Suloiset magnoliat

Kirsikkapuut eivät ole vielä puhjenneet kukkaan näillä kulmilla, vaikka Instagramin perusteella kukkipilvistä on jo päästy nauttimaan monin paikoin. Itse sen sijaan ihastelen suloisia magnolioita, kylläkin ruukkukasvatuksessa olevia.

Ostin viime keväänä kaksi taimea Rustasta. Istutin ne ruukkuihin, jotka olivat kesän ihan tuolla pihamaalla. Syksyllä siirsin magnoliat talvisäilöön varastoon (noin +10 asteeseen). Magnoliat olivat talviunilla varastossa oman onnensa nojassa, ilman kastelua tai hoitoa. Siitä huolimatta ensimmäinen magnolioista alkoi kukkia varaston uumenissa jo hyvissä ajoin maaliskuussa.

Nyt olen suorittanut ruukkujumppaa ja kantanut magnolioita eestaas aamuin illoin koko kevään. Vasta tällä viikolla olen uskaltanut jättää magnoliat terassille muutamana yönä. Magnoliat kukat eivät kestä kylmää ja muuttuvat paleltumisen myötä ruman ruskeiksi. Joten sään kanssa saa yhä olla tarkkana. 

Kahdesta magnoliasta 'George Henry Kern' on selvästi kasvanut enemmän ja kukkinut tänä keväänä runsaammin. Olen aikaisemmin yrittänyt istuttaa magnolioita puutarhaamme, mutta en ole löytänyt niille tarpeeksi suojaisaa kasvupaikkaa. Joten iloitsen kovasti myös näistä ruukkuversioista. Toinen magnolioista on 'Susan'. Ja vaikka suotuisaa kasvupaikkaa ei tontiltamme ole vielä löytynyt, niin se ei toki tarkoita ettenkö yrittäisi taas uudelleen!

Amerikankotimme pihassa kasvoi suurikukkainen valkoinen kuningasmagnolia sekä pinkki loistomagnolia . Puut olivat todella massiivisia ja niiden kukinnan seuraaminen olikin lähes henkeäsalpaavan ihanaa puuhaa. Tuntui uskomattomalta seisoskella aamukahvi kourassa suuren kukkapilven alla.

Nyt en ole vielä tarjennut aamukahvitella edes terassilla ruukkujen keskellä. Saas nähdä ehtiikö kukinta hiipua ennen aamujen lämpenemistä? Suurin osa magnolioista tekee lehdet vasta kukinnan jälkeen, joten näyttävät kukat saavat täyden huomion paljaassa pensaassa.

Kivaa loppuviikkoa!

Juhlaa ja juhlakukkia

Tänään, 17.3. on Pyhän Patrickin päivä. Saint Patrick's Day on kansallinen juhla- ja pyhäpäivä Irlannissa, josta se on levinnyt ympäri maailmaa, erityisesti tänne Yhdysvaltoihin. Meidänkin piti osallistua juhlallisuuksiin, vaatetukseen oli jo varattu jotakin vihreää ja kynsilakkakin valittu teeman mukaan. Tämänhetkisessä maailmantilanteessa viralliset juhlallisuudet on kuitenkin peruttu, joten päivän vietto keskittyy nyt juhlakukkien ympärille.

Ihana kolmiokäenkaali eli oxalis triangularis on vihreän saaren juhlapäivän symboli. Sitä onkin ollut nyt runsaasti saatavilla  (toisin kuin sitä kuuluisaa vessapaperia!). Kolmiokäenkaalin kasvatus on helppoa ja se kasvaa kesän aikana näyttäväksi pehkoksi. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan esimerkiksi kesän ruukkupuutarhassa.

Vinkkejä kolmiokäenkaalin kasvatukseen, hoitoon ja talvettamiseen nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Kasvi-ikävää

Täällä ei podeta koti-ikävää vaan kasvi-ikävää. Jouduin jättämään kaikki rakkaat ruukkukasvit koto-Suomeen, ja vaikka ne on nyt väliaikaisesti adoptoitu oikein rakastavaisiin koteihin, niin aina välillä iskee ikävä. Viikunat, persikat, kalamondiinit, muista viherkasveista puhumattakaan. 

