tiistai 26. marraskuuta 2019

Kiitospäivään valmistautumista

Tämän viikon torstaina juhlitaan Thanksgivingiä eli kiitospäivää. Meillä koti täyttyy silloin kansainvälisistä vieraista. Iso juhla toteututetaan nyyttäriperiatteella ja menu on muotoutunut vieraiden mukaan. Tarjolla tulee olemaan muun muassa amerikkalaista kalkkunaa, japanilaista sushia, norjalainen kransekake, uusiseelantilaisia herkkuja. Itse lupasin leipoa jälkkäriä, leipää, tehdä kasvislisäkkeen sekä kokkailla jotakin perinteistä kiitospäivätarjottavaa. Menu on suuri mysteeri vielä itsellenikin! Innolla (ja löysä mekko juhlaan varattuna) odotan notkuvaa juhlapöytää ja pitkälle iltaan jatkuvaa iloista puheensorinaa.
Kiitospäivän koristelut menevät sadonkorjuuhengessä. Olen yrittänyt pitää kurpitsat elossa ja kantanut niitä sekä krysanteemeja autotalliin aina pakkasyön uhatessa. Onneksi niitä ei ole vielä ollut montaa. Oranssi krysanteemi on sekin kestänyt hienosti jo useamman viikon. Naapurin puolella kasvavan japaninvaahteran upea syysväri mätsää täydellisesti etukuistin kukkiin ja kurpitsoihin.

Puut tiputtelevat yhä lehtiään. Osa on jo täysin paljaita, mutta esimerkiksi erilaiset vaahterat räiskyvät upeissa sävyissä. Nämä puut kasvavat meitä vastapäätä asuvien pihoissa.

Joko teillä alkaa nämä syksykuvat tulla korvista? Itseäni tämä värikylläisyys ja valoisuus ihmetyttää yhä joka päivä. Toki tämäkin sesonki tulee kohta päätökseen, ainakin takapihan sihteerikkömagnolia joutui jo ihan kunnolla pakkasen puremaksi. Lehdet tipahtanevat ihan pikapuoliinsa.
Heti kiitospäivän jälkeen perjantaina koittaa Black Friday. Se on täällä merkki joulukauden aloituksesta ja heinäpaalit ja kurpitsat saavat väistyä joulukoristeiden tieltä yhdessä yössä. Luin Washington Postista, että Black Friday -viikonloppuun osuu kauden vilkkain kuusimyynti. Kuvittelin ostavani sen vasta jouluviikolla, mutta ilmeisesti kuusikaupolle on parasta suunnata jo nyt. Enää täytyy selvittää, laitetaanko kuusi kotiin jo hyvissä ajoin vai vasta ihan joulun alla. Ystäväperheemme Suomessa tuo kuusen aina sisään Itsenäisyyspäivänä (terkkuja Anulle!). Ihana tapa, josta olen ollut tavattoman kateellinen, sillä meillä tuollainen ehdotus ei ole mennyt läpi sinnikkäästä suostuttelusta huolimatta. Mutta jos täällä, niin tokihan se on oltava maassa maan tavalla...

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa! 

SHARE:

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Adventtikynttilät työn alla

Viikon päästä sunnuntaina pitäisi kajauttaa ensimmäinen säkeistö perinteisestä adventtilaulusta samalla kun sytytämme lasten kanssa kynttilän. Siitä se joulun odotus taas lähtee!
Adventtikynttilät ovat työn alla. Tai tässä vaiheessa vielä ideamyssyn alla... Jos olet itse samassa tilanteessa, käy kurkkaamassa vinkkejä Versoilevan uusimmasta artikkelista. Löydät sen täältä.

Tunnelmallista jouluun valmistautumisen aikaa!

SHARE:

perjantai 22. marraskuuta 2019

Suomalainen viikonloppu

Täällä on tällä hetkellä oikein marraskuinen sää.  Keli on tasaisen harmaa ja taivaalta vihmoo vettä. Aamu alkoi aurinkoisena ja kävinpä vielä nappaamassa aurinkolasitkin matkaan, kun lähdin aamun koulukuljetuskierrokselle. Vaan nyt tuo aamuauringon punertama taivas muuttui sateiseksi ja tätä on luvassa poikkeuksellisesti koko viikonlopuksi.

