Elokuun lopun fiiliksissä

Kasvihuoneessa on jo syyskesän tunnelma, vaikka edelleen odottelen tomaattisadon kypsymistä. Maistiaisia tulee pieni kourallinen per päivä, muttei säilöttäväksi asti. Tähän asti pallerot on herkuteltu tuoreeltaan. 

Jotakin katkeransuloisen ihanaa näissä syyskesän päivissä on. Auringon tulokulma paljastaa syksyn läheisyyden. Vielä en haluaisi myöntää kauden olevan ohi, varsinkaan tällaisen kesän jälkeen. Toisaalta olisi jo ihanaa heittäytyä syksyn tuomaan verkkaiseen tahtiin, vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvan nurkkaan. Mutta eiköhän tuo vireystaso taas ensi viikon aurinkopäivien myötä nouse!

Lisää loppukesän kasvihuonekuulumisia Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä.

Hyvää elokuun loppua!

Terassin suojissa

* Blogiyhteistyö: Huiskula

Lasitetun terassin valmistuttua heinäkuussa mietiskelin mitä sinne kasveiksi? Suljetulla terassilla lämpötila voi nousta tuskaisen korkeaksi, sadevesi ei pelasta ja ihan koko ajan en halunnut olla kastelemassa. Koristeheinät osoittautuivat mainioksi valinnaksi.

Huiskulasta löytyi blogiyhteistyön tiimoilta kaunista pronssisaraa (Carex 'Bronze Form'). Väri on huikean kaunis ja sopii passelisti uuteen lattiaan ja terassin bambuhuonekaluihin. Heinät ovat siitäkin mukavia, että ne kestävät kauniina pitkälle syksyyn. Parit callunat kaveriksi ja terassin tai parvekkeen saa nopeasti päivitettyä syysasuun. Sitten kun on sen aika. Minä taistelen vielä vastaan ja odottelen ensin luumusadon kypsymistä.

Koristeapila on tuonut väriä muuten niin kovin rauhalliseen terassisisustukseen. Ja tämähän toipuu hetkellisestä kuivuudesta kerta toisensa jälkeen. En tietenkään suosittele pitämään toista janoisena ihan vaan huvin vuoksi, mutta nuupahtanut apila virkoaa nopeasti vettä saatuaan. Todistettu on. Useamman kerran.

Minikokoinen kalamondiini on sekin viihtynyt terassilla. 

Hennot oksat pullistelevat hedelmiä, ihan tässä joutuu miettimään mitä näistä väsäisi. Marmeladia? Curdia? Drinksuja? Tai ehkä sittenkin tyydyn vain ihailemaan pirteitä pikkuaurinkoja, maku on nimittäin aika tymäkkä. Sellainen vahvan tyrnin ja sitruunan sekoitus. Ainakin herättää aamuisin!

Terassia ympäröi vielä vehreä puutarha. Omenat alkavat kypsyä, villiviini on täydessä kasvussa, keittiöpuutarhassa nousee toinen salaattisato. Aamuisin pitää kuitenkin vetää villasukat jalkaan terassille hipsiessä. Niin kauan kuin nenänpää ei jäädy, täällä juodaan aamukahvia. Uuteen päivään on ihana herätä terassin suojissa. Minun ja kasvien.

* Blogyhteistyö: Huiskula

Kaalimaalla kukoistaa

Kylmä kesä on ollut kaalien kaveri. Ötökät eivät ole kiusanneet ja sato on saanut kypsyä rauhassa kauniiksi ja reheväksi.

Kukkakaalit näyttivät pitkään pelkiltä lehtimytyiltä. Nyt kaikki valkoiset pallerot kypsyvät samanaikaisesti ja reseptipää hurisee ylikierroksilla. Mihin kaikkeen tätä kaunista, mutta melko huonosti säilyvää kaalinpäätä voisi käyttää?

Lisää kauniista kaaleista Minttua ja mustikoita blogissa täällä. 

Rouskuvaa elokuun loppua!

