Pääsiäisterveisiä mökiltä!

Tulimme pääsiäisen viettoon mökille, niinkuin meillä on usein ollut tapana. Auto täynnä ruokaa ja talvivaatteita suuntasimme Savoon, ja ainoa ruuhkasuma osui kotikylän ABC-asemalle.

Kevät on edennyt täälläkin, mutta tuntuma on vielä enemmän talvinen kuin keväinen. Järvi on jäässä, olen edelleen uponnut polvia myöten lumeen "oikopolkuja" valitessa ja ruokia voi hyvin säilyttää myös ulkokuistilla. Lumi on jo alkanut sulaa seinänvierustoilta, mutta jouluruusu on yhä piilossa penkan alla.

Valoisat aamut ilahduttavat mökilläkin. Itselläni on tapana parkkeerata tähän sohvan kulmaukseen muiden vielä nukkuessa, ja katsella järvelle kahvikuppi kourassa.

"Alamökiksi" tituleerattu rakennus valmistui esikoisemme synnyttyä ja sijaitsee kaikkein lähinnä rantaa. Majailemme täällä aina silloin, kun mökkeillemme yhdessä isovanhempien kanssa. Parvella asustellut teini on jo muuttanut ikiomaan aittaan, joten meidän on aika hankkiutua eroon parven alla olleesta pikkumiehen sängystä. Aloin tietenkin heti ideoita pientä pintaremonttia, seiniä valkoisemmiksi, lisää säilytystilaa ja ja ja....

Pääsiäisperinteisiin kuuluu tietenkin pasha ja kulitsa. Olen ostanut pashamuotin aikoinaan ikonimaalarilta, jolta sain kaupan kylkiäisenä perintöreseptin ja pitkän sepustuksen pashan ja kulitsan historiasta. Tämä aarre kaivetaan esiin aina pääsiäisen kynnyksellä.

Myös puusavotta on erottamaton osa pääsiäisperinteitä. Tulkoon miten kylmä talvi tahansa, eipä tule ainakaan polttopuut loppumaan!

Nyt ei tosin uhrata ajatuksia enää talvelle, vaan suunnataan katseen kotipihaan ja harppauksin etenevään kevääseen.  Ja ne ensi viikolle luvatut lumisateet ovat vain myöhäistä aprillipilaa, näin olen päättänyt!

Talvimökkeilyä

Pohjoisen hiihtolomareissu vaihtui normaalia aikaisemmin aloitettuun mökkikauteen. Ja mikäs tässä talvimökkeillessä, sillä kelit olivat todellakin kohdillaan! Suurimman osan ajasta saimme nauttia sinitaivaasta ja kauniista auringonpaisteesta.

Lunta oli mökillä vähintäänkin riittävästi. Päivisin plussan puolelle mennyt sää varmisti, että lunta tuli katoilta alas ryminällä ja kasat sen kuin kasvoivat.

Vaikka maisema oli siis vielä kaikin puolin talvinen, auringonsäteissä oli jo sellaista ihanaa keväistä lämpöä.

Päivisin auringosta nautittiin järven jäällä. Kalasaalis jäi kovin laihaksi sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Onneksi kotoa oli varattu ruokaa koko loman ajaksi. Ja vähän vielä päällekin... Meidän perhe ja "travel light" eivät ole oikein koskaan sopineet samaan lauseeseen. 

Iltaisin ihasteltiin upeaa täysikuuta ja kirkkaana loistanutta tähtitaivasta. Perheen tähtitieteilijä opetti tunnistamaan Orionin ja muita kuvioita. Samalla onnistuimme koko perhe näkemään näyttävän tähdenlennon. Siitä riittikin juttua loppuillaksi!

Ulkoletut jäivät tällä kertaa paistamatta, mutta vaahtokarkkeja paahdettiin nuotiopaikalla senkin edestä. Yhtenä päivänä kyytipojaksi korkattiin skumpat, sillä juhlimme mökillä täysi-ikään tullutta avioliittoamme. Niin ne vuodet vierii, vaikka itse ei luonnollisesti vanhene yhtään.

Toivottavasti ensi kesänä päästään taas nauttimaan ystävien vierailuista mökillä, juhannusjuhlista, kesämarkkinoista ja paikallisen toriravintolan antimista. Jätimme mökin rentoutuneita ja hyvillä mielin, vaikka edessä onkin etäkoulua ja entistä tiukempia rajoituksia.

Kohti valoisampia aikoja!

Kiitos mökki, annoit parastasi!

Koronakaranteenit on nyt lusittu ja  täydellinen mökkiviikko taputeltu. En muista milloin viimeksi olisimme olleet näin pitkän pätkän mökillä. Ja näin upeassa kesäkelissä!

Suomen suvi antoi todellakin parastaan ja mökkimiljöö oli täydellinen paikka ravistella viimeisetkin aikaeron ja muuttoahdistuksen rippeet pois. Reissun puuhakeskuksena toimi rantasauna, sillä lapset kirmasivat saunan ja rannan väliä monta kertaa päivässä, aamusta iltaan. Mökkijärven vesi oli poikkeuksellisen korkealla ja omaan hipiään vesi tuntui viileältä (heitin kuitenkin talviturkin, wuhuu!). Lasten iho näyttää olevan rakennettu eri tavalla. Niin kuin on olemassa erillinen jälkiruokavatsa, niin näyttää olevan myös erillinen uintinahka. Ei kuulemma vaivannut kylmyys vaikka välillä ihan selvästi kalisi hampaat.

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

Mökillä nautin erityisesti aikaisista aamuista ja upeista illoista. Miten voikin aurinko maalata maisemaa niin kauniisti! Kasvien värityskin pääsee ihan eri tavalla oikeuksiin lähes mystisessä ilta-auringossa.

