Hetki vielä kesää - hempeitä kukkia omasta puutarhasta

Voi että millainen viikonloppu (ja vielä maanantaikin!) saatiin! Ja jos eilisillan ennusteet pitävät paikkansa, saadaan tänäänkin nauttia upeasta auringosta ja lämmöstä. Hetki vielä elokuuta parhaimmillaan.

Parin viime viikon sää oli niin sateinen ja viileä, että tuntui kuin syksy olisi saapunut kertaheitolla. Saatoin käyttää kerran jos toisenkin ilmaisua "märkä rätti vasten kasvoja". Harmaiden päivien myötä puutarhassa alkoi jotenkin korostua loppukesän tummat sävyt, ja toisaalta taas oranssi ja keltainen. Värejä, jotka liitän aina syksyyn. Vaan auta armias, kun helle viikonloppuna palasi! Yhtäkkiä puutarha olikin taas täynnä hempeää vaaleanpunaista, violettia, kermanvalkoista. Mitä lie temppuja mieli tekee auringonvalon myötä.

En ole erityisen ahkera kimppujen sitoja, sillä pidän kovasti kukkaloistosta puutarhassa. Yleensä kimppuja syntyy lähinnä lahjaksi tai saadessani vieraita kahvipöytään. Tai kun pelastan kukkia miehen ruohikonleikkuun alta...

Tästä kokoelmasta löytyy varsin sekalainen seurakunta oman pihan kukkia. Etualalla on 'Cafe au lait' daalia, sen yläpuolella kooltaan huomattavasti sirompi 'Wine Eyed Jill' daalia. Muhkat vaalenpunaiset pallurat ovat kiinanastereita ('Chamois Turm'), jotka ovat siemenestä kasvattamiani kesäkukkia. Lisäksi maljakosta löytyy suklaakosmosta, jättiverbenaa, kesäpäivänhattu 'Cherry Brand' ja koristehirssi 'Frosted Explosion'. Nämä kaikki ovat siemenestä tänä vuonna kasvatettuja. Mukana on vielä erilaisia syysleimuja sekä syyshortensian kukintoja.

Nyt nautitaan kuin viimeistä kesäpäivää, sillä huomenna koittaa syyskuu ja syksy. Kukkaloisto jatkuu toivon mukaan vielä pitkään, vaikka nämä hempeilyt varmasti muuttuvat astetta rouheammaksi kuta pidemmälle syksyä mennään.

Kiitos kesä, olit mahtava!

IIlan tullen

Hyppäys hellekesästä suoraan syyskeleihin ja arkeen on tuntunut tänä vuonna jotenkin tavattoman vaikealta. Vaikka voisi kuvitella, että juuri tällaisen kesän jälkeen olisi jo valmis siirtymään syksyyn. Ettei tarvitsisi haikailla kesän perään. Mutta yllättävän koville tämä nyt ottaa.

Kesäpäivänhattu 'Cherry Brand'.

Onneksi puutarha tarjoaa satoa ja kukkaloistoa yltäkylläisesti. Kesähuoneen vieressä on neljä viljelylaatikkoa, joista yhden täytin tänä vuonna pelkästään kesäkukilla. Laatikon etualalla kasvaa kesäpäivänhattu 'Cherry Brand', joka on siemenestä kasvattamani kesäkukka. Sen väritys sopii elokuuhun täydellisesti. Kesäpäivänhatun takana on samaa värimaailmaa toistava puna-auringonkukka 'Ms Mars'. Takana kurkottelee jättiverbena, joka ei hätkähdä kovistakaan sateista tai tuulista.

Puna-auringonkukka 'Ms Mars'.

Yhdessä viljelylaatikoista kasvaa daalioita. Nämä 'Cafe au lait' kaunottaret puolestaan ovat ruukuissa molemmin puolin kesähuoneen ovea. Muhkeat kukat olivat ihania jo heinäkuussa, mutta istuvat yhtä hyvin ilta-auringon kultaamaan maisemaan syyskesällä. Voisin ihastella näitä tuntitolkulla!

Daalia 'Cafe au lait'.

