ja omenapuiden lehdet istuvat tiukassa, joten ihan vielä ei tarvitse seisoskella keskellä paljasta pihaa.
Etupihan mongolianvaahtera on suorastaan leiskunut tänä vuonna. Sävyt ovat olleen niin huikeat, että melkein tarvitsi aurinkolasit puuta katsellessa!
Kirsikkapuun alla olevat suurikokoiset komeasinikuunliljat ('Elegans') muuttuivat pakkasyön jälkeen kauniin kuultavaksi ja hehkuivat aamuauringossa lähes taianomaisesti. Kuin valotaideteoksena.
Myös keittiöpuutarha paistattelee ruskan sävyissä. Tummanpuhuvat lehtikaalit, upean punaisen syysvärin saanut pensasmustikka ja taustan keltaiseksi muuttunut norjanangervo ovat kaunis syksyinen kombo. Vahvoja, mutta kuitenkin pehmeitä sävyjä maiseman täydeltä.
Yksi puutarhan taukopaikoista sijaitsee marjaomenapensaan alla. Alkukesästä tässä oli uskomaton valkoinen kukkapilvi, nyt lähes lehdetön kasvi on punaisten, marjan kokoisten miniomenien peittämä. Punaiset marjaoksat vievät aina ajatukset jouluun.
Säleikköviiliviini ei ole tänä syksynä saanut yllensä värikkäintä mahdollista syysasua. Mutta kauniisti tämäkin on loistanut aamuauringossa. Tykkään ihan mahdottomasti tästä syksyn pehmeästä ja murretusta väripaletista. Se on jotenkin lohdullinen, turvallinen ja syliinsä kietova.
Joisin vielä mielelläni muutamat pihakahvit syysauringossa. Ensi viikon sääennuste vain lupailee kovin sateista keliä. Auringon sijaan edessä saattapi siis olla märkien lehtien haravointia. Mutta saahan sitä aina haaveilla!
Syyskesä on aina ollut itselleni puutarhassa vähän haasteellinen aika. Olen enemmän sellaisen hallittavan puutarhan ystävä. Tällä tarkoitan alkukesän pontevaa kasvua, suoria rivejä kasvimaalla, vehreitä ja jänteviä tomaatintaimia. Tähän aikaan syyskuusta kaikki on vähän käsiin räjähtänyttä. Niin keittiöpuutarhassa kuin perennapenkeissäkin.
Toisaalta kyllä rakastan rennon boheemia tyyliä, mutta huomaan herkästi näkeväni syyskuun puutarhassa kauneuden sijaan tekemättömien töiden listan. Loputtoman listan. Olenkin yrittänyt tänä vuonna rutistaa työlistan mielestäni jonnekin tuonnemmaksi (vaikkapa marraskuulle!). Nyt nautiskellaan täysin rinnoin loppukesän runsaudesta ja väriloistosta.
Ja runsautta toden totta riittää! Kasvihuoneen sivusta on melkoista viidakkoa. Siellä on sikin sokin minttua, kultapalloja, maa-artisokkaa. On tsinnoita ja kesäkurpitsaa. Villiviiniä, syreenejä ja ruukussa kasvava katsura.
Syyskuun aurinko luo pehmeää valoa ja saa tunnelman jotenkin ihanasti hidastumaan. On kuin säteet viipyilisivät tarkoituksella hetken pidempään. Ennen illan pimeää. Syksy tekee tuloaan, halusi sitä tai ei.
Nyt on juuri passeli aika hengittää syvään ja nauttia. Tallentaa näkymät muistiin. Pysähtyä. Kerätä kukkia maljakkoon, tomaatteja leivän päälle, rouskutella porkkanoita. Siivota ehtii myöhemminkin.