Kotiin päästyäni oli aika sytyttää kynttilät ja keittää joulukahvit. Oranssi ilexia keittiön ikkunalaudalla tuo ihanasti väriä harmaaseen päivään.

Toki väriä riittää vielä ulkonakin. Tästä ruudukkoikkunasta on näiden kuukausien aikana tullut tuijoteltua ihan muutama kerta kahvinkeiton lomassa.
Joulunlaitto kutkuttaisi jo aika tavalla, mutta vielä pitää malttaa mielensä ja juhlia ensin marraskuun kiitospäivä alta pois. Sitten vedetäänkin sata lasiin, aivan saman tien!
Sinänsä tällainen harmaan viikonloppu sopii teemaan, sillä seuraavat päivät vietetään varsin suomalaisissa tunnelmissa. Suomivieraat ovat saapuneet, huomenna suuntaamme paikallisen Finn Spark eli Kipinä-kerho -yhdistyksen järjestämille joulumarkkinoille ja illalla kyläillään suomalaisperheessä. Nyt on siis oikein kotoisa olo tässä kelissä ja näissä tunnelmissa!

Ihanan kotoisaa marraskuista viikonloppua!

SHARE:

tiistai 19. marraskuuta 2019

Kyllähän tätä tässä...

Pakkasyöt ja syysmyräkät ovat kiihdyttäneet lehtishowta. Haravoitavaa riittäisi ihan joka päivälle. Jos perennapenkkien hoidon kanssa pääsi kesällä vähällä (koska penkkejä ei ole), niin tontin iäkkäät ja mahdottoman isot puut pitävät kyllä kiireisenä näin syksyllä. Jossakin tämän lehtikuorrutteen alla sijaitsee terassimme.
Minut on yllättänyt, miten eri aikaan lehdet tippuvat eri puista. Lännenkukkakanukka alkaa jo olla paljas, tällä hetkellä lehtipusseja täyttävät lännentulppaanipuun isot lehdet (alla olevassa kuvassa vasemmalla).
Vaikka eriaikaisuus pidentää haravointikautta, se myös takaa väriloistoa viikosta toiseen. Maisemassa riittää yhä upeita syksyn sävyjä ihasteltavaksi.

Onneksi en ole lehtimassan kanssa yksin. Näyttää sitä riittävän aherrettavaa naapurustossakin. 
Tosin sillä erotuksella, että epäilen mahtaako näistä taloista edes löytyä haravaa. Yleensä puutarhatyöt hoitaa siihen palkattu yritys. Eikä silloinkaan heilu harava, vaan lehdet kerätään kasaan lehtipuhaltimien avulla. Pienet käsikäyttöiset puhaltimet voi unohtaa aivan saman tien, nyt puhutaan isoista työnnettävistä. Oma heilumiseni Fiskarsin lehtiharava kourassa on otettu vastaan huvittuneen ystävällisesti. Taas yksi outo asia lisää outojen suomalaisten listaan.
Etupihalla on vielä vehreää eikä oikeastaan edes haravoitavaa, sillä etupihan puut ja pensaat ovat ikivihreitä. Oranssina hehkuva puu on naapurin puolella oleva japaninvaahtera. Sen alati muuttuvaa ruska-asua on kerrassaan upeaa seurata!
Ensi viikolla on Thanksgiving eli kiitospäivä. Se on täällä iso ja hyvin ruokakeskeinen perhejuhla. Koristelujen suhteen mennään vielä hyvin syksyisellä teemalla: on kurpitsoja, oransseja kukkia, heinäpaaleja, iloisella ilmeellä varustettuja variksenpelättimiä ja kaikkea kalkkunaan (!!) liittyvää. Koristeita, kransseja ja liehuvia lippuja. Kun kiitospäivä on taputeltu, loikataankin sitten suoraan jouluun. Toistaiseksi joulu näkyy vain kaupoissa ja liian innokkaita joulukoristelijoita kuulemma katsotaan vielä tähän aikaan vuodesta pitkin nenänvartta. Eli juhla kerrallaan ja sitten vasta seuraavaan.
Täällä on tullut aika saatella anoppi kohti kotimatkaa ja vaihtaa vierashuoneen lakanat seuraaville yöpyjille. Jotka saapuvat Suomesta heti huomenna!

