Paras paikka juuri nyt

No nyt sitä riittää, lämpöä! Suomen sään on oltava nainen, koska se on aina joko tai. Ei mitään siitä väliltä. Ei lunta - hukutaan lumeen. Kylmä kesäkuu - lämpötila +33. Mutta tässä kohtaa en todellakaan valita, koska näissä lämpötiloissa meikäläisenkin syväjäädytystila alkaa pikku hiljaa helpottaa. Nukun yleensä villasukat jalassa (kesät talvet), mutta viime päivät olen radikaalisti ollut ihan paljain varpain. Living on the edge!

Varmimmiten minut löytää juuri nyt täältä. Terassin Adirondack-tuoleista. Istun varjossa, mutta lämmöstä nauttien. Eilen muu perhe oli sisätiloissa ilmalämpöpumpun tarjoamassa viilennyksessä. Minä sen sijaan istuin terassilla välipalat, kahvihetket ja muuten vaan. Mies tuli toteamaan, että nyt hän todellakin uskoo minun olevan kesäihminen. Kun muut eivät enää kykene helteisiin, minä varastoin lämpöä itseeni. Koska sillä varastolla ja näillä muistoilla pusketaan taas ensi talvi eteenpäin. 

Ostimme mustat Adirondack-tuolit asuessamme Amerikassa. Kaksi näistä on talon etupuolella, kaksi tässä varjon alla. Käsinojat ovat niin leveät, että niihin saa hyvin laitettua kahvikupin tai vaikka välipalalautasen. Toinen lempipaikkani löytyy lasitetun terassin vanhasta rautasängystä, jonka tyynyvuoren keskellä on ihanaa loikoilla (=nukahtaa päiväunille). Mutta näillä keleillä siellä on aivan liian kuumaa, jopa minulle. Pidän lasitukset auki päivisin, mutta yöksi en niitä enää uskalla jättää. Mielessä on vielä viimekesäinen lintujen mustikkaripuliyö. Vaalea sisustus ja auki jätetyt lasiovet... Avot!

Viralliset lukemat näyttivät meillä eilen +33. Vaikka lämmöstä pidänkin, puutarhaihmisen silmin tämä on jo aivan liikaa. Kasvit nuokkuvat ja kukinta hujahtaa vauhdilla. Kunnon sade tekisi terää, sitten voitaisiinkin taas palata trooppisiin lukemiin.

Kaunista kesäkuun loppua!

Kesäaamujen ihanuutta

Kesäaamujen lämpö antaa vielä odotuttaa itseään ja toistaiseksi aamuvirkun kahvihetkiä ei ole nautiskeltu avoterassilla. Onneksi täällä lasitetun terassin suojissa tarkenee, ainakin jos vetäisee villasukat jalkaan.

Terassille siivilöityvä aamuvala on aina yhtä lempeä. Se luo koko tilaan seesteisen tunnelman. Tämä on täydellinen paikka aloittaa uusi päivä, herätellä mieltä tulevan päivän koitoksiin. Aamukahvi täällä on kuin minimeditaatio. 

Itse lomailen vasta heinäkuussa, mutta lasten kesäloman myötä aamut ovat rauhoittuneet ihanasti. Ketään ei tarvitse kiskoa sängystä puoliunisena, tai hoputtaa matkaan kylmään ja pimeään aamuun. Rauhalliset kesäaamut ovatkin ehkä parasta mitä tiedän!

Onneksi aamut ovat rauhallisia, sillä loppuviikko on taas melkoista juoksua. Ja mikä pahinta, havahduin eilen siihen, että juhannus on aivan kulman takana. Nyt jo?? Mihin tämä alkukesä oikein on hurahtanut?

Toivottavasti siellä on ehditty nauttia alkukesästä kaikilla aisteilla. Ja siis lämpöaaltohan on vasta tulon päällä, eli kyllä ne kesähepenetkin saadaan kaivaa esiin ihan tuossa tuokiossa. Villasukista en silti luovu, edes kesällä!

Kaunista loppuviikkoa!

Kevään ensimmäiset sipulikukat terassilla

Tai no, kevään ja kevään. Ulkona on lunta melkein vyötäröön asti ja hiihtolomakin on vielä edessä. Mutta kun aurinko lämmittää lasitetun terassi kahvittelukuntoon, tämän talouden kevät on virallisesti alkanut!

