Haaveillen kohti kesää!

Hiihtolomaa lumihankien keskellä viettäessä ei keväästä ole vielä tietoakaan. Mutta pää pursuaa jo puutarhahaaveita ja -unelmia oikein urakalla. Kotipihan kukkapenkit alkavat olla kohtuullisen täynnä, mutta koska puutarha oli oman onnensa nojassa kaksi vuotta, aion hyvittää sen puutarhalle (ja itselleni...) ihanilla uusilla kasvihankinnoilla.

Lisää puutarhaunelmointia Marian hyötytarhassa, jossa aloitin jo kasvilistan rustaamisen. Kyllähän parille perennalle nyt aina pitää paikka löytyä! Kasvihaaveita ja puutarhaunelmia -postaus löytyy täältä.

Aurinkoista maaliskuun alkua!

Kohti lomaa

Täällä odotellaan talvilomaa alkavaksi. Ja tietoa oman paikkakunnan tiukentuvista koronarajoituksista, sillä päätös yläkoulujen siirtymisestä etäopetukseen pitäisi kilahtaa sähköpostiin tänään. Esikoinen riemuitsee jo etäilystä, kuopuksen tilanteen huomioiden mietimme vielä, mitä tehdä hänen kohdallaan? No, tässä on viikko aikaa pähkäillä ja tarkkailla tilanteen kehittymistä.

Sillä välin täällä on tuotu iloa arkeen muun muassa värikkäillä tulppaaneilla. Vähän nämä alkavat jo olla tiensä päässä, mutta isosta kimpusta on pitänyt ottaa kaikki ilo irti. Erityisen herttaiseksi tämän tekee se, että mies osti kukat minulle ihan itse, eikä kyseessä edes ollut valmiskimppu. On ripsireunaa, kerrottua, sopivasti väriä. Vielä se pääsi vanhakin koira yllättämään! 

Harmaiden päivien keskellä olen iloinnut myös tästä tv-huoneen viidakkoseinästä. Itse asiassa tuijottelen tätä paljon useammin kuin nurkassa olevaa kuvalaatikkoa. Kyllä tekee taas tiukkaa odotella vihreän värin saapumista luontoon. Onneksi ensimmäiset esikasvatetut taimet tuovat jo lupauksia tulevasta. Hiihtoloman jälkeen taimitehdas alkaa pyöriä täydellä teholla.

Mukavaa viikonloppua ja leppoisaa lomaa lomailijoille! Ja suuri etätsemppihalaus kaikille koronarajoitusten kurittamille. Yhdessä (mutta tarpeeksi etäällä) tästä selvitään!

Tabbouleh-salaatti - helppoa ja hyvää

Tabbouleh on ihanan helppo ja raikas salaatti, johon tulee muun muassa bulguria, tomaattia ja reilusti tuoreita yrttejä. Parhaimmalta tämä tietenkin maistuu oman keittiöpuutarhan antimista valmistettuna. Erityisesti, jos mukaan voi sujauttaa auringon kypsyttämiä meheviä tomaatteja. 

Tabbouleh-salaatti on täydellinen piknik-eväs ja ihana lisä kesän grilliruoille. Mutta se maistuu myös talvisaikaan ja onkin oikea mainio lounaseväs. Kirjoitin salaattiohjeen Versoilevan reseptisivuille, Tabbouleh-salaatti löytyy tästä linkistä.

Mukavaa sunnuntaita ja ihanaa talvilomaa sen jo aloittaneille!

Päiväkahveja odotellessa

Viime päivinä aurinkoa on tulvinut sisään myös kesähuoneen vanhoista ikkunaruuduista. Kovasti jo tekisi mieli täyttää ikkunalaudat narsisseilla ja helmililjoilla. Ja nautiskella päiväkahvit pihamökissä. Vaan ei täällä vielä tarkene oleskella, näytti aurinko miten kutsuvalta tahansa. Nenänpää jäässä ja hengitys huuruten  kävin nappaamassa muutaman valokuvan.

