Pikamatka lämpöön

Viileän ja hitaasti etenevän kevään keskellä tarvitaan nyt kaikenlaista uskoa ja vahvistusta lämpimästä toukokuusta. Mikäs sen parempaa kuin tehdä pikamatka lämpöön, ihanien värien ja tuoksujen keskelle! Eikä tule edes kalliiksi. Ehkä.

Täällä odotettiin kotikulmien puutarhamyymälän avautumista kuin... noh, kuin puutarhamyymälän avautumista pitkän talven jälkeen. Ilmassa oli melkeinpä suuren juhlan tuntua! Marian hyötytarhassa fiilistellään kauden avausta ja ihastellaan muun muassa tätä herkänkaunista 'Kanzan' japaninkirsikkaa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoista huhtikuun loppua!

Ylistys mongolianvaahteralle

Intoilin jo edellisessä postauksessa mongolianvaahteran upeaa syysväriä. Aurinkoisella kasvupaikalla tämä näyttävä pensas (tai puu) saa oranssinpunaisen syysasun, joka suorastaan hehkuu maisemassa. Tämä kuva on otettu syyskuun lopussa. Miten siitä tuntuu olevan jo ihan ikuisuus?!

Mongolianvaahtera ei ole vaativainen kasvupaikan suhteen. Se viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla ja sietää tuulistakin ympäristöä. Kasvi on kestävä ja menestyy kasvuvyökkeillä I-VI. Koristeellinen mongolianvaahtera sopii yhtälailla yksittäiskasviksi kuin osaksi aidannetta, kuten tässä meillä.

Värikkäiden lehtien tippuminen kirpaisee joka vuosi eniten juuri mongolianvaahteran kohdalla. Kasvi närkästyy aika herkästi syksyn hallaöistä ja tiputtaa lehdet ensimmäisten joukossa.

Tänä vuonna en malttanut haravoida värikkäitä lehtiä heti pois. Syksyyn kuuluu tietenkin lehdillä leikkiminen, ja mikäs sen mukavampaa kuin jättää viesti ohikulkeville. Tuulet toki tuhosivat taideteoksen nopeasti, mutta ehkä se ehti saada hymyn jonkun kasvoille.

Mukavaa viikonloppua!

Haaveita haaveita!

Ne, jotka viime keväänä seurasivat Instagramin-tilini stooreja, eivät voineet välttyä magnoliatykitykseltä. Washington DC:n pitkä ja kaunis kevät oli kukkivien puiden juhlaa!

Silloin päätin, että yritän vielä uudestaan magnolian kasvatusta. Vuosien varrella itselläni on ollut parikin ruukkukasvatuskokeilua (joista toinen vielä pihisee joten kuten hengissä). Mutta kunhan maa sulaa, teen tarvittavat valmistelut huolella ja yritän solmia sopuisan ja pitkäikäisen suhteen uuden magnolian kanssa.

Roudan sulamista odotellessa kirjoitin magnolioista Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Löydät postauksen tästä linkistä.

Hyviä pääsiäispyhiä ja kukkaisia puutarhasuunnitelmia!

Hiipuvaa kauneutta

Olen koko kevään hehkuttanut alueen kukkivia koristepuita. Ensin maiseman täytti valtavien magnolioiden huikea kukinta. Sitten vuorossa olivat koristekirsikat. Kiitos lukuisten lajikkeiden, kirsikankukintaa oli saatu venytettyä useammalle viikolle.

Niin upeaa kuin kukinta olikin, niin myös terälehtien täyttämässä maisemassa on oma viehätyksensä. Ehkä vähän sellainen surumielinen viehätys, mutta kyllä tuollainen maahan leijaillut vaaleanpunainen kuorrutus saa kaiken näyttämään jotenkin satumaiselta.

Kotikulmien kirsikanpuista kukkivat viimeisinä nämä upeat, kerrotut japaninkirsikat. Naapuri epäili lajikkeen olevan 'Kanzan'. Kukinta oli aivan huikean runsas ja väri lähes pinkki. Samaan ajanjaksoon osunut myrskytuuli tosin riepotteli puita rajusti. Maisema täyttyi nopeasti maahan varisseista terälehdistä.