Tänne muutaessamme kasviostoslistalla oli yhtä sun toista, muun muassa kalamondiini. Vaan en ole törmännyt sellaiseen täällä vielä kertaakaan! Kalamondiini on sitruskasveista helppohoitoisin ja anteeksiantavaisin. Ja se kukkien tuoksu, aah ja ihanuus! Hedelmät ovat syötäviä, mutta todella kirpsakoita. Sujauttelin niitä aina aamusmoothien sekaan, sillä kauniit oranssit hedelmät voi syödä kuorineen.

Kirjoitin kalamondiinista Versoilevaan, löydät artikkelin tästä linkistä. Suosittelen lämpimästä kokeilemaan kalamondiinin kasvatusta, jos kourasta löytyy edes pienen pieni viherpeukalo.

Ruukkupuutarhan parissa

Yhteistyö: Hankkijan Puutarha

Kevät etenee juuri nyt aivan liian kovaa vauhtia. Toukokuussa pitäisi olla lakisääteinen istutusloma. Johan tällä olisi huimat kansanterveydelliset säästöt! Monipuolista liikuntaa, ulkoilmaa ja kaupan päälle kauneutta ja satoa koko kesäksi.

Uutta lakia odotellessa vetäisin puutarhakamppeet niskaan iltasella ja lähdin ruukutuspuuhiin. Täytyy sanoa, että tämä on kyllä parasta mahdollista vastapainoa koneen ääressä istumiselle. 

Sain yhteistyön tiimoilta tutustua Hankkijan Puutarhan kauniiseen ruukkuvalikoimaan. Ihastuin oitis näihin terracottaruukkuihin, jotka sopivat täydellisesti keittiöpuutarhamme henkeen. Kaunista, mutta kuitenkin sopivalla tavalla rouheaa. 

Vaikka meillä on suhteellisen laaja keittiöpuutarha viljelylaatikoissa ja kasvihuoneessa, istutan joka vuosi hyötykasveja myös ruukkuihin. Melkeinpä kesäkukkia enemmän. Näitä on sitten mahtava sijoitella niin terassille, kesähuoneen edustalle kuin kasvihuoneeseenkin. Tai sekoitella kesäkukkaruukkujen kanssa sisäänkäynnin yhteyteen. Erityisesti yrttiruukuista tulee ihana tuoksu auringon lämmittäessä niitä. Ja puutarhajuhlien yhteydessä kokoan ruukkuja näyttäviksi kokonaisuuksiksi paraatipaikoille. Ne ovat vähän kuin siirrettäviä juhlakoristeita. Huvi ja hyöty samassa paketissa. 

Mutta takaisin istutuspuuhiin. Tällä kertaa ruukkuihin pääsi tomaatteja, chiliä, yrttejä ja mansikoita. Nämä kaikki tanakat ja hyvinvoivat taimet ovat Hankkijan Puutarhasta.

Ensimmäiseksi istutin laakeaan ruukkuun kuukausimansikkaa. Mansikkaruukku on erityisen ihana oleskeluryhmän yhteydessä. Siitä on mukava napsia marjoja pitkin kesää. Kuukausimansikka 'Semperflorens' tuottaa koko kesän maukkaita, pieniä marjoja. Ruukkuistutusten lisäksi tämä sopisi hyvin myös reunus- ja maanpeitekasviksi.

Olisin halunnut kattaa mansikkaruukun perinteisesti oljilla, mutta niiden puuttuessa käytin hyväksi Kekkilän lehtipuukatetta. Lehtipuukate on valmistettu nimensä mukaisesti lehtipuusta eikä se sisällä ollenkaan pihkaa. Katteen tarkoitus on paitsi estää rikkoja juurtumasta niin myös sitoa kosteutta sekä pitää mansikkasatoa puhtaampana sateisina kausina. Lisäksi kate kaunistaa paljasta multapintaa.

Tomaatit istutin Kekkilän Tomaattimultaan. Se on  luonnonmukaisesti ja kasviperäisellä lannoitteella lannoitettu luomu erikoismulta. Multaan lisätty sammal pidentää kasteluväliä, lisää ilmavuutta ja hellii juuristoa. 

