sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Muratin pauloissa

Pihassamme kiemurtelee valtavat määrät murattiköynnöstä. Se polveilee kauniisti aidassa, kiipeilee cottage gardenin tavoin tiiliseinässä, kurkottelee kohti puiden latvuksia. Mutta niin ihana, helppohoitoinen ja ikivihreä kuin tämä kasvi onkin, se jakaa myös mielipiteitä jyrkästi. Muratti voi pahimmillaan tehdä myös melkoista tuhoa. Tai näin minulle ainakin on kerrottu.
Lisää muratti-ihmettelyä Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

SHARE:

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Mitä pistetään tulemaan?

Tasan viisi viikkoa sitten vietimme ensimmäisen yön uudessa kodissamme. Viiden viikon aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, mutta myös arki on astunut kuvaan. On aikatauluja, hoidettavia asioita, pyykkäämistä, siivoamista, nahisteluja, itkua ja naurua.
Suurkaupungin kyljessä asuminen tarjoaa omat haasteensa, mutta myös valtavasti ihmeteltävää. Washington DC on turistin paratiisi, sillä monet kohteista ovat ilmaisia. Lapset ovat tunnistaneet monumentteja ja muistomerkkejä tv-ohjelmien perusteella. Ja vaikka olen itse käynyt täällä useamman kerran, on näiden kiertely aina yhtä mielenkiintoista.



Kävimme ihmettelemässä ja kuuntelemassa Presidenttiparia Amerikan Itsenäisyyspäivänä 4.7. Kaiken kaikkiaan aika surrealistinen kokemus, mutta olihan se mentävä, kun kulmilla kerran oltiin.
Kotiin on aina kiva palata ja naapuruston kadut alkavat jo hahmottua. Kaikenlaisia kommelluksia tapahtuu silti melkeinpä päivittäin. Milloin syynä on kulttuurierot, milloin kieliongelmat tai vaan erilainen tapa toimia.
Siitä päästäänkin sujuvasti tämän postauksen tärkeimpään kysymykseen: millaisia juttuja täältä haluaisitte lukea, millaiset asiat teitä kiinnostavat? Arkea, juhlaa, samankaltaisuuksia, eroja? Kotikuvia, kasvien ihmettelyä, nähtävyyksiä? Kommelluksia, onnistumisia? Sana on vapaa ja vastaan mielelläni kysymyksiin. Eli millaisia postauksia pistetään jatkossa tulemaan?
Perjantaina suuntaan orientaatioon miehen työpaikalle. Muistikirja ja kynä on jo pakattu! Perhe lähtee kiertelemään nähtävyyksiä minun viettäessäni päivää auditorion uumenissa. Lämpömittarin huidellessa yli +40 asteen viileä ja hämyisä luentosali tosin tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta.


Mukavaa viikonlopun aloitusta! 

SHARE:

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Behind the scenes

Blogeja ja Instakuvia katsellessani inspiroidun kauniista kuvista, simppeleistä yksityiskohdista, valoista, väreistä, harmonisuudesta. En kaipaa kuvia pyykkivuorista, vatsamakkaroista, tiskikasoista tai vastaavista, sillä niitä löytyy myös omasta arjesta. Minusta on silti tavattoman hauskaa lukea, kun joku jakaa "behind the scenes" -kuvia. 

Esimerkiksi vaikkapa täydellinen olohuonenäkymä: jokainen sohvatyyny on aseteltu huolellisesti, viltti on muka-rennosti heitetty mukaan, on kukkia, kynttilöitä, höyryävä kahvikuppi tai sormenjäljistä vapaa viinilasi. Ja seuraavassa kuvassa näkyy todellisuus: pölynimuri juuri rajattuna kuvan ulkopuolelle, epämääräinen kasa lehtiä, lasten leluja, miehen tenniskassi. Näin ainakin usein meillä.