Jotenkin tämän pähkähullun maailmanmenon keskellä on ollut lohdullista huomata, että kevät etenee omaa tahtiaan. Huhti-toukokuun vaihde on ollut täällä poikkeuksellisen viileä, mutta jokaisen lakastumisen jälkeen on koittanut uusien kaunokaisten kukinta ja uutta ihasteltavaa. Olkoon tämä suuntana itsellekin. Elämä voi heitellä, mutta mutta uusia alkuja löytyy aina.

Kaunista viikon jatkoa!

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Takapihan loistomagnolia aloitti kukintansa maaliskuun puolivälissä ja nyt aletaan viedä viimeisiä. Tätä on kyllä ollut niin mahtavaa seurata! 

Loistomagnolioille tyypillisesti kukat puhkesivat puuhun ennen lehtiä, mutta näyttää tuota kukintaa riittävän vielä lehtienkin kanssa. Itse asiassa aniliinipunainen väritys kevään limenvihreiden lehtien kanssa on ollut kerrassaan herkullinen yhdistelmä. Kukat ovat ihanan suuret ja maljamaiset. Kookas puu sijaitsee hieman varjossa, joten olen saanut nauttia kukinnasta aurinkoisia paikkoja pidempään.

Taustalla muuten pilkistää uusi aita, sillä myrkytuulet kaatoivat edellisen kahdesti. Puhureihin nähden magnoliapuu on sinnitellyt sitkeästi ja tarjonnut kukkailoa jo monta viikkoa. Aivan ihastuttava tapaus! Naapuri muisteli, että puu olisi reilut 30 vuotta vanha, joten tokihan tässä on jo ehtinyt tottua alueen oloihin.

Hallayöt saivat aina sydämen syrjälle, ja rankkasateet ja myrskytuulet pihan täyteen terälehtiä, mutta uusia nuppuja on onneksi avautunut tasaiseen tahtiin.

Takapihan magnolia (tai alueen magnoliat ylipäätään!) on yksi niistä asioista, mitä tulen muistamaan täältä aina. <3

Julkinen salaisuus

Kirsikkapuiden kukinta alkaa pikku hiljaa hiipua, mutta pakko vielä jakaa kuvia tästä kotikulmilta. Olen Instagramin Storyn puolella ennenkin hehkuttanut paikallisen Kenwood-asuinalueen kauneutta. Ja suuria taloja. Tämä on siis se paikka, mistä koukkasin monet kauppareissut vain päästäkseni ihailemaan kaunista naapurustoa. Alue ei ole ollenkaan  överiöky, vaikka yksi varakkaimpia asuinalueita onkin. Totta kai talot ovat kookkaita, pihat isoja ja autot hienoja. Mutta siitä huolimatta kokonaisuus on tyylikäs ja kutsuva, ja todella kaunis näin puutarhaihmisen silmin katsottuna.  Ei ollenkaan luontaantyöntävän äveriäs tai pröystäilevä.

Mutta siis palataanpa otsikon julkiseen salaisuuteen. Kerroin aikaisemmin tässä postauksessa Washington DC:n upeista kirsikkapuista ja jokakeväisistä kirsikankukkajuhlista. Mutta jo vuosia (vuosikymmeniä) paikalliset ovat suunnanneet ihastelemaan huippukukintaa Kenwoodiin. Kukintahuipusta ei huudella etukäteen ja aluetta ei mainosteta, joten täällä saa käyskennellä mukavan väljästi. Alue pitää tietää.

Ainoa ongelma on parkkeeraus, sillä kukinta-aikaan alueen liikennettä ohjataan poliisin toimesta ja kadut ovat pääasiallisesti suljettu autoilta. Tänne kannattaa suunnata mahdollisuuksien salliessa kävellen, pyörällä tai jättää auto läheisen marketalueen parkkipaikalle. Mutta huomatkaa, kirsikankukkien aikaan jopa poliisikyltit ovat vaaleanpunaiset!

Keväinen Kenwood pitää kirsikankukkien lisäksi sisällään muun muassa magnolioita. Paljon magnolioita.

Ja siis mainitsinko jo valtavan kokoiset magnoliapuut?

Puutarhaihasteltavaa riittää joka suuntaan katsottaessa. Vai mitä mieltä olette tämän talon jouluruusulehdosta?

Tai tämän talon takapihalta pilkottavasta puutarha/vierastalosta?

Alla olevaa taloa lapset kutsuvat seeprataloksi. Valo siivilöityy sen puutarhaan aina superkauniisti.

