tiistai 17. syyskuuta 2019

Värikästä syksyä!

Ensi viikolla on syyspäiväntasaus, joka on täällä virallinen syksyn aloitus. Tosin kaupat täyttyivät kurpitsoista, Halloween-koristeista ja krysanteemeista heti syyskuun alussa. Toisaalta keli on edelleen kovin helteinen, joten suomalaisen sisäinen kello ei oikein tiedä miten suhtautua. Pitääkö jo kaivaa esiin kaulaliinat vai ostaa vielä uusi rantapyyhe?
Krysanteemien ostaminen tähän kuumuuteen tuntui vähän arveluttavalta. Mutta kyllähän nuo tuovat ihanasti väriä myös aurinkoiseen päivään. Kunhan näitä muistaa kastella tasaiseen tahtiin, iloa riittää mukavan pitkään.
Olen kantanut krysanteemeja kotiin vähän joka kauppareissulta, vaan tuonne ne uppoavat tyhjään pihaan ihan heittämällä. Mittasuhteet ovat täällä niin kovin erilaiset kotitaloon tai kesähuoneeseen verrattuna. Suomessa suurilta näyttäneet ruukut ovat nykyistä kotiamme vasten kuin pikkuisia saviruukkuja. Mutta sinnikkäästi niitä täyttelen!
Käynti syyspuutarhamyymälässä oli kaikin puolin mielenkiintoinen kokemus. Krysanteemien, koristekaalien, heinien, keijunkukkien ja hyvin suosittujen kukonharjojen lisäksi syksy-osastosta löytyi mm. erilaisia samettikukkia, miljoonakelloja, poutapilveä ja orvokkeja. Orvokeista myyjä tosin varoitteli, että keli on niille vielä aivan liian kuuma. Varsinainen sesonki ajoittuu lokakuulle. Kanervat, hopealangat ja skimmiat taitavat löytyä myymälästä vasta talven kynnyksellä. Syklaamejakaan en vielä nähnyt.
Tänä vuonna syysistutukset räiskyvät varsin värikkäinä. Jotenkin tuntui, että kun ruukut muutenkin uppoavat lähes huomaamatta talon kylkeen ja laakeaan etupihaan, niitä halusi vähän alleviivata ja varustaa huutomerkeillä. Ja ilmeisesti se onnistui, sillä tänään talon ohi kävellyt vieras nainen tuli koputtamaan ovelle kertoakseen, miten hän ihastui keltaisen ja violetin yhdistelmään. Häkeltyneenä siinä kiittelin naisen jo jatkaessa lenkkiään.

Värikästä syksyn jatkoa siis sinnekin!


SHARE:

lauantai 14. syyskuuta 2019

Magnolian kukkia, tähän aikaan vuodesta??

Täällä piti hieraista silmiä kerran jos toisenkin, kun huomasin takapihan mangoliapuussa kukkanuppuja. Tähän aikaan vuodesta?! 
Mutta totta se oli, eikä ilmeisesti edes mitään aivan tavattoman ihmeellistä. Lisää näistä aniliininpunaisista ihanuuksista Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Oikein ihanaa viikonloppua!


SHARE:

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Valmiina!

Täällä on viime päivät puunattu nurkkia, sillä saamme tänään ensimmäiset vieraat Suomesta. Jihuuu!! Lapset olivat koko aamun kuin kissat pistoksissa, sillä lähdemme heti koulupäivän päätyttyä kohti lentokenttää. Ekaluokkalainen uhosi tarraavansa mummon kylkeen eikä luvannut irrottaa siitä moneen päivään. 
On mielenkiintoista nähdä, miten isovanhempien vierailu vaikuttaa lapsiin? Iskeekö koti-ikävä kovemmin vai saavatko he tästä lisää voimaa kohdata haasteita? Koulurutiinit alkavat pikku hiljaa muodostua, mutta siitä huolimatta eteen tulee joka päivä jokin uusi asia tai tilanne. 