Kesähuone on lähes kokonaan sisustettu kirppislöydöillä. Siellä on mukavan mökkimäinen fiilis ja ihan eri tunnelma kuin vaikkapa kotona sisällä tai lasitetulla terassilla. Tykkään, että kaikki tilat ovat vähän erilaisia tunnelmaltaan. Senkun vaan valitsee, millaisessa ympäristössä haluaa kahvinsa juoda. Sitten joskus kun taas tarkenee!

Seinällä oleva risuluuta on osa läksiäislahjaa Amerikasta. En tietenkään malttanut ottaa sitä käyttöön, vaan tuolla se nyt roikkuu seinäkoristeena. Tyhjän valokuvakehyksen vieressä. On tämä kesähuoneen tunnelma kieltämättä tällä hetkellä hieman pysähtynyttä.

Maljakoissa on erilaisia puutarhasta napsittuja siemenkotia, kukkia ja heiniä. Kuivatut hortensiat alkoivat tuntua kotona jotenkin tunkkaisilta näin tulppaanikauden keskellä. En kuitenkaan malttanut viskata niitä roskikseen, tuossa ne nyt nököttävät, pöydällä. Jos vaikka pääsisivät vielä koristamaan kransseja. Niin paljon suunnitelmia, niin vähän aikaa.

Mukavaa perjantaita ja ihanaa viikonlopun aloitusta!

Samettikukan suloa

Pari kesää sitten hehkutin kesän todellisesta yllättäjästä, sillä samettikukka 'Strawberry Blonde' ihastutti puutarhassa melkeinpä koko kesän. Sen väritys on huikean kaunis, kasvutapa tiivis ja kukintaa riittää runsaasti pitkälle syksyyn.

Kasvi on helppo esikasvattaa, valmiita taimiakin toki löytyy jo aika kivasti. Jos et ole vielä tutustunut tähän kesäkukkaihanuuteen, niin kirjoitin siitä Viherpeukalot blogiin, Marian hyötytarhaan. Löydät 'Strawberry Blonde' samettikukkapostauksen tästä linkistä.

Kukkaisaa viikon jatkoa, vaikka nyt paukkuukin ihan hurjat pakkaset, hui!

Leppoisaa laskiaista ja ihanaa ystävänpäivää!

Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille! Kovin on nyt meno tulppaanien täyttämää, mutta ihanaahan se on.

Nämä hempeät sävyt toivat kevään taas astetta lähemmäksi. Tulppaanien värivalikoima on kyllä mahtavan laaja. Yhtenä päivänä tekee mieli piristävää keltaista ja oranssia, sitten rauhoittavaa valkoista, sitten suloisia pastellisävyjä. Tämä on kyllä ihan parasta (ja helpointa) sisustamista ikinä!

Elämä on tänään paitsi kukkaista, niin myös makeaa. On laskiaispullien leivontaa ja ystävältä saatua Baileys-suklaata. Harmillisesti sitä ei voi jakaa lasten kanssa, vaan on tuhottava koko laatikko aikuisten kesken. Onneksi luvassa on myös hiihtoa ja mäenlaskua, niin ei mene pelkäksi penkkiurheiluksi (eli syömiseksi).

Leppoisaa laskiaista, ihanaa ystävänpäivää ja suloista sunnuntaita!

Tulppaanihieronta - mitä ihmettä??

Törmäsin ystävän IG-tilillä #tulpanmassage eli "tulppaanihieronta" termiin. Ajatukset hyppäsivät tietenkin siltä istumalta johonkin ihanan rentouttavaan, kukilla energisoituun hierontaan. Mutta kyse on siis tulppaanikimpuista ja niiden eliniän pidentämisestä.

Termillä tarkoitetaan tulppaanin terälehtien varovaista aukaisemista. Toimenpide onnistuu parhaiten jo hieman "vanhaksi" menneissä tulppaaneissa. Tulppaanihieronnan avulla kukkien kauneudesta saa nauttia vielä pari extrapäivää. Omassa kimpussani lehdet olivat jo alkaneet käpristyä ja ruskistua kärjistään. Ihan ensimmäiseksi poistin tulppaneista lehdet, seuraavaksi leikkasin terävällä veitsellä varsiin uudet imupinnat ja lopuksi ryhdyin varovaisesti kääntämään terälehtiä.