Kesämalvikki

Jaloritarinkannus 'Black Knight'

Mökkireissu oli monella tapaa poikkeuksellinen, sillä yleensähän päivät täyttyvät kesän mökkivieraista. Nyt saimme vieraita vasta loppumetreillä. Olipas mukavaa olla ilman maskia ja ihan halatakin toisia! Vieraille tarjottiin helppoja kesäherkkuja, kuten raparperipaistosta ja nuotiolla paahdettuja vaahtokarkkeja, jotka painettiin keksien väliin suklaapalan kera. Mukava koko perheen ohjelmanumero ja tuhti herkku!

Nyt edessä on remonttiviikko kotona, monta reissua jäteasemalle, vanhojen vaatteiden lajittelua ja minimivarustuksella elämistä. Kontti seilaa nimittäin merillä vielä viikon jos toisenkin. Melkoista matkalaukkuelämää, toivotaan ettei keli tästä aivan hurjasti viilenny. Ne paksummat vaatteet kun ovat siellä kontissa...

Mukavaa viikon jatkoa!

Koronakaranteenissa mökillä

Terveisiä mökiltä! Tulimme toisen karanteeniviikon viettoon keskelle suomalaista maalaismaisemaa. Supistettu kotipiiri, pintaremontti ja viileä keli eivät varsinaisesti nopeuttaneet aikaerosta toipumista ja kotiinpaluuseen sopeutumista. Joten perhe autoon, takapaksi täyteen ruokaa ja kohti kesämökkiä!  

Ja voi pojat, kyllä on kesä ja maalaismiljöö nyt antaneet parastaan, viileän alkukohtaamisen jälkeen. Rantasauna on kuumana aamusta iltaan ja lapset ovat ottaneet ilon irti tutusta mökkijärvestä. Itse olen ihastellut erityisesti tätä rantasaunan terassille kaartuvaa loistojasmiketta ('Tähtisilmä'). Sen kukinta on upeimmillaan juuri nyt. Kukkivia oksia on pakko hipaista aina ohi kulkiessaan, sillä tuoksu on kerrassaan huumaava.

Omaehtoista karanteenia on enää muutama päivä jäljellä, mutta ei täältä taida saada lapsia ihan hetkeen pois. Vapaus olla ja puuhata isossa pihapiirissä on upeaa vaihtelua tiukan koronakevään jälkeen.

Leppoisaa loppuviikkoa!

Ps. Kuulumiset päivittyvät nyt kaikkein aktiivisimmin Instagramissa. Löydät tilin tästä linkistä.

Mökkipääsiäinen

Pakkasimme perheen ja tavarat (miten sitä onkin aina niin järkyttävä määrä??) ja suuntasimme pääsiäisen viettoon mökille Savoon. Keväinen juhla on kulunut leppoisissa merkeissä. On syöty, ulkoiltu, sukuloitu, nukuttu päiväunia, pelattu, vähän vielä syöty ja saunottu.

Pääsiäisen perinneherkkuihin kuuluvat lammas, kala, pasha ja mämmi. Tänä vuonna saimme nauttia juhla-aterian neljän sukupolven voimin. Instagramin puolella jo kerroinkin, miten lapset kuuntelivat silmät ymmyrkäisinä iso-iso-äidin tarinoita omasta lapsuudestaan. Mukaan mahtui paitsi hauskoja sattumuksia, niin myös kipeitä sotamuistoja. Kun tarinan päähenkilönä oli 11-vuotias tyttö, oli lasten helpompi samaistua kertomuksiin. Pöydän ääressä istuttiin hipihiljaa.

Myös puusavotta kuuluu pääsiäisen perinteisiin. Nyt sitä on saatu tehdä poikkeuksellisen upeassa kevätsäässä. En hetkeen muista yhtä vähälumista mökkipääsiäistä.

Mökkijärvi jäi vielä ilman uimareita, vaikka rohkeimmat siellä jo saunan päälle kahlasivatkin. Itse olen sen verran vilukissa, että heitän talviturkin aikaisintaan juhannuksena. 

Syreeni pullistelee jo silmujaan ja jouluruusu näyttää sekin varsin lupaavalta. Sen selviäminen talvesta jännittää joka vuosi tässä 3 ja 4 -kasvuvyöhykkeen rajalla.

Maassa on vielä lunta, mutta fiilis on jo todella keväinen. Metsäeskarilaisen kanssa on bongattu sitruunaperhosia ja ampiaisia. Ihan huikeaa!

Mukavan rentoa pyhien jatkoa! 

Mökkijuhannus 2018

Takana on ihanan rentouttava juhannus mökkimaisemissa. Se piti, kuten suomalaiseen suveen kuuluu, sisällään kaikkea mahdollista myrskystä paisteeseen ja helteestä palelemiseen.

Lippu ja lippumaljat nostettiin pienessä tihkusateessa. Ja kokkoa sytytettiin kaatosateessa. Onneksi lasten kokkokahvila oli tänä vuonna siirtynyt sateensuojaan. Mokkapalat ja kuuma kahvi tekivät hyvin kauppansa!

  

Juhannukseen kuului myös luonnonkukkia, ihanaa rauhaa, mökkikisoja, saunomista, rantakelejä, akkujen lataamista, liikaa syömistä eikä yhtään televisiota.

Täydellisen kombon kruunasi viimeisenä iltana aitan sängystä huomattu sateenkaari. Se kultasi puiden latvat ja valaisi koko tienoon satumaisella valolla.

Nyt nokka kohti uutta viikkoa, toisilla lomaillen, toisilla kesäarkeen palaten. 

Mukavaa maanantaita!