Eilen vietimme vanhempainiltaa teinin koulussa. Olimme etukäteen saaneet tyttären lukujärjestystä mukailevan lukkarin sekä koulun kartan, ja niiden avulla meidän piti suoriutua kolmetuntisesta minikoulupäivästä. Olin täysin uupunut tuon illan jälkeen! Oppituntien välissä oli samat 5 minuuttia aikaa löytää seuraavaan luokkaan / rakennukseen kuin tyttärelläkin. Meinasimme myöhästyä mieheni kanssa joka tunnilta, yksin olisin taatusti eksynyt jo ensimmäisen vaihdon yhteydessä. Vessakäyntiä tai jutustelua muiden kanssa ei voinut edes harkita, niin kiire koko ajan oli. En voi kuin nostaa hattua todella korkealle 13-vuotiaalle pikkukaupungin tytölle, joka luovii vieraalla kielellä 1700 oppilaan koulussa ja selviää hengissä joka päivä. Olen sanaton.
Paikalliset puhuvat jo syksystä, vaikka mittari lupaa tällekin päivälle +34 astetta. Lisäsin jo syysvärejä sisustukseen ja ostin ensimmäiset koristekurpitsat. On ihanaa, miten täällä otetaan kaikki irti syksystä! Auringonvalo on selvästi erilaista ja hämärä laskeutuu jo aikaisemmin. Kuvista voi huomata, että olohuoneen kadunpuoleiset sälekaihtimet ovat alhaalla, kun taas pihanpuoleisia pidän aina yläasennossa. En ole ollenkaan verhoihmisiä, onneksi puiset ja leveät kaihtimet ovat kauniit myös ala-asennossa. Jostakin syystä oma mieli on rauhallisempi, kun kadulta ei näe ihan suoraan sisään, vaikka tämä onkin äärimmäisen turvallista aluetta.
Nyt käyn vielä hakemassa kukkia maljakkoon ja sitten ollaan valmiina vastaanottamaan vieraat. Kohti lentokenttää siis.

Oikein ihanaa loppuviikkoa ja kuullaan taas!

SHARE:

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ehkä tämä tästä

Väsynyt äiti täällä hei! Takana on raskas ensimmäinen kouluviikko. Käytössä on ollut koko tunneskaala ilosta itkuun ja onnistumisista epäonnistumisiin. Osa asioista on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa ja osa asioista huomattavasti huonommin kuin mitä etukäteen pelkäsin. Suurimmat vaikeudet on yllättäen koettu ekaluokkalaisen kanssa, ei teinin, kuten olin ennakkoon uumoillut.

Paikalliset ekaluokkalaiset osaavat jo kirjoittaa ja lukea, taidot on harjoiteltu sujuvaksi eskarivuoden aikana. Toki Suomessakin moni aloittaa koulun lukutaitoisena, mutta virallisesti lukemista treenataan äänne kerrallaan ensimmäisen luokan aikana. Ensimmäinen mutka tuli vastaan siis jo siinä. Lapsi ei puhu englantia, lukee hitaasti suomalaisia sanoja ja osaa kirjoittaa (suomeksi) vain vähän. Tahti tunneilla on aika hurja ja kaverit kirjoittavat vihkoon annetuista aiheista kynä sauhuten. Pikkumiehellä on ollut nieleskelemistä, kun ei ymmärrä tehtävänantoa eikä osaa toteuttaa sitä. 
Käytännössä tämä tarkoittaa pitkiä koulupäiviä. Ensin istutaan kieliummikkona amerikkalaisessa koulussa klo 9-15.30 (jokainen koulupäivä alkaa ja loppuu aina samaan aikaan). Tämän jälkeen tehtäviä tehdään uudestaan kotona vanhempien opastamana. En ole oikein saanut otetta lapsen opettajasta. Iän puolesta hänellä on varmasti paljon kokemusta, mutta toisaalta lähestymistapa on ollut jotenkin kankea. Opettajan oli esimerkiksi vaikea ymmärtää, että lapsi on oppinut lausumaan aakkoset eri tavalla. Ei kuten amerikassa: ei, bii, sii, dii, ii, ef, dzii, eiz, ai jne. jne. Iltaisin harjoitellaan lukemista suomeksi, aakkosia englanniksi, opetellaan tekemään numeroita ja kirjaimia, käydään läpi laskutehtäviä ja yritetään muistaa selviytymisen kannalta tärkeitä englanninkielisiä sanoja.
Viikon pelastus on olleet ihanat luokkakaverit, jotka ovat väsymättä opastaneet ekaluokkalaista paikasta toiseen kädestä pitäen. Ilman heitä olisin jo luultavasti napannut pojan kotikouluun. Mies tosin yritti toppuutella, ettei vielä ensimmäisen viikon perusteella kannata heittää kirvestä kaivoon. Lasten edessä on ollut pakko tsempata, joten uupunut äiti on kiukutellut puolisolleen. Sen vikahan tämä kaikki loppujen lopuksi on. Tietenkin. 

