Keväänkestävä ruukkuistutus

Ja keväänkestävällä tarkoitan tänä vuonna pakkasöitä, räntää ja lumikuuroja kestävää... Se hyvä puoli tässä kelissä toki on, että viileässä viihtyvät sipulikukat eivät kuki turhan nopeasti. Joinakin vuosina varsinkin tetenarsissit ovat venähtäneet ja nuupahtaneet alta aikayksikön. Vaan ei tänä keväänä.

Keväisiin ruukkuistutuksiin pääsi tetenarsissien lisäksi isoja torvinarsisseja, valkoisia perunanarsisseja, erivärisiä hyasintteja, valkoisia helmililjoja ja värikkäitä orvokkeja. 

Ihan mahtavaa, että hyasintteja löytää nykyään helposti myös keväisin. Ja vieläpä aika herkuissa väreissä. Ulkoistutuksissa tuoksu ei ole liian hallitseva. Rakastan astella ovesta, kun nenään tulvahtaa ensimmäisenä hyasintin huumaava tuoksu. 

Orvokit ja keväiset sipulikukat kestävät hyvin pientä pakkasta. Talon toisella puolella olevissa kevätruukuissa on mukana myös bellistä, joka ei ole aivan yhtä kylmänkestävä, mutta oman kokemukseni mukaan sietää joitakin pakkasasteita sekin. Kukat saattavat olla pakkasyön jäljiltä nuupallaan, mutta tokeentuvat nopeasti auringossa. Aivan kuten orvokit.

Kesähuoneen laatikkotarha on nyt vapautunut hankien alta. Tosin multa on vielä tanakasti jäässä. Eilisen lumisateen jäljiltä mentiin nukkumaan maa valkoisena eikä tuo järin lämmintä vappuakaan ole lupaillut. Lunta tai ei, värikäs sipulikukkaistutus sopii vappuun vallan loistavasti. Huomaan nyt muutenkin janoavani värejä. Liekö syynä erityisen pitkältä tuntunut talvi vai yleinen maailmantilanne.

Tämän värikimaran myötä toivottelen oikein mukavaa vappuviikonloppua! Toivottavasti se sujuu iloisen keväisissä merkeissä!

Pikamatka lämpöön

Viileän ja hitaasti etenevän kevään keskellä tarvitaan nyt kaikenlaista uskoa ja vahvistusta lämpimästä toukokuusta. Mikäs sen parempaa kuin tehdä pikamatka lämpöön, ihanien värien ja tuoksujen keskelle! Eikä tule edes kalliiksi. Ehkä.

Täällä odotettiin kotikulmien puutarhamyymälän avautumista kuin... noh, kuin puutarhamyymälän avautumista pitkän talven jälkeen. Ilmassa oli melkeinpä suuren juhlan tuntua! Marian hyötytarhassa fiilistellään kauden avausta ja ihastellaan muun muassa tätä herkänkaunista 'Kanzan' japaninkirsikkaa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoista huhtikuun loppua!

Rimpsuhelmoja ja väriä vappuun

Lupaavalta näyttänyt kevätkeli ottaa tulevina päivinä hieman takapakkia ja yöpakkasetkin jatkuvat sinnikkäästi. Onneksi orvokit eivät ole moisesta moksiskaan. Ne kestävät jopa -5 asteen pakkasta ja virkoavat taas ilman lämmettyä.

Vaikka maassa olisi kuinka vielä lunta, orvokit vievät välittömästi ajatukset kohti kesää. Ja se tuoksu, voi pyhä Sylvi sentään! Voiko herttaisempaa juuri nyt ollakaan?

Alunperin ostoslistallani ei ollut oransseja orvokkeja (kuka nyt ylipäätään pitäytyyy ostoslistassa kasviostoksilla..?), mutta enhän minä pystynyt vastustamaan tällaisia rimpsureunoja. Kerrassaan ihastuttavia! Samaan aikaan sekä herkkiä että leikkisiä.

Osa orvokeista pääsi yksittäisiin pikkuruukkuihin. Simppeleissä saviruukuissa nämä ovat herttainen näky. Osan istutan suurempaan kukkakimaraan oven pieleen. Näin pääsiäisen jälkeen oli hieman haastavaa löytää pakkasöitä kestäviä terhakoita sipulikukkia. Onneksi istutusta voi täydentää myös erivärisillä orvokeilla.

Iloinen väri-ilottelu sopii loistavasti vappuun. Ihan uskomatonta, että sekin koittaa jo viikon päästä. Mihin tämä huhtikuu oikein katosi??

Iloa sunnuntaihin!

Kevään väri-ilottelua odotellessa

Jos nyt pääsisin suunnittelemaan kotipihamme uudelleen, laittaisin rivin eri väreissä räiskyviä atsaleoja. Menetin näille sydämeni Amerikassa, jossa ei säästelty määrässä eikä väreissä. Upeita atsaleoja käytettiin siellä usein aidanteena, ei niinkään yksittäisenä koristepensaana.

Jos kaipaat pihaasi eksoottista hehkua, käy lukemassa Marian hyötytarhan uusin postaus "Atsalea tuo loistoa kevätpuutarhaan". Ihan kohta tämäkin väriloisto taas koittaa!

Vihdoin ja viimein meilläkin!

Puutarhan ensimmäiset krookukset ovat avautuneet! Kyllä tätä onkin odotettu! Ihan hetkeen ei tule mieleen kevättä, jolloin krookusten esiintulo olisi kestänyt yhtä pitkään.

Oikeastihan krookusmätäs on vielä pienen pieni pläntti etupihalla, keskellä väritöntä maisemaa. Lunta ja jäätäkin on yhä riittämiin.