Manasin Instagramin puolella huono-onnista päiväämme ja sanoin vetäytyväni kukkaterapian pariin (eli katselemaan keväisiä magnoliakuvia). Ja se ilmiselvästi toimi! Puolilta päivin taivas alkoi rakoilla ja kohta pääsimmekin jo nauttimaan upeasta auringonpaisteesta. Sitä ei ole liiemmin näkynyt meillä päin.

Auringon lämmittämä lasitettu terassi tarkoittaa tietenkin terassikahveja! Seuranani oli kasa puutarhalehtiä sekä kevään ensimmäiset sipulikukat. Nämä kestävät kyllä pakkaslukemiakin, mutta olen toistaiseksi nostanut kukat yöksi sisälle. 

Kun maa keväällä sulaa, istutan nämä kukkapenkkeihin. Varsinkin helmililjat jaksavat kukkia ahkerasti vuodesta toiseen. Tosin kinosten sulamiseen menee vielä hetki jos toinenkin.

Tästä se pikku hiljaa taas lähtee, kevätkukkien tuoma ilo ja terassikahvittelut. Mikäs sen parempaa näin hiihtoloman kynnyksellä. Nämä ovat myös niitä arjen tärkeitä hetkiä ja pieniä iloja, joita tässä maailmanajassa tarvitaan.

Valoa loppuviikkoon!

Vielä hetki terassielämää

Eilen lasitetulle terassille paistoi ihana syysaurinko. Melkein meinasi tulla suru puseroon, kun vilkaisin loppuviikon sääennustetta. Jatkaisin vielä oikein mielelläni terassielämää lasitusten suojissa.

Mutta tuleva keli näyttää kohtuullisen karulta. Kävin napsimassa ison kimpun komeamaksaruohoja suojaan rännältä ja pakkasilta. Tämähän on siitä loistava kasvi, että se ei ensimmäisistä hallaöistä hätkähdä. Usein tanakka komeamaksaruoho kukkii lokakuun loppupuolelle asti ihan heittämällä.

Koristekurpitsat ovat helppoja ja kauniita syyskoristeita, jotka nekin kestävät lasitetulla terassilla pitkään. Ei tarvitse murehtia lintujen tai oravien tekemiä tuhoja. Pakkasen alta nämä tosin kannattaa siirtää sisälle.

Muutama ruukutuspöydällä ollut yrtti muutti terassin suojiin. Rosmariini on vahvaa tekoa, mutta myös oregano näyttää yhä porskuttavan eteenpäin.

Auringon paistaessa lasien takana oli lähes keväisen heleä väritys. Syreeneissä on yhä lehdet, siksi maisema on yllättävän vihreä.

Viltit, taljat ja lyhdyt on kaivettu esiin, mutta muuten olen vielä nauttinut terassin valoisasta ja värikkäästä syystunnelmasta. Viimeistään marraskuussa on sitten havujen aika.

Mukavaa viikon jatkoa ja ihanaa lomaa kaikille syyslomalaisille!

Viherkasveja ja terassielämää

Täällä oltaisiin jo ihan valmiina kesään! Tai siis puutarhassa on tietenkin kesken vielä yhtä sun toista, mutta lepokeitaat on viritetty kesätaajuuksille. Kesähuone on siivottu ja terassin viherkeidas odottaa lämpöisiä päiviä. 

Kylmää viherkasvit eivät äkkiseltään siedä, joten vielä kannattaa odotella kelien lämpenemistä, ellei halua kiikuttaa kasveja sisälle iltaisin. 

Kirjoitin viherkasvien terassielämästä Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Löydät "Sisusta viherkasveilla viihtyisä terassi tai parveke" -postauksen tästä linkistä.

Mukavaa viikon jatkoa!

Terassielämää lasitetun terassin suojissa

Viime päivät on saatu nauttia niin uskomattoman upeasta kevätkelistä, etten oikein tiedä miten päin olla. Jotakin ihan häkellyttävän ihanaa! Sisällä ei ole käyty kuin nukkumassa. Se aika, mitä ei olla oltu ulkona, on vietetty lasitetulla terassilla. Kahvitellen, ruokaillen, terassin vanhalla rautasängyllä loikoillen. 