Hämärä laskeutuu iltaisin jo yllättävän nopeasti. Pimenevissä illoissa on oma tunnelmansa, mutta aamut saisivat pysyä valoisina vielä pitkään. Oma energiatasoni on suoraan riippuvainen valon määrästä. Mies aina nauraa (tai se taitaa kyllä olla enemmän sellaista epätoivoista irvistelyä), että olen aivan eri ihminen talvella ja kesällä. Allekirjoitan tämän täysin.

Kovasti toivon, että vielä riittäisi kelejä istuskella puutarhassa. Ihmetellä muuttuvaa värimaailmaa, haistella syyskesän tuoksuja, unohtaa kahvikuppeja sinne tänne ruukutuspöydille ja hurmaantua ilta-auringon kultaamasta maisemasta. Sateet voisivat nyt hetkeksi olla tässä ja arki muutenkin tasoittua.

Lempeää elokuun loppua!

Ex tempore -illanistujaiset

Ex tempore -illanistujaisissa on aina mukavan rento tunnelma, sekä vierailla että emännällä. Kukaan ei odota erikoisia tarjottavia, tärkeämpää on istahtaa alas ja vaihtaa kuulumisia. Joskus kuulumisten vaihto on tarpeen myös puolison kanssa, kun ei ole sattunut näkemään toista aikoihin.

Vaihdoin lasitetulle terassille syksyisempää väritystä (koska puolisohan tietenkin huomaa vaihtuneet koristetyynyt...), kaivoin ensimmäistä kertaa kynttilät esiin ja laitoin tarjolle pieniä suupaloja suolakeksien ja hyvän juoman kera. Lasitettu terassi tarjoaa parastaan juuri näin syyskesällä. Ja kunhan saan siipan takaisin reissun päälle, teen kyllä saman setin ystävälle!

Helppoja herkkuja puutarhasta sekä vinkkejä vaivattomaan terassikattaukseen Versoilevan uusimmassa artikkelissa "Pikkupurtavaa puutarhasta".

Tunnelmallista elokuun jatkoa!

Täyteläinen elokuu

Arki alkoi toden teolla tiistaina, koulujen aloituksen myötä. Meitä on kuitenkin hellitty niin upealla säällä, että melkein tuntuu yhä kesältä. Sanon melkein, koska aamuissa on jo sellaista syksymäistä tuoksua. Ja värit, ne ovat jo täyteläisiä, murrettuja ja hiljalleen syveneviä.

Kesähuone kylpee auringossa, mutta sielläkin aistii jo lähestyvän syksyn. Okrankeltainen iskee värihermoon juuri nyt. Muutama tyyny ja huone saa aivan uudenlaisen ilmeen. 

Haaveissa on järjestää täällä rapujuhlat. Edellisistä onkin jo luvattoman pitkä aika. Ennen vanhaa söimme itse pyydettyjä rapuja, mutta tuo perinne on jäänyt jonnekin, elämän ja kiireiden jalkoihin. Ehkä tänä syksynä on taas aika istua saksiniekkojen kanssa samaan pöytään. Ripustaa koristeita, sytyttää kynttilöitä ja kattaa pöytä koreaksi. 

Meillä perhe jakaantuu viikonlopun myötä kolmeen paikkaan, sillä juhlakesä jatkuu yhä vaan.  Tosin nyt taas entistä pienemmillä vierasmäärillä. 

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Elokuun iloja

Viilennyt keli ja ensi viikolla lähestyvät koulujen aloitukset ovat saaneet mielen jotenkin haikeaksi. Rakastan elokuuta, sen vahvoja värejä, sadonkorjuuta ja kauniisti hämärtyviä iltoja. Mutta samalla elokuu on itselleni täynnä haikeutta, sillä suunta on vääjäämättä kesästä poispäin. 

Kesäpäivänhattu 'Cherry Brandy'.