Terälehtien aukaiseminen tuo esiin siitepölyä täynnä olevat heteet. Testailin niiden poistamista, mutta ihan sinne asti näpertelyintoni ei kantanut. Ota asia huomioon maljakkoa sijoittaessasi, sillä siitepöly varisee avatuista terälehdistä todella herkästi. Vältä esimerkiksi valkoisia pellavaliinoja...

Kevätpuutarhasta löytyy lautasen kokoiseksi avautuvia tulppaanilajikkeita, mutta eipä ole ennen tullut mieleen ryhtyä aukoamaan leikkotulppaaneja. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Hauskaa puuhaa, ja samalla tulppaanit saavat uuden valloittavan ulkoasun.

Tulppaanirikasta viikonloppua!

Kevättä kotiin - syreenin hyötäminen

Upea auringonpaiste on tehnyt talvipäivistä kauniimpia, mutta saanut myös haikailemaan entistä enemmän kevään perään. Syreeninoksien hyötäminen on helppo tapa tuoda kevättä kotiin.

Tammikuussa puutarhaa kiertäessä huomasin, että syreeneissä oli jo muhkeita silmuja. Kun pari oksaa oli sopivasti vinksallaan lumen painettua niitä, nappasin oksasakset toppatakin taskuun ja tallustin lumipenkkojen läpi pensasrivistön luokse. Plussakelissä saksin matkaan ihan reilun kokoisen karahkan, sillä järkeilin sen kestävän siirron sisälle pienempää oksaa paremmin. 

Eikä aikaakaan, kun pulleat silmut alkoivat vihertää. Ensin maltillisesti ja kohta jo ihanaa keväänvihreää lehteä puskien. Mutta mikä parasta, silmuista paljastui myös suloistakin suloisempia kukkaterttuja. Niin täynnä toivoa ja lupauksia keväästä!

Tiesin, että lehtien hyötäminen on syreenin kanssa helppoa, mutta kukkatertut jaksavat näin talvella harvoin kukkaan asti. Siksi olen äärimmäisen iloinen jo pelkistä nupuista! Kuiva huoneilma kuivattaa herkästi myös kukkaset. Olen vaihtanut maljakon veden parin päivän välein ja veistellyt samalla varteen uutta imupintaa. Oksia kannattaa myös suihkutella. Hento sumuttelu olisi tietenkin parasta, mutta laiskana ihmisenä olen vienyt koko karahkan pikaiseen suihkuun. Varovainen pitää tietenkin olla, ettei suihkuttele kukkia mennessään.

SYREENIN HYÖTÄMINEN

• Valitse oksia, joiden silmut pullistelevat jo valmiiksi. Älä leikkaa oksia paukkupakkasilla, vaan odota leudompaa keliä.
• Jos tuot oksat sisälle pakkasten aikaan, laita ne muutamaksi tunniksi viileään veteen.
• Leikkaa oksiin uusi imupinta oksasaksilla ja veistele hieman oksan tyveä. Laita oksat lämpimään veteen.
• Vaihda maljakon vesi muutaman päivän välein. Tee tällöin myös uusi imupinta.
• Sumuttele oksia, sillä kuiva huoneilma lakastuttaa ne herkästi.
• Älä laita maljakkoa takan tai patterin läheisyyteen. Vältä myös suoraan auringonvaloa.

Nyt jännään, jaksavatko valkeat nuput kukkaan asti vai kuivahtavatko ennen kukkaloistoa? Leikkasin oksia tässä vaiheessa myös pienempään maljakkoon, ne saavat nyt aivan erityistä huolenpitoa. Sormet on ristissä!

Talvitöitä ja haaveilua

Talvi on ollut tänä vuonna runsasluminen kaikkialla Suomessa. Päällisin puolin puutarha näyttää uinuvan talviunta, mutta se tarvitsee hellää hoivaa myös nyt.