Vaikka pihassa on saatu paljon aikaan, niin vähintään yhtä paljon on nautittu naapureiden näkemisestä. Yhtäkkiä kotikatu vilisee taas elämää. Olen jäänyt kiinni suustani tuon tuosta. Aivan mahtavaa turista kuulumisia pitkän talven jälkeen. Tässä on ehditty sopia jo monet pihaskumpat!

Päivisin lasitettu terassi on ollut suorastaan helteinen. Mutta aamuisin mittari on vielä näyttänyt pakkaslukemia ja aamuvirkun pitää hörppiä aamukahvit toistaiseksi sisätiloissa. 

Tykkään toki lasitetun terassin tuomasta suojasta ympäri vuoden, mutta parhaimmillaan se on juuri näin keväällä. Tila lämpenee nopeasti ja tuuli ei yllä lasien toiselle puolen. Joku nimeltä mainitsematon kotipuutarhuri saattoi ottaa pikanokoset terassilla, t-paidassa. Lämpö suorastaan hyväili ihoa ja olen aivan varma, että hymyilin kuin Hangon keksi läpi nokosten. Voi miten olinkaan kaivannut tätä lämpöä!

Ihanaa aurinkoa ja kevätkauneutta päivääsi myös tänään!

Ps. Oletko koskaan haaveillut puutarhurin tai floristin ammatista? Versoilevan verkkosivuilta löytyy nyt inspiraatiota aiheeseen. Löydät uusimman artikkelin "Unelma-ammattina puutarhuri - tee harrastuksesta uusi ammatti" täältä.

Taas kateellisena

Jokavuotinen kevätkateus alkaa nostaa päätään. Iloitsin tämän viikon kevätfiiliksistä ja innokkaana kuvailin ympäri pihaa. Ja sitten Instagramissa pyörähti vastaan lumettomia pihoja, lumikelloja ja leskenlehtiä (!!). Tässä kohtaa on taas todettava, että Suomi on sittenkin aika iso maa ja kevät keikkuen tulevi, se vain keikkuu eri aikaan eri puolille maata.

Tässä kuitenkin kevätkatsaus meidän pihaan. Terassi on sulanut jo melkein näkyviin. Toki tässä on joku hullu lapionainen avittanut, mutta melkein voisi jo tepastella paljasjaloin. 

Kasvihuoneen polusta melkein jo kuultaa maa. Ansarin sisällä on vielä kaikenlaista roipetta sikin sokin, mutta ei se haittaa. Jos helmililjat mätsäävät näin nätisti nippa nappa koossa pysyvään puusaaviin, niin olkoot vielä romut lattialla.

Takapihan terassilla oleva puutarhapöytä toimittaa nykyään ruukutuspöydän virkaa. Sekä pöytä että sen molemmin puolin olevat kasvulaatikot on yhä lumen saartamina. Toistaiseksi ei tarvitse haaveilla aikaisista kylvöistä.

Hevoskastanja pursuaa jo elinvoimaa. Teini-ikään päässyt hevoskastanja on kasvatettu siemenestä, joten koko ei ole vielä suuri. Olen saanut tämän lahjaksi ystäväni isältä, esikoisemme synnyttyä. Siemen oli saman vuoden satoa kuin pikkuisemme.

Kesähuoneen ympäristössäkin riittää yhä lunta. Mutta tuossa korituolissa on jo juotu ensimmäiset iltapäiväkahvit. Ja ovelle johtavista poluista jo melkein kuultaa singeli läpi.

Kevät on siis jo melkein täällä. Tai onhan tämä jo kevättä, sillä vain on vielä valkoinen valeasu päällään.

Ihanaa viikonloppua ja palmusunnuntaita!

Joulufiilistä ja valoshowta

Meillä, niin kuin monessa muussakin paikassa, joulukuu aloitettiin lumikerroksen kaunistaessa maisemaa. Valitettavasti iloa ei kestänyt yhtä päivää pidempään, mutta ajoitus oli kyllä kaikin puolin täydellinen. Lapset eivät tienneet olisivatko iloinneet enemmän lumesta vai joulukalenterin ensimmäisestä luukusta!

Olin jo unohtanut, miten helppoja joulukuun aamut ovat vanhemmille. Ei väliä miten aikainen kouluaamu on edessä, lapsi pomppaa pystyyn usein jo ennen herätyskelloa. Uusi kalenteriluukku pitää avata siltä seisomalta.

