Viimeisiä viedään!

Joulukuussa oli ihan poikkeuksellisen paljon kauniita talvipäiviä. On saatu nauttia auringosta, puhtaasta lumikuorrutteesta, nähty sinitaivasta. Mutta erityisen upeaa on ollut tämä punertava valo! Taivaanranta on ollut vaaleanpunainen monena päivänä ja se on värjännyt koko maiseman häikäisevällä sävyllään.

Joulu tuli ja meni oikein mallikkaasti, vaikka kaikkia todo-listan asioita ei ehditty ruksia. Havutähdet sentään sain tehtyä, aatonaattona. Nämä ovat itselleni sellainen joulun must-juttu, jotka onneksi valmistuvat nopeasti, kunhan homman saa vain aloitettua.

Joululomalla kävimme myös kaupunkikaksiossa edistämässä keittiöremonttia. Toisessa kaupungissa sijaitsevan asunnon remontointi matkan päästä on suhteellisen haastavaa, mutta kun asunto sattuu olemaan vielä vanhassa kerrostalossa, niin voipi todeta, että mikään asia ei ole mennyt kerralla putkeen. Eikä yleensä edes toisella. Matkan varrella on saatettu kuulla lauseita: "Ei koskaan enää! / Viimeinen kerta! / Hullun hommaa..." Mitä näitä nyt on.

Vuodenvaihdetta juhlistetaan kotona, ystävien kesken, perinteitä kunnioittaen. Saimme ihania vieraita, joiden kanssa olemme juhlineen joko joulua tai uutta vuotta jo 9 vuoden ajan.  Perinteeseen ei tullut katkoa edes Amerikassa, sillä vieraamme matkustivat silloin normaalin 350 km sijaan 7000 km. Ihan huikeaa!

Toivon, että uusi vuosi jatkuu yhtä kauniina kuin kulunut joulukuu. Toivon myös aikaista kevättä, lempeää kesää, terveyttä koko perheelle. Kulunut syksy on ollut henkisesti raskas ja kuluttava, ja koko perheen mieliala on välillä ollut alavireinen. Toivonkin, että elämä selkiytyy viimeistään kevätauringon myötä. 

Tällä hetkellä oma olo on vähän kuin tällä omena- ja kirsikkapuun keskellä uinuvalla kasvihuoneella. Olen paikalla, mutta talvihorroksessa. En tee tänä(kään) vuonna uuden vuoden lupauksia, sen sijaan lupaan jatkossakin nähdä kauneutta arjen ohikiitävissä hetkissä, pysähtyä ihmettelemään lehteen puhkeavaa silmua, innostua tanssimaan kesken siivouksen.  Päivä on jo selvästi pidentynyt ja sekös tuo hymyn huulille!

Nämä kuvat on otettu aamusella. Aurinko vasta kurkisteli taivaanrannassa, mutta loi jo kaunista punertavaa valoaan. Toivotankin uuteen vuoteesi paljon valoa ja iloa. Tehdään tästä hyvä vuosi!

Hyvää uutta vuotta!

Valkeaa joulua!

Valkeaa joulua toivottiin, ja sellainen myös saatiin. Ja tänään aattona on luvattu myös auringon pilkahduksia. Otan nekin suurella ilolla vastaan!

Ilolla otan vastaan myös kotijoulun, jota saamme juhlistaa lähipiirin kesken.

Luvassa on perinteistä aaton ohjelmaa: joulupuuroa, joulutervehdysten viemisiä naapureille, joulurauhan julistus, glögihetkiä, Samu Sirkkaa ja Lumiukkoa, ruokien viimeistelyä, jännittynyttä odotusta, joulun iloa, lasten tuikkivia silmiä.

Toivotan jouluusi paljon iloa, valoa ja rauhaa. Ja toivon joulun olevan juuri sinun näköisesi ja oloisesi. Kiitos, kun olet kulkenut blogin matkassa tänä vuonna!

Hyvää joulua!

Ääripäästä toiseen - talven ihmemaa

Ei uskoisi, että näiden talvikuvien ottamisesta on vasta viikko. Mittari näytti silloin -21 astetta, kylmä ilma salpasi hengityksen ja pipon alta pursuavat hiukset saivat nopeasti valkoisen kuorrutteen. Juuri nyt keli on nollassa ja maisema todella pimeä, vaikka lunta onkin. 

Tässä ihan kotikulmilla on kaunis miljöö, jota käytetään paljon rippi- ja hääkuvausten taustana. Pikkuinen koski ja sen äärellä oleva vanha mylly muodostavat viehättävän rustiikkisen maiseman, joka elää ihanasti vuodenaikojen mukaan.