Pihapuuhissa: syyslannoitus

Blogiyhteistyö: GreenCare

Etupihan kukkapenkit pullistelevat loppukesän perennoja. Singelikäytävät kesähuoneelle ja pieneen keittiöpuutarhaan ovat kasvaneet lähes umpeen. Rakastan tätä syyskesän huolettomuutta, kun kaiken ei tarvitse enää olla tiptop. On edes turha yrittää kesyttää kasvukauden loppupuolella villiintyvää puutarhaa.

Nyt on hyvä hetki edistää ensi vuoden kasvua, on nimittäin syyslannoituksen aika! Syyslannoitus parantaa monivuotisten kasvien talvenkestävyyttä ja lisää seuraavan vuoden kukintaa ja satoa. 

Monivuotisille koristekasveille voi antaa syyslannoituksen heinä-elokuussa ja hedelmäpuille sekä marjapensaille heti sadonkorjuun jälkeen. On tärkeää antaa syyslannoite hyvissä ajoin, jotta kasvit ehtivät käyttää ravinteet hyödykseen ja pystyvät valmistautumaan niiden avulla talveen.

GreenCare Puutarhan SYKSY on kivennäislannoite, joka sisältää kaikkia kasvien talvehtimista edistäviä ravinteita. Se on pölyämätöntä ja miellyttävä käyttää. Puutarhan SYKSY ei sisällä typpeä, joten se sopii käytettäväksi myös happaman maan kasveille. Löydät lisää tietoa syyslannoituksesta GreenCaren sivuilta täältä.

Aamut ovat jo koleita ja kosteita, ilmassa on selvästi syksyä. Nyt on aika auttaa puutarhaa valmistautumaan syksyyn ja lepoon. 

Toisaalta uskon vakaasti, että saamme vielä aurinkoa ja lämpöä. Herkuttelisin nimittäin kovin mielelläni kypsillä tomaateilla, luumuilla, latva-artisokilla ja muilla hyötypuutarhan antimilla. Peukut siis pystyyn, aurinkotanssit kehiin ja lannoitepuuhiin!

* Blogiyhteistyö: 

Puutarhan SYKSY GreenCare

Syyskesä maistuu marjoille

Syyskesä maistuu ihanasti marjoille! Herukoille, vadelmille, mansikoille. Ja mitä ei löydy omasta pihasta, löytyy runsautta pursuvista marjakojuista. Vadelman pääsato on juuri kypsymässä, mansikoiden syyslajikkeet pulleimmillaan. Ja hienostunutta hillaa, sitäkin on taas saatavilla.

Lisää loppukesän marjaherkuista Kauppakeskus Veturin blogissa täällä. Nyt herkuttelemaan kauden tuoreilla marjoilla!

Kiireen keskellä

Juuri nyt syksy ja sen kiireet meinaavat nielaista mukaansa. En ehdi pyristellä vastaan, mutta koitan tarttua pienen pieniin hengähdystaukoihin. Kauniisti siivilöityvään auringonsäteeseen, ohikiitävään hetkeen, varjojen leikkiin, vahingossa syntyvään kauneuteen. 

Pikkubasilika ja vanha sinkkikannu lämmintä punatiililattiaa vasten, tuulessa katkennut tillin kukinto maljakossa, lapsen kanssa jaettu omena pihapuusta. Mustikoita aamujogurtissa, punaisena leiskuva iltataivas.

Muistetaan nauttia arjen pienistä hetkistä, pysähtyä ihmettelemään ja ihastelemaan. Vaikka tuntuu, että aikaa ei olisikaan. 

Hyvää uutta viikkoa!

Kukkaterapiaa

Takana on hurjan kiireinen viikko, josta ei olisi selvitty ilman anopin apua. Me vanhemmat olemme huidelleet tahoillamme pitkin maita ja mantuja, lapsia tuskin näkemättä. Perjantaina vein jälkikasvun hyvitykseksi humputtelemaan, mutta hauskanpidon katkaisi Turusta tihkuvat ikävät uutiset. Hetken jopa epäilytti, miten turvallista on jäädä yleisömassan joukkoon Taiteiden Yöhön, vaikka olimme toisella puolella Suomea.