Elokuu on vielä kuin kesää, mutta ei sitten kuitenkaan. Syyskuussa on selvä syksyn meininki, silloin saan hirmuisesti aikaan. Siivoan, säilön, sisustan. Mutta elokuu on vähän sellaista haahuilua. Mieli leijailee vielä kesässä, enkä oikein saa uutta kautta startattua. Yleensä myöhästyn jopa harrastuksiin ilmoittautumista juuri tästä syystä. Sitä kuvittelee, että arjen alkuun on aikaa vielä vaikka kuinka.

Puna-auringonkukka 'Ms Mars'.

Puutarhassa elokuu on ylitsepursuavan runsas. On kukkaloistoa, marjasatoa, meheviä tomaatteja, kasvimaan antimia. Siemenestä kasvatetut kesäkukat on viimeistään tässä vaiheessa ehtineet kukkaan. Tomaatit ovat alkaneet punertua, kesäkurpitsapenkki pullistelee satoa. Aamut ovat vielä ihanan valoisia ja päivät usein lempeitä. 

Tummanpuhuvat karhunvadelmat ovat tavattoman kauniita!

Luumutomaatti 'Olivade' on joka vuosi varma valinta.

Iloiset tsinniat tuovat väriloistoa elokuun puutarhaan.

Kaunopunahatut suorastaan huutavat elokuuta. Loppukesän perennan väritys ja olemus istuu elokuun kypsään puutarhaan ihan täydellisesti. Ja mikä parasta, kaunopunahatut ovat melkoisia perhosmagneetteja. 

Näyttävät kaunopunahatut ovat loppukesän perennoja.

Café au lait -daaliat aloittivat kukinnan jo heinäkuun puolella. Upean kukan näkeminen saa aina hyvälle tuulelle.  Nämä maitokahvidaaliat kasvavat ruukuissa kesähuoneen portailla. Katse hakeutuu niihin joka kerta, kun kaarran autolla pihaan.

Daalia 'Cafe au lait'.

Kaunista, runsasta ja lempeää elokuuta!

Sehän alkaa näyttää kodilta!

Täällä on vihdoin päästy siihen pisteeseen, että olemme saaneet valoa kansalle, tauluja seinille ja kynttilöitäkin on jo kaivettu esiin. Tämä ei toki tarkoita, että hommat olisi tehty ja voisi heittäytyä sohvalle makaamaan. Saunan lauteet ovat yhä täynnä laatikoita. Mutta edes yksi huone alkaa olla valmis ja tuntuu taas ihan ikiomalta kodilta.

Huomaan nyt kuvia katsoessani, että ajatukset ovat jo selvästi syksyssä. Olohuone kylpee paitsi elokuun valossa, niin myös syyskesän okran sävyissä.

Niin ihanaa, kun kulunut viikko on sään puolesta ollut paljon parempi kuin alunperin ennustettiin. Huomaan odottavani pimenevää syksyä hieman kauhulla, vaikka syksyn lapsi olenkin. Viime vuonna pääsin valoisan, värikkään ja kauniin syksyn makuun siinä määrin, etten muunlaista välttämättä enää välittäisi kokea.

Eli kaihtimet ylös, kaikki valo sisään ja auringosta nauttimaan. Vielä on elokuuta jäljellä!

Valoisaa viikon jatkoa!

Synttäribrunssi

Meillä vietettiin eilen miehen synttäreitä. Siipan lahjatoive on ollut jo vuosia sama: kortit lapsilta ja rauhassa nautittu brunssi. Allergisessa lapsiperheessä rennoin brunssi on toistaiseksi syntynyt itse tehden. Niin nytkin.

Aamulla siis kahvipannu tulille, hakemaan kukkia puutarhasta ja kattamaan brunssipöytää lasitetulle terassille. Yleensä olemme nauttineet synttäribrunssin kesähuoneessa, sillä siellä on huomattavasti suurempi pöytä ja enenmmän tilaa levittäytyä. Mutta tällä hetkellä kesähuone toimii muuton välivarastona. Mahdumme sinne ehkä samoihin aikoihin kuin saunaan, joskus joulun tienoilla...