Kuvasin taannoin herkullisen kesäsalaatin Versoilevan artikkeliin. Olin tavattoman tyytyväinen salaattikuviin, vaikka tilanne oli tietysti täysin lavastettu. Ei kesäkeittiötä, ei yhdessä kokkailua, ei illanistujaisia. Jälkikäteen sain tietää, että tytär oli napsinut puhelinkuvia työskentelystäni. Joten tässä teille yhden ruokakuvauksen behind the scenes -matskua!
Ulkokaluston puuttuessa kannoin olohuoneen vuokrasohvapöydän puun alle. Pöytäliinojen puuttuessa käytin valkoisia keittiöpyyhkeitä. Salaattikulhon puuttuessa käytin isoa ruokalautasta. Mustat salaatinottimet löysin paikallisen H&M Homen alennusmyynnistä.
Eli tarvittaessa sitä kyllä pärjää minimikalustuksella, niin kuvissa kuin oikeassakin elämässä. Alkuperäinen salaattipostaus ja helppo kesäresepti löytyvät aikaisemmin julkaistusta Versoilevan artikkelista täältä.

Kauniita hetkiä, iloista arkea ja loistavaa lomaa!

SHARE:

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Kukkakassi ja viikonlopun rutiinit

Olen aina pitänyt rutiineista. Ne tuovat struktuuria elämään ja ovat olleet erityisen toimivia lasten kanssa. Elämä täällä on sekin saanut jo paljon rutiineja. Käymme tietyssä lähikaupassa ruokaostoksilla, lapset auttavat tietyissä siivoustöissä, karkkipäivä osuu viikonloppuun, aamulla saa katsoa lastenohjelmia vasta aamupalan jälkeen.
Viikonlopun rutiinit ovat erityisen ihania. Syödään runsaampi aamupala kaikessa rauhassa. Käydään aamukävelyllä. Aloitellaan päivää ilman kiirettä ja aikatauluja. Myös kukkien ostosta on tullut osa viikonloppurutiineja. Löysin ruokakaupan, josta saa leikkokukkanippuja edullisesti ja monipuolisesti. Aamupäivällä suuntaan korikassi keikkuen kohti kauppaa, iloisen odottavaisella mielellä. Mitähän kukkia kaupasta tänään löytyy? 
Kukat kestävät hyvinä viikon verran. Osa pidempäänkin. Juuri sopivasti seuraavaan viikonloppuun, jolloin on taas päästävä ostoksille. Yksi kimpuista päätyy aina keittiöön, toinen olohuoneeseen, kolmas eteisen lipaston päälle tervehtimään tulijoita. Välillä ilmavat harsokukat ilahduttavat yöpöydällä.
Vaihdan kukille tuoreen veden päivittäin, samalla leikkaan uudet imupinnat. Täällä on niin kuumaa ja kosteaa, että seisova vesi alkaa nopeasti haista pahalle. 
Minusta on ihana tulla kotiin, kun näen ensimmäiseksi tuoreita kukkia eteisessä. Siinä on jotakin tavattoman ylellistä, vaikka kyseessä on parin euron markettikukat. Kun en tänä kesänä pääse poimimaan kukkia omasta puutarhasta, on ollut mahtavaa löytää iloisen värikäs kukkaketo lähikaupasta.

Suloista sunnuntaita ja kukkien täyttämää heinäkuuta!

SHARE:

torstai 11. heinäkuuta 2019

Kotikierros, osa 2

Tässä taas muutama kuva Amerikan-kodistamme. Nyt onkin hyvä hetki esitellä paikkoja, sillä tavararöykkiöt eivät ole vielä saapuneet valloittamaan huoneita. Elämme siis edelleen mukavan väljästi, kodissa on pari vuokrahuonekalua ja muutama uusi hankinta. On ainakin helppoa pitää nurkat siistinä.

