Ylistys mongolianvaahteralle

Intoilin jo edellisessä postauksessa mongolianvaahteran upeaa syysväriä. Aurinkoisella kasvupaikalla tämä näyttävä pensas (tai puu) saa oranssinpunaisen syysasun, joka suorastaan hehkuu maisemassa. Tämä kuva on otettu syyskuun lopussa. Miten siitä tuntuu olevan jo ihan ikuisuus?!

Mongolianvaahtera ei ole vaativainen kasvupaikan suhteen. Se viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla ja sietää tuulistakin ympäristöä. Kasvi on kestävä ja menestyy kasvuvyökkeillä I-VI. Koristeellinen mongolianvaahtera sopii yhtälailla yksittäiskasviksi kuin osaksi aidannetta, kuten tässä meillä.

Värikkäiden lehtien tippuminen kirpaisee joka vuosi eniten juuri mongolianvaahteran kohdalla. Kasvi närkästyy aika herkästi syksyn hallaöistä ja tiputtaa lehdet ensimmäisten joukossa.

Tänä vuonna en malttanut haravoida värikkäitä lehtiä heti pois. Syksyyn kuuluu tietenkin lehdillä leikkiminen, ja mikäs sen mukavampaa kuin jättää viesti ohikulkeville. Tuulet toki tuhosivat taideteoksen nopeasti, mutta ehkä se ehti saada hymyn jonkun kasvoille.

Mukavaa viikonloppua!

Viimeinen näytös

Tuntuu, että puutarhassa on meneillään vihoviimeinen näytös. Niin paljon maisema on muuttunut tämän viikon aikana.

Alkuviikosta saatiin vielä nauttia kauniista syysauringosta ja kunnon väri-ilottelusta. Mutta pari päivää kestänyt puhuri tyhjensi maisemaa huimasti. Onneksi esimerkiksi koivujen, angervojen ja omenapuiden lehdet istuvat tiukassa, joten ihan vielä ei tarvitse seisoskella keskellä paljasta pihaa.

Etupihan mongolianvaahtera on suorastaan leiskunut tänä vuonna. Sävyt ovat olleen niin huikeat, että melkein tarvitsi aurinkolasit puuta katsellessa!

Kirsikkapuun alla olevat suurikokoiset komeasinikuunliljat ('Elegans') muuttuivat pakkasyön jälkeen kauniin kuultavaksi ja hehkuivat aamuauringossa lähes taianomaisesti. Kuin valotaideteoksena.

Myös keittiöpuutarha paistattelee ruskan sävyissä. Tummanpuhuvat lehtikaalit, upean punaisen syysvärin saanut pensasmustikka ja taustan keltaiseksi muuttunut norjanangervo ovat kaunis syksyinen kombo. Vahvoja, mutta kuitenkin pehmeitä sävyjä maiseman täydeltä.

Yksi puutarhan taukopaikoista sijaitsee marjaomenapensaan alla. Alkukesästä tässä oli uskomaton valkoinen kukkapilvi, nyt lähes lehdetön kasvi on punaisten, marjan kokoisten miniomenien peittämä. Punaiset marjaoksat vievät aina ajatukset jouluun.

Säleikköviiliviini ei ole tänä syksynä saanut yllensä värikkäintä mahdollista syysasua. Mutta kauniisti tämäkin on loistanut aamuauringossa. Tykkään ihan mahdottomasti tästä syksyn pehmeästä ja murretusta väripaletista. Se on jotenkin lohdullinen, turvallinen ja syliinsä kietova.

Joisin vielä mielelläni muutamat pihakahvit syysauringossa. Ensi viikon sääennuste vain lupailee kovin sateista keliä. Auringon sijaan edessä saattapi siis olla märkien lehtien haravointia. Mutta saahan sitä aina haaveilla!

Leppoisaa lokakuun jatkoa!

Ansarin syyssiivousta auringon tahtiin

Täällä tehdään puutarhan syystöitä nyt auringon tahtiin. Sateella ei viitsi nokkaansa ulos laittaa. Ajatuksena on, että mitä ei ehdi nyt, sitä jatketaan keväällä. Talven jälkeen rikkaruohojenkin nyppiminen tuntuu taas ihan huippupuuhalta.