Tein talvipuutarhurin muistilistan Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Käy nappaamassa se mukaan ja tee puutarhakierros jo tänään. Löydät puutarhan talvityöt täältä. Sen jälkeen voikin hyvällä omalla tunnolla keskittyä listan tärkeimpään kohtaan, eli haaveiluun!

Talvitunnustuksia

Nyt on saatu nauttia oikeasta satujen talvesta, joista aina näkee kauniita kuvia, mutta joka harvoin osuu omalle kohdalle. Taivas on sininen, maisema kaunis, hanget kimaltavat auringossa ja puita peittää upea huurrekuorrutus. 

Ja onhan tämä kaunista, on on! Mutta kun ei erityisemmin pidä kylmästä eikä lumesta (eikä varsinkaan niistä lumitöistä), niin saako jo sanoa, että kiirehdi kevät! Eihän tässä muuten mitään, jos tietäisi että maaliskuussa on jo kevät kukkeimmillaan. Mutta se siirtymävaihe talvesta kevääseen on jotenkin aina ihan tuskallisen hidas. Ja varsinkin pitkä.

Kotona saan huokailuilleni murhaavia katseita, koska kaikki muut perheenjäsenemme rakastavat kunnon lumitalvea. Pakkasta, talviurheilua, koko settiä. Itse parkkeeraan paljon mielummin villasukissa takkatulen ääreen, ja kaivan puutarhalehdet ja Pinterestin ideataulut esiin.

Amerikassa tämä herätti aina hilpeyttä: suomalainen joka ei pidä talvesta. Itse ei luonnollisesti nähnyt asiassa mitään huvittavaa. Toisaalta sekosin totaalisesti helmikuussa löytämistäni lumikello- ja krookusmättäistä. Ei ne paikalliset aina sitäkään ymmärtäneet. 

Instagramin puolella on paljastunut sielunsiskoja, talveen hieman penseästi suhtautuvia. Tekisi mieli julistaa juhlavasti meille: "This, too, shall pass". Kaikille muille toivotan oikein hyviä hiihtokelejä ja kauniita talvipäiviä!

Tavaratuskailua, eli onko vähemmän enemmän?

Olen aina tykännyt kausisisustaa, eli muuttaa kodin ilmettä pienillä jutuilla vuodenaikojen mukaan. Lähinnä se on tarkoittanut sohvan irtotyynyjä, koska meillä ei harrasteta verhoja ja pöytäliinatkin on useimmiten hyvin neutraalia sävyä.

Mutta nyt tämän kaiken kestävän kehityksen, konmarituksen ja muun keskellä tuntuu, ettei sellainen ole oikein enää hyväksyttävääkään. Pääsiäistekstiilit, hui kauhistus! Joululakanat, ihan humpuukia! Ja siis mitä, glögiä varten omat kupit, kuka hullu sellaisia säilyttää ympäri vuoden??

Itsekin kyllä tuskailen kaappien tavaramäärän kanssa ja samaisesta syystä esimerkiksi kirppiksellä tulee nykyään käytyä todella harvoin. Siitäkin huolimatta, että olen tehnyt siellä vuosien varrella ihan huippulöytöjä (kuten kuvissa näkyvä baarikärry, jonka ostin aikoinaan synttärilahjaksi miehelleni).

Mutta nyt siis pohdin, että mitä tehdä jo olemassa oleville kausitekstiileille ja muille tavaroille? Säilytänkö, koska kuitenkin tykkään niitä vaihdella, vai laitanko kiertoon, koska kaapit kuuluisivat kuulemma olla tyhjää täynnä. Mitä tyhjempi kaappi, sen helpompi elämä. Näin ne sanovat. Tällaisella hamstaraajalla tuo on vielä kokeilematta...

Vieläkö teillä sesonkisisustetaan? Vai joko olette laittaneet kaiken sellaisen kiertoon ja konmarittaneet kodin simppeliksi? Lehtijutuissa aina ihailen minimalistisia koteja, mutta jotenkin tuo tuntuu omalla kohdalla täysin saavuttamattomalta utopialta. Taidankin siis poiketa tänään sen kunniaksi kirppikselle!

