Mökkiterveisiä

Mökkiterveisiä, keskeltä kauneinta kesää.

On tehty löytöretkiä.

Testattu munatonta marenkia (ulkonäkö ei ollut kummoinen, maku puolestaan  lähes taivaallinen).

Rentouduttu.

 Tehty saunavihtoja. Tai ainakin yritetty ottaa oppia isomummolta.

 On saunottu.

Nautittu paikallisia mansikoita.

 Aloitettu juhannuskokosta pelastetun tuolin kunnostusprojekti.

Ihailtu yötöntä yötä.

Ongittu,

 ja kerrottu kalavaleita.

 Nautittu täydellisestä kesäkelistä,

 ja juotu laiturikahveja.

Tästä on hyvä jatkaa kesää. 

Toiset töitä tehden, toiset lomaillen, mutta ihanasta suvesta nauttien!

Lehtiarvonta!

 Puutarhalehdet ovat vähän kuin hyvät kirjat. Niiden sisältö ei sanottavammin vanhene. 

Periaatteessa sitä pärjäisi vallan mainiosti vanhoilla lehdillä. Mutta ainakin itse tykkään lukea puutarhan perusasioiden lisäksi uutuuskasveista, ihastella pihaesittelyjä, löytää jonkun suloisen perinnekasvin uudelleen. Jokainen puutarhalehden numero on melkoinen tieto-opus: on vinkkejä, neuvoja, ratkaistaan puutarhapulmia.

Oman kivan lisänsä lehteen tuovat blogeista tutut pihat ja niiden omistajat. Kuvat tällaisista kohteista ovat usein ihan uudesta kuvakulmasta ja tuovat hienosti syvyyttä "tuttuun" puutarhaan.

Kesällä lehdet tahtovat itselläni kerääntyä odottamaan sadepäiviä. Koko vuosikerta kaivetaan esiin viimeistään tammikuussa, kun on aikaa fiilistellä tulevaa ja suunnitella suuria. 

Silloin lehdet tutkitaan tarkasti läpi, sivuja hiirenkorville kääntäen. Kynä sauhuaa, kun kirjaan muistiin tulevalle kasvukaudelle haaveilemiani kasveja. Toteutus on tietenkin sitten ihan toinen juttu, mutta valtavasti inspiraatiota lehdistä kyllä saa.

Vaikka blogistania on täynnä loistavia puutarhablogeja, niin itselleni lehden lukeminen on erityisen rentouttavaa ja merkityksellistä. Hyvä lehti, kuppi kahvia ja täydellinen keskittyminen juuri siihen hetkeen. 

Kotipuutarha-lehti antoi arvottavaksi määräaikaisen lehtitilauksen. Kolmelle onnekkaalle lähtee kolmen kuukauden lahjalehdet elokuusta eteenpäin! Ja jos sinulle jo tulee kyseinen puutarhalehti, niin arpaonnen osuessa kohdalle lehden voi myös lahjoittaa eteenpäin.

Voit osallistua arvontaan yhdellä tai kahdella arvalla.

1. Yhden arvan saat jättämällä viestin tämän postauksen perään. 

2. Toisen arvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä samalla puumerkki itsestäsi.

Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy viikon päästä tiistaina 5.7.2016 klo 24. Jos voittajia ei tavoiteta viikon sisällä, järjestetään uusi arvonta. Muista siis jättää nimimerkki ja mielellään myös yhteystietosi.

Onnea arvontaan ja kaunista kuun vaihdetta!

Kotipihan kuningattaret

Pionit aloittelivat kukintaa kotipihassa juuri ennen juhannusta. Mökillä ne olivat vasta nupuillaan. Näiden odottaminen on aina yhtä kihelmöivää. Jättimäisiä kukkia ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta. Tai rakastamatta.

Lisää ihanista pioneista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä.

Kukkarikasta viikon aloitusta!