Itse olin koko marraskuun ihan poikkeuksellisen väsynyt. Ja kun väsyttää, liikunta jää vähemmälle. Ja kun liikunta jää vähemmälle, sokerihiiri puputtaa kaikkea mitä kaapista löytyy. Jossakin vaiheessa noidankehä alkaa ottaa pannuun. Onneksi liityin marraskuun alussa verkkojumpparyhmään, jota vetää tuttu ihminen. Silloin mukana on tietty sosiaalinen paine tehdä ja osallistua, vaikka tekeminen onkin täysin vapaaehtoista. Ilman Jennin jumpparyhmää olisin varmasti jo valunut sohvan sisuksiin!

Joulukuun ja lumi toi ihanaa lisäboostia eloon. Samaan syssyyn kesähuone sai uudet valot ympärilleen. Vaikka aina ei pysty sanomaan onko aamu vai ilta, niin jotakin kovin rauhoittavaa tässä vuodenajassa on. Tai sitten käyn vain erityisen hitaalla. Tänä vuonna olen iloinnut poikkeuksellisen paljon kaikista jouluvaloista. Myös niistä kaikkein värikkäimmistä ja vilkkuvista, joita ennen katsoin ehkä vähän kieroon. Mikä tahansa tuike tuo juuri nyt iloa vuoden pimeimpään aikaan!

Tunnelmallista ja turvallista joulukuun aloitusta!

Marraskuun iloja

Odotin eilisestä päivästä säätietojen perusteella yhtä harmaata kuin edellisistäkin. Joten ilo oli melkoinen, kun aurinko aivan yllättäen hiipi esiin ja ilahdutti monta tuntia!

Onneksi pääsin töiden lomassa piipahtamaan ulos. Tuntuu, että viime päivät (viikot?) ovat menneet joko koneen ääressä tai pää keittiössä. Eikä remontti vieläkään täysin ohi ole. Minä ja minikokoinen jouluruusu nautimme valosta ja auringonsäteistä taatusti yhtä paljon.

Takapiha viheriöi siihen malliin, että olen ihan vakavissani miettinyt kanttausrautaan tarttumista. Ehkä säästän puuhan suosiolle tuonne joulukuulle, puutarhassa heiluminen olisi oikein sopivaa vastapainoa kaikelle leipomiselle ja jouluherkuttelulle!

Aamut alkavat nyt kynttilöillä, joulukahvilla ja jouluradiolla. Myös koti on alkanut pukeutua jouluun. Ihan parhaat ajat edessä, sekä minun että lasten mielestä. Mies on tällä hetkellä viikot toisaalla, joten me otamme kaiken ilon irti varhaisesta joulun odotuksesta!

Ihanaa loppuviikkoa ja lisää yllätyksellisiä valopäiviä!

Ps. Kranssista lisää aikaisemmassa postauksessa: Mäntykranssi jouluisilla mausteilla.

Tervetuloa takapihalle!

Saimme tavaramme Suomesta vajaat kolme viikkoa sitten. Se tuntui ihan joululta! Oli ihanaa saada tuttuja juttuja, heti alkoi näyttää omalta kodilta. Nyt huonekalut, kukkaruukut ja muut purnukat ovat löytäneet paikkansa, joten tervetuloa kierrokselle takapihalle!

Konttiin oli pakattu puutarhakalusteet, puutarhatyökaluja sekä kasa ruukkuja. Kyllä, kukkaruukkuja! Osa tätä jo ihmetteli Instagramissa, mutta koska "samalla rahalla" sai ruukut tänne Atlantin toiselle puolen, pakkasin niitäkin mukaan. Ja onneksi pakkasin, sillä ne(kin) ovat täällä melkoisen kalliita.

Olin kuvitellut perustavani rehevän ruukkupuutarhan pikavauhtia, mutta kontti seikkaili maailman merillä luvattoman pitkään. Siitä huolimatta tunnen hassua puutarhurin ylpeyttä ruukkujen äärellä. En työntänyt ruukkupinoja autotallin uumeniin, vaan asettelin ne näkyvästi terassille. Ne tekevät takapihasta asutun ja kotoisan näköisen. Yksinkertaista arjen kauneutta.