Onneksi puutarhassa kiertely iltasella rauhoitti pulssia ja ajatuksia. Kaiken kauneuden keskellä on vaikeaa ajatella vain ikäviä asioita.  

Kylmästä kesästä, rankkasateista ja Kiira-myrskystä huolimatta puutarha on täynnä sitkeitä selviytyjiä ja loppukesän väriloistoa. Niistä lisää Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Rauhaisaa viikonlopun jatkoa!

Jotain sentään tapahtuu!

Vihdoin ja viimein keittiöpuutarhassa tapahtuu! Tai onhan sitä toki herkuteltu retikalla, salaateilla ja perunoilla pitkin kesää, mutta nyt myös tomaatti- ja kurkkusato alkaa näyttää lupaavalta.

Klaaran huitaistessa osan sadosta maan tasalle näitä jäljelle jääneitä arvostaa erityisen paljon. Lisää keittiöpuutarhan kuulumisia Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset postaukseen tästä.

Aurinkoista viikon jatkoa!

Myrskynmetsästäjät

Viikonloppuna saatiin nauttia Suomen oloissa aivan poikkeuksellisesta säänäytelmästä. Tai no, nauttia ja nauttia. Toisilla aineelliset vahingot ovat olleet ihan konkreettisia, ja toisilla, kuten meillä, vauriot kohdistuivat lähinnä kasveihin. Tämä on niitä harvoja hetkiä jolloin olen onnellinen, ettei pihassamme ole yhtään vanhaa ja isoa puuta (se toinen hetki on syksyisin, haravoinnin aikaan).

Me olimme jo viikolla perheen kanssa sopineet yöretkestä lasitetulle terassille. Perseidien  tähdenlennot mielessämme rakensimme lasikaton alle mukavan pesän. Vaan tähdenlentojen katselu vaihtuikin Kiira-myrskyn ihmettelyyn ja useamman tunnin kestäneeseen salamointiin. Myrskyn eturintaman vyöryessä päälle siirryimme hetkeksi sisätiloihin. Ruukut kaatuilivat, puutarhatuolit lentelivät pitkin terassia ja puut näyttivät olevan vaakatasossa. Mielen täytti hetkeksi sama levottomuus kuin aikoinaan Alabamassa asuessamme. Siellä tornadojen läheisyydessä oli myönnettävä luonnonvoimien mahti. Kansallisurheilijaa lainataksemme aina oli ihan fifty-sixty miten käy.

Mutta jotakin ihmeellisellä tavalla kutkuttavaa myrskyn odottelussa on. Sähköä on ilmassa paitsi salamoinnista, myös ihmisten puheista ja tuntemuksista. Vaikka myrskyt ovat Suomessa selvästi lisääntyneet, saamme vielä olla herran kukkarossa kun vertaa tilannetta maailmalla riehuviin hirmumyrskyihin, maanjäristyksiin ja metsäpaloihin. Siksi poikkeavan sään lähestyminen herättää aina uteliaisuutta.

Olimme varautuneet iltaan kynttilöin, ladatuin puhelimin ja vara-akuin, herkkueväin ja villasukin. Pienin nukahti kesken tiuhimman salamoinnin, minä taisin simahtaa ennen koululaista ja viimeisenkin sulkiessa silmänsä puolilta öin salamointi jatkui yhä. Aamukierros paljasti tuhot kasvimaalla: katkenneita maisseja, latva-artisokkia ja kesäkurpitsoja. Pari pikkupuuta oli kallellaan mutta toivon mukaan vielä pelastettavissa hyvällä tukemisella.

Me nukuimma lasitetun terassin suojissa makeasti. Nenänpäät pikkuisen viileinä, mutta muuten suloisen lämpimässä untuvatäkkien alla. Aamulla oli mukava tepsutella suoraan keittiöön puuron- ja kahvinkeittoon.