Olen jo useampaan kertaan maininnut, että perennat ja muut puutarhatuotteet ovat täällä todella arvokkaita. Nyt olen onneksi löytänyt pari ruokakauppaa, joissa on kauniita ja edullisia leikkokukkia sekä pieni valikoima erilaisia ruukkukasveja. Esimerkiksi keittiön ikkunalla oleva orkidea rustiikkisessa saviruukussaan oli pakko kotiuttaa ihan jo säästösyistä!
Keittiön vieressä olevasta pienestä huoneesta tulee työhuoneemme. Tällä hetkellä siellä on hiljattain ostettu siro työpöytä ja ruokakaupasta mukaan tarttunut kilpipiilea. Ei tuolia, ei tietokonetta, ei papereita, eli kaikki vielä varsin alkutekijöissään. Päätyseinä on kaunista punatiiltä, se tuo huoneeseen kivan rouhean ja lämpöisen fiiliksen.
Säilytystilat ovat suomalaisesta vinkkelistä hieman haastavia. Täällä ei oikein harrasteta hyllyllisiä kaappeja. Sekä vaatehuoneessa että lastenhuoneissa on pelkästään henkarikaapit. Mutta muuten tämä master bedroomin eli vanhempien makkarin yhteydessä oleva vaatehuone on kyllä ihana: valoisa, tilava ja yhdeltä seinältä pelkkää peiliä.
Teini oli esittänyt ennen Amerikanvuotta yhden toiveen huoneensa suhteen: että sinne mahtuisi neidin haaveilema vaaterekki. Toive oli sen verran maltillinen, että lupasin sen myös toteuttaa. Pikkumies puolestaan toivoi taloa, jossa olisi portaat. Muistan itsekin lapsuuteni yksikerroksisessa talossa viettäneenä, että haaveilin usein portaallisesta talosta. Kerrostalo, se vasta olisi ollut oikea unelmien täyttymys! Muistan vieläkin, miten kateellinen olin Tiina-kirjojen päähenkilölle, joka sukkasillaan sujahti asunnosta toiseen. 
Kerroin aikaisemmassa postauksessa (täällä), että lapset saivat valita ennen muuttoa uudet pussilakanasetit. Teinin valinta oli Finlaysonin kauniin vehreä Bunaken. Tämä on kyllä ihana, olisi helposti sujahtanut myös omaan ostoskoriini.
Seuraavan kerran kotikuvissa vilahtelee toivottavasti jo omat tavarat. Nyt Amerikan-kirjeenvaihtaja kiittää ja kuittaa, ja siirtyy yöpuulle. Oikein kaunista uutta päivää sinne Suomeen, perässä tullaan!
SHARE:

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Takapihalta

Heissulivei Amerikasta ja varsinkin täältä takapihalta! Nyt sai laiskottelu riittää ja laitettiin hihat heilumaan. Kunhan ensin oli löydetty kaupasta kanttausrauta. Takapihan pienistä, mutta kuitenkin omaan silmään suurista muutoksista nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Siellä myös pihan "ennen"-kuvia, jotka voivat järkyttää herkimpiä puutarhaharrastajia...

Pääset lukemaan postauksen tästä linkistä.

Hyviä puutarhakelejä kotimaisemiin!

SHARE:

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Herkkuja kirsikasta

Täällä Amerikassa kirsikkaherkut ovat vallan yleisiä. On kirsikkapiirakka, kirsikkapirtelöä, kirsikkahilloa, kirsikkajäätelöä, kirsikkamehua, kirsikalla maustettua Coca-Colaa. Suomessa kotipihamme hapankirsikkapuun sato tahtoo usein jäädä hyödyntämättä, sillä olen vähän laiska säilöjä. Mutta jäätelö maistuu aina!
Herkullinen kirsikkajäätelö valmistuu ilman jäätelökonetta. Tähän vielä kyytipojaksi kinuskikastiketta, niin ollaan aika lailla täydellisen kesäherkun äärellä! Ohje helppoon kirsikkajäätelöön löytyy nyt Versoilevan artikkelista täältä.

Herkullista heinäkuun jatkoa!

