Alkuvuoden rutiinit ja arvonta!

Ihan niin kuin sima kuuluu vappuun ja vihta juhannussaunaan, on alkuvuodellekin omat rutiininsa. Aloitan vuoden raikastamalla kotia tekstiileillä ja kierrättämällä turhaa tavaraa lähes kassikaupalla. Samalla suu ja silmät alkavat kaivata tuoretta, vehreää syötävää. Silloin on hyvä hetki perustaa pieni sisäkeittiöpuutarha.

Blogin Facebook-sivuja seuranneet tietävätkin, että raahasin taannoin jäätyneen multapussin pulkan avulla pesuhuoneen lattialle sulamaan. Samalla kaivoin siemenvarastoja ja vanhojen pussien pohjia. Kylvettäväksi löytyi todella nopeakasvuista vihanneskrassia, yhtä rivakasti nousevaa rucolaa, kauniisti kaartuvia herneenversoja, veikeitä auringonkukanversoja sekä rauhassa makuaan kypsyttelevää basilikaa. Jo aiemmin mainitsemiani maistuvia valkosipulinversoja unohtamatta!

Kylvin siemenet kaapin perältä löytyneisiin turveruukkuihin ja multakin oli ihan perinteistä puutarhamultaa. Multa kosteaksi, siemenet purkkiin, purkit tarjottimelle. Vesilasissa pari tuntia liotetut herneet ja auringonkukansiemenet painoin multaan,

rucolan ja basilikan siemenet peitin ohuella multakerroksella.

Vihanneskrassi ei multapeittoa tarvitse. Vihanneskrassia voi nimittäin kylvää vaikka kostutetun talouspaperin päällä. Se on joskus toimittanut meillä myös pääsiäisruohon virkaa, kun "viherpeukaloäiti" unohti rairuohon siemenet kauppaan...

Kylvöstarjottimen peitin talouskelmulla, laitoin vuorokaudeksi pesuhuoneen lattialle (jossa lattialämmitys) ja nostin sitten ikkunalle luonnonvalosta nauttimaan. Kasvilamppua minulla ei ole, mutta leivän päälle passaa vähän hontelompikin kasvusto.

Elinvoimaa pursuavat vihreät versot ovat varma tapa avittaa kevätfiilikseen pääsyä. Vielä rattoisammin kevääseen voi valmistautua puutarhalehtiä lukemalla. Siksi olenkin hirmu innoissani, sillä saan arpoa lukijoideni kesken Kotipuutarha-lehden neljän numeron määräaikaistilauksen!

* Voit osallistua arvontaan jättämällä viestin tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki.

* Kaksi arpaa saat olemalla / liittymällä blogini lukijaksi (Lukijat / Liity tähän sivustoon -palkki tuolla oikeassa reunassa) ja jättämällä viestiä.

* Lisäarvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy kahden viikon päästä perjantaina 13.2. klo 24.

Onnea matkaan!

Kiitos!

Lämmin kiitos teille tsempistä, myötäelämisestä ja ihanista viesteistänne viime viikkojen aikana. 

Isäni menetyksen kanssa samaan syssyyn saimme hieman huonoja uutisia lapsemme terveyteen liittyen. Silloin mietiskelin nimimerkin "Mumma" minulle jättämää hienoa viestiä:

Suhtautukaamme murheeseen

kuin raskaan lumen painama oksa:

Joko kestän

tai katkean,

mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa.

Mieheni viikon mittainen loma sattui kreivin aikaan, keskelle pahinta kaaosta. Sain vaipua ajatuksiini ja vain olla, toisen huolehtiessa arjen rullaamisesta. 

Tosin lapsiperheessä ei liiaksi pääse synkistelemään. Nauru, kiukku ja vaaratilanteet seuraavat toisiaan päivästä toiseen. Viikon kylki kyljessä oltuamme totesin, että perheemme on aivan pähkähullu. Mutta mieletön voimavara tämä hölmöläisjengi kyllä on!

Toivon, että postaukseni saavat taas pikku hiljaa aitoa iloa ja väriä. 

Ääntä ja eloa tässä huushollissa ainakin piisaa! <3

Viileää eloa

Kartoitimme eilen Ohjelmointipäällikön kanssa rusakoiden tihutöitä ja samalla tarkastimme kesähuoneen kunnon. Kovin kesäiseltä ei hyytävän viileässä tilassa tuntunut!

Siitä huolimatta näin jo itseni istuskelemassa portailla kevätauringossa ja suunnittelemassa lumen alta paljastuvia istutusalueita. Nehän jäivät syksyllä pahasti kesken.

Kovasti odotan, että pääsisin täyttämään kesähuoneen ikkunalaudat pirteän keltaisilla narsisseilla. 

Samalla istuisin päiväkahvilla isojen ikkunoiden äärellä, kasa puutarhalehtiä edessäni.