Kaikkein suurimpaan ruukkuun pääsi keltaisia kirsikkatomaatteja tekevä amppelitomaatti. Amppelitomaatit ovat mukavan vaivattomia kasvattaa, sillä niistä ei tarvitse poistaa varkaita pitkin kasvukautta. Lisäksi ruukussa olevia ampeelitomaatinraakileita on helppo käännellä aina auringon suuntaan. Yleensä olen latvonut myös amppelitomaatteja elokuussa, jotta sato ehtii varmasti kypsyä. Latvottu tomaatti keskittää energiansa sadon kypsyttämiseen uuden kasvun sijaan.

Ruukkutomaatti 'Heartbreaker Dora' tekee sydämenmuotoisia punaisia tomaatteja. Tämä on kuulemma ollut varsinainen myyntihitti. Miten ihmeessä en ole vielä testannut tällaista?? Ruukkutomaatin kasvutapa on kaunis ja hillitty. Se soveltuu siis mainiosti ruukkukasvatukseen parvekkeelle, patiolle tai vaikkapa lämpimälle seinustalle. Kaikki tomaatit rakastavat aurinkoa ja lämpöä, sekä hyötyvät säännöllisestä kastelusta ja lannoituksesta.

Ruukkutomaatti sai kaveriksi timjamia. Rakastan sen tuoksua ja makua! Timjami ja tomaatti muodostavat maistuvan makuparin ja sopivat hienosti asumaan samaan ruukkuun. Chilin juurelle istutin puolestaan basilikaa. Sen tuoksun sanotaan karkottavan chilin tuholaisia.

Yleensä tykkään yhdistellä erilaisia kasveja samaan ruukkuun, mutta nyt pidin ruukkuistutukset hyvin selkeinä. Esimerkiksi kaunis persilja saa rauhassa levitä laakeaan ruukkuun aivan itsekseen.

Ruukkupuutarha mahdollistaa viljelyn myös pienessä tilassa. Ruukkuryhmään saa näyttävyyttä, vaihtelua ja korkeuseroja erilaisia tasoja hyödyntämällä. Tässä on käytetty kirppikseltä löytyneitä jakkaroita, vanhaa tiilimuottia (rosmariinin alla) sekä mökkinaapurilta saatuja vanhoja perunalaatikoita.

Yrttien, tomaattien, chilin ja mansikoiden lisäksi olen kasvattanut ruukuissa esimerkiksi retiisejä, perunoita, pyöreitä pikkuporkkanoita, patiokesäkurpitsaa, latva-artisokkaa, maissia, raparperia, munakoisoja, malabarinpinaattia, lehtikaalia... Oikeastaan vain mielikuvitus (ja ruukun koko) ovat rajana. 

Ihana ruukkuryhmä on toistaiseksi kasvihuoneessa, mutta kunhan taimet vähän vielä vahvistuvat, koko ryhmä on tarkoitus siirtää terassille. Ei varmaankaan ole vaikeaa arvata, mistä löytyy meikäläisen suosikkikahvittelupaikka juuri nyt!

Yhteistyö: ruukut ja kasvit

Hankkijan puutarha

Persikka tekee kevään?

Varastossa talvehtinut persikka päätti, että nyt saa kevät tulla ja aloitti kukinnan. Ensimmäinen kukkanuppu tupsahti esiin jo tammikuussa, mutta silloin yritin vielä hillitä menoa. Nyt siirryimme molemmat nauttimaan kevätauringosta, eli lumet äkkiä veks ja kesää kehiin!

Lisää ruukussa viihtyvästä persikasta ja sen talvehtimisesta Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Ihanan aurinkoista viikonloppua!

Askel askeleelta

Blogiyhteistyö: elho

Pikku hiljaa, askel askeleelta, pihahommat etenevät ja puutarha alkaa valmistautua talveen. Daalian juuripaakut on nostettu maasta, perunat vihdoin lajiteltu, kesäkukkia vaihdettu callunoihin ja havuihin. Kohta siirrän osan ruukuista talvehtimaan kasvihuoneeseen, kuten tämän tuurenpihlajan. Mutta vielä nautitaan räiskyvästä ruskasta!

Minulla kasvaa toista vuotta tuurenpihlaja elhon loft urban round -ruukussa. Tykkään kokeilla erilaisia puita (ja niiden talvettamista) ruukkukasvatuksessa. Osa menestyy, osa ei. Tuurenpihlaja on onneksi osoittautunut varsin sitkeäksi kaveriksi. Se on nyt talvehtinut yhden talven lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Ja sinne se pääsee taas kohta, kunhan ensin rauhassa tiputtaa värikkäät lehtensä.