Oikein mukavaa viikon jatkoa! 

SHARE:

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Kasvi-ikävää

Täällä ei podeta koti-ikävää vaan kasvi-ikävää. Jouduin jättämään kaikki rakkaat ruukkukasvit koto-Suomeen, ja vaikka ne on nyt väliaikaisesti adoptoitu oikein rakastavaisiin koteihin, niin aina välillä iskee ikävä. Viikunat, persikat, kalamondiinit, muista viherkasveista puhumattakaan. 

Tänne muutaessamme kasviostoslistalla oli yhtä sun toista, muun muassa kalamondiini. Vaan en ole törmännyt sellaiseen täällä vielä kertaakaan! Kalamondiini on sitruskasveista helppohoitoisin ja anteeksiantavaisin. Ja se kukkien tuoksu, aah ja ihanuus! Hedelmät ovat syötäviä, mutta todella kirpsakoita. Sujauttelin niitä aina aamusmoothien sekaan, sillä kauniit oranssit hedelmät voi syödä kuorineen.
Kirjoitin kalamondiinista Versoilevaan, löydät artikkelin tästä linkistä. Suosittelen lämpimästä kokeilemaan kalamondiinin kasvatusta, jos kourasta löytyy edes pienen pieni viherpeukalo.
SHARE:

perjantai 15. marraskuuta 2019

Terveisiä takapihalta (koska muualle en enää mene...!)

Terveisiä takapihalta! Täällä näyttää yhä yllättävän lämpimältä, vaikka yöpakkasiakin on jo saatu. Tällä viikolla oli jo pari suorastaan hyytävää päivää. Eli muutama aste pakkasta kovan viiman kera. Ulkona paistava aurinko hämää toistuvasti aivoja. Ulos astuessaan ei meinaa millään uskoa, että keli voi oikeasti olla kylmä. Silmät kertovat ihan muuta. Itseni on yllättänyt, miten toistuvat yöpakkaset eivät vieneet kaikkia lehtiä mukanaan. Väriloistoa siis riittää yhä näin marraskuun puolivälissäkin.
Takapihan flowering dogwood eli lännenkukkakanukka on muuttunut räiskyvän punaiseksi. Tämä kukkii keväällä kauniin valkoisin kukin, mutta on kesällä mielestäni melko vaatimaton puu. Syksyn tullen lännenkukkakanukasta tuli takapihan todellinen väripilkku.
Lännenkukkakanukan takana, terassin päädyssä, on kookas sihteerikkömagnolia. Se vaihtaa väriä kovin verkkaiseen tahtiin. Siellä täällä näkyy vähän keltaista.

Viime postauksessa toivoin synttärihulinoiden jälkeen rauhallisempaa viikkoa. Osittain se toteutuikin, sillä miehen lähtiessä viikoksi työmatkalle molemmat lapset sairastuivat. Klassinen kuvio. Kun yöt meni valvoessa, ei päivisin tarvinnut (jaksanut) suuria ahkeroida. Onneksi anoppi on ollut täällä apuna, niin pääsin parin päivän jälkeen tuulettautumaan isolle kirkolle omien opintojeni pariin. 
Kaunis pakkaspäivä, takana mielenkiintoinen luento ja edessä reipastahtinen kävely kohti metroasemaa. Reipastahtinen siksi, että alue on hieman huonomaineista. Kaupunki on siistinyt aluetta jo vuosia, parantanut turvallisuutta ja lisännyt uutta rakennuskantaa. Ongelmat ovat kuitenkin yhä olemassa, vaikka eivät enää yhtä pinnalla. Siinä, keskellä aurinkoista päivää todistin omin silmin jonkin sortin huumekauppaa ja aseen erittäin näkyvää hallusapitoa. Voin sanoa, että tuli melkoista vipinää tämän keski-ikäisen mamman kinttuihin! Loppumatka menikin sitten puhelinta lujaa kädessä puristaen ja vaivihkaa olan yli vilkuillen. Saattaapi olla, että meikäläisen luennot loppuivat tähän. Kodin turvaan päästyäni vannoin, etten poistu täältä enää ikinä!
Asuinalueemme on todellinen lintukoto. Kaikki eivät edes lukitse oviaan yöksi (mikä omasta mielestäni on kerrassaan käsittämätöntä). Mutta 10 kilometriä "väärään" suuntaan ja olet keskellä slummia. Sen aina välillä unohtaa täällä omakotialueen suojissa.