Keli vaihtui kertaheitolla helteisestä syksyiseksi. Olisin vielä mielelläni paistatellut päivää auringossa, mutta luonto kyllä janosi vettä. Siitä huolimatta maisema on ollut yllättävän rehevä ja vehreä. Se lasitetulla terassilla onkin juuri parasta, ja erityisesti juuri sadesäällä. Saa olla sisällä, mutta kuitenkin ulkona.

Nuo maljakossa olevat kultapallot ovat muuten aivan ihania leikkokukkina! Ne kaartuilevat maljakossa rennosti sinne tänne, täysin oman mielensä mukaan.

Niin se kiemurtelee ja kaartuilee elämäkin, ihan oman päänsä mukaan. Illan tullen saimme suru-uutisia. Osittain odotettuja, mutta kyllä se silti aina pysäyttää. Saa miettimään elämää ja sen kulkua. Matkan varrelle osuneita kiemuroita. Menetyksiä, menestyksiä ja yllätyksiä. 

Joten toivotan teille nyt oikein rauhaisaa sunnuntaita. Samaan aikaan sekä vähän haikeissa että huojentuneissa tunnelmissa. Aikaa rakkaiden kanssa. Pienistä asioista nauttimista. Helli itseäsi, muista ystävää viestillä, kerää kukkia maljakkoon. Iloitse juuri tästäkin päivästä. <3

Upea upea elokuu!

Viileähkön heinäkuun jälkeen on ollut aivan mahtavaa nauttia elokuun auringosta, värikylläisyydestä ja runsaudesta. Puutarha on täynnä loppukesän tuoksuja: kirpeää omenaa, raikasta syysleimua, mausteisia yrttejä ja aamukosteaa nurmea. Näitä yritän nyt sadonkorjuun tavoin säilöä mielen sopukoihin pitkän talven varalle.

Lisää elokuun hehkua Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset kukkapostaukseen tästä linkistä.

Leppoisaa viikonloppua!

Ihmeellinen tunne

Maanantaiaamuna en oikein tiennyt miten päin olla. Mies lähti töihin ennen seitsemää, molemmat lapset kouluun kahdeksaksi. Saatettuani pienemmän matkaan palasin tyhjään kotiin. Tein aamupalan ja istuin lukemaan uutisia. Koko ajan oli tunne, että olin unohtanut jotain, että kaikki ei nyt ole kunnossa. Kunnes tajusin, etten ole ollut tyhjässä talossa sitten maaliskuun!

Elämä Suomessa tuntuu nyt kovin vapaalta. Lapset saavat kulkea lähialueilla ihan itsekseen, kaupoissa ei säännöstellä asiakkaiden määrää, ei ole maskipakkoa. Siinä muuten yksi asia jota en ymmärrä, en sitten niin ollenkaan. Annetaan suosituksia toinen toisensa perään ja sitten ihmetellään, kun iso joukko ihmisiä antaa piutpaut karanteeneille ja suojatoimenpiteille. Nooh, parempi kun en nyt lähde sille tielle tai alkaa puhisuttaa oikein urakalla. 

Koti alkaa pikku hiljaa muotoutua, mutta purkuhommia riittää vielä yllin kyllin. Huonekalut ovat jo melkein löytäneet paikkansa, vaikka tavoilleni uskollisesti toki harrastan huonekaluvalssia. Varmasti vielä pitkään. Taulut odottavat ripustamista, matot levittämistä, lamput asentamista, laatikot tyhjäämistä ja pientavarat omia paikkojaan. Lukuisista paperipinoista puhumattakaan. Oma koti tuntuu samaan aikaan turvallisen tutulta, mutta kuitenkin jotenkin oudolta ja uudelta. Tältä varmasti tuntuu pareista, jotka eron jälkeen päätyvät takaisin yhteen!

Nyt jatkan rymsteeraamista, jotta saan tilaa työpöydälle ja -koneelle. Siitä se lähtee, arki toden teolla!