Tuurenpihlajan lehdet ovat suuret ja näyttävät, mutta samalla kuitenkin sirot ja ilmavat. Se saa huikean hienon syysvärin. Tuurenpihlaja on kuulemma rusakoiden herkkua, ja pitkäkorvia meillä kyllä riittää! Mutta korkeassa ruukussa kasvatettuna ja kasvarissa talvehtivana puu on säästynyt teräviltä nököhampailta.

Tuurenpihlaja ja muut loft urban round -sarjan ruukut ovat lasitetun terassin ja alaterassin välisillä portailla. Varsinkin nyt ruskan aikaan on mahtavaa ihailla tuurenpihlajan upeana leiskuvaa syysväritystä ihan lähietäisyydeltä. Keväällä tuurenpihlaja tekee heleän vihreät lehdet jo varhain, jolloin ne tuovat kaivattua vehreyttä ja vähän eksotiikkaakin terassille istuskelijalle. Elhon muoviset ruukut ovat keveitä siirtää pakkasöiltä suojaan, vaikka oman kokemukseni mukaan tuurenpihlaja ei hätkähdä hallaa.

Viime päivinä terassilla on ollut aivan kesäkelit. Eilen matelin auramerkkejä asettavan huoltoauton perässä, vähän se tietenkin tuntui hassulta auringon porottaessa kasvoihin. Vaan tuleeko ensilumi tänäkin vuonna jo lokakuussa..? Nyt nautitaan lämmöstä ja syksyn väreistä, niin kauan kuin niitä riittää!

* Blogiyhteistyö: 

loft urban round -ruukut elho

Piristävät sitruspuut

Talven jäljiltä kalamondiini eli pieni sitruspuuni näytti melkoisen raaskulta. Olin jo varautunut hyvästelemään sen ja kiittelemään kuluneista vuosista. Nostin laihanluikun kalamondiinin kesäksi kasvariin, jossa se lähes hautautui tomaattien alle. 

Nyt kasvihuonetta tyhjentäessäni huomasin sitkeän sitruksen palanneen takaisin elävien kirjoihin. Se on jopa kukkinut jossakin vaiheessa, sillä lähempi tarkastelu paljasti pieniä hedelmän alkuja!

Kalamondiini on paitsi sitkeä kasvi ja sitruksista lienee helppohoitoisin, niin myös huumaavan tuoksuinen kukkiessaan. Lisää tästä piristävästä pikkusitruksesta Marian hyötytarhassa. Löydät postauksen tästä linkistä.

Pirteää perjantaita!

Upea villakko

Kulunut kuuma kesä haastoi kasveja, mutta yksi porskutti pystypäin läpi helteen ja kuivuuden. Villakko ei ollut paahteesta moksiskaan, edes lasitetulla terassilla. Ja siellä ei näillä helteillä moni kasvi viihtynyt.

Kylmää villakko ei siedä, joten syksyn tullen se pääsee muuttamaan sisätiloihin muiden viherkasvien kanssa. Lisää upeasta villakosta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Kaunista keskiviikkoa!

Henkiin herännyt

Meillä kasvaa hakuropaju ruukussa kesähuoneen portailla, niin kuin monena kesänä aikaisemminkin. Heinäkuun paahtavassa porotuksessa puuta kohtasi kuitenkin kaamea kohtalo, karrelle palaminen. 

Vaan kun on hidas liikkeissään, niin kuinkas sitten kävikään..? Lisää sitkeästä sissistä ja upeasta pikkupuusta Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Postaus löytyy täältä.

Mukavaa lauantaita!

Ehtiikö sato kypsyä?

Minulla on nuori viiniköynnös, joka kasvaa ruukussa ja talvehtii perunapenkissä. Tälle ei oikein ole löytynyt paikkaa puutarhasta, siksi se on toistaiseksi viettänyt ruukkukiertolaisen elämää. Mutta kulunut kesä ja lämmin seinusta ovat saaneet kasvin tekemään satoa. Niin mahtavaa!

Nyt tietenkin pähkäilen, ehtiikö sato kypsäksi asti? Onko teillä kokemusta viiniköynnöksen kasvattamisesta ruukussa? Takataskussa on toki pari kikkaa köynnöksen varalle. Lisää näistä ja tästä sitkeästä kaverista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Postaus löytyy täältä.

