Tätä lisää, kiitos!

Vaikka alku näytti hieman synkeältä, syyskuu on nyt hellinyt kauniilla päivillä ja aurinkoisella kelillä. Kuumasta ja kuivasta elokuusta huolimatta puutarha on yllätävän runsas ja rehevä.

Tosin jo koetut yöpakkaset olisivat voineet tulla vasta lokakuun puolella. Aamuisin olen katsonut mittaria kauhunsekaisin tuntein ja sitten varovasti kurkkinut ulos sormien välistä.

En olisi vielä valmis luopumaan kukkaloistosta, joten illat on kanneltu ruukkuja, harsotettu daalioita ja suojattu satoa.

Puutarhaharrastajan elämä on melkoista jännitysnäytelmää näin syyskuussa. Harsotetut daaliat ovat toistaiseksi selvinneet (kuten yläkuvien 'Penhill Watermelon' ja 'Cafe au lait'), mutta hallatappioitakin on jo tullut. Myös kasvihuone tuli tyhjättyä normaalia aikaisemmin, jotta sain tomaatit kypsymään sisätiloihin viileän kelin alta.

Syyskesä on aina suloisen haikeaa aikaa. Ensimmäisen hallayön jälkeen tuntuu kuin elettäisiin laina-ajalla. Toivottavasti kauniit syyspäivät jatkuvat, sillä puutarhalla on vielä paljon annettavaa. 

Pörriäisystävällinen puutarha

Loppukesästä perennapenkeissä käy melkoinen surina ja kuhina, kun perhoset, kimalaiset ja mehiläiset lentävät kukasta kukkaan. Herkkien perhosten seuraaminen on aina jotenkin meditatiivista puuhaa. Elämäänsä tyytyväisten, kukassa lepäävien ja suorastaan autuaiden pörriäisten katselu nostaa väkisinkin hymyn kasvoille.

Pörriäisystävällisessä puutarhassa ravintoa riittää varhaisesta keväästä syksyyn asti. Monimuotoinen puutarha onkin ympäristöteko!

Kirjoitin Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin, pölyttäjiä houkuttelevista koristekasveista. Nyt on nimittäin hyvä aika istuttaa perennoja ja muita koristekasveja. Löydät postauksen tästä linkistä.

Hyvää viikonloppua!

Rempsallaan vai boheemin kaunista?

Syyskesä on aina ollut itselleni puutarhassa vähän haasteellinen aika.  Olen enemmän sellaisen hallittavan puutarhan ystävä. Tällä tarkoitan alkukesän pontevaa kasvua, suoria rivejä kasvimaalla, vehreitä ja jänteviä tomaatintaimia. Tähän aikaan syyskuusta kaikki on vähän käsiin räjähtänyttä. Niin keittiöpuutarhassa kuin perennapenkeissäkin.

Toisaalta kyllä rakastan rennon boheemia tyyliä, mutta huomaan herkästi näkeväni syyskuun puutarhassa kauneuden sijaan tekemättömien töiden listan. Loputtoman listan. Olenkin yrittänyt tänä vuonna rutistaa työlistan mielestäni jonnekin tuonnemmaksi (vaikkapa marraskuulle!). Nyt nautiskellaan täysin rinnoin loppukesän runsaudesta ja väriloistosta.

Ja runsautta toden totta riittää! Kasvihuoneen sivusta on melkoista viidakkoa. Siellä on sikin sokin minttua, kultapalloja, maa-artisokkaa. On tsinnoita ja kesäkurpitsaa. Villiviiniä, syreenejä ja ruukussa kasvava katsura.

Syyskuun aurinko luo pehmeää valoa ja saa tunnelman jotenkin ihanasti hidastumaan. On kuin säteet viipyilisivät tarkoituksella hetken pidempään. Ennen illan pimeää. Syksy tekee tuloaan, halusi sitä tai ei.

Nyt on juuri passeli aika hengittää syvään ja nauttia. Tallentaa näkymät muistiin. Pysähtyä. Kerätä kukkia maljakkoon, tomaatteja leivän päälle, rouskutella porkkanoita. Siivota ehtii myöhemminkin.

Kaunista siirtymää syksyyn!

IIlan tullen

Hyppäys hellekesästä suoraan syyskeleihin ja arkeen on tuntunut tänä vuonna jotenkin tavattoman vaikealta. Vaikka voisi kuvitella, että juuri tällaisen kesän jälkeen olisi jo valmis siirtymään syksyyn. Ettei tarvitsisi haikailla kesän perään. Mutta yllättävän koville tämä nyt ottaa.