Toivottelen kaikille oikein ihanaa viikonloppua! Ja samalla tasailen pulssia oman kodin rauhassa...
SHARE:

tiistai 12. marraskuuta 2019

Olipahan viikonloppu!

Olipahan viikonloppu! Täällä juhlittiin 7-v synttäreitä useammassa erässä. Ensin koulussa, sitten naapureiden kesken ja lopulta vielä "virallisten" juhlien merkeissä. Samalla tuli testattua talon juhlakestävyys, sillä sunnuntain synttärijuhlissa oli 32 vierasta, ikähaarukka vauvasta melkein vaariin. Hyvin toimi ja tilaa löytyi kaikille. Ja mikä parasta, pahimmat sokerihumalat päästiin purkamaan takapihalle. Marraskuun sunnuntai tarjosi vielä mukavaa säätä.
Juhlavalmistelut olivat kohtuullisen mittavat. Allergialeivonnaisten tarjoaminen täällä vaatii viitseliäisyyttä ja myös hieman kekseliäisyyttä. Ystäväni kysyi hiljattain, mitä olen kaivannut eniten Suomesta. Äkkiseltään vastasin ruisleipää, mutta asiaa hieman mietittyäni totesin, että allergiaperheen elämä on Suomessa todella paljon helpompaa. Oli sitten kyse kouluruokailusta, kahvilassa herkuttelusta tai kotikokkailuista. Onneksi aikaa oli koko viikonloppu ja keittiössä tilaa jokaiselle kipolle ja kupille.
Pikkumiehen kiertäessä muiden synttäreitä olen kiinnittänyt huomiota muutamaan asiaan. Kuten jo viime postauksessa totesin, emme ole olleet yksilläkään kotisynttäreillä. Kodin ulkopuolella järjestettävillä synttäreillä (erilaiset sisäleikkipuistot) tarjolla on kuulemma "aina pizzaa ja kakkua". Yleensä suoraan juhlapaikalta tilattuna, valmiina synttäripakettina.

Me järjestimme riskillä kotisynttärit, tosin mietimme muutamia ohjelmanumeroita lasten viihdykkeeksi. Herkuttelun jälkeen siirryimme takapihalle Olympialaisten pariin, jota seurasi valokuvavihjeillä varustettu aarteenetsintä. Aarteena oli pienet goodie bagit eli lahjapussukat, jotka täällä kuuluvat synttäreiden vakiokalustoon. 
Paikallinen ystäväni varoitteli etukäteen, että ihmiset eivät joko ilmoittaudu juhliin rsvp:stä huolimatta tai ilmoittautuvat, mutta jättävätkin tulematta, jos keli on liian huono. Enkä nyt puhu mistään hurrikaanista tai tornadosta, vaan sateesta ja tuiskusta. Meidän vieraskaartimme tosin saapui kuuliaisesti juhlimaan ja kaikki muistivat ilmoittautuakin etukäteen.

Vieraiden nuoresta iästä johtuen juhliin saavuttiin perhekunnittain. Suomessa tämän ikäiset juhlivat jo keskenään, mutta täällä vielä vanhempien kera. Vaikka tarjottavia piti tästä syystä varata huomattavasti enemmän, oli pikkuvesseleiden vanhempien läsnäolo myös helpotus. Erilaiset vastuukysymykset ovat täällä oikeasti vakava asia ja vahinkotilanteissa juhlien järjestäjä / kiinteistön omistaja saattaa joutua huikeisiin korvausvelvollisuuksiin. Tiedän tapauksen, jossa perhe perui kotisynttärit mahdollisten loukkaantumisten (ja sitä seuraavien korvausvaateiden) pelossa, sillä he olivat vuokranneet pihalleen pomppulinnan. Jos osallistut vieraana esim. seikkailupuistossa järjestettäviin juhliin, pitää ennen juhlia allekirjoittaa moni(kymmen)sivuinen vastuuvapautussopimus tai muuten juhlapaikalle ei ole asiaa.
Kotileivonnaisten tarjoaminen herätti suurta ihmettelyä. Sain toistuvasti vastata kysymykseen, että ihanko itse nämä leivoin? Olin taannoin vanhempainyhdistyksen aamukahvilla (erään vanhemman kotona), jonne jopa kahvi tuotiin pahvikanistereissa suoraan kahvilasta.