Pakkasaamuna puiden takaa esiin pyrkinyt aurinko ja veden päällä väreillyt merisavu loivat mahtavan tunnelman! Muodot ja värit olivat sumun pehmentävät ja harmahtavat, mutta kaikki näytti silti ihan huikean kauniilta.

Joulua kohden pakkanen näyttää taas kiristyvän ihan kunnolla. Saamme ehkä sittenkin valkean joulun! Onhan se jotenkin paljon sympaattisempaa fiilistellä perinteisessä lumimaisemassa kuin mustan maan äärellä. Tosin lumet voisivat sulaa pois sitten heti joulupyhien jälkeen. Johan sitä alkaa olla esikasvatusaikakin käsillä!

Mukavaa joulun odotusta!

Itsenäisyyspäivän juhlakattaus

Täällä otettiin jo vähän förskottia itsenäisyyspäivän kattaukseen. Vietämme juhlapäivää oman perheen kesken, mutta juhla-ateriaan ja kattaukseen on silti kiva panostaa. Tällä(kin) kertaa kattauksen juhlava ilme syntyi muutamalla helpolla elementillä. 

Raikkaan vihreät havut ja kauden ensimmäiset tulppaanit sopivat itsenäisyyspäivän juhlakattaukseen loistavasti. Juhlavaa, mutta maanläheistä. Aivan kuten suomalaisten juhlintakin.  Festivo-kynttilänjalat ovat suomalaiskotien klassikko ja valkoiset kruunukynttilät toimivat tilanteessa kuin tilanteessa. 

Valkoiset tulppaanit ja katajanoksat ovat muistoja lapsuudesta. Äiti yhdisti niitä aina näin joulun alla.

Pöytään on katettu sinertävä pellavaliina, jonka keskellä on puolestaan pellavainen kaitaliina. Havut ja tulppaanit on aseteltu kaitaliinan päälle rennosti, sinne tänne sujauttaen. Tulppaanit kestävät ilman vettä useamman tunnin, joten en laittanut niitä muovisuppiloihin. Toki tulppaanit kannattaa lisätä kattaukseen vasta viime metreillä. Ja muistakaa, havuja ei saa ottaa edes kaatuneesta puusta ilman maanomistajan lupaa!

Astioina on valkoista Teemaa ja Arabian vanhaan sinistä Valenciaan. Juomalasit ovat Essence-sarjasta ja ruokailuvälineet on juhlan kunniaksi hopeiset. Valkoiset pellavaservetit on kääräisty rennosti lautasten päälle.

Terassilla ollut "joulumänty" pääsi osaksi juhlakattausta. Olihan perinteinen lippunauha ripustettava jonnekin!

Toivottelen täältä jo etukäteen oikein hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää!

Ja hyvää toista adventtia!

Kohti joulua!

Joulukuun ensimmäinen. Se oli lapsena aina ihan tavattoman kutkuttava päivä. Ja onhan siinä edelleen erityistä joulun taikaa.

Meillä ei ole aurinko viime päivinä näyttäytynyt. Mutta kipakka pakkanen ja hento lumikerros loivat puutarhaan kauniin joulutunnelman. Tosin lunta tuprutteli iltasella ihan urakalla ja pimeän tullen piti tehdä jo ensimmäiset lumityöt.

Niin paljon kuin rakastankin kesän runsasta väripalettia, niin tällainen harmaus on omalla tavallaan todella kaunista. Ja ennen kaikkea mieltä rauhoittavaa. Kun kiireet painavat päälle ja pään kovalevy on vaarassa tiltata, lähes väritön maisema tuo kaivattua tasapainoa ja seesteisyyttä.

Eukalyptukset ovat edelleen kesähuoneen edustalla, pakkasesta huolimatta. Minulla ei ole mahdollisuutta talvettaa näitä, joten saavat koristaa myös talvipuutarhaa. Eukalyptuksen siniharmaa sävy sopii tähän vuodenaikaan aivan täydellisesti.

Ihanaa joulukuun aloitusta!

Paras joulukalenteri ikinä - joulukalenterikirja!

Paras joulukalenteri ikinä! Aika mahtipontisesti sanottu, mutta seison väitteen takana selkä suorana. Oli taas aika kaivaa joulukalenterikirjat esiin, ja samalla halusin vinkata teille tästä ihanasta ideasta. 

Olen aikoinaan napannut idean käyttööni Krista Keltasen blogista. Joulukalenterikirjan sivuja täytetään joulukuun ensimmäisestä päivästä jouluaattoon. Molemmat lapset ovat saaneet kirjansa ensimmäisen luokan jouluna, sillä tämä vaatii lukutaitoa.

