Villiviini villinä

Meillä on terassin päädyssä pergolaseinämä, jonka säleikkövilliviini on vallannut jo vuosia sitten. Ja näin toki oli tarkoituskin, sillä aikaisemmin terassilta oli suora näkymä naapurin pihaan. Edes kuuma kesä ei hillinnyt villiviinin kasvua, päinvastoin. Rehevä köynnös tuntuu kurkottelevan joka suuntaan suorastaan villinä!

Säleikkövilliviini on helppo, näyttävä ja ja sillä on ihan huippu syysväri. Kirjoitin lisää säleikkövilliviinistä Marian hyötytarhaan, Viherpeukalot blogiin. Postaus löytyy tästä linkistä: "Säleikkövilliviini - vehreyttä ja näkösuojaa".

Vehreää viikon jatkoa!

Tässäkö se oli?

Takapihan villiviiniseinämä puhkesi täyteen väriloistoonsa parissa päivässä. Onneksi ehdin napata muutaman kuvan ennen tänään alkanutta sadekautta. Kun katselee tulevan viikon sääennustetta, hartiat hieman lysähtävät väkisinkin ja mielessä pyörii, että tässäkö tämä nyt oli? Kuvankaunis syksy, upea ruska ja lämpimät päivät.

Meillä vietettiin pitkästä aikaa kotiviikonloppua ilman mitään sovittua ohjelmaa. Perjantaina auringonkukkapellolta löytyi vielä upea kimppu keltaisia kaunottaria, lauantaina harrastimme kotiseutumatkailua oikein urakalla ja sunnuntain sadepäivän iloksi osallistuttiin tietenkin kansalliseen korvapuustipäivään.

Nyt valoa ammennetaan näistä viikonlopun kuvista, joissa säleikkövilliviini suorastaan hehkuun aamuauringossa. Sen sijaan kasvihuoneen oikealla puolella oleva kirsikka on yhä syvän vihreä. Myös kuvasta pilkistävä banaani näyttää tekevän uusia jälkeläisiä.

Joten ei heitetä vielä kirvestä kaivoon, vaan laitetaan peukut pystyyn tavanomaista aurinkoisemman lokakuun puolesta. Alku ainakin oli lupaava!

Vähän kyllä hävettää

Vähän kyllä hävettää, että kasvihuone on elänyt (ja elää edelleen) aivan Ruususen unta. Yleensä tässä vaiheessa kasvukautta yritetään kaikin keinoin nopeuttaa tomaattien kypsymistä, korjataan satoa, pelätään hallaöitä. Mutta tuolla tuo nyt seisoo ylhäisessä yksinäisyydessään, vailla emännän huolenpitoa.

Kaipaan ihan mahdottomasti tomaattien tuoksua kasvihuoneessa ja ruukuista pursuavia yrttejä. Basilikaa, timjamia, sitruunaverbenaa... Viikonloppuna nuuskin sukulaisen tomaattiviljelmiä suurella antaumuksella, kiitos ja anteeksi siitä!

Toisaalta kasvihuone on tavattoman kaunis näinkin. Säleikkövilliviini on ryöpsähtänyt elämään ihan omia polkujaan ja punasaviruukut ovat hurmaavia tyhjinäkin. Kerrankin on mahdollista tutkailla ja nauttia puutarhan rakenteista, vähän villin boheemista meiningistä ja puutarhastressittömyydestä.

Kunhan ei nyt vallan jäisi tämä vaihde päälle..!

Mukavaa torstaita!

Rappioromantiikkaa ja mintun makua

Pahin kuohunta on alkanut laantua, ainakin toistaiseksi. Keskustaan uskaltaa taas suunnata turvallisin mielin. Tosin sinne ei ole vieläkään kauheasti asiaa, sillä koronarajoitukset ovat monin paikoin voimassa. Elättelen kovasti toiveita, että ehtisin shoppaamaan ennen Suomeen paluuta. Muuten tuliaiset on hankittava lähiruokakaupasta!

Vaikka kulman takana häämöttävä kotiinpaluu on rajoittanut kesän kasvihankintoja, niin yrttejä olen ostanut surutta. Tässä kasvaa "Sweet lemon" minttu, lisäksi takapihan ruukuista löytyy suklaaminttua, rosmariinia, timjamia, basilikaa, oreganoa, ruohosipulia, korianteria ja salviaa. Vierastin pitkään mintun voimakasta makua, mutta nyt sitä sujahtaa sujuvasti smoothien joukkoon, marinadeihin, salaatteihin ja makuvesiin.