Tämänvuotinen yöretki oli ikimuistoinen sekä aikuisille että lapsille. Mutta toivon mukaan megamyrskyt olivat vähäksi aikaa tässä!

Terassin tarina, eli ennen ja jälkeen.

Tämä oli kyllä niin täydellinen kesä hankkia lasitettu terassi! Joka kerta sinne mennessäni mielen täyttää iso ilo ja joka kerta päivittelen, miten olemme asuneet tässä niin pitkään terassista haaveillen. Kuitenkaan toimeen tarttumatta. 

Tai kyllä minä tiedän miksi se kesti vuosia, eihän lempinimemme ole turhaan "kattellaan Kesäset". Ideoita lentelee ihan joka suuntaan, mutta niiden toteutus vaatiikin jo sitten jotain aivan muuta. Kuten aikaa, vaivaa, taitoa ja rahaa. Lisäksi terassimme on aika pieni ja hankalan mallinen, joten pohdimme pitkään sen lasittamisen järkevyyttä. 

Nyt aika oli kuitenkin kypsä ja Helsingin Kevätmessuilla kiersin terassintarjoajat läpi kriittisellä silmällä ja tiukoilla kysymyksillä varustettuna. Lopulta Tähtiterassit vastasi parhaiten tarpeitamme ja aikatauluja. Maksuton arviointikäynti vahvisti tunnetta ja niin vain allekirjoitukset sujahtivat tilauspaperiin. Olimme melkein "avaimet käteen" -lasitetun terassin omistajia. Vähän epäuskoisina, ihan pikkuisen kauhuissamme ja todella odottavaisin mielin.

Heinäkuussa laitettiin hihat heilumaan. Olimme sopineet tekevämme vanhan terassin purkutyöt itse. Terassin olisi toki voinut toteuttaa myös vanhan terassipohjan päälle, mutta lattian uusiminen oli meillä ajankohtaista ja kävi tässä kohtaa vaivattomasti.

Reissujen ja muiden kesäkiireiden takia jouduimme purkamaan terassin hyvissä ajoin. Mikä tietenkin oli vähän haasteellista tällaiselle ulkoilmaeläjälle. Toisaalta kesä ei todellakaan näyttänyt parhaita puoliaan, joten terassielämä oli muutenkin niukkaa. Yläkuvassa vilkkuu aamukahvittelijan villasukka keittiön kynnyksellä istuessani.

Kuljetusfirma toi lastin varhain keskiviikkoaamuna. Kuski pyöritteli silmiään, kun näytin terassin paikan. Joka siis sijaitsee talomme sivussa, jonne ei ole mitään asiaa autolla. Hyvä kun edes kottikärryt mahtuvat. Onneksi työmiehet olivat riuskoja otteissaan ja terassinosat hyvin pakattu. Homma näytti luistavan sutjakasti, minä yritin pysytellä poissa tieltä ja ensimmäisen päivän jälkeen runko oli jo kasassa. 

Olin pelännyt miten lasitettu terassi istuisi tällaisen perinnetalon kylkeen. Tämä oli yksi syy, miksi terassin hankinta venyi niin pitkään. Mutta jossakin vaiheessa tajusin, että enhän minä sitä ulkopuolelta katsele. Lisäksi terassi on näin kasvukaudella katseilta suojassa myös naapureilta, jopa niin hyvin, että rajanaapurit eivät tienneet käynnissä olevasta projektistamme! Lasitettu terassi myötäilee talon profiilia, joten siinä ei ole seinän tasalta työntyviä ulokkeita eikä sitä huomaa talon paraatipuolelta mitenkään. En halunnut talon perustyylistä poikkeavan terassin pomppaavan silmään mistään kulmasta katsottuna.

Rungon jo ollessa paikoillaan sain keskittää kaiken tahdonvoimani siihen, etten alkanut levittäytyä lattialautakasojen päälle. Niin kutsuvalta tuo terassin tarjoama suoja ja lämpö tuntui kylmänä kesäiltana.

