Vielä tarkenee terassilla

Aamuisin matalalta paistava syysaurinko siivilöityy lasitetulle terassille lähes satumaisen maagisesti. Aamukahvia täällä ei enää tarkene juoda, mutta tämä terassinäkymä avautuu suoraan keittiön ruokapöytään. Kyllä siinä tahtoo jäädä uutiset lukematta, kun unohtuu tuijottamaan luonnon taideteosta.

Nämä kuvat on otettu auringon pikku hiljaa noustessa. Yön jälkeen terassi on rapsakan viileä. Mutta yllättävän paljon lokakuun aurinko jaksaa yhä lämmittää. Pieni tila lämpenee suhteellisen nopeasti ja päivällä terassilla tarkenee jo istuskella. Jos siis sattuu paistamaan aurinko.

Terassilasit syrjään työntämällä syksyn värit vyöryvät käden ulottuville. Mutta ei täällä rehellisyyden nimissä enää lasit auki olla. Seuraavaksi on lisättävä taljoja tuoleihin, viltit joka selkänojalle ja paljon kynttilöitä. Vielä kuitenkin nautitaan kauniista väreistä ja kurpitsakaudesta. Niin kauan, kunnes pakkanen vie säleikkövilliviinin ja muun väriloiston mukanaan.

Ihanaa viikonloppua!

Syksyn tullen kasvihuoneessa

Syyssiivoilin kasvihuonetta, vaikka kovin siellä on vielä kesäistä. Ansari on ollut lähinnä puutarhakalusteiden ja ruukkujen säilytyspaikkana, sillä en muuton takia ehtinyt mukaan kasvukauteen. 

Näin jälkiviisaana voisi todeta, että jos olisin viileinä ja sateisina heinäkuun päivinä nähnyt kristallipalloon, olisin lämpimän syksyn ansiosta ehtinyt kasvatella vielä yhtä sun toista. 

Olen aina tykännyt tehdä kasvihuoneeseen "kausitiloja", eli sisustaa sitä vuodenaikojen mukaan. Syksyllä syyskasveja, talvella havuja, valoja ja lyhtyjä, kevään koittaessa sipulikukkia kahvittelunurkkauksen kera. Kasvukaudella huone on pyhitetty erilaisille tomaateille, hyvä kun silloin mahtuu hoitotoimenpiteitä tekemään. Eli kaikille kasvihuoneen ostoa suunnitteleville: ottakaa vielä hitusen isompi kuin mitä olette suunnitelleet. Kasvari ei voi koskaan olla liian tilava!

Kasvihuoneen takana viheriöi korjaamatta jäänyt parsa sekä juuri kukintansa aloittanut maa-artisokka. Ansarin sisällä viikuna ja persikka alkavat pikku hiljaa siirtyä talvilepoon. Itse aion vielä nauttia ja puuhata puutarhassa täysin rinnoin. Suurin osa sipuleistakin on näillä lämpöasteilla istuttamatta. Mutta mikäs tässä touhutessa, lämpimän lokakuun syleilyssä.

Ihanaa lokakuun aloitusta!

Tunnelmallista viikonloppua!

Keli ei ole kuin morsian, mutta jotenkin tämä harmaus silti viehättää. Kiireisen viikon jälkeen on ihanaa vain olla ja tuijotella ikkunasta. Juoda kahvia ja poltella kynttilöitä. Ehkä vähän rapsutella pihaa ja viritellä lisää syysvaloja.

Pääsin testailemaan Clas Ohlsonin kauniita syysuutuuksia Kauppakeskus Veturin blogissa. Inspiraatiota ulkotilojen syyssisustukseen nyt täällä.

Tunnelmallista viikonloppua!

Lyhtyjen loisteessa, Living by Heart

Blogiyhteistyö: Design Anna P.

Syksyssä parasta on paitsi värien hehku niin myös pimenevät illat. Sinänsä en rakasta pimeää, mutta se antaa syyn viritellä kynttilöitä ja lyhtyjä, sekä sisälle että ulos.

Sain blogiyhteistyönä tutustua ihaniin ulkotuliin, joita valmistaa tanskalainen Living by Heart. Yleensä sana "tanskalainen" virittää ajatukset jo valmiiksi johonkin kauniiseen ja käytännölliseen. Niin tälläkin kertaa.