Kesäpäivänhattu 'Cherry Brand'.

Onneksi puutarha tarjoaa satoa ja kukkaloistoa yltäkylläisesti. Kesähuoneen vieressä on neljä viljelylaatikkoa, joista yhden täytin tänä vuonna pelkästään kesäkukilla. Laatikon etualalla kasvaa kesäpäivänhattu 'Cherry Brand', joka on siemenestä kasvattamani kesäkukka. Sen väritys sopii elokuuhun täydellisesti. Kesäpäivänhatun takana on samaa värimaailmaa toistava puna-auringonkukka 'Ms Mars'. Takana kurkottelee jättiverbena, joka ei hätkähdä kovistakaan sateista tai tuulista.

Puna-auringonkukka 'Ms Mars'.

Yhdessä viljelylaatikoista kasvaa daalioita. Nämä 'Cafe au lait' kaunottaret puolestaan ovat ruukuissa molemmin puolin kesähuoneen ovea. Muhkeat kukat olivat ihania jo heinäkuussa, mutta istuvat yhtä hyvin ilta-auringon kultaamaan maisemaan syyskesällä. Voisin ihastella näitä tuntitolkulla!

Daalia 'Cafe au lait'.

Hämärä laskeutuu iltaisin jo yllättävän nopeasti. Pimenevissä illoissa on oma tunnelmansa, mutta aamut saisivat pysyä valoisina vielä pitkään. Oma energiatasoni on suoraan riippuvainen valon määrästä. Mies aina nauraa (tai se taitaa kyllä olla enemmän sellaista epätoivoista irvistelyä), että olen aivan eri ihminen talvella ja kesällä. Allekirjoitan tämän täysin.

Kovasti toivon, että vielä riittäisi kelejä istuskella puutarhassa. Ihmetellä muuttuvaa värimaailmaa, haistella syyskesän tuoksuja, unohtaa kahvikuppeja sinne tänne ruukutuspöydille ja hurmaantua ilta-auringon kultaamasta maisemasta. Sateet voisivat nyt hetkeksi olla tässä ja arki muutenkin tasoittua.

Lempeää elokuun loppua!

Pikaheipat

Pikaiset terveiset syyskiireiden keskeltä! Tällä viikolla on tutustuttu molempien lasten kouluihin, saatu loput kouluhankinnat tehtyä ja harjoiteltu koulumatkan kulkemista. Teini saa halutessaan mennä vajaan kahden kilometrin matkan joko koulubussilla tai kävellen. Tämä oli meille aikamoinen yllätys, sillä etukäteen varoiteltiin, ettei 13-vuotias saisi kulkea koulumatkoja itsenäisesti (kävellen / pyörällä). Pikkumiehen koulumatka on puolestaan sen verran pidempi, että vaikka hän olisi oikeutettu koulukyyditykseen, niin ainakin alkuunsa aion kuskata ekaluokkalaisen itse. Kielitaidottoman pikkumiehen törkkääminen ypöyksin suuren koulubussin syövereihin hirvittää siinä määrin, etten edes halua ajatella moista!

Viimeinen viikonloppu ennen suuren urakan alkua vietetään ihan muissa maisemissa, yhdistetyllä työ/lomamatkalla. Tai siis miehellä töitä ja meillä muilla lomaa. Nyt on myös nautiskeltu ihanista  persikoista, tiedättehän niistä oikein mehevistä, joista valuu mehu pitkin suunpieliä kun puraisee kypsää hedelmää. Nämä valtavan kokoiset ja nukkapintaiset persikat on ostettu torilta, mutta paikallisia persikoita saa myös lähikaupasta. Ihan parasta hellepäivän herkkua!

Täällä painutaan nyt nukkumaan, sillä aamulla on aikainen herätys ja startti reissuun. Laitan koulukuulumisia myöhemmin, kunhan ensimmäinen kouluviikko on taklattu. Oikein ihanaa viikonloppua sinne!

Huoltohommissa

Rakastan tomaattien kasvattamista osittain siksi, että ne ovat hyvin pitkämielisiä ja anteeksiantavaisia. Satunnainen kastelun unohtaminen tai huoltotoimenpiteiden laiminlyöminen ei vaikuta sadon määrään. Ainakaan kovin suuresti.