Mitä joulukalenterikirjaan sitten kirjoitetaan? Kaikenlaista kalenterin saajasta! Meillä sinne kirjataan muistiin hauskoja sattumuksia vuoden varrelta, lapseen sopivia runoja tai sananlaskuja, liimataan valokuvia, tärkeä konserttilippu tai muisto lomamatkalta. Kirjoihin on vuosien varrella muisteltu lapsen syntymää: millainen sää oli, entä lapsen maailmaan auttanut kätilö. Mikä oli lapsuusajan lempikirja ja suosikkiartisti? Entä paras kaveri eskarissa tai ekaluokkalaisena? Mitkä ovat lapsen vahvuuksia, luonteenpiirteitä tai asioita, mistä vanhempina olemme erityisen kiitollisia tai ylpeitä?

Tarkoitus ei ole kirjoittaa romaania, jotta joulukirjan tekeminen ei muodostu vanhemmille jokailtaiseksi taakaksi. Joskus tekstiä tulee sivu, joskus muutama rivi. Toiveena tietenkin on, että lapset tulevat säilyttämään kirjat aikuisiälle asti. Palaamaan lapsuusmuistoihinsa kalenterikirjan sivujen kautta. Muistamaan pieniä yksityiskohtia. Joulukalenterikirjat ovat vähän kuin päiväkirjoja, mutta ei kuitenkaan.

Täytämme joulukalenterikirjoja yhdessä miehen kanssa. On hauska huomata, miten erilaisia asioita nostammme esille vuoden varrelta.  Välillä sivuilla on vieraskynäilijä, jos mummo tai kummi on osunut sopivasti kylään. Näistä kaikista muodostuu lapselle tärkeä muistojen verkko. 

Ihanaa adventtiaikaa ja kutkuttavia hetkiä joulukalentereiden äärellä!

Joulu tuli taloon!

Yhteistyössä: Ananassi Kouvola

Isänpäivä on taputeltu ja marrassynttärit juhlittu, eli sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: nokka näyttää nyt suoraan kohti joulua, hip hurraa!! Olohuone sai jo jouluisempaa ilmettä, sillä pääsin tekemään yhteistyötä paikallisen Ananassin kanssa. Suvilla on kivijalkapuodissaan myynnissä Lexingtonin jouluisia sisustusjuttuja: erilaisia tyynyjä, ihania joulumukeja, kauniita keittiöpyyhkeitä ja kivoja joulupalloja.

Joulu alkaa hiipiä kotiin (viimeistään) isänpäivän jälkeen. Pihan jouluvaloja viriteltiin valmiiksi syyslomalla. Glögikausi on sekin korkattu jo hyvän aikaa sitten. Nyt glögiä on hörpitty näistä Lexingtonin lumihiutalemukeista, sillä mukit ovat ihanan muhkeat ja mukavat käteen.

Syksyn koristekurpitsat saivat vaihtua jouluisempiin kynttilätarjottimiin. Leikkasin tarjottimelle muutaman sembramännyn oksan sekä eukalyptusta. Joka siis kukoistaa edelleen etupihalla kookkaassa ruukussaan. Joukkoon muutama joulukoriste, viime viikolla kuivattuja appelsiiniviipaleita sekä tietenkin kynttilöitä. 

Ananassilla ei ole varsinaista verkkokauppaa, mutta puodin ihana Suvi kyllä postittaa tuotteita.  Tuotteita on nähtävillä sekä Ananassin Instagram-sivuilla täällä että Facebook-sivuilla täällä.

Joko teillä on alkanut koti pukeutua jouluun? Meillä mennään askel kerrallaan, eli koristeita lisätään pikku hiljaa. Mutta niin kivalta jouluinen olohuone näytti ja tuntui, että taidanpä vähän kirittää jäljellä olevia askelia!

Kivaa viikon jatkoa!

Punajuuri-fetamuffinssit

Punajuuri-fetajuustomuffinssit ovat joulukauteen täydellisesti sopivaa pikkupurtavaa. Suolaiset makupalat maistuvat niin glögin kera kuin talven sosekeittojen ja salaattienkin kaverina. Itsehän rakastan fetaa yli kaiken ja tässä se muodostaa maukkaan makuparin paahdetun punajuuren kanssa. Mukaan vielä tuoretta timjamia ja rouskuvia auringonkukansiemeniä, niin avot!

Löydät ohjeen Versoilevan reseptisivuilta täältä: "Punajuuri-fetajuustomuffinssit".

Mukavaa uutta viikkoa!

Lunta tupaan

Täällä herättiin eilen hennon lumikuorrutteen peittämään maisemaan. Lapset tietenkin riemuitsivat, mutta itse kyllä jouduin vähän nieleskelemään.

Perään saatiin onneksi ihanaa auringonpaistetta ja muutenkin kaikin puolin kiva päivä. Tienoo muuttui paljon valoisammaksi kertalaakista.