Lahjoja ei avata synttäreiden aikana vaan vasta vieraiden lähdettyä. En oikein tiedä mistä tapa kumpuaa? Eikö lahjoja avata vertailun pelossa? Halutaanko välttää kiusallisia tilanteita, joissa lahjansaajalla onkin jo sama tavara ennestään?  Tämä on vielä vähän hämärän peitossa, mutta maassa maan tavalla. Ohjeistimme siis sankaria malttamaan mielensä. Helppoa se ei ollut, varsinkaan kun muutama lahjoista annettiin lahjapussissa. Jossakin vaiheessa juhlia pikkumies tuli kuiskuttamaan korvaani, joskos hän saisi edes vaivihkaa kurkata pussin sisään..?

Koulussa synttäreitä juhlittiin Birthday Bash -tapahtumassa. Kerran kuussa kouluaikaan järjestetään synttärijuhlat kaikille sen kuun aikana syntyneille. Tarjolla on suolakaloja, kuppikakkuja ja sitruunalimonaadia. Meidän pikkumies ei ole ollenkaan tottunut juoman makuun, mutta paikallisille juoma näyttää olevan kuin meidän Mehukatti. Halpaa, sitä saa kaikkialta ja sitä tarjotaan kaikkialla. Vanhemmat ja sisarukset saavat myös osallistua sankarin koulusynttäreihin. Varsinaisena juhlapäivänä karkkien jakaminen, laulaminen tms. ei enää kuulu ohjelmaan.
Täällä yritetään toipua juhlahulinasta, sillä kuten naapurimmekin totesi "äänestä päätellen teillä olla hyvät kekkerit!" Mitään ei hajonnut, suklaata ei löytynyt sohvan välistä, kukaan ei loukkaantunut, riitaantunut tai nostanut oikeussyytettä. Vieraat viihtyivät reilusti yliajalle. Voimme siis taputella itseämme tyytyväisinä selkään ja todeta, että suomalaiset synttärit eivät ollenkaan kalvenneet amerikkalaisille juhlille.  

Nyt toivon rauhallisempaa viikon jatkoa, ihanaa hygge-marraskuuta sinne!


SHARE:

perjantai 8. marraskuuta 2019

Synttäriterveisiä!

Pikkumies täyttää tänään 7-vuotta! Päivä on meidän perheelle monella tapaa ihmeellinen. Ensinnäkin, tämä on synttärisankarin ensimmäinen syntymäpäivä ulkomailla. Ja vieläpä niin, että synttäriä juhlitaan koulussa, ei missään lomamatkalla. Toisekseen, synttärit ovat aina tarkoittaneet reissua Lastenklinikalle. Nyt kontrolli tehdään täällä, joka tietenkin vähän jänskättää. 

Äidille syntymäpäiväjärjestelyt ovat hämmentävän poikkeukselliset: marraskuu ja on valoisaa! Normaali synttärisiivous eli paljon kynttilöitä ja tunnelmavaloja ei nyt pelasta likaisilta ikkunoilta tai pölyhiukkasilta. Aurinko paistaa tähän aikaan vuodesta juuri sellaisesta kulmasta, että se on armoton laiskalle siivoojalle. Onneksi on (siivoushullu) anoppi apuna juhlajärjestelyissä!