Jos tähdet ovat oikeassa asennossa

Tulin huikkaamaan pikaheipat, sillä täällä on aloitettu arki todellisella ryminällä. Viimeinen lomapäivä eli maanantai oli kaikkea muuta kuin rentoa chillailua ja pulssin tasailua. Päivä sisälsi vauhtia ja vaaratilanteita yli oman tarpeen, mutta illalla sänkyyn päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena. Tosin unta jouduttiin odottelemaan tavanomaista pidempään. Lasten uusien koulujen tuoma jännitys valvotti niin koululaisia kuin äitiäkin. Ja jälleen kerran suorastaan kadehdin miehen rentoa suhtautumista tällaisissa tilanteissa. Ei näkynyt kynsien pureskelua tai hermostunutta sängyssä pyörimistä siinä osoitteessa!

Kun ensimmäinen koulupäivä oli saatu kunnialla ohi, saikin aloittaa seuraavan päivän stressaamisen. Edessä oli pikkumiehen kontrollipäivä Uudessa Lastensairaalassa. Kuopuksen munuainen operoitiin reilu vuosi sitten, mutta tarvittavat jälkitarkastukset jäivät välistä Amerikassa koronan takia. Päivään lähdettiin siis hieman pelonsekaisin tuntein. Uutiset olivat kuitenkin juuri sellaisia kuin tässä vaiheessa oli suotavaa. Lukuisista tutkimuspäivistä ja kivuliaasta leikkauksesta huolimatta Uusi Lastensairaala on kuopukselle aina mieluisa paikka, kiitos upeiden ja lapsiystävällisten puitteiden. Ihan piti toista kotimatkalle houkutella!

Tänään, jos tähdet ovat oikeassa asennossa ja jumalat suosiollisia, pihaan pitäisi viimein kaarta merillä seilannut konttimme. Jihuu!! Tuleviin päiviin mahtuu paitsi raivoisaa tavaroiden purkamista, niin myös hammaslääkäriä, tarkastuksia, häitä. Ehkä ne tavarat viimeistään jouluun mennessä ovat löytäneet paikoilleen. Puhelin piippaa muistutuksia tuon tuosta, sillä oma kovalevy taitaa olla jo liian täynnä. Asiat menevät yhdestä korvasta sisään ja välittömästi toisesta ulos.

Ilmassa on jo syksyn tuntua, vaikka viikonlopulle onkin luvattu mahtavaa säätä. Nautitaan siis vielä ihanasta lämmöstä. Loistavaa loppuviikkoa!

Pään selvitystä

Täällä pyörähti käyntiin viimeinen lomaviikko, sillä paikallinen kouluvuosi alkaa ensi viikolla. Tosin tämä viikko on jo täynnä erilaisia kouluuntutustumisia sekä lapsille että vanhemmille. Ja koska lapset ovat eri kouluissa, riittää menoa melkein joka päivälle. Esikoisella on tällä viikolla jo puolikas koulupäivä middle schoolissa ja kuopuksella tutustumista uuteen luokkaan. Sitten on vielä vanhempainiltoja, rehtorin aamukahvia ja leikkikenttätreffejä, eli siinähän se viimeinen "lomaviikko" hurahtaa. Onneksi ei oltu suunniteltu matkaa tai muuta ihmeellistä tälle viikolle.

Itseäni kouluvuoden aloitus stressaa melkoisesti. Olenko osannut hankkia lapsille oikeat tarvikkeet, ehdinkö aamuisin viedä molemmat lapset ajoissa kouluun (koulut sijaitsevat aivan eri suunnilla)? Miten kielitaidoton pikkumies pärjää pitkät päivät, sillä ekaluokkalaisella on koulua joka päivä klo 09-15.25? Entä millaisena amerikkalainen koulumaailma näyttäytyy 13-vuotiaalle ulkopuoliselle? Äitiä nämä kysymykset vaivaavat nyt lähes yötä päivää ja huomaan olevani erityisen herkkänä kaikille ylimääräisille ärsykkeille.

Viime postauksessa huutelin keltaisten kukkien perään. Mutta nyt huomaan, että mitä enemmän päässä pyörii asiaa, sen neutraalimpaa ilmettä kaipaan. Ei kirkkaita värejä vaan simppeliä ja rauhallista. Jospa siinä omakin mielenmyllerrys tasoittuisi samalla. Ikkunoista tulviva auringonvalo on jo selvästi syksyistä, vähän sellaista kellertävää. 