Kotoa tuotu pöytäryhmä asettui takapihalle todella kivasti. Se sopii sekä talon tyyliin että värimaailmaan. Yöt ovat kosteita ja usein iltasella ripsottaa myös vettä, joten pehmusteet on parasta nostaa yöksi sisätiloihin. Päivät ovat edelleen kuumia, lämpömittari kipuaa säännöllisesti yli +30 asteen.

Pöytäryhmän vasemmalla puolella näkyvä paksu puunrunko kuuluu lännentulppaanipuulle (tulip tree). Samaisen puun latvus näkyy tuossa alempana. Wikipedian mukaan lännentulppaanipuu kuuluu tulppaanipuiden sukuun ja magnoliakasvien heimoon. Se on todella kookas ja sen keskimääräinen elinikä on 200-250 (!?!) vuotta. Hieman kauhulla odotan syksyä ja lehtien tippumista. Taitaa olla melkoinen haravointiurakka edessä!

Alkukesän alennusmyynnistä ostettu ahkeraliisa on viihtynyt loistavasti lännenkukkakanukan varjossa. Kesäkukkien löytäminen on nyt hieman haastavaa, vaikka täällä on yhä kesälomakausi meneillään. Puutarhamyymälät ovat pikku hiljaa alkaneet myydä krysanteemeja ja muita syyskukkia. Lämpötilojen huidellessa hellelukemissa en ole vielä uskaltautunut testaamaan syyskukkien kestävyyttä. Viherkasvit sen sijaan viihtyvät ulkona mainiosti ja kasvavat ihan silmissä.

Nyt hakusessa on ripustettavat puutarhavalot luomaan tunnelmaa elokuun iltoihin. Lämmin, pimeä ilta ja kaskaiden sirkutus vievät ajatukset lomamatkalle, vaikka arkea täällä jo eletäänkin. Nyt nautitaan kesästä niin pitkään kuin sitä on tarjolla. Talvella nimittäin tupruttaa lunta täälläkin. Siksi kukkaruukkujen kylkeen pakattiin myös lumikola.

Lasitettu terassi herää kevääseen

Viime päivien aurinko on herättänyt lasitetun terassin henkiin. Onhan terassi toki ollut jonkinasteisessa käytössä ympäri vuoden, myös pakkasilla. Perjantaina terassilla tuli kuitenkin otettua ensimmäiset nokoset, ihan puolihuomaamatta. Siinä kohtaa saattoi todellakin todeta terassin uuden sesongin koittaneen. 

Tämä on lasitetun terassimme toinen kevät. Ja juuri näin keväällä terassi on mielestäni parhaimmillaan. Kyllähän lasitettu terassi jatkaa puutarhakautta pidemmälle myös syksyllä, mutta silloin alkaa jo olla valmis siirtymään sisätiloihin ja pitämään taukoa puutarhatöistä. Näin keväällä sitä puolestaan janoaa jokaista hetkeä auringossa. Pieni tila lämpenee tavattoman nopeasti ja kylmät kevättuulet eivät hetkauta lasien suojissa. Eilenkin terassilla tuli kuuma t-paidassa!

Rakastan erityisesti aamuaurinkoa. Kylmän yön jäljiltä terassi on vielä viileä, mutta auringonsäteet tanssivat jo lupaavasti. Kevään sipulikukat ovat terhakoita ja valo siivilöityy tilaan kauniisti. Terassin pienet yksityiskohdat heräävät talviunestaan.

Keväiset sulosoinnut kuuluvat lasitetulle terassille sisätiloja paremmin. Räystäistä tippuvaan meditatiiviseen tip-tip toistoon perjantainakin nukahdin. Toipilas rakensi vieressä legoa ja minä kellahdin hetkeksi terassin sohvalle. Tip tip tip... Ja luomet painuivat ihan väkisin kiinni. Niin parasta!

Aloitin eilen terassin kevätsiivousta, se on jotenkin paljon mielekkäämpää puuhaa terassilla kuin sisällä. Hommaa riittää vielä, sillä imuri ei yltänyt joka nurkkaan ja aina ulko-ovea raottaessa tuuli pyöräytti roskat uuteen paikkaan. Mutta mikäs kiire tässä on. Tärkeämpää oli nauttia kahvista, keväisistä puutarhalehdistä ja suloisesta lämmöstä. Siivota voi sadesäälläkin!

Oikein hyvää uutta viikkoa!