Ihanat mummokukat!

Pelargonit ovat mummokukista kaikkein hurmaavimpia. Miten voikin vanha klassikko yllättää aina vaan uudelleen. Nyt kesähuoneen akkunalla kasvaa sekä ruusunnuppupelargoni että tulppaanipelargoni.

Lisää näistä vanhanajan kaunottarista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset pelargonipostaukseen tästä linkistä.

Kaunista loppuviikkoa!

Banaania poskeen (ehkä joskus vielä?)

Banaaniterveisiä terassilta! Banaanin kasvatus on hauskaa ja helppoa (ainakin kesäaikaan), mutta satoa joudutaan toistaiseksi vielä odottamaan. Hetken jo näytti lupaavalta, kunnes perhettä kohtasi suuri banaanionnettomuus.

Lisää tästä ja banaanin kasvatuksesta Minttua ja mustikoita -blogissa. Löydät postauksen täältä. 

Uskomattoman upeaa heinäkuun jatkoa!

Ihanan makeita viikunoita!

Meillä kasvaa nyt neljättä kesää aitoviikuna ja ensimmäistä kertaa ikinä olemme päässeet nauttimaan kypsäksi ehtineestä sadosta! Viikunaruukku on saanut nauttia lasitetun terassin tuomasta suojasta, lämmöstä ja tämän kesän yltäkylläisestä auringosta. Voi että nämä ovat makeita!

Lisää tästä ihmeestä nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset viikunapostaukseen tästä.

Herkullista viikon jatkoa!

Alla pagodipuun

Ostin terassille suloisen rujon pagodipuun. Toivon tämän nauttivan terassikeleistä yhtä paljon kuin minäkin. Pagodipuu on hieman haastavan kasvin maineessa enkä ole testannut sitä koskaan sisätiloissa. Mutta valosta ja kosteudesta se tykkää, joten toivon meille menestyksekästä kesää.

Piskuinenhan tämä puu on, mutta kun oikein asettelee itsensä terassin sohvalle, pääsee loikoilemaan pagodipuun alle. Lisää tästä herkkiksestä Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. 

Mukavaa viikon aloitusta, nyt on luvattu kerrassaan loistavaa säätä!

Kesähuoneen kevätpäivitys

Blogiyhteistyö: Huiskula

Viikonloppu juuri ennen vappua on ihan huippujuttu. Tässä ehti laittaa kotia vappukuntoon pienemmissä erissä. Kesähuonekin sai freesin kevätpäivityksen.

Tyynyt, matot, taljat, oksat maljakossa, kaikki saivat kyytiä. Tilalle tuotiin raikkaampia värejä ja viherkasveja. 

Sain Huiskulasta blogiyhteistyönä upean oliivin. Olen tavattoman huono talvettamaan oliivia. Yleensä se tiputtaa kaikki lehtensä talven aikana ja kevään koittaessa ruukusta katselee aikamoinen raasku. Joka sitten jatkaa kituutellen kohti kesää. Tämän oliivipuun varressa on niin komeasti pituutta, että nyt kyllä teen kaikki sirkustemput saadakseni komeuden selviämään mahdollisimman pitkään. Hoito-ohjeita oliivipuulle löytyy Huiskulan sivuilta, klik klik.

Oliivi saapui minulle kauniisti kukkivana. Minä tietenkin näen itseni jo maistelemassa oman puu oliivisatoa, samalla kun pilkon lautaselle viikunoita ja persikoita. Kyllä on tänä vuonna kauheasti jännitettävää!

Onneksi kesähuoneessa voi ottaa rennosti ja haaveilla tulevasta suvesta. Olkihatut on kaivettu esiin ja raidallinen rantakassi odottaa naulakossa tositoimia. 

Meillä aloitellaan pikku hiljaa vapun viettoa, vaikka pääpaino onkin vappupäivän brunssissa.

Oikein mukavaa kevään juhlaa sekä vehreää toukokuun aloitusta!

*Blogiyhteistyö:

oliivipuu Huiskula

Persikoita omasta pihasta?

Yksi viime kesän hauskimpia kasvatuskokeiluja oli persikkapuun kasvatus. Hillittykasvuinen 'Bonanza'-persikka vietti kesän ruukussa kasvihuoneessa. 