Viikonloppu on rauhoitettu kotoiluun. Kesäkelit jatkuvat edelleen, joten lauantai meni akkuja auringossa ladatessa, ulkoillessa ja grillatessa. Ja olihan se käytävä myös kukkaostoksilla! Nyt kukkakassiin tarttui väriä: auringonkukkia, vahakukkia, vaaleita inkalilljoja ja mukavan muhkea rosmariini.
Kesäkelistä huolimatta kaupat ovat jo täynnä Halloween-kamaa. Hyllyjä alettiin täyttää heti kuun vaihtuessa. Ruokakaupoissa lähes joka tuotteesta löytyy pumpkin- eli kurpitsaversio. Oli kyseessä sitten kahvi, leivonnaiset, murot, leipä. En ole tavattoman suuri makeahkon kurpitsan ystävä, mutta onhan tuo testattava paikallisia erikoisuuksia. 

Oikein mukavaa sunnuntaita ja syyskuun jatkoa sinne!

SHARE:

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Hengissä!

Hengissä! Siinä summaus viime päivien fiiliksistä. Kouluvuosi on pyörähtänyt täällä käyntiin ja iso mörkö on vihdoin kohdattu. Ihan ongelmitta koulunaloitus ei sujunut, mutta kuten amerikkalaiselle naapurillemme ensimmäisen koulupäivän jälkeen sanoin: "We've survived!"
Esikoinen, 13-vuotias tyttäremme, aloitti paikallisen middle schoolin 8. luokan. Pikkukaupungin menoon ja kouluihin tottuneelle yli 1700 oppilaan pyöriminen ahtailla käytävillä on ollut melkoinen kokemus. Energia menee tällä hetkellä lähinnä luokasta toiseen navigoidessa, sillä oppituntien välille on varattu 5 minuuttia luokista / rakennuksista siirtymiseen. Koska tytär pärjäsi kesällä järjestetyssä kielikokeessa "liian hyvin", hän ei ole oikeutettu ulkomaalaisille tarjottuihin kieliopintoihin. Näin ollen esimerkiksi matikan sanasto on aika hepreaa (ihan koko perheelle). Enpä ole ikinä joutunut miettimään, mikä on esimerkiksi harppi, jakaja tai osamäärä englanniksi. 

Ekaluokkalainen meni ensimmäisenä päivänä kouluun todella reippaasti ja yllätti näin koko perheen! Tosin pitkän päivän aikana ehti iskeä koti-ikävä pariinkiin otteeseen ja pienelle miehelle tuli suru puseroon. Lounaseväätkin meinasivat jäädä syömättä, sillä kielitaidottomana aika menee toisten toimien tarkkailemiseen. Itse pääsee mukaan aina vähän jälkijunassa. Summaus oli tästä huolimatta, että koulussa oli ihan kivaa! Ei voi kuin ihailla näiden pienten ihmisten sitkeyttä ja suomalaista sisua. Periksi ei anneta, vaikka varmasti tekisi mieli. Äiti on yrittänyt ottaa oppia jälkikasvustaan ja pysyä positiivisella mielellä, vaikka koulujen aloitus on ehdottomasti ollut koko ulkomaille muuton haastavin osuus.
Kouluvuotta on aloiteltu helteisessä säässä. Vielä tänään mittari näyttää reilusti yli kolmenkymmenen, mutta huomisesta eteenpäin pitäisi olla jo maltillisempaa keliä. Koulujen ilmastoinnit eivät ole kuten kaupoissa tai kotitaloissa (eli hyytävän kylmiä), joten luokkatilat voivat käydä hyvinkin kuumiksi päivän aikana.
Kulunut kuuma kesä laittoi kesäkukat koville, mutta valkoinen poutapilvi on rakastanut etukuistin paahdetta. Siitä on kesän aikana kasvanut muhkea pallo. Ilmava poutapilvi ja edellisen asukkaan jättämä raskas ruukku luovat yhdessä hauskan kontrastin.
Toinen paahteessa viihtynyt kesäkukka on tämä 'Royal Dark Burgundy' pelargoni. En yleensä ole punaisten kukkien ystävä, mutta tämän samettinen pinta ja upean täyteläinen ja syvä väri saivat ostamaan kukan. Ja onneksi niin, sillä montaa eri kasvia olen tässä edessä yrittänyt pitää, mutta vain nämä kaksi ovat viihtyneet ongelmitta.
Syyskuusta huolimatta syksy tuntuu täällä vielä jotenkin kaukaiselta, kun kouluunkin suunnataan shortseissa. Tosin aamuisin on jo paljon viileämpää ja iltaisin hämärä laskeutuu aikaisemmin. Minä pidän sormia ristissä, että koulutien alku ei olisi lapsille liian kuoppainen. Kotiläksyjä tehdään koko perheen voimin ja äidillä on ollut opettelemista lounaslaukkujen pakkaamisessa. Aamuiseen koulukierrosrumbaan menee lähes puolitoista tuntia. Mutta kunhan rutiinit ja reitit tulevat tutuiksi, kaikki varmasti helpottuu. 

