Rappioromantiikkaa ja mintun makua

Pahin kuohunta on alkanut laantua, ainakin toistaiseksi. Keskustaan uskaltaa taas suunnata turvallisin mielin. Tosin sinne ei ole vieläkään kauheasti asiaa, sillä koronarajoitukset ovat monin paikoin voimassa. Elättelen kovasti toiveita, että ehtisin shoppaamaan ennen Suomeen paluuta. Muuten tuliaiset on hankittava lähiruokakaupasta!

Vaikka kulman takana häämöttävä kotiinpaluu on rajoittanut kesän kasvihankintoja, niin yrttejä olen ostanut surutta. Tässä kasvaa "Sweet lemon" minttu, lisäksi takapihan ruukuista löytyy suklaaminttua, rosmariinia, timjamia, basilikaa, oreganoa, ruohosipulia, korianteria ja salviaa. Vierastin pitkään mintun voimakasta makua, mutta nyt sitä sujahtaa sujuvasti smoothien joukkoon, marinadeihin, salaatteihin ja makuvesiin.

Innokkaasti leviävä minttu on helppo ja kiitollinen ruukkukasvi, jonka voi hyvin talvettaa maahan istuttamalla. Joko irrottamalla juuripaakun ruukusta syksyllä ja istuttamalla se maahan, tai kaivamalla kasvin maahan ruukkuineen päivineen. Molempia olen kokeillut ja molemmat onnistuivat yhtä hyvin.

Molemmin puolin minttua valtoimenaan rönsyilevä köynnös on ilmeisesti köynnössorvarinpensas, jota paikalliset kutsuvat nimellä "Wintercreeper". Se on ainavihanta ja innokas leviämään. Sitä käytetään täällä koristeellisena köynnöksenä tai maanpeittokasvina. Se on loistava juhlapöydän koriste, sillä köynnökset kestävät terhakoina tuntitolkulla.

Ruukutuspöydän takana näkyvä aita pysyy pystyssä kutakuinkin pyhällä hengellä. Meillä on tontilla neljä rajanaapuria ja yhtä monta erilaista aidanpätkää. Pidemmän päälle tuo saattaisi alkaa nyppiä, mutta nyt näen vain särmikästä rappioromantiikkaa. Jokaisessa aidanpätkässä kiemurtelee erilaisia köynnöksiä, joten yleisilme on enemmänkin vehreä ja rehevä kuin levoton ja karu.

Täällä taistellaan kotikoulun parissa vielä viikko ja sitten lomalaitumet kutsuvat meitäkin. 

Mukavaa viikon jatkoa!