Toki jos syksyn sää antaa myöden, tiedän möyriväni puutarhassa vielä marraskuussakin. En ole ikinä osannut kiirehtiä syyssiivouksen kanssa. Annan kukkien kukkia niin kauan kuin ne jaksavat. Vaikka se sitten tietäisi viivästyneitä siivouspuuhia.

Kasvihuone oli tyhjennetty jo aikaisemmin, mutta nyt tein kevyen syyshuollon. Irrotin varjostusverhot, keräsin kasviroskat, tarkistin kasvarin sisänurkat ja listat. Lopuksi harjasin ja pesin lattian. Täällä on mukavampi tehdä talven havutöitä, kun paikat ovat suurin piirtein putsingissa. Keväällä edessä on perusteellisempi nurkkien jynssäys ja ikkunoiden pesu. 

Kasvulaatikoiden tyhjentämisen yhteydessä pöydälle oli jäänyt kasa vihreitä marjatomaatteja. Mutta siellä ne ovat hyvin kypsyneet, ansarin suojissa. Aurinkoisena päivänä kasvihuoneessa oli suorastaan kesäisen lämmintä!

Viikonloppuna virittelen vielä joulukausivalot kasvariin ja sitten vain kohti jouluaskarteluja! Haravoinnin ja kukkasipulien istutuksen lomassa.

Mukavaa loppuviikkoa!

Haaveissa oma pallomeri?

Meille ilmestyi loppukesästä myyräongelma. Onhan myyrien käytäviä aina silloin tällöin näkynyt lumien sulettua, muttei koskaan kesällä eikä koskaan tässä määrin.

Tämä on tietenkin rajoittanut kukkasipulien istutusinnokkuuttani. Onneksi mahtavat ukkolaukat eivät maistu myyrille, eivät rusakoille. Näitä on siis lisättävä tänäkin vuonna, vaikka pihassamma onkin jo melkoinen pallomeri.

Lokakuu näyttää jatkuvan vielä mukavan lämpimänä, joten ainakin täällä 2-vyöhykkeellä ehtii yhä istutella. Kirjoitin ukkolaukoista Versoilevan uusimpaan artikkeliin: Ukkolaukka - näyttävyyttä alkukesän puutarhaan". Jos puutarhastasi ei vielä löydy upeita ukkolaukkoja, suosittelen korjaamaan tilanteen pikimmiten! Käy lukemassa lisää ja sitten äkkiä sipulit multiin!

Syksyn väriloistoa puutarhassa

Ruska ja aurinkoinen ilta on yksi ihanimmista yhdistelmistä. Upean kesän jälkeen nopeasti viilennyt sateinen elokuu ja normaalia vilakampi syyskuu meinasivat lannistaa meikäläisen mieltä. Onneksi syyskuun loppupuolella päästiin vielä nauttimaan lempeästä syysauringosta ja mahtavan värikkäästä ruskasta.

Ensimmäiset yöpakkaset ehtivät iskeä harmillisen aikaisin ja veivät muun muassa viljelylaatikoissa olleet daaliat mennessään. Muutamat ruukuissa olleista selvisivät osittain, sillä ne viettivät hallayön seinustan vieressä tulpahunnutettuina. 

Nyt olen siirtänyt jäljellä olevat daaliaruukut aina yöksi kesähuoneen suojiin (kuten tarkkasilmäinen saattaa kuvasta huomata). Vaikka syksy painaa päälle jo täysillä, en malttaisi luopua näyttävistä 'Cafe au lait' daalioista. Jospa ehtisin vielä saamaan näistä synttärikukat, sitten olisin valmis siirtämään juurakot talviteloille.

Yläkuvan koivuangervot ja alakuvassa etualalla oleva mongolianvaahtera ovat juuri nyt värikkäimmillään. Hedelmäpuut sinnittelevät yhä yllättävän vihreinä. Tässä vaiheessa kautta huomaa aina selvästi, mitkä kasveista ovat auringon puolella. Ne ilahduttavat nyt upealla ruskalla.

Ilta-auringon värittämien syysiltojen myötä olen vihdoin valmis sanomaan kiitos ja hei hei mahtavalle kesälle. Ei muuta kuin nokka kohti lokakuuta ja syksyä. Sekä tietenkin joulun odotusta!

Värikästä kuunvaihdetta!