Oikein hyvää syyskuun alkua!

SHARE:

lauantai 31. elokuuta 2019

Pikaheipat

Pikaiset terveiset syyskiireiden keskeltä! Tällä viikolla on tutustuttu molempien lasten kouluihin, saatu loput kouluhankinnat tehtyä ja harjoiteltu koulumatkan kulkemista. Teini saa halutessaan mennä vajaan kahden kilometrin matkan joko koulubussilla tai kävellen. Tämä oli meille aikamoinen yllätys, sillä etukäteen varoiteltiin, ettei 13-vuotias saisi kulkea koulumatkoja itsenäisesti (kävellen / pyörällä). Pikkumiehen koulumatka on puolestaan sen verran pidempi, että vaikka hän olisi oikeutettu koulukyyditykseen, niin ainakin alkuunsa aion kuskata ekaluokkalaisen itse. Kielitaidottoman pikkumiehen törkkääminen ypöyksin suuren koulubussin syövereihin hirvittää siinä määrin, etten edes halua ajatella moista!
Viimeinen viikonloppu ennen suuren urakan alkua vietetään ihan muissa maisemissa, yhdistetyllä työ/lomamatkalla. Tai siis miehellä töitä ja meillä muilla lomaa. Nyt on myös nautiskeltu ihanista  persikoista, tiedättehän niistä oikein mehevistä, joista valuu mehu pitkin suunpieliä kun puraisee kypsää hedelmää. Nämä valtavan kokoiset ja nukkapintaiset persikat on ostettu torilta, mutta paikallisia persikoita saa myös lähikaupasta. Ihan parasta hellepäivän herkkua!

Täällä painutaan nyt nukkumaan, sillä aamulla on aikainen herätys ja startti reissuun. Laitan koulukuulumisia myöhemmin, kunhan ensimmäinen kouluviikko on taklattu. Oikein ihanaa viikonloppua sinne!


SHARE:

maanantai 26. elokuuta 2019

Pään selvitystä

Täällä pyörähti käyntiin viimeinen lomaviikko, sillä paikallinen kouluvuosi alkaa ensi viikolla. Tosin tämä viikko on jo täynnä erilaisia kouluuntutustumisia sekä lapsille että vanhemmille. Ja koska lapset ovat eri kouluissa, riittää menoa melkein joka päivälle. Esikoisella on tällä viikolla jo puolikas koulupäivä middle schoolissa ja kuopuksella tutustumista uuteen luokkaan. Sitten on vielä vanhempainiltoja, rehtorin aamukahvia ja leikkikenttätreffejä, eli siinähän se viimeinen "lomaviikko" hurahtaa. Onneksi ei oltu suunniteltu matkaa tai muuta ihmeellistä tälle viikolle.
Itseäni kouluvuoden aloitus stressaa melkoisesti. Olenko osannut hankkia lapsille oikeat tarvikkeet, ehdinkö aamuisin viedä molemmat lapset ajoissa kouluun (koulut sijaitsevat aivan eri suunnilla)? Miten kielitaidoton pikkumies pärjää pitkät päivät, sillä ekaluokkalaisella on koulua joka päivä klo 09-15.25? Entä millaisena amerikkalainen koulumaailma näyttäytyy 13-vuotiaalle ulkopuoliselle? Äitiä nämä kysymykset vaivaavat nyt lähes yötä päivää ja huomaan olevani erityisen herkkänä kaikille ylimääräisille ärsykkeille.
Viime postauksessa huutelin keltaisten kukkien perään. Mutta nyt huomaan, että mitä enemmän päässä pyörii asiaa, sen neutraalimpaa ilmettä kaipaan. Ei kirkkaita värejä vaan simppeliä ja rauhallista. Jospa siinä omakin mielenmyllerrys tasoittuisi samalla. Ikkunoista tulviva auringonvalo on jo selvästi syksyistä, vähän sellaista kellertävää. 
Edessä on siis hengitysharjoituksia, muistilistoja ja luottamuksen rakentamista tulevaan koitokseen. Oikein kesäistä viikkoa sinne Suomeen, kelit näyttävät olevan teillä kohdillaan. Ihan mahtavaa, elokuuta parhaimmillaan!
SHARE:

lauantai 24. elokuuta 2019

Keltaisen pauloissa

Täällä ollaan nyt jostakin syystä aivan keltaisen pauloissa. Iltakävelyillä huomaan toistuvasti ihailevani keltaisena loistavia istutuksia. Sekä katse että kamera hakeutuvat tähän loppukesän väriin. 
En ole puutarhassa mikään valtavan suuri keltaisten kukkien ystävä. Mutta kyllä ne tähän loppukesän kypsyvään värimaailmaan kuuluvat. Ja toisaalta taas kevään odotukseen. Täällä keltaisia kukkia näkee todella paljon, sekä kotipuutarhoissa että julkisissa istutuksissa.
Erityisen paljon pidän kaupungissa törröttävistä auringonkukista. Siellä täällä jalkakäytävillä on pieniä istutusalueita. Näin elokuussa niissä huojuu erilaisia auringonkukkia. Rennosti vähän joka suuntaan kallellaan. Näitä löytyy parkkihallien seinustoilta ja katujen kulmauksista. Ihanan rentoa ja näyttävää. Ja omaan silmään myös yllätyksellistä. Väkisinhän tuosta tulee iloiselle tuulelle, kun betoniseinää vasten nojailee pitkänhuiskeita kaunottaria.


Keltainen väri istuu helteiseen kaupunkimaisemaan todella hyvin. Oli sitten kyseessä betonikortteli tai puistossa rönsyilevä kukkapenkki. Muutenkin istutukset ovat täällä ihanan värikkäitä ja rentoja. Hyvää vaihtelua tällaiselle pikkutarkalle suomalaiselle...
Tuntuu uskomattomalta, että elokuu alkaa jo kääntyy jo kohti loppua. Tämä kuukausi pääsi hurahtamaan käsistä ihan varkain!
SHARE:

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Kyseenalaiset motiivit?

Minusta on tullut täällä innokas iltalenkkeilijä. Tosin lenkin hyötysuhde on vähän niin ja näin, ja motiivitkin on pikkuisen kyseenalaiset. Lenkkiseurakin taisi jo sanoi itsensä irti.
Mutta elokuun ilta-aurinko on juuri kauneimmillaan ja naapurusto täynnä toinen toistaan kauniimpia taloja ja pihoja. Eihän niitä nyt voi kiireellä ohittaa! 
Paikallisia pihoja ja asiaa amerikkalaisesta puutarhakulttuurista Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä linkistä. 
SHARE:

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Puutarhaihmisen unelmakirjasto

Satuin keskustassa samoillessani kukkakirjastoon. Kyllä, kyltissä luki Floral Library! Washington DC on toden totta puutarhaihmisen unelmakaupunki. Vihreää, vehreää ja täynnä yllätyksiä.
Lisää Kukkakirjastosta Versoilevan uusimassa artikkelissa, pääset sivuille tästä linkistä.

Kukkaisaa elokuuta!