 Tänä vuonna tammikuu on tuntunut loputtoman pitkältä.

Mutta onneksi paukkupakkasilla pilkistävä aurinko viipyilee sisätiloissa joka kerta vähän pidempään. 

Valoisampia aikoja kohti siis mennään!

Maasta se pienikin ponnistaa

Mr. Murphy parkkeerasi meille vähän pidemmäksi aikaa. Mutta koitan ajatella, että parempi näin, ehkäpä tuo kutsumaton vieras älyää sitten myös olla pois pidempään. 

Arjen huolien keskellä oli aivan luksusta ottaa muutaman tunnin irtiotto. Sain ilon osallistua Kekkilän lehdistötilaisuuteen "Kevättä puutarhassa!", jossa esiteltiin tulevan kevään uutuuksia sekä inspiroiduttiin puutarhan kevättöistä.

Pöytäseuralaiseni olivat puutarhan moniosaajia ja kuuntelin korvat höröllä heidän, sekä kerrassaan hurmaavan Kekkilän puutarhurin Adrian Evansin vinkkejä puutarhanhoitoon. Näkymättömästi taoin nyrkillä otsaani useamman kerran. "Tietenkin tuo kuuluisi tehdä juuri noin, ihan päivänselvä juttu! Hei haloo minä!!" Samalla yritin näyttää rauhalliselta ja tyyneltä, vaikka muistivihon sivut täyttyivät ja kynä sauhusi ideoita talteen.

Palailen tilaisuuden antiin vähän myöhemmin, tässä kohtaa vinkkaan loistavasta lahjaideasta tulevaa kevättä ja opettajien + ohjaajien muistamista ajatellen. Sain tilaisuudesta mukaani minipuutarhan, eli kauniisti kerroksittain kootun purkitetun puutarhan. 

Minipuutarhat olivat periaatteessa samanlaisia, mutta tämä hieman yksinäinen ja jörö jurottaja kutsui minua melkeinpä nimeltä. Syyllistyn tällä hetkellä kaiken ylianalysointiin ja merkitysten etsimiseen (jopa roskisauton käydessä!). Minulle minipuutarha edusti ei niinkään kevättä, vaan tavatonta sitkeyttä ja jatkuvuutta. Pienen pienellä hoivalla sitä voi sinnitellä vaikka keskellä kivikasaa. Maasta (tai purkista) se pienikin siis ponnnistaa!

Siemenarvonnan kolme voittajaa on muuten arvottu. Tällä kertaa onni suosi seuraavia: Ruiskaunokki, Jessika ja Päivi Laitila, lämpimät onnittelut! Toivottavasti viestini on tavoittanut teidät, huhuilin osoitetietojanne palkinnon postitusta varten. Laita postia osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan palkinto matkaan.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja pysykää kuulolla: parin viikon päästä polkaistaan käyntiin uusi keväinen arvonta!

Kuukauden kuva ja arvontamuistutus

Tammikuun kuva edustaa tätä hetkeä juuri oikealla tavalla. Kasvihuone on saanut yllensä lumi- ja jääpeiteen, joka luo sisätilaan ihan omanlaisensa fiiliksen. Kylmän, pysähtyneen, mutta kuitenkin suojaisan. Tavarat ovat juuri siellä, mihin ne on syksyllä jätetty. Valmiina uuteen kevääseen, kun sen aika joskus koittaa.

Kuukauden kuva: Tammikuu

Ja sehän koittaa, toisille nopeammin kuin toisille. Muistutan siis tässä samalla keväisestä siemenarvonnasta, joka päättyy tänään perjantaina klo 24. Jos et ole vielä osallistunut, käy jättämässä viestiä tänne. Jos voittajat ovat jättäneet yhteystietonsa, otan teihin yhteyttä suoraan. Tarvittaessa huhuilen kolmea onnekasta Facebookin / blogin kautta.

Kuullaan taas myöhemmin!

Ps. Olen tavottaman häkeltynyt kaikista ihanista viesteistänne. Ne on luettu monta kertaan ja tulen yhä palaamaan niihin. Kiitos <3

Huomisesta ei koskaan tiedä

Yhtenä päivänä sitä pursuaa energiaa, tankkaa itseensä kaiken ikkunasta pilkistävän auringonvalon, siivoaa komerot ja kaapit yhdessä hujauksessa. Järjestelee kasaantuneita rästihommia, suunnitelee tulevaa, plärää puutarhalehdet hiirenkorville. Ja sitten.

Tulee uusi aamu. Päivä valkenee harmaana. Huomaan jääväni tuijottamaan ikkunasta, ajatukset katkeilevat, muisti pätkii. Lapsi aistii äidin murheet, itkee itsekin. Hajamielisesti laulan lauluja, katkonaisesti luen sadun.