Katselin juuri viimevuotisia synttärikuvia, johon olin valinnut tumman metsäisiä sävyjä sekä kattaukseen että kukkasiin. Mutta nyt väriloisto on kauneimmillaan ja juhla-aikaan aurinko paistaa suoraan olohuoneen ikkunoista. Mahdottoman hämmentävää pimeään marraskuuhun tottuneelle suomalaiselle. Varsinkin, kun olen viime päivinä seurannut  lumikuvia Suomesta.
Viikonlopun juhliin tulee vieraita kansainvälinen kattaus. On amerikkalaista, irlantilaista, tsekkiläistä ja melkoinen setti myös suomalaisia. Olemme tutustuneet täällä yllättävän moneen suomalaiseen lapsiperheeseen, aivan sattumalta. Maauimalassa, kaupassa, erilaisissa juhlissa. Korva nappaa cocktail-kuuloefektillä kaikki suomenkieliset sanat ja nimet. Ja sitten vaihdetaankin jo puhelinnumeroita. Vaikka paikallisten ja kansainvälisten perheiden yhteisö on täällä aivan mahtava, niin kyllä se vaan suomalainen mielenlaatu toista samanlaista ymmärtää ihan eri tavalla. 
Me järjestämme synttärit poikkeuksellisesti kotona. Pikkumies on ehtinyt syksyn aikana kiertää jo monet juhlat, mutta kaikki on järjestetty aina jonkin aktiviteetin ympärille kodin ulkopuolella. Saas nähdä miten kotisynttärit, kotileivonnaiset ja kotikutoiset synttärileikit uppoavat kohderyhmään... On ainakin erilaiset juhlat, hyvässä ja pahassa. Lisäksi vieraita on melkoinen määrä. Tämän ikäisiä kun ei vielä kutsuta täällä yksin, vaan synttärivieraan mukana tulee koko perhe. 

Nyt menen jatkamaan keittiövuoroa, sillä allergiaystävällisten leivonnaisten tekeminen on täällä ihan oma ohjelmanumeronsa. Kauppareissuun ja korvaavien tuotteiden keksimiseen menee aina aivan järjettömästi aikaa. Mutta se todellakin on sen arvoista, kun saa nähdä sankarin iloitsevan leivonnaisten äärellä.

Oikein mukavaa viikonloppua!


Ps. Nämä kuvat on otettu kotimme etupuolelta aamulla, noin yhdeksän jälkeen. Rakastan tuota valon ja varjojen leikkiä! Aamut ovat jo kirpsakoita, tänäänkin mittari näytti herätessä +2, mutta päivisin aurinko lämmittää vielä mukavasti.
SHARE:

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Voiton huumassa

Viime viikko oli melkoista hulinaa. Oli Halloweenia, synttäreitä ja tietenkin äärimmäisen jännittävä baseball-viikko, joka huipentui paikallisen joukkueen, Washington Nationalsin monella tapaa historialliseen mestaruuteen. Sitä seurasi kunnon "torilla tavataan" -juhlat, jota meidänkin totta kai piti käydä ihmettelemässä. Noin miljoonan muun kaupunkilaisen kanssa.

Häntäpäästä lähtenyt ja uskomattoman baseball-kauden tarjonnut joukkue teki hyvää koko kaupungille. Fanipaidat päällä katsojat unohtivat poliittiset erimielisyytensä ja epätasa-arvoiset asemansa. Hetken koko kaupunki oli yhtä saman asian puolesta. Olit sitten musta tai valkoinen, köyhä tai rikas, ulkomaalainen tai paikallinen, kaikki puhalsivat yhteen hiileen. "Go Nats!" (=Washington Nationals) huudot kaikuivat niin kaupan kassoilla kuin huoltsikalla tankatessa. Jokaisella oli mielipide kauden kulusta tai tähtipelaajan tittelistä.
Itse en ole mikään järjetön penkkiurheilija. Ja samaan hengenvetoon on todettava, että edellinen lause on melkoisen lievä ilmaisu sille tosiasialle, että olen aikoinaan nukahtanut legendaaristen Andre Agassi - John McEnroe tennisottelun katsomoon. Enkä mitenkään sievästi torkahtaen, vaan ihan rehdisti naapurin olkapäähän päätäni retkottaen, kuola poskelta valuen. Penkkiurheilija-urani tähtihetkiä, jota tennistä pelaavat mieheni ja veljeni eivät koskaan tule ymmärtämään.