SHARE:

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Oli annettava periksi

Meillä alkoi uudenlainen arki miehen aloitettua työt. Päivät ovat saaneet rytmin ja tietyllä tavalla myös enemmän suunnitelmallisuutta. Yritämme toistaiseksi selvitä täysin amerikkalaisten periaatteiden vastaisesti yhdellä autolla. Se vaatii päiväohjelman etukäteissuunnittelua sekä myöhemmin lasten koulujen alettua myös pyöräilykuntoa (mieheltä).
Nyt autottomina olemme viettäneet huomattavasti enemmän aikaa kotona. Toki julkinen liikenne on täällä Washington DC:n alueella äärimmäisen toimivaa, mutta vaatii toki opettelua. Teinin kanssa on jo hauska seikkailla, mutta pikkumiehen kanssa hoitaa mielellään vain pakolliset asiat. Koska kaikkeen menee täällä aivan julmetusti aikaa. Matkustamiseen, asioiden selvittämiseen, jonottamiseen. Mutta mitä muuta voi odottaa 9,5 miljoonan asukkaan suurkaupunkialueella.
Tämä ikkunanurkkaus on lemppareitani uudessa kodissamme. Nyt kun valo taas oikeasti tulvii ikkunoista sisään. Ne olivat nimittäin todella likaiset. Poistin ikkunoista screenit, eli hyttysverkkokehikot ja pesin lasit pariin otteeseen. Rakastan näkymää sekä ulko- että sisäpuolelta. Pihassa tämä on nurkkaus portin vieressä, sisällä yksi olohuoneen kulmista. Ikkunan edessä kasvava mustasaarni tuo kauniilla vihreällä sävyllään ja valtavilla lehdillään jotenkin eksoottisen viban. Taaempana kasvava isompi puu (joka heijastuu kauniisti laseista) on valkomulperi. Tässä on saanut opetella itselle uusia puulajeja ihan urakalla!
Hehkutan aina Suomessa alkukesän heleitä vihreän sävyjä. Onneksi samaa värimaailmaa on tarjolla täälläkin. Alla olevassa kuvassa aamuaurinko välkehtii lily magnolian suurilla lehdillä. Jos olen ymmärtänyt oikein, lily magnoliat tunnetaan Suomessa sihteerikkömagnolioina. Etupihamme ainavihanta kuningasmagnolia kukki kesäkuussa suurin valkoisin kukin. Tämän sihteerikkömagnolian puolestaan pitäisi ilahduttaa punertavilla kukillaan toukokuussa lehtien puhjettua. Sen ihastelu (ja jännittäminen!) jää siis ensi vuoteen.
Konttimme, ja myös siis puutarhatarvikkeeni, ovat yhä matkalla. Mutta nyt en enää pystynyt hillitsemään itseäni, vaan annoin periksi rautakaupassa kanttausraudan nähtyäni. Samaan syssyyn ostin kumpparit, sillä hieman viidakkomaisen takapihan ja siellä täällä kasvavan myrkkyköynnöksen vuoksi pihahommia ei tee mieli tehdä varvastossuissa.
Ensi töikseni raivasin ja kanttasin esiin pihan ainoan "kukkapenkin" eli kuunliljapenkin. Siitä lisää myöhemmin, nyt sormet syyhyävät jo takaisin pihahommiin. Tuntui muuten ihanan rentouttavalta iskeä kanttausrauta (saviseen) maahan. Mies katseli hölmöä hymyäni huvittuneena.
Penkkiä raivatessani löysin sopivan pittoreskisti ruostuneen häkkivirityksen. Putsasin häkin pahimmista mullista ja heinistä ja nostin kiikkumaan puun oksalle. Aikas kiva vai mitä? Suurella mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea muuta vielä löydän. Vanhoja työkaluja, puulaatikoita, kultaa..?

Oikein mukavaa heinäkuun aloitusta!

SHARE:

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesän kaunein salaatti

Vesimeloni-fetasalaatti on kesäruokien klassikko, joka jalostuu kesän kauneimmaksi salaatiksi mansikoilla ja mustikoilla höystettynä. Ja nyt todellakin tekee mieli syödä raikasta ja viileää, sillä täällä ollaan juuri melkoisen helleaallon kourissa. Lapset tykkäävät, mutta meille vanhemmille riittäisi vähempikin.
Onneksi pihassa riittää varjopaikkoja, kiitos isojen puiden. Täällä on hyvä pilkkoa, kokkailla ja herkutella. Raikkaan ja maukkaan kesäsalaatin ohjeen löydät nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä

Kaunista sunnuntaita!