Juhannuksen viettoon

Poikkesin piiiiitkästä aikaa kirppikselle. Silmään pistivät nostalgiset mehulasit. Kun vielä testiryhmä (Ohjelmointipäällikkö 3-v) totesi, että lasista saa hyvän otteen, suuntasimme kassan kautta kotiin mehulle.

Kuudelle lasille jäi hintaa 2,50€. Taputtelen nyt itseäni selkään, sain kesähuoneeseen juuri passelit juomalasit.

Nostalgialasit, isomummon pöytäliina, mummon keittämää marjamehua. Täällä ollaan valmiina juhannukseen!

Rentouttavaa mittumaaria!

Kukkaloistoa koko kesäksi

Vaihtelu virkistää, mutta hyväksi havaitusta on turha luopua. Pääterassimme yhteydessä, kasvihuoneen edessä, on persoonallinen omenapuumme. Persoonallinen siksi, että en tiedä lahjaompun lajiketta (ihana, mehevä, vihreä, sopivan kirpeä, kypsyy syyskuussa) ja se on ihan vinossa. Sopivasti vinksallaan, niin kuin moni muukin juttu puutarhassamme.

Näkyvän sijaintinsa vuoksi olen monena vuonna istuttanut omenapuun alle valkoisia ahkeraliisoja, yksivuotisia kesäkukkia. Ne kukkivat nimensä mukaisesti ahkerasti koko kesän ja viihtynyt omenan kaverina täydellisesti. Kukille riittää valoa, mutta omenapuun oksan suojaavat niitä pahimmalta paahteelta.

Ahkeraliisat eivät pidä hallasta, joten uskaltauduin istuttamaan ne vasta viime viikolla. Juuri sopivasti ennen viikonlopun monsuunisateita.

Ensin riivin istutusalueelta rikat pois, kanttasin reunat siistiksi ja sitten mallailemaan sopivia istutuskohtia. 

Joka suunnalta. Omenapuun alle tuli viime vuonna karkulaisena pari akileijaa, jotka olen unohtanut siirtää toisaalle. Jätin ne sinne nytkin, jospa sitten syksyllä muistaisi...

Ahkeraliisa pitää runsaasta kastelusta ja lannoituksesta. Lannoitan näitä kesäkukkalannoitteella noin kerran viikossa. Tai ainakin aina kun muistan. Lisää ahkeraliisan hoito-ohjeita löytyy Huiskulan sivuilta täältä.

Ahkeraliisan kasvutapa on matala ja leveä. Tässä kuva viime vuoden syyskuulta, kun upea kukkamatto peitti koko omenapuun alustan. 

Äärimmäisen helppohoitoinen ja antaa iloa koko kesäksi. Suosittelen!

* Blogiyhteistyö, Huiskula

Maukasta maissia

Viime päivien viima on koetellut maisseja. Mutta siellä ne ylväänä kasvavat, lämpöisiä kelejä odotellen.

Minä puolestani odotan ihanan mehukkaita, rapsakoita ja makeita maisseja. Ihan jo meinaa vesi herahtaa kielelle aikasempia satokuvia katsellessa!

Tänä vuonna kokeilussa on ihan uusia maissituttavuuksia. 

Lisää asiasta Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä.

Sinnikäs sissi

Ihana Itoh-pioni Julia Rose pyrki auki kurjasta kelistä huolimatta. Sinnikäs sissi! 

Erityisen ihanaksi tämän tekee se, että viime vuonna niiiiin kauniisti kukkinut, hennon persikan sävyinen Itoh-pioni Canary Brilliants ei selvinnyt talvesta. 

Puutarhurin sydän itkee katkeria kyyneliä, kun katson viimevuotisia kuvia siitä.

Talviovauriot olivat pihassamme muutenkin melko suuret. Yllättävien perusperennoiden lisäksi talvi vei mukanaan mustikoita, rhodon, koristekirsikan jne. jne. Mutta ei auta piehtaroida, vaan puskea täysillä eteenpäin. Tällaista tämä puutarhanhoito on. Ylä- ja alamäkeä. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Hanskat tiskiin vasta haudassa, vaikka välillä manaankin jotain ihan muuta.

