Kanelia ja kardemummaa

lauantai 31. elokuuta 2013

Juuri nyt. Juuri tässä.

Yksi tähän astisen elämäni rankimmista vuosista alkaa olla ohi.

Nyt saa hengittää, nyt saa hellittää.

Tässä on hyvä, juuri nyt.

Elokuun viimeisestä illasta nauttien.

Tai ainakin kukkapenkkiin. Olen aikaisemmin kertonut, miten huono siemenkasvattaja olen. Mutta tällaiset "kylvö suoraan kasvupaikalle" sentään onnistuu minultakin. Yksi ehdoton suosikkini on Oopiumunikko 'Lilac Pompom'.

Jokainen kasvuvaihe on kaunis

ja siemenkodat ovat koristeelliset,

mutta kukkiessaan tämä yksivuotinen, kerrottu vaaleanlila kukka on aivan uskomaton!

Runsas ja herkkä samaan aikaan.

Ja siis todella helppo kasvatettava.

Suosittelen kokeilemaan!

Terveisiä sairastuvalta...

...a.k.a hullujenhuoneelta! Ohjelmointipäällikön "endurot" (kuten tuttavamme enterorokkoa nimitti) alkaa olla muutamaa rupea vaille valmis tapaus. Ekaluokkalaisen kuumeilu puolestaan pysähtyi yhteen kuumepiikkiin ja tänään on vietetty kuumeetonta välipäivää. Toisin sanoen koko päivä sisätiloissa, täydellä energialla ja terveillä äänihuulilla. Pikkumies puolestaan, kirittyään uni- ja energiavajettaan, on puhkunut intoa kaiken liikkuvan, pyörivän tai ääntä pitävän ääressä. Aina parempi, jos samaan syssyyn saa sormet tungettua sinne jonnekin väliin.

Kaiken tämän keskellä äiti ei ole terve, levännyt eikä varsinkaan järjissään.

Näihin tunnelmiin...

Kuumana käydään

Kuumana käydään, monella tapaa. Chili Medina on nauttinut elokuun helteistä ja puskee satoa kiitettävällä tehokkuudella. Olemme hieman huonoja hyödyntämään satoa, kun lapsiin chili ei vielä uppoa. Mutta kun nämä ovat niin kauniita, että pakkohan niitä on kasvatella!

Ohjelmointipäällikön enterorokko alkaa olla jo voitettu, mutta nyt kuumeessa hourivat sekä koululainen että minä. Ja helteillä sairastaminen on kyllä ihan kaktuksesta. Onneksi saimme mummon hoitoavuksi, kun mies on yllättäen taas työmatkalla. Nokka ainakin aukeaa chilejä mutustellessa, eli luonnonmukaisilla hoitokeinoilla mennään!

Epäonnen viikonloppu

Mieli oli viikonloppuna kuten keli tänä aamuna kello kuusi: sumuinen ja harmaa. Viikonlopun ohjelmassa piti olla kauan odotetut rapukekkerit, synttärijuhlintaa sekä muuta mukavaa. Mutta perjantaina ohjelmointipäällikölle puhkesi paha enterorokko ja se oli sitten siinä. Peruutuksia sinne sun tänne ja linnottautuminen kotiin. Kyllä harmitti!

Kahden todella tuskaisen vuorokauden jälkeen kuume vihdoin helpotti ja pikkumiehellä alkoi univelkojen kiriminen. Ja kiitos ihanien ystäviemme, pääsimme sittenkin nautiskelemaan saksiniekkoja. Meille nimittäin palautettiin lainassa ollut kattila valmiiksi keitettyjen ja mehustuneiden rapujen kera.

Aikuisten rapujuhliin ja hämärtyvään elokuun iltaan suunnittelemani kattaus sai jäädä odottamaan tulevaa. Mutta olihan sitä jotakin keksittävä, vaikka vain omalla porukalla lounastettiin. Keli oli mitä mainioin ja pikkumieskin nukkui läpi ruokailun. Ja vaikka kaikki peruutukset ottavat päähän vieläkin, tuli sunnuntaista pikkumiehen palautuneen naurun myötä oikein mukava perhepäivä. Tässä siis muutama kuva meidän ex-tempore synttäri-lounas-rapujuhlista.

Rapujen jälkkäriksi sopii aina suussa sulava suklaa. Tällä kertaa kokeilussa oli suklaafondant vaniljajäätelön ja karhunvatukoiden kera. Tämä nautittiin ohjelmointipäällikön seuraavien päiväunien aikaan. Ohjeeseen palaan myöhemmin.

Ja loppuun vielä kuva todellisuudesta: pöydällä itkuhälytin, syöttötuolissa paahtimen jatkojohto ja koululaisen paikalla (huiman 1/8 ravunmaistamisen jälkeen) riisiä ja kanaa.

Pääasia että kaikilla oli hyvä mieli:)

Sadonkorjuun aikaan

Sehän se nyt on käsillä, sadonkorjuu. Hävettää tunnustaa, mutta meillä on vielä karviaisetkin puskissa. Pensasmustikatkin tuli kerättyä melko myöhään, mutta ah miten niistä olikin tullut makeita!