Jykevien ulkotulien metalliastian värisarjat on mietitty tarkkaan. Tavoitteena on ollut, että jokaiseen pihaan löytyy juuri oikean sävyinen ulkotuli. On kuparia, mustaa, messinkiä, valkoista, vaaleansinistä, harmaan eri sävyjä, luumua, nurmen vihreää ja petroolia. Melkoisen kattava valikoima vai mitä? Miten ihmeessä näistä pystyy edes valitsemaan?

Ulkotulien paloaika on 90 tuntia. Ja metalliastian voi tietenkin kierrättää, mutta sen voi myös uusiokäyttää. Esimerkiksi kukkaruukkuna tai askartelemalla amppelin. Ulkotuliin on saatavilla kansi, joka helpottaa sammuttamista ja suojaa sateelta.

Ulkotulet tehdään alusta loppuun käsityönä. Lisäksi Living by Heart työllistää ulkotulien valmistuksessa kotimaassaan mielenterveyskuntoutujia. 

Tunnelmalliset Living by Heart -ulkotulet ovat ihana lisä syyspuutarhaan ja myös loistava lahjaidea syksyyn! Suomessa kauniita ulkotulia tuo maahan loviisalainen Design Anna P. Annan valikoimiin kuuluvat myös Xalan valloittavat kastelukannut, joista olen kertonut aikaisemmin mm. täällä.

Nautitaan pimenevistä illoista ja ulkotulien tuikkeesta!

Blogiyhteistyö:

ulkotulet Desing Anna P.

Plokkailua ja maistelua

Täällä on vihdoin ehditty lajitella tomaattikasat kypsyysasteen mukaan. Toivon mukaan oman sadon tomaateilla pärjätään pitkälle syksyyn. Paluu kaupan valikoimaan näiden makupalojen jälkeen tuntuu aina melko karulta. 

Kuluneen kauden tomaattisuosikkeja ja syysterassilla hengailua nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Löydät postauksen täältä.

Syksyisen värikästä viikonloppua!

Alla pagodipuun

Ostin terassille suloisen rujon pagodipuun. Toivon tämän nauttivan terassikeleistä yhtä paljon kuin minäkin. Pagodipuu on hieman haastavan kasvin maineessa enkä ole testannut sitä koskaan sisätiloissa. Mutta valosta ja kosteudesta se tykkää, joten toivon meille menestyksekästä kesää.

Piskuinenhan tämä puu on, mutta kun oikein asettelee itsensä terassin sohvalle, pääsee loikoilemaan pagodipuun alle. Lisää tästä herkkiksestä Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. 

Mukavaa viikon aloitusta, nyt on luvattu kerrassaan loistavaa säätä!

Kesähuoneen kevätpäivitys

Blogiyhteistyö: Huiskula

Viikonloppu juuri ennen vappua on ihan huippujuttu. Tässä ehti laittaa kotia vappukuntoon pienemmissä erissä. Kesähuonekin sai freesin kevätpäivityksen.

Tyynyt, matot, taljat, oksat maljakossa, kaikki saivat kyytiä. Tilalle tuotiin raikkaampia värejä ja viherkasveja. 

Sain Huiskulasta blogiyhteistyönä upean oliivin. Olen tavattoman huono talvettamaan oliivia. Yleensä se tiputtaa kaikki lehtensä talven aikana ja kevään koittaessa ruukusta katselee aikamoinen raasku. Joka sitten jatkaa kituutellen kohti kesää. Tämän oliivipuun varressa on niin komeasti pituutta, että nyt kyllä teen kaikki sirkustemput saadakseni komeuden selviämään mahdollisimman pitkään. Hoito-ohjeita oliivipuulle löytyy Huiskulan sivuilta, klik klik.

Oliivi saapui minulle kauniisti kukkivana. Minä tietenkin näen itseni jo maistelemassa oman puu oliivisatoa, samalla kun pilkon lautaselle viikunoita ja persikoita. Kyllä on tänä vuonna kauheasti jännitettävää!

Onneksi kesähuoneessa voi ottaa rennosti ja haaveilla tulevasta suvesta. Olkihatut on kaivettu esiin ja raidallinen rantakassi odottaa naulakossa tositoimia. 

Meillä aloitellaan pikku hiljaa vapun viettoa, vaikka pääpaino onkin vappupäivän brunssissa.

Oikein mukavaa kevään juhlaa sekä vehreää toukokuun aloitusta!

