Eilen oltiin pagodipuun alla, tänään ollaan ihan ping ja pong. Päivän ohjelmassa on Ping Helsinki Festivaali, vaikuttajamarkkinoinnin ammattilaistapahtuma.
Ping Helsinki tuo yhteen sisällöntuottajat ja yritykset sosiaalisen median festareille Helsinkiin. Hyppäsin junaan aamutuimaan, määränpäänä Clarion Hotel Helsinki. Vuosi sitten olin mukana ensi kertaa, silloin aivan hoo moilasena. Totaalisesti. Päästä varpaisiin.
Viimevuotinen huikea esiintymiskaarti sai puutarhabloggaajan pään pyörryksiin. Tapahtuman aikana ymmärsin, että olen todellakin täti-ihminen. Ja että suomalaiset puutarhablogit ovat ihanan mummomaisia, hyvässä ja pahassa. Vuorokausi Ping Helsingin imussa herätti jonkin sortin blogi-identiteettikriisin, mutta siitä huolimatta nautin suunnattomasti päivän annista. Kansainvälisestä ohjelmasta, huippuluokan järjestelyistä, innostavista esityksistä, informaatiotulvasta. Ja kanssabloggaajien tapaaminen, se on aina mahtavaa! Ajatusten ja kokemusten vaihtoa, verkostoitumista. Niistä saa valtavasti eväitä myös omaan tekemiseen. Odotukset ovat siis varsin korkealla.
Toivon tänäkin vuonna inspiraatiota ja innostumista, tapaamista tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Uusien ideoiden heräämistä, itseni haastamista ja lisää rohkeutta heittäytyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Viime päivät olen heittäytynyt pihahommiin. On ollut mahtavaa raataa itsensä näännyksiin. Kantaa, kaivaa, leikata, kärrätä, istuttaa, kastella, kiskoa, nyppiä. Iltaisin lihaksia jomottaa, kämmenissä on vesikellot ja hiuksista löytyy multaan ja oksanpätkiä.
Ulkona näyttää, ja ennenkaikkea tuntuu, ihan oikealta keväältä. Olin jo ehtinyt tyystin unohtaa, mitä lempeä kevätsää voi parhaimmillaan olla. Kasvihuoneen ovenpielessä rennosti rönsyilevä patjarikko on kuin suloinen kevätpäivä. Huoleton, mieli avoinna, valmiina iloon ja uuteen kauteen.
Nyt yritän malttaa pysyä pari päivää poissa puutarhasta. Ping Helsinki, täältä tullaan!