Lattia tehtiin lämpökäsitellystä ponttilaudasta. Enää ei tarvitse murehtia terassin lautojen alle tippuvia ruokailuvälineitä, papereita, leluja. Vanhan terassilaudoituksen alta nimittäin paljastui melkoinen lapsiperheen tavarataivas!

Koko terassin valmistumiseen meni vain kaksi päivää. Ja tätä sitten olimme vuosikausia pähkäilleet. Jösses sentään. Tähtiterassit-auton takavalot eivät olleet vielä ehtineet kadota, kun aloin jo kantaa tavaraa sisään. 

Sänky kesähuoneesta, pöytä puutarhasta, koreja, tyynyjä, vilttejä... Päätimme rauhassa makustella uusien terassikalusteiden hankkimista ja alkuhätään tyytyä jo talosta löytyviin (ja niitähän kirppishain talosta löytyy).

Ruukkujen raahausta (huomaa vesivanat, koska tässä kohtaa ei todellakaan ollut aikaa odotella miestä kotiin kantoavuksi) ja oman näköinen sisustus alkoi pikku hiljaa muotoutua.

Ja se ihka ensimmäinen aamu, kun sain astua kahvikupin kanssa suoraan keittiöstä uuden terassin suojiin. Sileä lattia paljasta jalkaa vasten, uuden puun tuoksu ja viileä aamu lasien ulkopuolelle. Kesän ehkä täydellisin hetki.

Tässä vielä terassimme ennen lasitusta. Ylempi osa terassia oli lähinnä läpikulkuväylä sisältä ulos, sillä katoksen alla oleva tila on kapea ja tuolta levennetystä osasta (joka jäi kaiteiden sisään) puuttui katto. Alaterassin gazebo oli meillä ahkerassa käytössä. Se tarjosi mukavan suojaisan sopen, mutta sulki samalla ympäröivän puutarhan ulkopuolelle.

Nyt lasituksen myötä terassin eri osat nivoutuvat saumattomasti yhteen ja luonto tuntuu vyöryvän sisään. En voisi olla tyytyväisempi!

Terassin toteutti siis Tähtiterassit, kahdessa päivässä. Avaimet käteen -palvelu sisälsi kaiken lupa-asioita ja loppusiivousta myöden.

Ovi on nyt auki terassille melkein yötä päivää. Siitä on tullut koko perheen lempipaikka. Odotan jo innolla rapujuhlia, hämärtyviä iltoja, kynttilöitä. Villasukkia ja vilttejä. Vaan vielä nautitaan auringosta ja lämmöstä, kesäkin tuli taas takaisin!

Villi ja vapaa unikkopenkki

Kesähuoneen päädyssä oleva kukkapenkki on vihdoin alkanut täyttyä unikoista. Tätä on jo ehditty odottaa ja ihmetellä, on kyllä ollut kerrassaan omituinen kesä.

Lisää villistä ja vapaasta kukkapenkistä Minttua ja mustikoita -blogissa. Samalla kyselen siellä vinkkejä suorakylvettäville kesäkukille. Jotakin helppoa, kaunista ja nopeaa, onko kuningasideoita?

Kaunista loppuviikkoa!

Hyvä päivä

Ulkona paistaa aurinko, wuhuu! Tästä on tulossa niin hyvä päivä.

Koulut eivät ole vielä alkaneet,  ulkona näyttää ihan kesältä ja taivaalla ei ole (sade)pilven pilveä. Nyt otetaan kaikki ilo irti!

Eipä tässä tällä kertaa tämän tärkeämpää. 

Lämpöä ja aurinkoa päivääsi!

Väriä kaivataan!

Ikinä en ole joutunut odottamaan tomaattimaistiaisia näin pitkään. Kasvihuone pullistelee hauskoja lajikkeita, vaan vielä olen joutunut ihailemaan pelkkiä raakileita.

Lisää kasvihuoneen tomaattikuulumisia Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset tomaattipostaukseen tästä.