*Blogiyhteistyö:

oliivipuu Huiskula

Voihan kevätrakkaus!

Valoisat aamut, kevätaurinko, räystäistä tippuva vesi. Voi tätä onnen määrää! Olen aivan kevätrakastunut. So in love. Sydänjuuria myöten.

Mutta miksi aviomies epäröi päästää minut Kevätmessuille? Pelkääkö hän mukaan tarttuvaa miespuutarhuria, vaimonsa lopullista sekoamista vai jotakin ihan muuta? Lue lisää Minttua ja mustikoita -blogista täältä.

Rakastuttavan ihania kevätpäiviä!

Terassin kevätpäivitys

Blogiyhteistyö: Huiskula

Olen ihan huumaantunut tästä valon ja auringon määrästä! Ja mikä parasta, lasitetun terassin suojissa voi jo kuvitella kevätkelien koittaneen. Sinne ei käy viima ja kylmyyskin kaikkoaa nopeasti auringon lämmittäessä tilaa aamusta asti. Oli siis aika rakentaa pieni kevätpesä terassin lämpimimpään nurkkaukseen.

Vaihdoin sohvana toimivaan sänkyyn vaaleat tekstiilit. Seinällä olleet mustat metallitähdit saivat väistyä olkihattujen tieltä. Kokosin Huiskulasta saadut kevään sipulikukat kevätpesän läheisyyteen, jotta sain maksimoitua kevätfiilistelyt kahvia hörppiessäni. 

Vielä en uskalla istuttaa kukkia ulos vaikka ne jonkin verran pakkasta kestävätkin.  Meille on yhä luvattu yli kymmenen asteen yöpakkasia, joten kukat saavat nauttia päivät "ulkoilmasta" ja iltaisin ne on tarvittaessa helppo koota terassilta sisätiloihin.

Lunta on yhä reilu kerros ja lisääkin on luvattu. Mutta täällä kevätkuplassa tuollaiset asiat voi sulkea mielestään ihan kokonaan. Kaivoin lehtikorista esiin vanhoja kevätnumeroita ja fiilistelin tulevaa kukkasten keskellä. Kirjopikarililja näytti nauttivan lämmöstä vähintääkin yhtä paljon kuin minä. Perunanarsissit tuoksuivat ihanasti ja nuppuiset helmililjat ja hyasintit alkoivat kurkotella kohti valoa.

Seinällä olevat kesähatut eivät suinkaan ole pelkkä koriste. Aurinko paistaa terassille sen verran kirkkaasti, että siellä on yleensä oltava aurinkolasit tai hattu. Olen viritellyt kevyen valoverhon yhdelle seinustalle, mutta kohta on pakko paneutua terassiverhojen ihmeelliseen maailmaan. Millaisia verhoratkaisuja (ja kiinnitysmekanismeja) teillä on terasseilla? 

Minä toivottelen täältä kevätkuplastani oikein leppoisaa sunnuntaita sekä tietenkin aurinkoisten kelien jatkoa!

*Blogiyhteistyö: kukat Huiskula

Vuoden ekat!

Täällä on juotu vuoden ensimmäiset terassikahvit, wuhuu! Ihan ilman ulkovaatteita, villapaidassa (lasitetulla) terassilla istuskellen. Voi tätä riemua!

Lisää kevätauringon aikaansaamaa terassifiilistelyä Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. 

Oikein ihanaa hiihtolomaa lomailijoille ja sitä odottaville. 

Melkein jo tunsin kevään

Pakkaset toivat mukanaan ihanan auringon. Valolisä on tuntunut aivan mahtavalta! En ole talvi-ihminen, mutta arvostan toki kirkkaan talvipäivän kauneutta ja luonnosta löytyviä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Lasitetulla terassilla aurinko lämmittää pienen tilan nopeasti. Hetken, pienen hetken, tuntui jo ihan keväältä. Teki mieli istahtaa korituoliin kahville, sulkea silmät ja antaa auringon leikitellä kasvoilla.

Vaan eihän tuolla vielä pitkään tarkene. Kuurankukat kimaltelevat laseissa ja takamus jäätyisi penkkiin ilman taljoja ja vilttejä.

Ulkopuolella keli on ollut hyvinkin kirpsakka.