Nyt oli taas aika karsia lehtiä ja antaa hellää hoivaa suurta satoa tarjoaville tomaateille. Tänä vuonna ensimmäiset tomaatit päästiin herkuttelemaan heinäkuun alkupuolella. Pikkuisen eri meininki kuin viime syksynä..!

Paljon on silti vielä kypsymässä ja lajikkeissa on hurjasti eroja. Kirsikka- ja luumutomaatit ovat olleet aikaisia ja satoisia. Yläkuvan kauniit tertut kuuluvat 'Romello' luumutomaatille. Alakuvassa hedelmiään kypsyttelee 'Shirley', joka on mutkaton perustomaatti. Sen punaiset hedelmät ovat tasaisen pyöreät ja keskikokoiset.

Tomaatin lehtiä karsimalla auringonvalo pääsee tasaisesti kaikkialle kasvustoon. Lehtien karsiminen auttaa myös ilmaa kiertämään kasvustossa. Nämä edistävät hedelmien kypsymistä. Alkukaudella lehtiä karsitaan maltillisesti, vain muutama rungon alalehti viikossa. Näin elokuussa lehtiä voidaan poistaa jo ylempääkin ja vähän ronskimmin.

Kasvihuoneessa on jo selvästi sellaista loppukauden fiilistä, vaikka lämpötila nousee päivisin yhä korkeaksi. Sadonkorjuuta riittää vielä pitkään. Jotain haikeaa tässä kuitenkin on, lähestyvän syksyn tunnelmassa.

Nyt nautitaan makoisista tomaateista ja kasvihuoneen ihanista tuoksuista. Ihan parasta!

Syyskesän ilopillerit

Pitkänhuiskea syyskaunotar, kultapallo, on meikäläisen uusi suosikki. Se on kestävä ja sitkeä perinneperenna, joka kasvaa oikeastaan ihan itsekseen. Elokuussa kultapallot valtaavat kasvihuoneen sivustan ja notkuilevat rennosti sinne tänne (koska joku on unohtanut tukea ne...)

 Lisää syyskesän ilopillereistä Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Elokuun kultaamaa viikon jatkoa!

Luumupuun äärellä

Luumusato on vihdoin kypsynyt. Yleensä näillä herkutellaan jo elokuun puolella, mutta tänä vuonna kaikki on ollut vähän vinksallaan. Onneksi viikonlopun aurinko ja lämpö laittoivat vauhtia sekä kypsymiseen että sadonkorjuuseen.

Meillä on kaksi luumupuuta, joista 'Sinikka Siniluumu' antaa satoa ensimmäisenä. Kuvassa olevat luumut ovat erityisen hyviä, mutta tämä lajike on valitettavasti tuntematon. Olen saanut puun lahjaksi ja se on kovin rakas vähän rujosta ja toispuoleisesta ulkonäöstään huolimatta. Puuhun liittyy surumielinen tarina ja sen voi lukea tästä vanhasta postauksesta. 

Mihin te käytätte luumuja, mihin upottaa koko sato? Meillä luumut herkutellaan tällä hetkellä lähinnä sellaisenaan, mutta käyttö- ja säilöntävinkkejä otettaisiin ilolla vastaan!

Siivouspäivä - ja pah!

Oli kohtuullisen pitkä lista lauantaille, siivousta sisällä ja ulkona. Pilvinen aamu meni joutuisasti imurin varressa, saattoipa siinä samassa rytäkässä myös pari huonekalua vaihtaa paikkaa. Mutta ulkohommat tyssäsivät aurinkoon. Niin kaunista ja lämmintä, että joko a) istuin kahvikuppi kourassa päivää ihmetellen b) yritin ikuistaa jokaisen puutarhaan osuvan auringonsäteen. 

Kesähuoneen ikkunasta avautuu ihana syysnäkymä. Syyskorea pilvikirsikka, kosmoskukkia, jättiverbenaa, Mustilanhortensia. Eihän tuossa nyt mitään pölyjä ehtinyt pyyhkiä, olisi ollut rikos jättää näin upea syyspäivä huomioimatta. Ehkä tänään maltan jo tarttua harjan varteen.

Lisää syyskuun loistoa Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. 

Huikean kaunista sunnuntaita!

Auki maailmalle!