Senhän tämä tietenkin teki, että nyt alkoi jouluttaa ihan kauheasti! Kunhan tämän viikon kiireet on selätetty, saa joulu tulla taloon. Esikoinen onkin jo ehtinyt kysellä joulujuttujen perään, äitinsä tyttö!

Yhdelle lunta, toiselle joulukoristeita, kolmannelle glögiä. Sieltä se joulu alkaa jolkottaa. Ihan huippua! 

Kaunista viikon jatkoa!

Makupaloja

Aurinko pilkisteli eilen pilvenraosta, mutta oma päiväni meni tiiviisti sisätiloissa pikkumiehen synttäreillä. Aamulla sentään ehdin napsia muutaman kuvan marraskuisesta puutarhasta. Suojaisassa paikassa kasvava lumipalloheisi oli vielä syysasussaan, yrtit viheriöivät kasvimaalla ja muutama sinnikäs perenna puski uutta kukkaa. Mutta muuten maisema alkaa jo olla marraskuisen paljas ja karu.

Puutarhassa alkaa olla pysähtynyt tunnelma, vaikka puuhaa riittäisi kyllä. Toiveissa on pari kuivempaa päivää, jotta ehtisin viimeistellä pihahommat edes jotenkin säällisesti.

Lehdettömässä puutarhassa pystyy havainnoida pienempiä yksityiskohtia. Säleikkövilliviinin tummat ja pienet marjat ovat kauniin koristeellisia. Niitä ei erityisemmin erota, ennen kuin köynnös on tiputtanut suurikokoiset lehtensä.

Olen tehnyt tänä vuonna vain muutaman ruukkuistutuksen talvea vasten. Ostin syksyllä pari pientä kartiovalkokuusta, jotka on tarkoitus istuttaa ylöskaivettujen vuorimäntyjen tilalle. Olen käynyt itseni kanssa henkistä kamppailua "kertakäyttökasveista". Pidän kovasti erilaisista sesongeista ja haluan niiden näkyvän myös ruukuissa. Mutta toisaalta kuivuneiden callunoiden ja sypressien poisheittäminen kirpaisee nykyään joka kerta kovemmin. Sitten taas ajattelen, että ostanhan myös leikkokukkia, eivät nekään ikuisia ole.  

Maailman helpoin syysistutus syntyi istuttamalla kartiovalkokuusi ruukkuun, jossa oli kesän jäljiltä kuivuneita koristeheiniä. Sitten vain pihlajanoksia sinne tänne ja talvinen istutus oli valmis. Heinät heiluvat kauniisti tuulessa ja tuovat ihanaa kepeyttä tanakan havun vastapainoksi. Ja nyt kun pihlajanmarjoja on puissa yllin kyllin, linnutkin ovat jättäneet istutuksen toistaiseksi rauhaan.

Mukavia marraskuun päiviä!

Marrasaurinkoa kesähuonessa

Eteläinen Suomi aloitti marraskuun ilmeisesti hyvinkin aurinkoisissa tunnelmissa. Meille säteitä ei riittänyt kuin muutamalle iltapäivän tunnille. Mutta se osui kyllä juuri oikeaan hetkeen, sillä marraskuu alkoi jotenkin tahmeasti. Iltapäiväkahvit kesähuoneen rauhallisessa tunnelmassa oli parasta mahdollista lääkettä.

Väritykseltään kesähuone on hyvin rauhallinen. Yleensä tulen tänne karkuun arjen kaaosta, siksi tykkään tasaisesta ja rauhoittavasta värimaailmasta. Kirppiskalusteet ja muut löydät tuovat kesähuoneeseen sopivasti särmää, jotta kokonaisuus ei mene liian pliisuksi.

Joulu ei ole vielä yltänyt tänne, vaikka yleensä aloitan fiilistelyt juuri näistä "välitiloista": kasvihuoneesta, kesähuoneesta ja lasitetusta terassista. Olen kerännyt tänne syyshortensioita, erilaisia siemenkotia. heiniä ja oksia askarteluja varten. Jos askartelut jäävät tänä(kin) vuonna toteuttamatta, näistä riittää iloa maljakoissa.

Kesähuoneessa on aina jotenkin pysähtynyt tunnelma. Ja siis sillä tavalla positiivisesti. Syke alkaa tasoittua ja olo rauhoittua oikeastaan välittömästi. En sano, että ajatukset alkaisivat kirkastua, sillä täällä ne yleensä lähtevät leijailemaan ihan omiin sfääreihinsä. Joskus huomaan vain tuijottelevani vanhoja ikkunaruutuja ajattelematta yhtään mitään. Sekin on hirmuisen tärkeää.

Hyvää viikon jatkoa ja valoisaa mieltä marraskuuhun!