Vielä en päässyt maistelemaan mehukkaita hedelmiä. Mutta yritys on kova ja toiveet korkealla myös tänä kesänä! Ensimmäisen kesän kokemuksista lisää Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset postaukseen tästä.

Ja jos teillä on antaa vinkkejä tämän eksoottisen etelän hedelmän kasvatukseen, niin kaikki otetaan suurella ilolla vastaan!

Lempiasioiden äärellä

Kasvi + lahja = kasvilahja. Ja siihen vielä juhlat päälle, niin ollaan meikäläisen lempiasioiden äärellä! 

Näistä lisää Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset kasvilahjapostaukseen tästä.

Loistavaa viikonloppua ja lähestyvää juhlasesonkia!

Muutostilassa

Kun viikko sitten saimme kesän kirjakuvaukset päätökseen, uhosin heittäväni hanskat tiskiin ja antavani puutarhan vaipua talviunille (siitä puhe mistä puute...). Nooh, uusi viikko toi mukanaan uudenlaisia prokkiksia ja ihan vielä emme pääse puutarhan kanssa uinumaan. Ja onhan tuota sadonkorjuutakin jäljellä vaikka kuinka. Luumuja, omenoita, pensasmustikoita, tomaatteja. 

Puutarha elää nyt jatkuvassa muutostilassa. Kasvihuone tyhjenee tomaateista, ränsistyneet kesäkukat saavat kyytiä ja ruukkuja kannellaan sinne sun tänne. Ensin kasvihuoneen suojiin ja myöhemmin sisätiloihin tai varastoon talvehtimaan. Yksi tällainen on upeasti syksyn sävyihin sointuva käenkaali.  

Olen talvettanut käenkaalin viileässä varastossa, jossa se vaipuu totaaliseen talvihorrokseen. Kevään tullen nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Ei mene kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen ja täyttää ruukun taas nopeasti.

Mukavia syyspuuhia puutarhassa!

Terassin suojissa

* Blogiyhteistyö: Huiskula

Lasitetun terassin valmistuttua heinäkuussa mietiskelin mitä sinne kasveiksi? Suljetulla terassilla lämpötila voi nousta tuskaisen korkeaksi, sadevesi ei pelasta ja ihan koko ajan en halunnut olla kastelemassa. Koristeheinät osoittautuivat mainioksi valinnaksi.

Huiskulasta löytyi blogiyhteistyön tiimoilta kaunista pronssisaraa (Carex 'Bronze Form'). Väri on huikean kaunis ja sopii passelisti uuteen lattiaan ja terassin bambuhuonekaluihin. Heinät ovat siitäkin mukavia, että ne kestävät kauniina pitkälle syksyyn. Parit callunat kaveriksi ja terassin tai parvekkeen saa nopeasti päivitettyä syysasuun. Sitten kun on sen aika. Minä taistelen vielä vastaan ja odottelen ensin luumusadon kypsymistä.

Koristeapila on tuonut väriä muuten niin kovin rauhalliseen terassisisustukseen. Ja tämähän toipuu hetkellisestä kuivuudesta kerta toisensa jälkeen. En tietenkään suosittele pitämään toista janoisena ihan vaan huvin vuoksi, mutta nuupahtanut apila virkoaa nopeasti vettä saatuaan. Todistettu on. Useamman kerran.

Minikokoinen kalamondiini on sekin viihtynyt terassilla. 

Hennot oksat pullistelevat hedelmiä, ihan tässä joutuu miettimään mitä näistä väsäisi. Marmeladia? Curdia? Drinksuja? Tai ehkä sittenkin tyydyn vain ihailemaan pirteitä pikkuaurinkoja, maku on nimittäin aika tymäkkä. Sellainen vahvan tyrnin ja sitruunan sekoitus. Ainakin herättää aamuisin!

Terassia ympäröi vielä vehreä puutarha. Omenat alkavat kypsyä, villiviini on täydessä kasvussa, keittiöpuutarhassa nousee toinen salaattisato. Aamuisin pitää kuitenkin vetää villasukat jalkaan terassille hipsiessä. Niin kauan kuin nenänpää ei jäädy, täällä juodaan aamukahvia. Uuteen päivään on ihana herätä terassin suojissa. Minun ja kasvien.

* Blogyhteistyö: Huiskula