Olen sanaton

Pihassa on parissa päivässä tapahtunut ihmeitä. Ihan käsittämätöntä, millaisella vauhdilla kaikki nyt etenee! Kesähuoneen ympäristö on jo kokonaan lumeton, lunta on enää takapihan varjoisissa paikoissa.

Samaan aikaan tekisi mieli puhua pulputtaa iloisesti ja toisaalta taas olla aivan hiirenhiljaa ja kuunnella kevään ääniä. Ihmetellä ja hämmästellä.

Lapset miettivät nauraen, mistä tietää kevään tulleen? No siitä, kun äiti ei hoputa illalla sisälle! Kädet ovat kuin kuivat korput, hiukset täynnä risuja ja ruohoja. Lihaksia kolottaa eikä malttaisi edes syömässä käydä. Saatika tulla illalla sisälle.

Juuri nyt on täydellinen keli. Ja täydellinen iltavalo. Tätä on koko talvi odotettu!

Ja minä muuten näen nyt sydämiä ihan kaikkialla. Elämä on ihanaa puutarhalasit päässä!

Upeaa viikon jatkoa!

Nämä illat!

Kevätillat puutarhassa. Siinä on jotakin ylitsepursuavan ihanaa. Värit ovat intensiivisiä, päivän paahde on taittunut, puutarha rauhoittuu yötä vasten. On helppo olla ja hengittää.

Eipä tässä muuta. 

Nautinollista viikonloppua täältä kesähuoneen kulmilta!

Ihana, ihana toukokuu!

Pari päivää on mennyt visusti sisätiloissa auditoriossa istuen. Upeaa kevätkeliä on päässyt ihailemaan vain pikaisesti tauolla ikkunasta. Joten kun eilen illalla vihdoin pääsin kiertämään puutarhaa, en ollut uskoa silmiäni. Kuinka paljon voikaan tapahtua muutamassa päivässä!

Perennapenkit ovat täyttyneet vihreästä. Sieltä täältä pilkistelee mitä ihanampia kevätkukkijoita. Kuten tämä yläkuvan (ilmeisesti) 'Grape Ice' helmililja. Istutin tämän viime syksynä. Ehkä. Kevät todellakin on yllätyksiä täynnä.

Tulppaanit ovat kurottautuneet kohti korkeuksia ja kohta kesähuoneen edusta täyttyy väriloistosta. Silloin etupiha on parhaimmillaan, ilta-auringossa. Harmittelen jo nyt ensi viikkoa, jolloin olen pois kotoa neljä päivää. Neljä kokonaista päivää, toukokuussa! Mitähän kaikkea ehdin tuona aikana missata? Puutarhaharrastajat tietänevät kokemani tuskan. Mies tietää, ettei kuuna päivänä uskaltaisi ehdottaa minulle reissua toukokuussa. Ystävät tietävät, että joukkovoima on paras voima. Murruin painostuksen alla ja passi on kaivettu esiin. Yritän tuona aikana olla mainitsematta kevätpuutarhaa kertaakaan. Lupaan! (Ja yhtään ei ole sormet ristissä selän takana...)

Ihanat kirjopikarililjat ovat nekin heränneet. Vienoina nuokkuvat nuput paljastavat avautuessaan ruutukuvioisen kukinnan. Kevätpuutarhan herkät kaunottaret lisääntyvät onneksi melko helposti sivusipuleista ja siemenistä itsekseen, joten kukinnasta saa nauttia vuodesta toiseen.

Tänään aion upottaa sormeni multaan, kierrellä puutarhassa, muokata hyötytarhaa, juoda kahvit kesähuoneen portailla, ihastella ja ihmetellä. 

Nautinnollista helatorstaita!

Se pieni hetki

Näitä olen kaivannut. Kesäiltojen aurinkoa, lämpimiä hetkiä. Jolloin kaikki värit ja tuoksut korostuvat. Kun ihan oikeasti tuntuu kesältä.

Onneksi niitäkin on saatu. Olen taltioinut jokaisen sävyn mieleeni talvea varten. Ulkomaalainen ystäväni ihmetteli, miten kestämme pitkän ja pimeän talven huonon kesän jälkeen. Että eikö kesä ole se, joka puskee, ajaa ja kannustaa meitä läpi harmauden ja kylmyyden. Tätä olen itsekin pohtinut. Ja ihan vähän pelännyt.

Mutta nyt uskon taas, että tämä kyllä riittää. Pienet, ainutlaatuiset hetket. Näitä varastoin sadon kanssa. Ja nautin jokaisesta mausta, valosta ja vivahteesta!

Ps. Kuvissa on tarhakurtturuusu 'Snow Pavement', jonka kukinta kestää pitkään ja jonka puolikerrannaiset kukat tuoksuvat ihanalta!

Iltojen ihastelua ja voittaja

Viikonloppuna saatiin nauttia ihan mahtavasta ilta-auringosta. Kevätiltojen valojen ja varjojen leikki on niin kovin tervetullutta talven jälkeen. Tässä vaiheessa ei vielä hätyytellä viimevuotisia lämpötiloja, mutta kaikki lumettomat päivät lasketaan plussaksi ja otetaan suurella ilolla vastaan! Lisää kevätiltojen ihmettelyä löytyy Minttua ja mustikoita -blogista täältä.