Mutta itse näen lähes krookusnummen näiden kevätlinssien läpi. Mätäs on käytävä tarkistamassa useamman kerran päivässä. Siellä ne todellakin ovat!

Vihdoin ja viimein kevät pääsee alkamaan meidänkin kulmilla. Koska "kaikki muut" ovat jo saaneet nauttia keväästä ja kevätkukkasista ties miten pitkään. Turussa luultavasti kukkii jo juhannusruusutkin. Yhtään en ole ollut kevätkateellinen.

Aurinkoisia päiviä ja kevätpuutarhan iloja kaikille!

Kevätsalaatti parsasta ja mansikoista

Ihana parsakausi on taas täällä! Parsa on ehdottomasti kevään kuninkaallisia, ja sopiikin monenlaiseen herkutteluun. Kevätsalaatti parsalla ja mansikoilla höystettynä on ihanan raikas ja maukas ylistys keväälle. Se sopii tarjottavaksi sellaisenaan, mutta on myös loistava lisä keväiseen brunssi- tai juhlapöytään.

Löydät ohjeen Versoilevan reseptisivuilta artikkelista "Kevätsalaatti parsasta".

Ihanan keväistä huhtikuun jatkoa!

Hempeää ja lempeää pääsiäistä!

Hempeää ja lempeää, siinä tämän pääsiäisen resepti. Meillä ei erityisemmin koristella pääsiäiseen. Kranssi oveen, muutama perinnekoriste, kukkia ja pääsiäiskarkkeja. Siinä se sitten onkin. 

Lempeää on kiireettömyys ja perheen kanssa vietetty aika. Erityisen tärkeää varsinkin tänä vuonna, kun mies on käynyt kotona lähinnä kääntymässä. Alkuvuosi on imenyt mehuja meiltä kaikilta, nyt ladataan akkuja sekä pyhien että lisääntyneen valon muodossa.

Suloiset, ja ah niin hempeän väriset suklaarakeet ovat yksi pääsiäisen parhaimpia koristeita. Niin kauniita, ja niin herkullisia! Tosin nämä uhkaavat loppua yleensä jo ennen pyhiä. Pashaa ja muita leivonnaisia varten tarvittavat pikkuiset suklaamunat on aina pakko piilottaa perheeltä. Muuten tiedossa on vähän pelkistetymmät kakkukoristelut.

Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!

Olkoon se lempeä, herkullinen ja kaikin puolin rentouttava!

Höyheniä ja karkkikulhoja

Sitä on taas selvitty yhdestä vuodesta höyheniä, piipunrasseja, paperisuikaleita, pajunkissoja, askartelu-uhkailuja, asuneuvotteluja ja suklaan hamstraamista. Eli on palmusunnuntain aika! 

Täällä Kaakkois-Suomessa virpomisperinne elää vahvana. Muistan vieläkin miten vuosia sitten, juuri tänne muuttaneina ja lapsettomina, heräsimme palmusunnuntaina ovikellon pirinään. Kynnyksellä seisoi pikkutrulleja käsi ojossa. Ensimmäisille kaivoin lompakosta kolikoita samalla kun isäntä ajoi tuhatta ja sataa karkkikiskalle.

Nyt olemme varautuneet hyvissä ajoin (ja onneksi muilla kuin Kinder-munilla...). Kuopus lähtee kierrokselle kavereidensa kanssa ja minä vahdin, että puoliso pysyy poissa palkkiokulholta!

Iloista palmusunnuntaita ja hyvää alkavaa pääsiäisen aikaa!

Laatikollinen kevättä

Lunta on taas tullut taivaan täydeltä. Olen kiukunnut ja kironnut lumikolan varressa, välillä on tehnyt mieli heittäytyä maahan ja antautua ihan kunnon itku-potku-raivareihin. Nyt katse on kuitenkin kohti kevättä, sillä huomenna suuntaan Helsinkiin Kevätmessuille! Tulevat kyllä niin tarpeeseen.

Nämä ihanuudet odottavat yhä kesähuoneessa suopeampaa keliä. Tänään aurinko taas näyttäytyi, mutta yöpakkaset ja kovat myräkät ovat estäneet ruukkuistutusten teon. 

Ihanasti pullistelevat sipulit ovat täynnä lupauksia keväästä. Perunanarsissien orastavat kukkanuput kuiskivat uuden elämän alkua pitkän talven jälkeen. Miten kaunis voikin olla tuollainen ruskean ja vihreän liitto! Aivan täydellinen.

Suunnitelmissa on laittaa nämä kesähuoneen portaille reilunkokoisiin ruukkuihin. En kuitenkaan jaksa kannella ruukkuja suojaan iltaisin. Joten toistaiseksi perunanarsissit ja muutama tete saavat oleilla vanhassa ammuslaatikossa. Tätä on helppo siirrellä tarpeen mukaan.

Laatikollinen kevättä lumimaiseman keskellä. Onhan sekin jo varsin lupaava juttu!

Toivon mukaan keväisempää loppuviikkoa, ja mukavia messuja kaikille sinne suuntaaville!

Ihana mustikkapaistos

Täällä on tehty pakastimen inventaariota. Yleensä tässä vaiheessa kevättä sieltä löytyy kaikenlaisia pussukoita ja purnukoita, joiden olemassaolon olen autuaasti unohtanut. Aina yhtä ihana yllätys on löytää marjoja, ja tällä kertaa pakastemustikat päätyivät rukiiseen mustikkapaistokseen. Ohjeen pohjana on perinteinen mustikkakukko, mutta taikina on tässä murumaisempi, kiitos hiutaleiden ja leseiden.

Helppotekoinen herkku saa uuden ilmeen, kun sen tekee suloisiin annoskulhoihin. Kirjasin ohjeen talteen Versoilevan sivuille. Resepti löytyy tästä linkistä Rukiinen mustikkapaistos.