Kun asuinaluetta alettiin suunnitella 1920-luvulla, alueelle istutettiin ensin yli 1500 kirsikkapuuta ja vasta sitten aloitettiin talojen rakentaminen! Alueen löytänyt ja sitä kehittänyt Kennedy-Chamberlin Development Company oli niin varma alueen erinomaisuudesta ja vetovoimaisuudesta, että kaikki tehtiin kirsikanpuut edellä. Onneksi niin, sillä nykyään paikka on rakastettu kevätkohde. 

Kenwoodin asuinalue sijaitsee noin 10 km päässä Washington DC:n keskustasta, Montgomery Countyn puolella. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, jos tänne päin reissatessa alla on auto ja jalassa hyvät lenkkikengät! Ja viiden pisteen vinkkinä, täällä kirsikanpuiden kukinta tulee Washington DC:n Tidal Basinin kukintaa jäljessä. Jos siis kevätreissulla missaa keskustan kirsikankukkahuipun, saattaa saman kauneuden vielä hyvin löytää täältä.

Kevätterveisiä ja oikein kivaa vappuviikkoa!

Paratiisi linnan pihalla

Päädyin puolivahingossa aivan ihanaan magnoliaparatiisin, linnan puutarhaan. Tämä on yksi Washington DC:n piilossa olevia jalokiviä, vaikka paikka ei oikeasti ole ollenkaan piilossa, vaan keskellä kaupunkia! Mutta niin vaan olin tämänkin paikan ohittanut monesti toiselta puolelta linnaa, enkä ollenkaan arvannut mitä odotti kulman takana.

Magnoliakausi oli ehdottomasti parasta aika löytää puutarha, sillä silloin koko paikka oli kuin vaaleanpunainen kukkapilvi! Lisää kevään kohokohdasta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.

Kaunista viikon jatkoa!

Juhla, jota ei koskaa tullutkaan

Washington DC on maailmankuulu kirsikkapuistaan ja keväisistä kirsikankukkajuhlistaan. Tänne matkataan pitkienkin etäisyyksien päästä ihastelemaan keskustassa sijaitsevan Tidal Basin -vesialueen ympärillä olevia tuhansia kirsikkapuita.

Kirsikkapuut ympäröivät koko Tidal Basin -vesialuetta. Alue sijaitsee Washington-monumentin ja muiden merkittävien muistomerkkien välittömässä läheisyydessä.

Kirsikkapuiden kukinta vetää vuosittain tänne Yhdysvaltain pääkaupunkiin reilusti yli miljoona ihmistä. Kirsikankukkajuhlat, Cherry Blossom Festival, ajoittuvat neljälle perättäiselle viikonlopulle ja sisältävät kaikkea mahdollista paraateista piknikkeihin. Juhla on täällä koko kevätkauden päätapahtuma, jota on vietetty jo lähes 90 vuoden ajan.

Helmikuun lopussa alkoi virallinen kirsikkapuiden tarkkailu ja kukintahuipun laskenta. Kevään etenemistä seurattiin niin erilaisilla verkkosivuistoilla kuin Washington Postissakin. Parhaan kukintoajan arvioitiin osuvan maaliskuun loppuun ja päivää tarkenneltiin tuon tuosta. Meillekin oli tulossa kaksi settiä vieraita Suomesta ja kovasti pähkäilimme, osuuko paras sesonki juuri vierailuun. No olisihan se osunut, vaan kun ei tullut vieraita eikä juhlia.

Me kävimme ihastelemassa kukintaa pariin otteeseen. Pilvisenä ja viileänä päivänä alueella sai kävellä suhteellisen rauhassa ja koronaetäisyyksien pitäminen onnistui. Mutta juuri ennen huippukukintaa koko suuri puistoalue eristettiin poliisinauhoilla. Huippu osui viikonloppuun ja upean kesäiseen säähän, joten viranomaiset epäilivät ihmisten itsekuria (ja aivan syystä). Rantareitin kapeat polut ja painavina nuokkuvat kirsikkapuiden oksat vetivät ihmisiä puoleensa huonommassakin kelissä. Keskustan kirsikkapuuparatiisilla on valtavan suuri merkitys turistien lisäksi myös paikallisille.