Väriä elämään ja kevätpuutarhaan

Ensimmäiset hallayöt ovat jo takana, mutta vielä ehtii istuttaa väriloistoa ensi keväälle. Vakaasti päätin, että edessä on värikylläinen kevät! Ainakin yksi tulppaanipenkeistä saa olla kunnon revittelyä, sillä ihastuin Amerikassa paikallisten yltäkylläiseen värinkäyttöön.

Yksi itseni yllättynyt yhdistelmä oli tämä keltaisen ja violetin liitto. Ei se ollutkaan yhtään tätimäinen tai tunkkainen. Jos pidät väreistä, käy nappaamassa ideoita Marian hyötytarhan tulppaanipostauksesta.

Väriä viikkosi!

Pala kukkaparatiisia

Olin viikonloppuna parin tunnin mittaisella kukkakurssilla. Ensin kerättiin kukat suoraan pellosta ja sitten opeteltiin sitomista. Mutta kyseessä ei ollut mikä tahansa kurssi, sillä samalla pääsin kokemaan palan paratiisia!

Rosavilla on loppukesästä avautunut kukka- ja kurssitila tässä lähes kotikulmilla. Joten olihan se pakko käydä katsastamassa paikka tuoreeltaan. Ilmoittauduimme tyttären kanssa mukaan kurssille, mutta tänne olisi ehdottomasti pitänyt varata ensin sellainen ihastelu- ja tutustumiskierros, ja vasta sitten keskittyä muihin juttuihin.

Rosavilla tarjoaa vanhat, mutta sopivasti uudistetut puitteet ihanan tunnelmallisessa ympäristössä. On ruohoniittyjä, pittoreskeja rakennuksia, kukkaviljelmiä, kimalteleva järvi, upeaa puustoa. Ekologisuus, ja samalla myös kauneus ja visuaalisuus, ulottuu aivan kaikkeen. Astioista huonekaluihin ja kurssitiloihin. 

Rosavilla ei ole vain kurssitila vaan ihan rehellisesti sanottuna elämys. Ihan huikeaa, että tällainen paikka löytyy näin läheltä. Suuntaan tuonne taatusti ensi kesänä uudestaan!

Mitä kukkien sitomiseen tulee, niin palataan siihen vaikka vähän myöhemmin... Kaikenlaista kimppua kyllä syntyi. Se kävi ilmi, että vaikka kuinka osaisi viljellä ja kasvattaa kukkia, niin se ei vielä automaattisesti takaa sujuvaa spiraalitekniikkaa. Kumma juttu. Eli todellakin suuntaan kurssille uudestaan. Siihen asti keskityn huomattavasti helpompien kukka-asetelmien ja kranssien tekoon. Ja lupaan harjoitella ahkerasti, nyt kun pihassa vielä riittää materiaalia.

Rosavillan verkkosivut löytyvät täältä. Ja Instagram-sivu täältä.

Kukkaisaa viikon jatkoa!

Ihanaa kasvisruokaa: Kukkakaali Tikka Masala

Ihanan mausteinen ja täyteläinen kukkakaali Tikka Masala on aivan täydellistä syysruokaa. Se lämmittää mukavasti syksyn viilentyessä. Ruoan salaisuus on paitsi intialaiset mausteet, niin myös uunissa paahdettu kukkakaali. Ai jai, mitä herkkua!

Löydät ohjeen Versoilevan uusimmasta artikkelista "Kukkakaali Tikka Masala". Suosittelen kokeilemaan!

Mukavia syyspäiviä!

Syyskuun puutarhassa, osa 2

Muutama postaus sitten (täällä) katsastettiin miltä näyttää syyskuinen kasvihuone ja keittiöpuutarha. Onko kaikki jo ihan rempsallaan vai ehkä sittenkin boheemin kaunista? Nyt tehdään sama puutarhakierros etupihalla, kesähuoneen ympäristössä.

Vaikka monin paikoin näkyy jo ruskan värejä, kesähuoneen ympäristö on tosi suojaisa ja hieman myös varjon puolella. Ruska saapuu tänne kulmaan  yleensä pihastamme viimeisenä. Niin näyttää olevan tänäkin vuonna.

Pihlajanmarjat saivat väriä jo elokuussa ja lamoherukka vaihtaa syysasun aina tosi aikaisin. Mutta muuten on vielä yllättävän vehreää ja runsasta.