(Täällä tosin kärvistellään paahtavan helteen kourissa, minä ja kukkaset)


SHARE:

torstai 15. elokuuta 2019

Jäähyväisiä ja uusia muistoja

Kerroin alkuviikosta Instagramin puolella, että saimme suru-uutisia Suomesta. Samaan hengenvetoon totesin, että suru-uutinen oli myös helpotus. Lasten isoisoisä lähti viimeiselle matkalle. Lähtöä tehtiin kuitenkin sen verran rauhallisesti, että läheiset ehtivät jättää jäähyväiset. Lapsetkin soittivat Facetime-puhelun vielä viimeisellä viikolla.
Kuolemaa käsiteltiin tällä kertaa enemmän ilon kautta. Iso-ukkiin liittyi valtavasti hauskoja tarinoita, vaikka elämään oli toki mahtunut monenlaista, kuten sodassa haavoittumista. Mutta ainakin lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille ukki näyttäytyi vanhana, viisaana ja aina pilke silmäkulmassa. Ukki tiesi parhaat vitsit. Tai kuten nuoremmille näytti, ukille tapahtui valtavasti hauskoja kommelluksia. Tarinoiden kertominen on taiteenlaji ja sen ukki totisesti osasi!
Viikonloppua vietettiin muistellen ja uusia muistoja tehden. Toivomme, että lapsille jäisi tästä vuodesta paljon työkaluja niin elämää kuin tulevia kouluvuosiakin ajatellen. Haluaisimme tarjota eväitä suurkaupunkielämään, avartaa mieltä ja ajattelua, totuttaa lapsia erilaisiin tapoihin ja ympäristöihin. Vanhempana sitä toivoisi, että lapsi oppisi olemaan ja kulkemaan kuin kala vedessä niin suurkaupungin sykkeessä, maaseudun rauhassa kuin vaikkapa telttaretkellä metsässä.

Tavoitteena on vuoden aikana tutustua Washington DC:n moniin nähtävyyksiin ja museoihin, sillä niitä löytyy aivan laidasta laitaan. Ja mikä parasta, suurin osa näistä on täysin ilmaisia.
Monet museoista ja nähtävyyksistä kuuluvat Smithsonian-instituuttiin, joka on Yhdysvaltain valtion rahoittama koulutus- ja tutkimuslaitos. Tähän mennessä lasten Smithsonian suosikkeja ovat olleet Air and Space-museum sekä paikallinen eläintarha.
Nähtävyyksien kiertelyn lisäksi tarjosimme viikonloppuna suomalaisen kesälounaan amerikkalaisille naapureillemme. Meillä on täällä aivan ihanat naapurit, jotka ovat ottaneet koko perheemme vastaan sydämellisesti ja avoimin mielin. Heiltä kehtaamme kysyä neuvoa moneen mieltä askarruttavaan asiaan. Esimerkiksi miten kuuluu tipata oikeaoppisesti, milloin on roska-autopäivä, mistä löytyy edullisimmat kasvit, kuuluuko posteljoonille antaa joululahja jne jne jne. Lounas sisälsi muun muassa uusia perunoita, kalaa, tuoretta leipää ja jälkkäriksi tietenkin mansikkakakkua. Lemon curdilla ryyditetty Britakakku hurmasi vieraat ja nyt resepti pitäisi muuttaa paikallisiin mittayksiköihin. Tai sitten annan ohjeen ja lykkään suomalaisen desimitan perään! Yhtään kuvaa en tuosta hauskasta iltapäivästä huomannut ottaa.
Lounasjutustelun lomassa kävimme monta mielenkiintoista keskustelua Suomen ja Yhdysvaltojen eroista. Esimerkiksi suomalaisten ilmainen koulutus ja ilmaiset koululounaat herättivät suurta ihmetystä. Kuten myös terveydenhuolto. Me puolestaan ihmettelimme Washington DC:n vehreyttä. Ei ikinä uskoisi, että ollaan miljoonakaupungissa. Kasvillisuus on niin rehevää ja kerroksellista. Myös ihmisten ystävällisyys pistää silmään, tietenkin positiivisella tavalla. Sellaista ruokakauppareissua ei olekaan, etteikö joku heittäisi ohimennen jonkin kivan kohteliaisuuden tai vaihtaisi pari sanaa hyllynvälissä. Näistä yllättävistä kohtaamisista tulee aina tavattoman hyvälle tuulelle ja myös tätä taitoa yritämme kovasti opettaa lapsillemme (ja toki myös itsellemme).