Sunnuntai-iloa!

Esikasvatukset aloitettu - vuorossa jättiverbena

Täällä on vihdoin päästy tositoimiin ja esikasvatus aloitettiin jättiverbenasta.  Tämä ihana kesäkukka on  samaan aikaan siro ja roteva. Ja jotenkin ihan tavattoman kiehtova. Se sopii vähän kaikenlaiseen ympäristöön, maahan päästyään pärjää vähällä ja on todellinen perhosmagneetti.

Ohjeet jättiverbenan esikasvatukseen löydät nyt Marian hyötytarhasta, Viherpeukalot blogista. Pääset ohjeiden pariin tästä linkistä. Aivan loistavaa puuhaa näin lumitalven keskellä.

Mukavaa viikonloppua!

Iloa pienistä asioista

Kävin eilen työtapaamisessa, josta palasin kotiin intoa ja ideoita puhkuen. Jo tapaaminen itsessään oli ihanan inspiroiva, mutta vähintäänkin yhtä iso merkitys oli sillä, että tapasimme livenä. Ei minkään verkossa tapahtuvan sovelluksen kautta, vaan ihan perinteisesti kahvikupposen äärellä. Tuo tuntui aivan luksukselta, sillä olen edellisen kerran tavannut ihmisiä työn puolesta kasvotusten syyskuussa.

Olen koko ajan ajatellut, että koronaelämä on sopinut itselleni yllättävän hyvin. Olen kotihiiri ja teen muutenkin pääsääntöisesti töitä kotoa käsin. Kertaakaan ei ole tuntunut, että seinät kaatuisivat päälle tai että olisi pakko päästä reissuun. En ole kärsinyt tylsyydestä, tekemisen puutteesta tai mökkihöperyydestä. Tai niin ainakin olen luullut. Eilen havahduin huomaamaan, miten suurta luksusta "vanhan elämän" normaali onkaan.

Tällä hetkellä iloitsen myös tulppaanisesongista. Lähikaupasta on helppo napata uusi nippu matkaan vaikka jokaisella kauppakerralla. Värejä löytyy yllättävän kivasti. Juuri nyt inspiroivat keväiset pastellisävyt. Ne antavat toivoa tulevasta, kun ulkona on tasaisen harmaata ja väritöntä.

Paljon pieniä iloisia asioita loppuviikkoosi!

Kiireettömyyttä ja porkkanaleipää

Kiireettömät viikonloppuaamut, ne ovat niin parasta! Itse olen aamuvirkku ja rakastan sitä tunnetta, kun hipsin hämärään keittiöön, pistän kahvit tulille ja saa vain olla ja nautiskella. Ensimmäisen kahvikupposen jälkeen on vielä hyvin aikaa leipoa jotakin aamupalapöytään.

Tänään nautiskelimme porkkanaista peltileipää, joka on sellainen laiskan leipurin valinta. Mehevä, maukas ja helppotekoinen. Leipä kohotetaan vain kerran ja sekin suoraan uunipellillä. Kirjoitin ohjeen Versoilevan sivuille,  porkkanainen peltileipä löytyy täältä.

Rauhallista viikonlopun jatkoa!

Valokylpyjä

Tammikuu on päässyt totaalisesti yllättämään valoisuudellaan. Paksu lumikerros totta kai valostuttaa maisemaa, mutta aurinkokin on piristänyt päivää ihanan usein. 

Kun koti kylpee valossa, omakin energiataso on ihan toista luokkaa. Ei tosin niin suurta, että auringon paljastamat likaiset ikkunat saisivat aikaan mitään reaktiota. Ja onhan se nyt muutenkin kesähommia. Nyt on saanut ihan riittämiin keskittyä lumitöihin.