SHARE:

torstai 27. kesäkuuta 2019

Iso ilo pienistä asioista

Aivan kuten Suomessa, myös täällä kaunein valo loistaa aikaisin aamulla tai illansuussa. Päivisin aurinko porottaa polttavasti, tälläkin viikolla lämpötilat ovat 32-36 asteen välillä. Siinä on taas totuttelemista Pohjolan talvikauden jälkeen.
Olen jo monesti (ainakin Instan puolella) todennut, että pihamme ei varsinaisesti ole puutarha, vaan enemmänkin sellainen villiintynyt pöheikkö. Paria asia rakastan kuitenkin jo nyt. Etupihan kuningasmagnolia ja sen valtavat valkoiset kukat ovat tietenkin ihan omaa luokkaansa. 
Sydäntä sykäyttää myös tämä portti takapihalle. Periamerikkalaiseen tapaan takapihat ovat korkeiden aitojen suojissa. Niin korkeiden, että näiden yli ei todellakaan näe naapurin puolelle. Jos asuisimme täällä kauemmin, muovaisin takapihasta ihanan keitaan. Raamit olisivat kyllä kunnossa: korkeita puita, sopivasti varjoa, sisäänkäynti hauskasti kaartaen. Juuri sillä tavalla, että kaikki ei lävähdä näköpiiriin kerralla, vaan maisema avautuisi pikku hiljaa.
Nyt tyydyn ihastelemaan aikaisten aamujen valoa ja iltojen varjojen leikkiä. Kontin saavuttua teen kyllä pikku siistimistä. Esimerkiksi harjalle, haravalle  ja kunnon oksasaksille olisi täällä käyttöä!
Omien ulkokalusteiden yhä puuttuessa olen nauttinut aamukahvit terassin pikkupöydän ääressä muun perheen vielä nukkuessa. Se hyvä puoli korkeista lämpötiloista on, että tällainen vilukissakin tarkenee ulkona jo aamuvarhaisella.
Erityisen suurta iloa tällä viikolla on tuottanut multapussin avaaminen. Se tuoksu ja tuntu! En tiedä lähtevätkö basilikansiemenet edes kasvuun näillä helteillä, mutta kyllä vaan oli mahtavaa törkätä kädet (törkeän kalliiseen) multapussiin. Purkit on tarkistettava ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Hassua ajatella, että Suomessa olen ollut purkkien, purnukoiden, ison keittiöpuutarhan ja kasvihuoneen ympäröimänä. Ja nyt saan vähintäänkin yhtä isoa iloa näistä muutamasta purkista. Niin se ihmismieli mukautuu.

Täällä jatketaan virastoissa juoksemista ja perusasoiden selvittelyä. 

Mahtavaa loppuviikkoa sinne!

SHARE:

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Terkkuja uudesta kodista!

Terkkuja täältä Amerikankodista! Olin alunperin ajatellut, että laitan kotikuvia vasta sitten, kun olemme saaneet omat tavarat perille. Mutta siihen menee vielä hetki jos toinenkin, joten tässä vähän esimakua tulevasta.
Asumme vuokralla omakotitalossa Washington DC:n esikaupunkialueella. Naapurusto on ihanan rauhallinen, kodikas ja turvallinen. Kotimme on tilava tiilitalo, jonka ehdoton helmi on suuri keittiö. 
Asunnonetsintä oli melkoisen haastava ja stressaava projekti. Väki vaihtuu Washingtonissa tiheään, joten hyvät asunnot tulevat ja menevät silmänräpäyksessä. Meille ehdottomasti tärkein kriteeri oli lasten koulut: ne määräytyvät osoitteen (kotikadun ja jopa asunnon numeron mukaan). Koulut on täällä arvioitu asteikolla 1-10 ja saimme useammalta taholta kuulla, ettei lapsia kannata laittaa alle 8 kouluihin. Tavoitteena oli siis löytää kaksi kiitettävää koulua ja tässä kodissa tuo kriteeri täyttyi kirkkaasti. Sitten oli tietenkin huomioitava yleinen turvallisuus, koulumatkat, miehen työmatka ja vasta sen jälkeen alettiin miettiä asunnon viihtyisyyttä, kodikkuutta ja toimivuutta. 
Ehdimme katsastaa jos jonkinmoista taloa ja asuntoa. Tässä talossa oli kympin koulujen lisäksi myös muita etuja: vanhoille taloille tyypilliset lattiamatot oli vaihdettu puulattioihin. Jostakin syystä amerikkalaistaloissa (ainakin vuokramarkkinoilla olevissa) on tosi usein tummanruskea keittiö. Tämä oli niitä harvoja, joissa keittiön pääväritys oli vaalea. 