Viljelylaatikoissa on sekä kesäkukkia että hyötykasveja. Niin kauan kuin yöt pysyvät plussan puolella, nämä saavat kukoistaa täällä kaikessa rauhassa. Yhtenä yönä nostin ruukuissa kasvavat daaliat kesähuoneen sisälle suojaan, mutta muuten kasvit ovat toistaiseksi saaneet selvitä ilman hallaharsoja. Tosin tällä viikolla pohjoiseen satanut lumi sai kyllä palan kurkkuun. Pitääkö puutarha laittaa talviteloille jo täälläkin..?

Syyskuu on ollut yllättävän viileä, mutta toiveissa on silti edelleen kaunis ja pitkä, ruskan värien täyttämä syyskausi. Sateinen elokuu sai kaiken vielä kukoistamaan hellekesän jälkeen. Kuvittelin muuten, että helteisen kesän jälkeen siirtymä syksyyn olisi jotenkin normaalia helpompaa. Mutta yllätyksekseni se näyttää menneen juuri päinvastoin!

Nyt nautiskellaan päivä kerrallaan. Jokainen kasvihuoneesta haettu tomaatti tai kotipihasta kerätty kukkakimppu on ikään kuin plussaa. Sitten kun syyshalla iskee, voikin jo suoraan siirtää katseet joulun odotukseen:)

Mukavaa loppuviikkoa!

Kevät jo mielessä

Puutarha tarjoaa vielä sekä satoa että kukkia, mutta tässä vaiheessa on jo kevätkin mielessä. Minusta nimittäin tuntuu, että löysimme vihdoin viime vuonna yhteisen sävelen, narsissit ja minä. Hurmaannuin silloin erityisesti pihassa pitkään kukkineista persikan sävyisistä narsisseista ja vannoin, että tulen istuttamaan niitä syksyllä reilusti lisää.

Isosipulisten narsissien istutusaika alkaa olla nyt käsillä. Upeista kevätkaunottarista Marian hyötytarhassa täällä.

Kukkaisia kevätsuunnitelmia syksyn keskelle!

Daalia 'Cafe au Lait' - maitokahvia vai kermakakkua?

'Cafe au Lait' -daalioita on vain ihan pakko hehkuttaa. Ja jokaisen hehkutuksensa ovat kyllä ansainneet, niin upeasti ne parhaillaan kukkivat!

Minulla on etupihan kesähuoneen oven molemmin puolin ruukussa daaliakaunottaret. Kotipihaan kaartaessa katse hakeutuu näihin aina ensimmäisinä. 

Daaliat on esikasvatettu juurakosta kasvihuoneessa ja osan daalioista olen istuttanut kesähuoneen vieressä oleviin viljelylaatikoihin. Osan laitoin ruukkuihin, sillä ajatuksena oli, että ruukkuja voisi siirrellä tarpeen mukaan puutarhajuhlien aikaan. No tässä vaiheessa daaliaruukut ovat sen verran massiiviset, ettei niitä siirtele kuin pakon edessä. Kuten esim. kylmän yön alta varastoon.

Nämä ruukuissa olevat juurakot on istutettu 20-25 litraisiin ruukkuihin. Ruukut olisivat ehdottomasti saaneet olla isommat! Ensinnäkin, varsi on niin pitkä ja kukat raskaat, että myrskysäällä on saanut pelätä tuulen riepottelevan ruukkuja pitkin pihaa. Ja välillä niin on käynytkin. Lisäksi ensi kesänä panostan kukkien tukemiseen jo alkumetreiltä. Nyt tukinaruja- ja keppejä on joutunut lisäilemään pitkin kesää. Toisekseen, ruukkuja täytyy kastella usein. Se hyvä puoli tässä on ollut, että tiheästä kastelusta johtuen ruukussa kasvavia daalioita on myös tullut lannoitettua viljelylaatikossa kasvavia useammin. Ja se kyllä näkyy suoraan kukinnan määrässä! Olen käyttänyt lannoitteena kasteluveteen sekoitettavaa kesäkukkalannoitetta.

Kermakakkumaisen runsaat 'Cafe au Lait' -daaliat näyttävät välillä vaaleanpunaisen persikkaisilta, välillä taas nimensä mukaisesti vaalean maitokahvin värisiltä. Auringonvalo ja kukinnan aste näyttävät vaikuttavan vallitsevaan väritykseen. Aivan ihania joka värissä, nuppuisina ja avonaisina täydessä loistossaan. I'm in love, jälleen kerran!

Kukkaisaa viikonloppua!