Mutta tenniksestä takaisin baseballiin. Kuluvana kesänä baseballista löytyi yhteinen kiinnostuksen kohde koko perheelle. Pelkästään telkkarista katsomalla en varmasti olisi lajista niin innostunut, mutta paikan päällä peleissä tunnelma oli aina huippuhieno. Kotikenttämatseihin kuuluu niin paljon kaikkea muuta oheistoimintaa, että siinä riitti ihmeteltävää ihan jokaiselle ja jokaikäiselle. Lapsille oli aina tarjolla jotakin extraa, kuten mahdollisuus päästä pelin jälkeen juoksemaan "homerun" ihka aidoilla pelipaikoilla. Vaikka perhevapaat tässä maassa ovat aivan olemattomat, on tämä muuten ihailtavan perhekeskeinen yhteiskunta.
Pelielämyksestä puhuttaessa ei voi ohittaa pelieväitä. Täällä on suhteellisen vaikeaa löytää gluteenittomia herkkuja varsinkaan pikaruokapaikoista tai kahviloista, joten mega-extra-suuret pisteet Nationals Park -peliareenalta löytyneelle gluten-free kiskalle. Vielä kauden loputtuakin suu napsaa nacho-mätön perään, sillä se oli paikan tavallisia ruokakojuja huomattavasti herkullisempi. Kerrankin näin päin! Stadionille sai tuoda myös omia eväitä ja katsomon puolella kiertävät kaupustelijat tarjosivat niin poppareita, drinksuja, hattaraa kuin oluttakin.
Kuten The Washington Post otsikoi "It wasn't a parade. It was a giant gathering of a joyous sports family." Eli kyseessä ei ollut vain voittoparaati, vaan jättiläismäisen urheiluperheen iloinen kokoontuminen. Ja siltä se aurinkoisena marraskuun lauantaina tuntui, myös meistä suomalaisista. Olla hetken osana isoa iloista perhetapahtumaa.

Juhlahumusta pikku hiljaa toipuneina alamme valmistautua loppuviikon 7-v synttäreihin. Niistä (ja kulttuurieroista) lisää sitten toisella kertaa, nyt toivottelen oikein mukavaa viikon jatkoa!
SHARE:

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Eloa kolkkoihin kulmiin

Uudessa kodissamme on monta kolkkoa kulmaa, sillä tilaa on aikasempaan kotiimme verrattuna huomattavasti enemmän. Itse tietenkin täyttäisin kolkot kulmat ja tyhjät tasot oikein mielelläni erilaisilla kirppislöydöillä, vaan vuodeksi ei viitsi alkaa tavaroita hamstraamaan. Erilaiset viherkasvit ovat olleet helppo tapa tuoda runsautta ja viihtyisyyttä uuteen kotiin.
Kirjoitin vihersisustamisesta Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Siellä myös vinkkejä viherkasvien talvihoitoon. Pääset lukemaan artikkelin tästä linkistä
SHARE:

lauantai 2. marraskuuta 2019

Piilotettu jalokivi

Vielä torstaina teimme Halloween-kierrosta +25 asteen lämmössä. Keli oli siinä määrin (vuodenaikaan nähden) kuuma, kostea ja tuulinen, että alueelle julistettu tornado watch ei oikeastaan tullut yllätyksenä. Tornadot eivät ole näillä main mitenkään yleisiä eikä sellaista saapunut nytkään. Mutta kunnon myräkkä kylläkin. Seuraavana aamuna keräilin etupihan Halloween-koristeita pitkin naapureiden pihoja.

Nyt kun kurpitsajuhlahulinat on saatu jaloista, on viimeiset hetket nauttia syyspuutarhan kauneudesta. Ensi viikolle on nimittäin luvattu ensimmäiset yöpakkaset! Kävin vielä tankkaamassa kukkaenergiaa ja syyspuutarhan ihania värisävyjä keskellä suurkaupunkia. The Bishop Garden on kuin piilotettu jalokivi, rauhallinen keidas ja loistava vierailukohde. Lisää Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.
SHARE:
Blog Design Created by pipdig