Mutta aurinko saa ihmeitä aikaan. Kroppaan virtaa energiaa, mieli täyttyy odotuksesta ja pinnan alla kuplii. Se on yksi hujaus, kun kevät on taas täällä!

Syysfiilistelyä eli hämäränhyssyä

Syksyn tulo ei ole koskaan haitannut minua, sillä rakastan sen tuomia syviä sävyjä, rauhoittumista kotipesään, villasukkia, takkatulen ritinää. Rakastan myös syksyn pimeneviä iltoja. Lasitetun terassin myötä syysillat ovat tulleet vielä askeleen lähemmäksi, kun niiden kauneudesta voi nauttia melkein ulkona, mutta kuitenkin sisätiloissa. Kylmyyttä en nimittäin rakasta ollenkaan.

Tuntuu, että koko alkusyksy on mennyt yhdessä hujauksessa, kiireen keskelle imaistuna. Mies huiteli maailmalla, arki yritti tunkea itsensä jo muutenkin kaoottisiin aikatauluihin, omat työt kasaantuivat. Nyt kun kaikkeen on taas tullut jonkin sortin rytmi, on aikaa nauttia pienistä iloista ja syksyn illoista.

Pikkupurtavaa, vähän viiniä, viltti jaloille. Syysmaiseman ihastelua ja hämärän laskeutumista.

Kuuntelin eilen Radio Aaltoa matkalla Cirque Du Soleiliin (jonka akrobatiasta pää on muuten pyörällä vieläkin) ja radiossa puhuttiin meidän suomalaisten hyggeilystä. Villasukista, takkatulesta, kynttilöistä, hämärtyvistä illoista. Että miksi puhua hyggeilystä, kun meillä on ihan omakin, suomenkielinen sana: "hämäränhyssy". Totta, sitähän se juuri on! Toki hyggeillä voi varmasti ympäri vuoden, mutta hämäränhyssy liittyy juuri tähän vuodenaikaan, juuri näihin hämäriin aamuihin ja yhä aikaisemmin pimeneviin iltoihin. Siihen aivan tiettyyn fiilikseen, syksyn ja talven tuloon, rauhallisuuteen.  

Mitä fiiliksiä hämäränhyssy sinussa herättää? Onko se tunnelmallisia iltoja vai ahdistavaa pimeää ja hiljaisuutta? 

Oli suhteesi syksyyn mikä tahansa, toivottelen kuitenkin oikein mukavaa ja rentouttavaa syyssunnuntaita!

Annoin periksi

Blogiyhteistyö: Sisustusliike Dreams

Tuleville päiville on luvattu aurinkoa ja mukavaa lämpöä, mutta meikäläinen antoi jo periksi syksyn tulolle. Vilukissan oli aika kaivaa loputkin taljat esiin. 

Ihan vielä en ole levitellyt näitä olohuoneeseen, mutta terassille taljat passaavat jo mainiosti. Mikäs tässä istuskellessa peppu pehmoisella ja lämpimällä lampaantaljalla syyssisustuksia suunnitellen.

Hankin viime vuonna pari Skinnwillen ihanan pehmoista taljaa paikallisesta Sisustusliike Dreamsistä. Nyt sinne oli tullut tällaisia kiehkurakarvaisia, kaksivärisiä Shansi-lampaantaljoja. Ja kun  juuri tuossa yllä sanoin, etten ole vielä tuonut näitä sisätiloihin, niin kuopus kyllä on. Pikkumies oli erittäin omatoimisesti hakenut taljan terassilta, levittänyt sen olohuoneen sohvalle ja käynyt siihen pötköttämään minun laittaessani ruokaa. Siitä toisen löysin, umpiunesta, iltapäivän tunteina. 

Suositukset siis taljan pehmeydestä ihan koko perheeltä!

* Blogiyhteistyö: Sisustusliike Dreams

Tuotteesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

Tilanne vaatii valoja

Kirjoitin aamulla Instagramissa, miten päälle painava syysfiilis vaati kynttilöitä ja lämpöistä villatakkia. "Tilanne" eli syksyinen sadepäivä ja erityisesti sen hämärtyvä ilta vaatii myös lisää valoja. Ja tilkkasen punaviiniä. Se olisi vaatinut myös glögiä (kyllä, sitä alkoi tehdä mieli välittömästi kun ajatus pääsi luikertamaan päähän), mutta sitä ei valitettavasti tähän hätään löytynyt. 