Innokkaasti leviävä minttu on helppo ja kiitollinen ruukkukasvi, jonka voi hyvin talvettaa maahan istuttamalla. Joko irrottamalla juuripaakun ruukusta syksyllä ja istuttamalla se maahan, tai kaivamalla kasvin maahan ruukkuineen päivineen. Molempia olen kokeillut ja molemmat onnistuivat yhtä hyvin.

Molemmin puolin minttua valtoimenaan rönsyilevä köynnös on ilmeisesti köynnössorvarinpensas, jota paikalliset kutsuvat nimellä "Wintercreeper". Se on ainavihanta ja innokas leviämään. Sitä käytetään täällä koristeellisena köynnöksenä tai maanpeittokasvina. Se on loistava juhlapöydän koriste, sillä köynnökset kestävät terhakoina tuntitolkulla.

Ruukutuspöydän takana näkyvä aita pysyy pystyssä kutakuinkin pyhällä hengellä. Meillä on tontilla neljä rajanaapuria ja yhtä monta erilaista aidanpätkää. Pidemmän päälle tuo saattaisi alkaa nyppiä, mutta nyt näen vain särmikästä rappioromantiikkaa. Jokaisessa aidanpätkässä kiemurtelee erilaisia köynnöksiä, joten yleisilme on enemmänkin vehreä ja rehevä kuin levoton ja karu.

Täällä taistellaan kotikoulun parissa vielä viikko ja sitten lomalaitumet kutsuvat meitäkin. 

Mukavaa viikon jatkoa!

Muratin pauloissa

Pihassamme kiemurtelee valtavat määrät murattiköynnöstä. Se polveilee kauniisti aidassa, kiipeilee cottage gardenin tavoin tiiliseinässä, kurkottelee kohti puiden latvuksia. Mutta niin ihana, helppohoitoinen ja ikivihreä kuin tämä kasvi onkin, se jakaa myös mielipiteitä jyrkästi. Muratti voi pahimmillaan tehdä myös melkoista tuhoa. Tai näin minulle ainakin on kerrottu.

Lisää muratti-ihmettelyä Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

Monipuolinen malabarinpinaatti

Malabarinpinaatti kiipeilee hanakasti pitkin seiniä ja muita kasveja. Rapsakkaa satoa on saanut korjata pitkin kesää. Meillä malabarinpinaatista valmistuu toistuvasti lasten herkkuruokaa, pinaattilettuja. Ainekset surautetaan nopeasti blenderillä tasaiseksi taikinaksi ja sitten vain paistamaan. Helppoa kuin mikä!

Maukkaiden pinaattilettujen ohje löytyy nyt Minttua ja mustikoita -blogista täältä. 

Maistuvaa keskiviikkoa!

Ehtiikö sato kypsyä?

Minulla on nuori viiniköynnös, joka kasvaa ruukussa ja talvehtii perunapenkissä. Tälle ei oikein ole löytynyt paikkaa puutarhasta, siksi se on toistaiseksi viettänyt ruukkukiertolaisen elämää. Mutta kulunut kesä ja lämmin seinusta ovat saaneet kasvin tekemään satoa. Niin mahtavaa!

Nyt tietenkin pähkäilen, ehtiikö sato kypsäksi asti? Onko teillä kokemusta viiniköynnöksen kasvattamisesta ruukussa? Takataskussa on toki pari kikkaa köynnöksen varalle. Lisää näistä ja tästä sitkeästä kaverista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Postaus löytyy täältä.

Vihreää ja vehreää

Vaikka keli on jo hyvinkin syksyinen, puutarhassa on edelleen todella vihreää ja vehreää.  Odotan kovasti aurinkoisia syyspäiviä, sillä toivon villiviiniseinämän saavan tänäkin vuonna upean ruska-asun ylleen.

Lisää villiviinistä ja lempikohdastani puutarhassa Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä. 

Mukavaa viikonloppua, täällä se menee työn merkeissä. Onneksi luvassa on hulvatonta seuraa ja naurun koettelemia vatsalihaksia!

Helpot alppikärhöt

Jostakin syystä loistokärhöt ja minä emme oikein tule toimeen. Onneksi alppikärhöt ovat helppoja, kauniita ja reheväkasvuisia. Tarha-alppikärhö Pink Flamingo kurkottelee kohti kasvihuonetta täynnä kellomaisia, hennon vaaleanpunaisia kukkia.

Lisää juttua viehkoista ja vaivattomista tarha-alppikärhöistä Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä.

Mukavaa torstaita!

Viherrakkautta

Kesäaamuisin aurinko siivilöityy villiviiniseinämän läpi kauniisti ja vähän salaperäisesti.

Valo kutsuu astumaan portista sisään, pienen hyötytarhan puolelle.

Tämä on lempikohtani puutarhassa. Ainakin tällä hetkellä.

Kaunista viikonloppua!