Kesäkurpitsasato on tänä vuonna poikkeuksellisen pieni. Onko muilla ollut vastaavaa?

Joinakin vuosina satoa on pitänyt upottaa ruoan lisäksi leipätaikinoihin, muffinsseihin, kakkuihin. Tänä vuonna ei ole ollut samaa "ongelmaa".

Herkullista sadonkorjuuta, tai muuten vaan tunnelmallista elokuuta teille kaikille!

Ajatuksella

Välillä kirppislöydöt ovat kiven alla. Onneksi on ihania ystäviä, jotka osaavat yllättää!

Keltainen, puinen kynttilänjalka(?) oli kuulemma kirpputorilla huutanut nimeäni.

Ja ihana matto päätyi meille varastotyhjennysoperaatiossa (saattoi päätyä pari muutakin juttua, mutta siippa ei ole niitä vielä huomannut).

Eli suuret kiitokset näistä ja terveisiä sekä sinne etelään että pohjoiseen!

Viipyilyä kesäillassa

Tänään oli jotenkin kesän loppumisen fiilis. Kouluja on käyty viikko, harrastukset ovat alkaneet. Auringonsäteet olivat jo syksyn sävyissä, vaikka ihanasti vielä lämmittivätkin.

Saimme toivevieraan ja grillailimme kaikessa rauhassa. Oman maan antimia, kyytipoikana herkullista focacciaa (ohje täältä).

Viipyilimme lempeässä kesäillassa, jutustelimme, nautiskelimme.

Tankkasimme auringonsäteitä.

Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon!

Helpot rusinasämpylät

Meillä ollaan leivän suurkuluttajia ja perheeseen uppoaa oikeastaan ihan kaikenlaiset kokeilut. Tyttären toiveesta leivoin rusinasämpylöitä. Koska käytettävissä aika on tällä hetkellä mitä on, tein näistä todella helppoja ja nopeita. Jos ei välitä rusinoista, taikinaan voi lisätä vaikka pähkinöitä, kuivattuja aprikooseja tai viikunoita.

HELPOT RUSINASÄMPYLÄT
16 KPL

4 dl vettä
1/2 dl öljyä
1/2 dl siirappia
1 1/2 tl suolaa
1 dl rusinoita
1 pss kuivahiivaa
noin 8 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä vesi noin +45 asteiseksi. Lisää joukkoon öljy, siirappi, suola ja rusinat. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään sämpyläjauhoja, lisää nesteeseen. Alusta taikina sämpyläjauhoilla
Kohota leivinliinan alla noin 45 minuuttia.
Leivo taikinasta hyvin jauhotetulla leivinpöydällä neljä pyöreää leipää. Nostele leivät leivinpaperin päälle pellille. Painele leipäsiä ohuemmiksi ja "leikkaa" niiden pinta neljään palaan lähes pohjaan asti painaen. Anna kohota liinan alla noin 20 minuuttia.
Pistele leivät varovasti haarukalla. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 12-15 minuuttia.

Syksyä

Syksy saapui ryminällä koulujen alkamisen myötä.

Myös kasvarin suojissa on jo kovin syksyinen fiilis, vaikka satokausi vielä jatkuukin.

Sisällä kasvihuoneessa nautitaan laventelin ja rosmariinin tuoksusta, ulkopuolella rehottaa liilana kukkiva minttu.

Villiviinikin on jo paikoitellen saanut upean syysvärinsä.

Nyt on lupa kääriytyä vilttiin ja nauttia sateen ropinasta.

Pihahommia olisi vaikka kuinka, mutta minkäs sitä sateelle mahtaa..!

Maukas marjapiirakka

Ensimmäisen koulupäivän kunniaksi kotiin tulevaa koululaista odotti makoisa marjapiirakka. Tämä on näitä yllättävän hyviä munattomia ja maidottomia ohjeita. Mainio mökkioloissa, tai muuten vaan nopeasti ja vähäisistä aineksista valmistuva.

MAKOISA MARJAPIIRAKKA

(munatona ja maidoton)

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 1/2 tl leivinjauhetta

1/2 dl juoksevaa maidotonta margariinia

2 1/2 dl kauramaitoa

Päälle:

noin 4 dl mustikoita ja vadelmia

Muruseos:

50 g maidotonta margariinia

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon rasva ja maito, sekoita taikina nopeasti tasaiseksi.

2. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Levitä marjat sen päälle.

3. Nypi muruseoksen ainekset ja ripottele muru piirakan päälle.

4. Paista 200 asteessa uunin alatasossa noin 30 minuuttia.

Tarjoa (maidottoman) vaniljakastikkeen, -vaahdon tai jäätelön kera.

* Normi 24cm piirakkavuoka oli hieman nafti, käytä siis vaikka 26 cm piirakkavuokaa tai 24cm irtopohjavuokaa, jossa korkeammat reunat.

Lukumiehiä

"Äiti luki lehdestä, että lukemisen merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Lukutottumukset siirtyvät vanhemmilta lapsille jo varhaisessa vaiheessa.

Tuonne se äiti aina sanoo menevänsä lukemaan, kasvihuoneeseen pihan perälle.