Edessä on siis hengitysharjoituksia, muistilistoja ja luottamuksen rakentamista tulevaan koitokseen. Oikein kesäistä viikkoa sinne Suomeen, kelit näyttävät olevan teillä kohdillaan. Ihan mahtavaa, elokuuta parhaimmillaan!

Keltaisen pauloissa

Täällä ollaan nyt jostakin syystä aivan keltaisen pauloissa. Iltakävelyillä huomaan toistuvasti ihailevani keltaisena loistavia istutuksia. Sekä katse että kamera hakeutuvat tähän loppukesän väriin. 

En ole puutarhassa mikään valtavan suuri keltaisten kukkien ystävä. Mutta kyllä ne tähän loppukesän kypsyvään värimaailmaan kuuluvat. Ja toisaalta taas kevään odotukseen. Täällä keltaisia kukkia näkee todella paljon, sekä kotipuutarhoissa että julkisissa istutuksissa.

Erityisen paljon pidän kaupungissa törröttävistä auringonkukista. Siellä täällä jalkakäytävillä on pieniä istutusalueita. Näin elokuussa niissä huojuu erilaisia auringonkukkia. Rennosti vähän joka suuntaan kallellaan. Näitä löytyy parkkihallien seinustoilta ja katujen kulmauksista. Ihanan rentoa ja näyttävää. Ja omaan silmään myös yllätyksellistä. Väkisinhän tuosta tulee iloiselle tuulelle, kun betoniseinää vasten nojailee pitkänhuiskeita kaunottaria.

Keltainen väri istuu helteiseen kaupunkimaisemaan todella hyvin. Oli sitten kyseessä betonikortteli tai puistossa rönsyilevä kukkapenkki. Muutenkin istutukset ovat täällä ihanan värikkäitä ja rentoja. Hyvää vaihtelua tällaiselle pikkutarkalle suomalaiselle...

Tuntuu uskomattomalta, että elokuu alkaa jo kääntyy jo kohti loppua. Tämä kuukausi pääsi hurahtamaan käsistä ihan varkain!

Huoltohommissa

Rakastan tomaattien kasvattamista osittain siksi, että ne ovat hyvin pitkämielisiä ja anteeksiantavaisia. Satunnainen kastelun unohtaminen tai huoltotoimenpiteiden laiminlyöminen ei vaikuta sadon määrään. Ainakaan kovin suuresti.

Nyt oli taas aika karsia lehtiä ja antaa hellää hoivaa suurta satoa tarjoaville tomaateille. Tänä vuonna ensimmäiset tomaatit päästiin herkuttelemaan heinäkuun alkupuolella. Pikkuisen eri meininki kuin viime syksynä..!

Paljon on silti vielä kypsymässä ja lajikkeissa on hurjasti eroja. Kirsikka- ja luumutomaatit ovat olleet aikaisia ja satoisia. Yläkuvan kauniit tertut kuuluvat 'Romello' luumutomaatille. Alakuvassa hedelmiään kypsyttelee 'Shirley', joka on mutkaton perustomaatti. Sen punaiset hedelmät ovat tasaisen pyöreät ja keskikokoiset.

Tomaatin lehtiä karsimalla auringonvalo pääsee tasaisesti kaikkialle kasvustoon. Lehtien karsiminen auttaa myös ilmaa kiertämään kasvustossa. Nämä edistävät hedelmien kypsymistä. Alkukaudella lehtiä karsitaan maltillisesti, vain muutama rungon alalehti viikossa. Näin elokuussa lehtiä voidaan poistaa jo ylempääkin ja vähän ronskimmin.

Kasvihuoneessa on jo selvästi sellaista loppukauden fiilistä, vaikka lämpötila nousee päivisin yhä korkeaksi. Sadonkorjuuta riittää vielä pitkään. Jotain haikeaa tässä kuitenkin on, lähestyvän syksyn tunnelmassa.

Nyt nautitaan makoisista tomaateista ja kasvihuoneen ihanista tuoksuista. Ihan parasta!