Elokuun lämpötilat ovat yhä yli +30 asteen. Oman sadonkorjuun puuttuessa olen vieraillut ahkerasti paikallisilla Farmer's Market -toreilla. Niissä paikalliset tuottajat myyvät hedelmiä, vihanneksia, ruokaa, kasveja, kukkia, gluteenittomia leivonnaisia. Ihania "maalaismarkkinoita" löytyy ympäri kaupunkia.

Paikalliset nauttivat kesästä, mutta meitä tuleva koulunaloitus alkaa jo vähän jännittää. Koulut starttaavat syyskuun alussa ja varsinkin pikkumiehen pitkät päivät tuntuvat hurjilta.
Äidin kekseliäisyys joutuu tiukoille, kun lapsille pitää pakata hyvää ja täyttävää evästä joka päivälle. Testikokkailut on jo aloitettu ja ideoita kerätty.

Mukavaa arjen alkua ja kaunista elokuun jatkoa!

SHARE:

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Terkkuja takapihalta!

Täällä on nautittu elokuun auringosta ja terassielämästä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa nyt myös takapihalla. Oli ollut ihana huomata, miten hyvin Suomesta tuodut puutarhakalusteet ja muut "piharomppeet" istuvat myös tähän kotiin.
Minttua ja mustikoita -blogissa tehdään pieni terassikierros. Pääset postaukseen tästä linkistä. Tosin jos ihan rehellisiä ollaan, niin päivisin on usein liian kuumaa istuskella terassilla. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja terassilaatat polttavat jalkapohjia. Mutta aamulla ja illalla tuolla on kyllä ihana istuskella.

Kauniita elokuun päiviä!

SHARE:

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Huonekaluvalssia

Suurin osa tavaroista löysi nopeasti paikkansa uudessa kodissa. Vaan siitä huolimatta meillä valssataan huonekalujen kanssa vielä lähes päivittäin. Esimerkiksi matot etsivät yhä paikkaansa. Mittasuhteet ovat täällä niin erilaiset, että moni Suomikodissa ollut "kookas" matto näyttää täällä hassun pieneltä.
Erityisen paljon päänvaivaa on aiheuttanut valaistus. Ja nimenomaan olohuoneen valaistus. Täällähän on sekä erilaiset pistokkeet että jännite. Osassa huoneita on kiinteä kattovalaistus, osaan huoneista talon omistaja oli jättänyt varalta vanhoja valaisimiaan. Mutta olohuoneessa ei ollut kumpaakaan. Päivisin tila kylpee valossa, mutta hämärä alkaa laskeutua illalla puoli yhdeksän pintaan. Nyt saimme vihdoin muutaman kotoa tuoduista valaisimista toimimaan ja huonekaluja onkin täytynyt asetella uudestaan valaistus edellä. Vieläkään ei ole ihan tyytyväinen, mutta pikku hiljaa tavarat loksahtelevat paikoilleen.
Miehen palattua työmatkalta olemme myös päässeet kiinnittämään tauluja ja hyllyjä. Olen halunnut miettiä rauhassa niiden paikkoja, sillä täällä on tapana tilkitä aiheuttamansa reiät muuton yhteydessä. Kovin montaa turhaa reikää ei siis tee mieli porata. Vuokralaisen tilkittyä reiät vuokranantaja usein maalauttaa seinäpinnat ennen seuraavia vuokralaisia. Ei välttämättä kaikissa huoneissa, mutta eniten asutun näköisissä. Näin meilläkin, moni huone oli saanut uuden maalipinnan asuntonäytön jälkeen. Aika hyvää palvelua!
Sukulaiset ja ystävät ovat kyselleet, miten olemme viihtyneet? No hyvinhän me! Toki tiukat paikat ovat vielä edessäpäin. Lasten koulut alkavat syyskuussa, sillä täällä siirryttiin kesälomalle vasta juhannusviikolla. Syyskuun alku kummittelee kaikkien mielessä. Erityisen paljon jännittää kuopuksen koulutien aloitus: kielitaidottomana, täysin vieraiden ihmisten parissa. On pakko ajatella, että tämä kaikki kyllä kantaa hedelmää, vaikka viiveellä.
Kotikonnuilla koulu alkaa jo torstaina. Kuopuksen eskarikaverit jännittävät varmasti hekin. Tsemppiä kaikille arjen aloitukseen, kyllä tämä tästä..!
SHARE:
Blog Design Created by pipdig