Tosin kun sinne menee katsomaan, se on siellä näin.

Ja kuuluu kova tuhina.

Tää lukeminen on kyllä älyttömän rentouttavaa!"

Iloa oppimiseen kaikille koulutielle siirtyville!

Meillä jännitetään huomista niiiiin paljon. Äiti luultavasti tulevaa ekaluokkalaista enemmän.

Jääkaappi-pakastin...tai jotain

Niin, että se on kuvassa sitten jääkaappi-pakastin. Tai niin ainakin yritin rakkaalle aviomiehelleni vakuuttaa. Lähdin tänään "siunauksen" kera kirppikselle, kun olin nähnyt siellä myynnissä varastoon tarvitsemamme kylmäkalusteen.

Laite oli jo myyty, mutta löysin kyllä kaikkea muuta kivaa!

Armeijan vanha sairaalasänky (?) pääsi heti käyttöön terassikatoksen alle. Katoksen alla kun oli aikaisemmin vain yksi pitkä loikoilupenkki, jonka käytöstä aina kisailtiin. Puulaatikoille, emaliastioille ja naulakoille löytyy tietenkin muuten vaan käyttöä.

Selkänojatyynyt tehtiin vanhoista juuttisäkeistä. Ja sivupaneliin ripustetuun rottinkiseen pyöränkoriin on helppo sujauttaa puhelimet, lehdet, itkuhälytin.

Tässä näet otettin tänään jo ekat torkut!

Suklaakakku mustikoilla

Pensasmustikat ovat antaneet tänä vuonna mukavan runsaan sadon, joten niitä on riittänyt napostelun lisäksi myös leivontaan. Itselläni jatkuu edelleen tiukahko imetysdietti, joten alla oleva ohje munattomana ja maidottomana. Normiversion vastaavasta kakusta löydät täältä.

SUKLAAKAKKU MUSTIKOILLA

MUNATON JA MAIDOTON

4 dl vehnäjauhoja

2 1/2 dl sokeria

1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

1 dl juoksevaa margariinia (maidoton, esim. Flora)

2 dl kahvia

50-100 g tummaa suklaata (esim. Brunberg maidoton tumma suklaa)

PÄÄLLE

mustikoita

tummaa suklaata sulatettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita juoksevan margariinin joukkoon kahvi. Lisää nesteseos kuiviin aineisiin.

Kaada taikina voideltuun ja tummalla kaakaojauholla jauhotettuun kakkuvuokaan (halkaisija 24 cm).

Paloittele suklaa sormenpään kokoisiksi paloiksi ja painele taikinaan. Paista kakkua 175 asteessa noin 40 minuuttia.

Koristele kakku ennen tarjoilua mustikoilla tai muilla kauden marjoilla ja suklaaraidoilla.

* Kakku mehevöityy ja rakenne paranee, jos tarjoat kakun päivän - kahden päästä leipomisesta.

Taas ne jäi juomatta

Kahvit siis. Ei ole ihan ensimmäinen kerta, kun kerään kasan lehtiä, kaadan itselleni kupin kahvia ja suuntaan terassille tai kasvariin "hetkeksi lukemaan". Kun saan pakarat penkkiin, huomaankin kivan yksityiskohdan, hienosti osuvan auringonsäteen, viehkeän varjon, tai muuten vaan jotakin, joka on ikuistettava juuri nyt heti. Kahvi kylmenee kuppiin, kun kamera vie.

Näin kävi taas tänä aamuna, kun vihdoin pääsin nautiskelemaan aamukahvia UUDEN KATOKSEN alle! Se siis saapui, ja vieläpä oikean kokoisena. Paljon meni aikaa, ja meinasi mennä hermot, mutta kylläpäs vaan oli mukavaa istua katoksen siivilöimissä auringonsäteissä, kun ei tarvinnut siristellä silmiä otsa rypyssä.

Vähän jännitti, miten koko systeemi tuohon terassille kasvarin läheisyyteen oikein istuu, kun tavoillemme uskollisesti teimme "suunnitteluvaiheessa" pienen mittavirheen...

Mutta kyllähän kasvihuone tuolta edelleen kauniisti pilkottaa ja muutenkin olen tyytyväinen lopputulokseen. Joten ehkä väliaikainen pikaratkaisu saa olla pidempäänkin. Ainakin tämän vaivannäön ja rautalangasta vääntämisen jälkeen.

Tosin tummansiniset pehmusteemme ovat nyt aivan väärän väriset. Ja ehkä kulunut kalustokin pitäisi jo vaihtaa uuteen.

Että katsotaan, miten edulliseksi tämä ystäviltä käytettynä ostettu katos loppujen lopuksi tulee!

Terveisiä puutarhasta!

Vaan ei omasta. Toivottavasti mahdollisimman moni kävi tutustumassa upeisiin puutarhoihin Avoimet puutarhat tapahtuman tiimoilta.

Meillä oli tilaisuus käydä "taiteilijan villissä puutarhassa", jossa oli lukuisia kiinnostavia yksityiskohtia, kekseliäitä ratkaisuja ja ihanan rento ja rehevä tunnelma.