Tomaatintaimetkin kaipaavat jo lämpöistä kasvihuonetta, toistaiseksi täällä ollaan vasta karaisupuuhissa. Vielä siis ehtii lukea monet hyödylliset vinkit Sonja Lumpeen uusimmasta Tomaatti!-kirjasta.

Onnetar suosi kirja-arvonnassa nimimerkkiä tittap, lämpimät onnittelut voittajalle!

Anonyymi23. huhtikuuta 2017 klo 14.55

Viime vuoden sato jäi niukaksi, joten uudet niksit tulisivat tarpeeseen. tittap

Laitatko minulle yhteystietosi osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan palkintokirja pian matkaan?

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja kauniita kevätiltoja (eikä yhtään lunta...) tälle viikolle!

Ne pienet hetket

Ne pienet hetket. Ruokailut perheen kanssa kesähuoneessa. Kahvikupillinen kasvihuoneessa. Varpaiden upottaminen rantahiekkaan. Ilta-aurinko. Vastaleikatun nurmen tuoksu.

Näitä muistoja koitan nyt taltioida mieleeni tulevan talven varalle. Kesää on vielä jäljellä, mutta elokuu tuo siihen aina pienenpienen surumielisen sävyn. Syksy ja arki lähestyvät, maisema muuttuu.

Ehkä juuri siksi elokuun illat ovat niin täynnä tunnelmaa. Sitä haluaa kyllästää itsensä kaikella kauniilla. Mennään siis aistit avoinna. <3

Ihana iltapuutarha

Ainahan se kevät vyöryy päälle vauhdilla, mutta tänä vuonna kaikki on tapahtunut jotenkin tuplanopeudella ja samanaikaisesti. Tuntuu, että jokainen kasvi ei ole ehtinyt saada ansaitsemaansa huomiota. Nyt, myrskytuulen ujeltaessa nurkissa, on hyvä hetki ihastella iltaisin otettuja valokuvia. Tähän aikaan vuodesta valot ja varjot muodostavat puutarhassa ihania soppeja, värit ovat raikkaita ja tunnelma seesteinen.

Lisää kuvia iltapuutarhasta Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. 

Pääset sinne tästä.

Ensimmäinen kevätilta!

Tänään(kin) vihmoi vettä ihan kunnolla. Aamulla pihahommia tehtiin mutaisina ja märkinä. Sitten koulin taimia kesähuoneessa, kaatosadetta kuunnellen. Siksi en meinannut uskoa silmiäni, kun ilta koitti. Ensimmäinen todellinen kevätilta! 

Maasta puskee sipulikukkien alkuja, syreenin silmut pullistelevat. Oli aivan pakko napata valokuva kesähuoneen ikkunasta siitä ohi kävellessäni. Ilta-aurinko osuu sinne aina niin kauniisti. Kevät! Kevätvalo! I'm in love!

Sinne meni!

Heinäkuu, sinne se meni. Jotenkin yllättäen. Kuukauden kuvakin tulee päivän verran väärän kuun puolella.

Kuukaden kuva: Heinäkuu 2015

Mitä heinäkuusta sitten jäi päällimmäiseksi mieleen? Ei suinkaan sade tai kylmyys, vaan se, miten moni alkukesän kukkija pääsi vauhtiin vasta heinäkuussa. Kukinta oli joko erityisen pitkäkestoista tai erityisen näyttävää. Molempi parempi. Nurmi on yhä tasaisen vihreä, ei auringon polttama kuiva käkkänä. Perennapenkit ovat vielä lähes ryhdikkäitä. 

Tervetuloa elokuu, millainen sitten ikinä oletkin!

Ei tästä nyt tule mitään!

Ei tässä koneella työskentelystä nyt meinaa tulla yhtään mitään! Työhuoneen ikkunasta avautuu nimittäin tällainen näkymä:

Ikkunan edessä oleva rautatienomenapuu on puhjennut kukkaan. Tulppaanit jatkavat loistoaan viileähköstä kelistä nauttien. Eilinen myrskytuuli kyllä lennätti terälehtiä pitkin pihaa, mutta tulppaanin nuppuja on vielä ihanan paljon. Pensaiden katveessa oleva penkki kutsuun luokseen istumaan ja nauttimaan kesäkuun alusta.

Mutta tulin siis kertomaan arvonnan voittajat! Palkintona oli Kotipuutarha-lehdeltä saatuja GreenCare kesäkukka -tuotepaketteja ja sain arpoa yhteensä kolme settiä. Onnelliset voittajat ovat....

moonangel, Niina Oivo ja Riiti,

lämpimät onnittelut!

Laittakaa yhteystietonne minulle osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan GreenCare-tuotepaketit matkaan mahdollisimman pian!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja touhukasta viikon jatkoa!

Eräänä iltana

Illalla.

Nämä ovat niitä parhaita hetkiä!