Terassin katossa risteilee Siriuksen Lucas -valosarja, joka on kätevästi jatkettavissa. Yksi muuntajamötikkä ja monta kirkasta hehkulampun muotoista led-valoa. Minulla oli aikaisemmin vähän vastaavanlainen valosarja Annolta, mutta siinä lamput olivat sellaista himmeää maitolasityyppistä. Se pääsi jatkokäyttöön mökille, lasitetulle terassille halusin vähän siromman ja kirkkaan pallovalosarjan. Huomatkaa myös esiin kaivettu talja. Täällä ollaan valmiina syksyyn!

Valoa, tunnelmaan ja villasukkia hämärtyviin iltoihin <3

Tervetuloa syyskuu!

Syyskuu alkoi sateen ropistessa kattoon. Vettä tuli yöllä niin, että lapsetkin heräsivät. Mutta sade kuuluu syksyyn, eikä se tässä kohtaa enää harmita. Nyt on sadepäivien, villasukkien ja teekupposten aika. 

Samaan aikaan puutarha vielä viheriöi, syyskesän kukat jatkavat loistoaan ja omenat kypsyvät.

Otetaan kaikki ilo irti kulman takaa hiipivästä syksystä ja syyskesän viimeisistä päivistä. Ensi viikolle on luvattu sekä lämpöä että aurinkoa. 

Kaunista syyskuun alkua!

Myrskynmetsästäjät

Viikonloppuna saatiin nauttia Suomen oloissa aivan poikkeuksellisesta säänäytelmästä. Tai no, nauttia ja nauttia. Toisilla aineelliset vahingot ovat olleet ihan konkreettisia, ja toisilla, kuten meillä, vauriot kohdistuivat lähinnä kasveihin. Tämä on niitä harvoja hetkiä jolloin olen onnellinen, ettei pihassamme ole yhtään vanhaa ja isoa puuta (se toinen hetki on syksyisin, haravoinnin aikaan).

Me olimme jo viikolla perheen kanssa sopineet yöretkestä lasitetulle terassille. Perseidien  tähdenlennot mielessämme rakensimme lasikaton alle mukavan pesän. Vaan tähdenlentojen katselu vaihtuikin Kiira-myrskyn ihmettelyyn ja useamman tunnin kestäneeseen salamointiin. Myrskyn eturintaman vyöryessä päälle siirryimme hetkeksi sisätiloihin. Ruukut kaatuilivat, puutarhatuolit lentelivät pitkin terassia ja puut näyttivät olevan vaakatasossa. Mielen täytti hetkeksi sama levottomuus kuin aikoinaan Alabamassa asuessamme. Siellä tornadojen läheisyydessä oli myönnettävä luonnonvoimien mahti. Kansallisurheilijaa lainataksemme aina oli ihan fifty-sixty miten käy.

Mutta jotakin ihmeellisellä tavalla kutkuttavaa myrskyn odottelussa on. Sähköä on ilmassa paitsi salamoinnista, myös ihmisten puheista ja tuntemuksista. Vaikka myrskyt ovat Suomessa selvästi lisääntyneet, saamme vielä olla herran kukkarossa kun vertaa tilannetta maailmalla riehuviin hirmumyrskyihin, maanjäristyksiin ja metsäpaloihin. Siksi poikkeavan sään lähestyminen herättää aina uteliaisuutta.

Olimme varautuneet iltaan kynttilöin, ladatuin puhelimin ja vara-akuin, herkkueväin ja villasukin. Pienin nukahti kesken tiuhimman salamoinnin, minä taisin simahtaa ennen koululaista ja viimeisenkin sulkiessa silmänsä puolilta öin salamointi jatkui yhä. Aamukierros paljasti tuhot kasvimaalla: katkenneita maisseja, latva-artisokkia ja kesäkurpitsoja. Pari pikkupuuta oli kallellaan mutta toivon mukaan vielä pelastettavissa hyvällä tukemisella.

Me nukuimma lasitetun terassin suojissa makeasti. Nenänpäät pikkuisen viileinä, mutta muuten suloisen lämpimässä untuvatäkkien alla. Aamulla oli mukava tepsutella suoraan keittiöön puuron- ja kahvinkeittoon.

Tämänvuotinen yöretki oli ikimuistoinen sekä aikuisille että lapsille. Mutta toivon mukaan megamyrskyt olivat vähäksi aikaa tässä!