Kaupallinen yhteistyö: K-Rauta
Kesähuoneen sivussa on pieni keittiöpuutarha, joka rakennettiin kesähuoneen valmistumista seuraavana vuonna, toukokuussa 2015. Kompaktin kokoisesta keittiöpuutarha-nurkkauksesta tuli nopeasti yksi pihan lempparipaikoista. Kuluneet vuodet ja vuodenajat ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, joten tänä kesänä edessä oli keittiöpuutarhan kunnostus. Samalla päätettiin rakentaa kauan kaipaamani köynnöstuki takimmaisiin laatikoihin.
 |
| Kunnostimme tänä kesänä kesähuoneen pienen keittiöpuutarhan. |
Viljelylaatikot on aikoinaan viimeistelty tummalla öljyllä ja nyt oli aika uusia käsittely. Työ aloitettiin laatikoiden pesulla, jonka jälkeen ne sudittiin ulkopuolelta Tikkurilan Patio Versolla (sävy hiilenmusta). Tuote on kehitetty erityisesti puurakenteisten kasvatuslaatikoiden käsittelyyn.
 |
| Kunnostus aloitettiin viljelylaatikoiden pesulla ja öljyämisellä. |
Samaan aikaan mies alkoi työstää köynnöstukea. Hänellä oli ohjeena erittäin epämääräiset piirroskuvani sekä vuolas selitys toivotusta lopputuloksesta.
 |
| Köynnöstuki mitoitettiin takimmaisiin laatikoihin. |
 |
| Kaunis köynnöstuki tuo ryhtiä laatikkopuutarhaan. |
 |
| Runkopuiden sahaaminen sujui sukkelaan katkaisu- ja jiirisahalla, jonka mies oli juuri saanut syntymäpäivälahjaksi. |
 |
| Työergonomia ennen kaikkea...! |
 |
| Pystypuut kiinnitettiin laatikoiden ulkopuolelle. Näin ne ovat mahdollisimman vähän kosketuksessa kosteaan multaan, joka nopeuttaisi puun lahoamista. |
 |
| Kulmalevyt tukevoittavat köynnöskehikkoa. |
 |
| Enää vaijereiden kiinnitys ja kaunis köynnöstuki on valmis! |
 |
| Suljetut vaijerilenkit laitetaan pystypuiden koukkuihin. |
 |
| Lisään joka vuosi laatikkipuutarhaan kalkittua ja lannoitettua puutarhamultaa. |
 |
| Mansikkalaatikko sai mustan värikatteen. |
 |
| Aurinkokennoilla toimiva valosarja on kätevä keittiöpuutarhassa. |
Kylvin mangoldinsiemeniä heinäkuun lopulla ja nyt satoa on saatu korjata pitkin syksyä. Ja saadaan yhä, sillä mangoldi ei ensimmäisiä kylmiä öitä hätkähdä. 'Bright Lights' siemensekoituksesta kasvaa ihana kombo eri värisiä varsia.
Mangoldia sujahtaa meillä wokkeihin, munakkaisiin, piiraisiin ja nuorina lehtinä (eli joita ei tarvitse kypsentää) myös salaatteihin. Tästä satsista tein maukasta mangoldiwokkia, joka on arjen helppoa pika-kasvisruokaa.
Täällä napsittiin viikonloppuna kuluvan kauden viimeisiä kukkia, joululauluja rallatellen. Vielä pitää tehdä toinen kierros ennen loppuviikoksi luvattuja yöpakkasia.
Alunperin mielessä oli ihan muut puuhat, mutta hyvin sai tämänkin käännettyä joulujutuksi! Puutarhan syystyöt eivät juuri nyt niin kovin kauheasti nappaa, niin oli paljon mukavampaa puuhastella syötävien kukkien parissa, joulun juhlapöytä mielessä.
Hyödynnä sinäkin puutarhan viimeiset syötävät kukat koristeellisiin kukkajääpaloihin. Lisää tästä Minttua ja mustikoita -blogissa.
 |
| Päärynä 'Pepi' tulee jo nuorena satoikään. |
 |
| Kuvat: Jaska Poikonen // Pientalo ja piha |