Leppoisaa sunnuntaita!

It gets worse before it gets better

"It gets worse before it gets better." Näin mies on minua yrittänyt lohduttaa, kun olen viikon kärvistellyt vuosisadan kesälenssussa. Yöt ovat menneet valvoessa ja yskiessä, päivät väsyneenä puolisumussa. 

Olen vallannut sohva itselleni, sillä siinä pystyy  "nukkumaan" hyvässä istuma-asennossa. Samalla olen yön tunteina kahlannut läpi lähes kaikki tarjolla olevat Skamin jaksot. Siis tuon kohutun ja huippusuositun norjalaisen nuortensarjan, jonka jaksot ovat yllättäneet rohkeudellan ja rehellisyydellään ja joka on aiheuttanut sekä kohua että kiittelyä. 

Kyllähän minä olin Skamista kuullu, mutten ajatellut sen olevan vielä ajankohtainen meidän perheessä. Kun Hesari sitten taannoin julkaisi artikkelin sarjasta ja muutenkin joka puolella tuli vastaan lausahduksia, miten jokaisen teini-ikäisen äidin pitäisi katsoa sarja, tartuin härkää sarvista. Ja jäin nopeasti koukkuun. Vieläkin ihmettelen, mikä sarjassa koukutti tällaista kukkahattutätiä, jonka omasta lukioajasta on ikuisuus eivätkä perheen kullannuput vielä harrasta kotibileitä? Mutta jotakin kovin addiktoivaa tässä uskottavan tuntuisessa sarjassa oli.

Olen siis käyttänyt yön tukkoiset tunnit hyödyksi ja sivistänyt itseäni tulevaa teiniaikaa ajatellen. Ja samalla päätin, että sarja ei todellakaan ole sovelias meidän esiteinille vielä piiiiiitkään aikaan!

Nyt tuntuu siltä, että kesälensu alkaa vihdoin hellittää otettaan. Ja Skamiakin on enää jäljellä vain pari jaksoa. Ihanaa viikonloppua siis!

Upeat hortensiat

Pallohortensioiden isot, puhtaanvalkeat kukinnot ovat nyt parhaimmillaan.

Näitä seuraa takapihan mustilanhortensiat pitsimäisillä kukinnoillaan ja viimeiseksi valokiilaan siirtyy oleskelupihan upea syyshortensia.

Elokuu on kyllä mahdottoman kaunista aikaa! Lisää asiaa hortensioista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset hortensiapostaukseen tästä.

Mukavaa loppuviikkoa!

Oi elokuu mikä aloitus!

Voi elokuu minkäs teit! Koko kesän olen odottanut näitä lämpimiä aamuja, auringon kultaamia hetkiä, todellista kesän tuntua Ja nyt vihdoin ja viimein pääsin sellaisen kokemaan.

Vietin viikonlopun hellepäivät flunssan kaatamana sisätiloissa. Aurinko sattui silmiin ja lämpö teki olon epämukavaksi. Eilen uskaltauduin aamukahville lasitetulle terassille ja siinä istuessa sen huomasin. Ulkona näytti ihan kesältä, sellaiselta heinäkuun helleaamulta. Kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta jo aamuseitsemältä ja tietää päivästä tulevan kuuman. Kun kaikki on vähän liian kirkasta kameraan, mutta hetki on silti ikuistettava. 

Luumupuun tyvellä kasvava vaaleanpunertava rohtosuopayrtti oli puhjennut kukkaan viikonlopun aikana. Kuten myös timanttituijien kupeessa kasvava pallohortensia. Niin valkeana että ihan häikäisee.

Mitä siitä, että kesän rankkasateet ovat saneet ravan roiskumaan, ja kukkaruukut ja purnukat ovat kurapisaroiden peitossa. Nyt ei kiinnitetä huomiota epäolennaisuuksiin, vaan annetaan flunssalle piut paut ja nautitaan kesäfiiliksestä. 

 Ihanaa elokuun alkua, vielä ehtii nauttia kesästä!