Suurin osa makkareista on maalattu rauhallisen neutraaleilla sävyillä. Vessat sen sijaan ovat ehtaa 70/80 -lukua värikkäine kylpyammeineen (ei siis luvassa kylppärikuvia!). Myös kodinhoitohuone kaipaisi kipeästi remonttia. Kellarikerroksen rec-room (jossa yleensä sijaitsee tv-tila ja vierashuone) puolestaan on mukavan väljä ja viihtyisän vilpoisa.
Kodin tuntua on yritetty tehdä muutamalla tavaralla: tuoreilla kukilla, parilla viherkasvilla, kauniilla saippuapulloilla, kotoisilla aamukahvimukeilla. Tuntuu hölmöltä hankkia uutta tavaraa, kun kontti Suomesta on matkalla tänne. Odotan kuin kuuta nousevaa, että saan käyttöön omat astiat, hyllyt ja kaiken sen pikkutilpehöörin, jolla luodaan omannäköinen koti.
Tavaran puutteesta huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi, tässä on ehtinyt iskeä aikamoinen tavarakrapula.  Kontin lähdettyä asuimme Suomessa minimivarustuksella. Sama linja on jatkunut täällä ja tähän on itse asiassa tottunut yllättävän nopeasti. Nyt tuleva tavararöykkiö jo vähän hirvittää. Kaapeissa on ollut ihanan väljää, mutta kohta sieltä saapuu pannuja, kannuja ja kattiloita, talvivaatteita, askarteluroippeita, työhuoneen sisältö, kuppeja ja kippoja. Saas nähdä ryhdynkö konmarittamaan saman tien vai sujahtaako sitä sitten kuitenkin tavarapaljouden keskelle. Pitääkö mantrani "more is more" paikkansa myös jatkossa?
Lapset saivat ennen muuttoa valita mukaansa uudet lakanat, jotka tuotiin tänne jo matkalaukuissa. Tuomaan vähän Suomi-fiilistä. Pikkumies päätyi hauskaan Finlaysonin Villipedot-settiin. Mukana on tietenkin myös kaikkialle seuraava Rekku-koira. Huomasin vasta nyt, että Rekulla on yhä kanyyli käpälässään muistona keväisestä munuaisleikkauksesta (pikkumiehen, ei Rekun).
Tässä pikaesittely uudesta kodistamme. Laitan lisää kuvia myöhemmin, kun koti alkaa muokkautua näköiseksemme.

Oikein mukavaa uutta viikkoa, täällä vasta käydään nukkumaan sunnuntain puolella!

SHARE:

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Hyvää juhannushuomenta!

Täällä ei varsinaisesti juhannusta vietetä ja itseltäkin se meinasi livahtaa ohi muuttokiireiden keskellä. Tänään on kuitenkin tarkoitus lähteä rannalle nautiskelemaan vapaasta viikonlopusta.

Mediassa kyllä mainittiin, että perjantai oli vuoden pisin päivä. Paikallisille se oli samalla virallinen kesän aloitus. Olin hieman hämmentynyt, kun aamusella luin "kesän ensimmäisen päivän" koittaneen. 
Viikossa olen jo kehittänyt itselleni aamurutiinit (rakastan rutiineja!). Perheen vielä nukkuessa hipsin alakertaan kahvinkeittoon. Aamupala noudattelee pitkälti samaa kaavaa päivästä toiseen: maustamatonta jogurttia, mysliä, tuoreita hedelmiä. Ja kaneli-rusina-baageleita tuorejuustolla. Vähän kuin herkuttelisi pullaa aamupalaksi, mutta kuitenkin astetta terveellisempää. Ihan ykköstä!