Odotettavissa, mutta silti ihan yllättäen. Läheisen poismeno. Itken menetettyä aikaa, poden huonoa omaatuntoa. Olisi pitänyt...sitku...mutku... Ja yhtäkkiä kaikki on aivan liian myöhäistä.

Takana on elämäni eriskummallisin viikonloppu. Olen itkenyt kasvoni punaisiksi, juossut jalkani turraksi, unohtanut syödä, seisonut korkokengissä liimattu hymy kasvoilla, valmistellut 9-v. hulinasynttärit tyttärellemme. Paikan päällä, mutta kuitenkin ihan muualla.

Blogin tahti hiljenee hetkeksi. Järjestän ajatukseni, käperryn perheen pariin. Saattelen isäni haudan lepoon. Äitini viereen. Palaan tänne, kun taas tunnen kevättä sydämessäni. <3

Lupauksia

Kun kerran kevätlinjalle lähdettin, niin jatketaan samaan malliin.

Samalla kun mieli janoaa valoa ja aurinkoa, niin suu napsaa tuoreuden perään.

Rapsakat ja maukkaat valkosipulin versot ovat mainio lisä voileivän päälle tai salaattiin. Ja kasvattaminen on ihan hävettävän helppoa. Kokonainen valkosipuli laitetaan vesilasiin ja muutaman päivän päästä juuristo ja versot innostuvat kasvamaan.

Jos et pidä valkosipulin tuoksusta, vesi kannattaa vaihtaa päivittäin. Toki valkosipulin kynnet voi halutessaan irrottaa toisistaan ja istuttaa multaan. Mutta tämä on tällainen laiskan hätähousun ratkaisu.

Elinvoimaa pursuavat versot ovat täynnä lupauksia keväästä. 

Ihan uskomatonta, miten paljon riemua ja kihelmöivää odotusta tuollainen keväänvihreä saa aikaan!

Kevättä?

Mainitsinko jo, että täällä odotetaan kevättä..?

Kyllähän minä tiedän, että nyt on talvi, kaikilla mittapuilla. 

Mutta silloin kun pakkanen paukkuu nurkissa, koti kylpee valossa. Ja kun taas notkahdetaan plussalle, lumet sulavat nopeammin.

 Ihan win-win tilanne siis, mahtavaa!

Arpoen kohti kevättä!

Totesin eilen innoissani kevään alkaneen. Perhe katsoi kysyvästi, mutta kerroin heille neljä vuodenaikaani: kesä, syksy, joulu ja kevät! Myös puutarhassa näyttää päällisin puolin rauhalliselta, lähes pysähtyneeltä. Mutta se on vain osa totuutta.

Kevät koittaa puutarhurille huomattavasti aikaisemmin kuin puutarhalle. Pää täyttyy lukuisista ideoista ja suuruudenhullutkin suunnitelmat tuntuvat täysin toteuttamiskelpoisilta vielä tässä vaiheessa. Nenä jo melkein haistaa muhevan mullan tuoksun. Kun vain pian pääsisi puutarhalapion varteen!

Katse on kohti kevättä ja aurinkoa. Siemensuunnitelmat paisuvat. Nyt kyllä kokeilen uusia tomaattilajikkeita. Ja ehdinkö vihdoin tänä vuonna takapihan risupenkin kimppuun? Lasten kasvimaakin kaipaa laajennusta ja ja ja...!

Onneksi vielä ei ole kiire. Voi kaataa itselleen toisenkin kupillisen teetä, hengähtää syvään ja uppoutua keväthaaveisiin.

Jos olet samansorttinen intoilija, niin seuraava arvonta sopii sinulle kuin basilika tomaatintaimen kaveriksi! Sain nimittäin Kotipuutarha-lehdeltä 3 settiä Hortus Luxus erikoislajikesarjan siemeniä arvottavaksi. Setissä on yksivuotisia kukkasiemeniä, sekä esikasvatettavia että suoraan ulos kylvettäviä lajikkeita. Joukossa mm. upean värinen Koreatörmäkukka 'Beaujolais Bonnets', näyttävä kerrottu Oopiumunikko 'Red Pom Poms' ja helppohoitoinen, myöhäiskesällä runsaasti kukkiva Maloppi 'Glacier Fruits Mixed. Jokainen setti sisältää yhteensä 10 erilaista siemenpussia.

Itse olen melkoinen amatööri esikasvatettavien kukkien suhteen. Kotipuutarha-lehden sivuilta löytyy onneksi kattava tietopaketti ja parhaat niksit siemenkylvöihin. Käy siis kurkkaamassa täällä!

* Arvontaan voit osallistua jättämällä viestin tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki!

* Lisäarvan voit lunastaa itsellesi blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy kahden viikon päästä perjantaina 16.1.2015 klo 24, jonka jälkeen julkaistaan kolme onnekasta voittajaa.

Onnea arvontaan ja kevättä rintaan!