Sisua kaikille puutarhasisseille ja kohti uusia haasteita!

Uskaltaisko...

Tiedättekö sen tunteen, kun jollakin on kova palo esiintymään? Otetaan esimerkiksi lasten tanssikoulun kevätnäytökset. Joukosta löytyy aina joku, joka varastaa huomion. Sooloilee, pujahtaa esityksen jälkeen esiripun eteen naurattamaan yleisöä, nauttii parrasvalossa paistattelusta.

Minä en ole ikinä ollut tuo tyyppi. Pienenä tyttönä haaveeni oli kyllä päästä Euroviisuihin. Taustalaulajaksi.

Tapasin maaliskuussa Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle -kirjamme julkkareissa Marttaliiton toiminnanjohtajan Marianne Heikkilän. Myöhemmin Marianne pyysi minua mukaan Marttojen toiminnasta kertovaan videoon. Kieltäydyin sujuvasti. Toisenkin kerran. Mutta a) Marianne on todella hyvä suostuttelija ja b) hänen mieletön energiansa ja positiivisuutensa on kovin tarttuvaa. Kun siihen päälle lisättiin mahdottoman mukava ja rento kuvaaja, joka puhelimessa vakuutti, että selviän tästä kyllä hengissä, suustani pujahti "joo, suostun". 

Tässä video nähtäväksi teillekin. Nyt kyllä hirvittää, mutta antaa mennä!

(video kuvattiin huhtikuun puolivälissä, taas sitä ihmettelee millaisella vauhdilla luonto on vehreytynyt)

Marttaliitto / kuvaaja Sami Halberg

Ps. Olisi hauska kuulla, jos teissä lukijoissa on marttoja!

Kohti viikonloppua

Me suuntaamme tänään pikkumiehen puolivuotis tarkastuksiin. Onneksi Ohjelmointipäällikkö iloitsee etukäteen leikkipaikasta ja lääkäriltä saatavista tarroista. Minä puolestani yritän pitää oman murehtimisen aisoissa. 

Iloa, energiaa ja vihervoimaa viikonloppuusi!

Matkakuulumisia

Viikonloppuna suuntasimme muutamaksi yöksi Tallinnaan. Minä ja tytöt. Ystävykset vuosien takaa.

Nämä vuosittaiset ystäväreissut ovat terapiaa parhaimmillaan. Niillä myös säästetään aimo summa yhteiskunnan varoja, kun hoidamme itse itsemme, toisemme ja perheemme. 

Reissuilta palataan kyllä aina hieman velkaisina. On univelkaa, shoppailuvelkaa, vyötärönkiristysvelkaa. 

Mutta kerrankos sitä lomalla!

Päivät herkutellaan ja nautitaan ruokarauhasta. Kenenkään ruokaa ei tarvitse pilkkoa (vielä), ei komentaa (ainakaan usein), ei huolehtia vessareissuista (ainakaan toistaiseksi). Kahvin saa juoda kuumana ja kuohuvan kylmänä.

Jos suunnitelmissa on reissu Tallinnaan ja pidät intialaisesta ruoasta, suosittelen suuntaamaan Chakraan. Ruoka on todella hyvää (ja sitä on riittävästi!), palvelu ystävällistä ja miljöö kaunis. 

Tallinnan vanhassakaupungissa rakastan sen värimaailmaa ja tunnelmaa. Joka kertaa löytää jotakin uutta. 

 Kauniita sisäpihoja, yllättäviä yhdistelmiä, vehreitä keitaita.

Postauksen kuvat ovat sekoitus kamera- ja puhelinkuvia. 

Ja pääsinhän minäkin mukaan, itse teossa.

Arvatkaa vaan, miten vieressä olleen kahvin kävi. Jos vielä tästä ottaisin kuvan...ja tästä...ja tästä...!

Kiitos ystävät rakkaat, ensi vuonna uudestaan!