Meillä on aivan ihanat naapurit, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi ensimmäisenä päivänä kotitekoisen myslin kera. Kohta mysliherkku alkaa loppua, pitänee varovasti tiedustella saisinkin ohjetta. Tässä oli ainakin paljon pähkinöitä, kanelia ja hunajaa, aika herkkua siis.
Mukavaa juhannuksen jatkoa sinne! On ollut ihana seurata juhannuksen viettoa Instassa ja Facebookissa: saunomista, kokkoja, mansikkakakkuja, kuohuvaa. Mökkimaisemia, kukkakimppuja ja veneretkiä. Kaukana, mutta kuitenkin lähellä. 

Kuullaan taas!


SHARE:

torstai 20. kesäkuuta 2019

Kotipihalta

Juhannusterveisiä uudelta kotipihalta! Instagramin puolella (tili löytyy täältä) ehdinkin jo hehkuttaa, että uudella kotipihallamme kasvaa magnoliapuu. Sen kukinta on aivan loppusuoralla, mutta onneksi ehdimme vielä hetken nauttia jättiläismäisistä kukista ja ihanasta tuoksusta. 
Amerikan-kotimme yhteydessä on mukavankokoinen piha. Ja paino sanalla piha, ei puutarha. Tämä on tällainen hieman villiintynyt kotiviidakko, jossa puut ovat j ä t t i l ä i s m ä i s i ä . Kuusivuotias on alakuvassa mittatikkuna. Vehreyttä siis riittää, kukkia ei. Onneksi lehdetkin ovat kauniita ja isot puut tuovat kyllä kaivattua varjoa helteiseen esikaupunkialueeseen. Lämpötilat ovat tällä viikolla olleet +30 molemmin puolin. Paikallisten mielestä alkukesä on ollut poikkeuksellisen viileä. Vähän kauhulla odotan heinäkuuta..!
Kokosin pihan kasveista pienen garden flatlay -kollaasin. Meillähän on tuolla Versoilevan Instagramissa meneillään hauska #versoilevaflatlay-haaste. Siinä on tarkoitus seurata kesän kukka- ja kasviloistoa yhteisillä flatlay-kuvilla. Flat lay siis tarkoittaa kuvaa, joka on kuvattu ylhäältäpäin. 

Joko sinä olet osallistunut haasteeseen? Jaa kuvasi Instagramissa ja tägää se #versoilevaflatlay, niin me puolestamme jaamme niitä Versoilevan kanavissa kaikkien iloksi. Kredittien kera tietenkin!
En tunnista kuvan kasveista kaikkia, mutta kotipihalta nämä napsin mukaan. Erityisesti tuo hauskan mallinen, lähes limen vihreä lehti kiinnostaa. Pitääkin nykäistä naapuria hihasta ja selvittää kasvin nimi.
Suippo ja kiiltävä lehti kuuluu etupihan magnoliapuuhun. Tuo alakuvan nahkealehtinen kasvi löytyy sekin etupihalta, sillä siellä kasvaa orjanlaakeri. Pikkuriikkisiä orjanlaakerinalkuja löytyy ympäri pihaa. Kuten myös murattia. Aivan valtavasti.
Kunhan saamme kontin ja muutamat mukaan pakatut puutarhatyökalut perille, aloitan pihan pienimuotoisen raivaamisen, jotta lasten on mukavampi leikkiä siellä. Varmistelin jo naapureilta, että täältä ei pitäisi löytyä myrkyllisiä hämähäkkejä, käärmeitä tai muita inhokkeja. Laitan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi hanskat ja saappaat...

Oikein ihanaa juhannusta sinne Suomeen! 

Nauttikaa saunasta ja yöttömästä yöstä meidänkin puolesta!

SHARE:
Blog Design Created by pipdig