Eilen oli taas klassinen kahden lumityön päivä. Iltamyöhäisellä pihalla puhistessani mietin, että seuraavaa, joka hehkuttaa ottamaan lumityöt "treenin kannalta" kumaisen kyllä kolalla. Ainoa ilo lumitöistä on kolaamiseen liittyvät meemit, joita lähettelen ahkerasti toisaalla töissä olevalle miehelleni. Suurta kukkakimppua ahkeruudestani odotellessa. Koska runsas lumimäärä on tietenkin siipan syy.

Mutta takaisin sisätiloihin ja valokylpyihin. Suurehko kirjoraitamatti muutti tv-huoneesta ruokailutilan puolella paremman valon toivossa. Tämä kyllä viihtyy puolivarjossa, mutta edellinen asuinpaikka oli selvästi liian pimeä. Tämä onkin siitä jännä kaveri, että se aloittaa elämöimisen pimeän tultua. Iltasella lehdet menevät suppuun ja isosta kasvista kuuluu kova kahina.

Tammikuun parhaita puolia on ehdottomasti tulppaaniaika! Ja kyllä, maljakko on sama kaikissa kuvissa, sillä kuvat ovat eri aikaan otettuja. Uuden ja avaramman keittiön myötä on ollut ihanaa pitää leikkokukkia myös keittiön työtasolla. Keittiössä tulee kuitenkin vietettyä melkeinpä eniten aikaa.

Tammikuun kiitäessä vauhdilla ja Amerikan vallanvaihdon tapahduttua rauhallisesti voi todellakin toivotella valoisampia aikoja! Ja oikein ihanaa viikonloppua!

Uusia tuulia

Meillä vietettiin alkuviikosta kotipäivää pienen flunssapotilaan kanssa. Sängynreunalla lehtiä selaillessani tajusin, etten ole muistanut kertoa teille uuden vuoden tuomista uusista tuulista!

Kirjoitan nykyään kolumnia Kotipuutarha-lehteen ja ensimmäinen kirjoitus näki päivänvalon vuoden ensimmäisessä numerossa. 

"Kuokalla & kauhalla" -nimi viittaa sekä keittiöpuutarhaan että toiseen rakkauteeni, ruokaan. Kyseinen kolumni on ehkäpä sellainen kolumnin ja pakinan välimaastoon sijoittuva kirjoitus. Välillä mukana menossa on myös perhe, halusivat sitä tai eivät. Esimerkiksi ensimmäisen kolumnin yhteydessä seikkailee appiukko. Lupa kysyttiin tietenkin vasta jälkikäteen, sillä käytin taktiikkana kollegani usein viljelemää lausetta: "Helpommin saa anteeksi kuin luvan". Katsotaan kuinka miniän vielä käy...

Tämä sadonkorjuuaikaan napattu kuva päätyi palstan alareunaan profiilikuvaksi. Kohtahan sitä pääsee taas tositoimiin, niin mahtavaa!

Mukavaa viikon jatkoa!

Kosken kuohuja ja merisavua

Kävin eilen aamusella kauppareissulla ja kotimatkalla ohitin upean maiseman. Tämä on meidän paikallinen pikkukoski ja sen äärellä oleva vanha mylly. Vaatetus ja välineistö oli sillä hetkellä mitä oli, mutta ruokaostostenkin jäätymisen uhalla oli pakko pistää auto parkkiin ja kävellä joenrantaan kuvaamaan.

Joen päällä väreillyt usva (merisavu, mieheni tiesi minua myöhemmin sivistää) teki maisemasta epätodellisen. Merisavua muodostuu, kun sulan vesistön ylle virtaa kylmää ilmaa ja vedenpinnalta haihtuva vesihöyry tiivistyy näkyväksi. Sumuisessa maisemassa oli vaikeaa saada kiinni väreistä tai muodoista, mutta samaan aikaan kaikki oli kuitenkin henkeäsalpaavan kaunista. 

Paikka on kesäisin suosittu hääkuvauskohde. Toivottavasti joku onnekas sai satumaisen tunnelman hääkuvansa taustaksi eilenkin. Koronasta huolimatta.

Kaunista talviviikonloppua!