Mistä kaikki oikein on saanut alkunsa? Tammikuussa vuonna 1910 Washington D.C sai 2000 kirsikkapuuta lahjoituksena Japanilta. Vain kaksi viikkoa myöhemmin puiden todettiin olevan sairaita ja kantavan mukanaan tuholaisia, joten koko puulähetys määrättiin tuhottavaksi polttamalla. Maiden hyvät suhteet eivät tästä kuitenkaan kärsineet ja jo saman vuoden joulukuussa Japanista lähti uusi, tällä kertaa yli 3000 puun lahjalähetys kohti Amerikkaa. Lähetys sisälsi 13 eri lajiketta pinkkeinä ja valkoisina kukkivia kirsikkapuita. Nyt nuo Tidal Basinille istutetut kaunokaiset sekä niiden jälkeläiset ovat kevään suurimpia tähtiä. Alkuperäisistä puista on jäljellä noin sata. Ne kasvavat lähellä Martin Luther Kingin muistomerkkiä.

Suurin osa Tidal Basinin nykyisestä 3700 kirsikkapuusta on Yoshino-lajiketta. Tämän lisäksi on hyvin paljon Japaninkirsikkaa (Prunus Kanzan), joka kukkii pari viikkoa Yoshinoa myöhemmin. Kevät Washington DC:ssä on kaunista aikaa, osui matka tänne kirsikkapuiden kukintahuippuun tai ei. Erilaisia kukkivia puukaunottaria riittää ympäri kaupunkia koko keväälle!

Pääsiäismagnolia

No ei tämä virallisesti pääsiäismagnolia ole, mutta sellaiseksi tämän ristin. Instagramin puolella ehdin jo aikaisemmin hehkuttaa, miten taas kerran kauppareissulla aloin hyperventiloida puun ohitettuani. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt keltaista magnoliaa livenä.

Ensimmäinen näkemäni kaunokainen sijaitsi kirkon edessä. Tuosta oli kurvattava aluksi joka päivä, kunnes tuli korona ja koronarajoitukset. Kohta silmä bongasi näitä onneksi siellä sun täällä kävelyreitin varrella, joten pääsin ihastelemaan upean kukinnan eri vaiheita.

Paikallisten magnoliapuiden määrään nähden keltainen väri on melko harvinainen. Nopea aidan yli huudeltu naapurigallup osoitti, että keltainen väri oli yllätys myös monelle täällä asuvalle. Nuppuvaiheessa 'Yellow Bird' magnolian väri on herkullisen limenvihreä. Se muuttuu keltaiseksi heti, kun kukat alkavat avautua kunnolla. 

Sinistä taivasta vasten piirtyvä keltainen magnolia on upea näky. Täynnä valoa ja energiaa. Ja samaan aikaan myös ihanan keväinen ja heleä. Kyllä täällä nyt ollaan aivan rakastuneita! Tämä(kin) olisi yksi niistä puista joita löytyisi pihaltani, jos tällaisella kasvuvyöhykkeellä pääsisi perustamaan puutarhaa.

Myrskytuulet riepottelevat herkästi magnolian isoja kukkia. Ja puhureita täällä riittää. Mutta jotenkin nuo nurmella olevat terälehdet näyttävät niin kovin kauniilta nekin. Vaikka näiden haravoimisessa on kuulemma kova työ. Minä ummistin korvani tuollaiselta ja keväiset puutarhalasit silmilläni näin vain itseni kahlaamassa terälehtien keskellä, sävyyn sointuvissa kumppareissa. Oih ja voih!

Ihanaa pääsiäisen aikaa teille kaikille!

Lajikkeiden selvittäminen olikin vähän hankalampi juttu. Uskoisin, että ensimmäisissä kuvissa olevat keltaiset magnoliat ovat 'Yellow Bird' lajiketta. Loppupäässä mukana on myös 'Butterflies' tai 'Elizabeth'.

Kotikulmilla

Elämisen piiri on pienentynyt huomattavasti, mutta onneksi tässä kotikulmilla riittää kaikenlaista keväistä ihasteltavaa. Päivittäisistä kävelylenkeistä on tullut todellisia henkireikiä. Silloin ei kytätä uutisia eikä murehdita kasvavia koronalukuja. Tässä teille satunnainen kuvakavalkadi kotikulmiltamme. Toivottavasti ne välittävät teille edes hitusen keväistä aurinkoa ja kukkailoa!

 Hyvää kesäajan alkua ja virkeää mieltä! <3