Olen aina ostanut pallokrysantteemeista sellaisia melko nuppuisia versioita. "Jotta kukinta vaan kestäisi mahdollisimman pitkään". No nyt opin, että näistä tulee tietenkin valita jo kauneimmin kukkivat. Kun kelit ovat mitä ovat, ei nuppuisten pallokrysanteemien aukeamisesta ole mitään takeita. Pahimmassa tapauksessa saa ihmetellä nuppuja vielä hallan tultuakin.

Katsokaa nyt tätä kerrassaan huikeaa kukintaa ja loistoa! Avonaisena hankittu ja todellakin koko kukinnasta nautittu. 

Lisää syyskukista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. 

Löydät postaukseni täältä.

Muutostilassa

Kun viikko sitten saimme kesän kirjakuvaukset päätökseen, uhosin heittäväni hanskat tiskiin ja antavani puutarhan vaipua talviunille (siitä puhe mistä puute...). Nooh, uusi viikko toi mukanaan uudenlaisia prokkiksia ja ihan vielä emme pääse puutarhan kanssa uinumaan. Ja onhan tuota sadonkorjuutakin jäljellä vaikka kuinka. Luumuja, omenoita, pensasmustikoita, tomaatteja. 

Puutarha elää nyt jatkuvassa muutostilassa. Kasvihuone tyhjenee tomaateista, ränsistyneet kesäkukat saavat kyytiä ja ruukkuja kannellaan sinne sun tänne. Ensin kasvihuoneen suojiin ja myöhemmin sisätiloihin tai varastoon talvehtimaan. Yksi tällainen on upeasti syksyn sävyihin sointuva käenkaali.  

Olen talvettanut käenkaalin viileässä varastossa, jossa se vaipuu totaaliseen talvihorrokseen. Kevään tullen nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Ei mene kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen ja täyttää ruukun taas nopeasti.

Mukavia syyspuuhia puutarhassa!

Hortensiahuumaa

Näin syksyn kynnyksellä hortensiat ovat puutarhan ehdottomia kuningattaria. Ja tänä vuonna kukinta on ollut jotenkin aivan erityisen upea! Tänä vuonna olen myös päässyt ensi kertaa ihailemaan 'Limelight' syyshortensiaa, joka puhkesi kukkaan pihan hortensioista viimeisimpänä. Vielä piskuinen, mutta silti jo niin kaunis.

Lisää tästä hennosti limenvihreästä kaunottaresta Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset hortensiapostaukseen tästä.

Kaunista loppuviikkoa!

Mikä päivä!

Kun on ensin satanut vettä monta päivää kaatamalla niin, että nurmella kävely aiheuttaa suoranaista lotinaa, niin ei voi uskoa todeksi kun aurinko taas paistaa. Ja millä tavalla! 

Eilinen maanantai oli pitkästä aikaa aivan täydellisen upea päivä. Aurinko lämmitti, satoa kypsyi, kaikki näytti taas kauniilta (eikä liiskaantuneelta ja limaiselta). Ilmassa oli sellaista sadonkorjuujuhlan kypsää kauneutta. Olisin voinut jäädä elämään eiliseen! Over and over again. "Päiväni murmelina" -elokuvan tyyppisesti.

 

 

Toivotaan vielä paljon kauniita syyskesän päiviä, lempeää lämpöä ja täyteläisiä värejä. Tällaiset päivät ovat parasta tankkausta talvea varten!

Syysaamut

Syyskuun aamut ovat antaneet parastaan. Vaikka kesää vielä odotinkin, niin kyllä näissä syysaamuissa on aivan oma, ainutlaatuinen fiiliksensä. Kirpeä ilma nipistää nenänpäätä ja kaikki on rempseän rehevää.

Aamuauringon säteet putkahtavat milloin mistäkin. Valokiila kultaa puutarhaa ja huomio kiinnittyy pieniin yksityiskohtiin. 

Kai se on kaivettava kaulaliinat esille ja annettava periksi luotoäidille. Syyskuun "lämpöaalto" supistui muutamaan päivään. Mutta sitäkin suloisemmalta tuo tuntui!

Hyvää viikon jatkoa!

Syksyn odotetuin

Olen jostakin syystä aivan syysvuokon pauloissa. Se ei ole massiivinen kuten upea syyshortensia eikä leviä meillä kuten loisteliaat syysleimut. Mutta jotakin erityisen sykähdyttävää tässä herkässä kaunottaressa on.

Lisää suloisesta syysvuokosta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä.

Kaunista uutta viikkoa!